tuorehko poikaystäväni oli paljon työnsä puolesta poissa.
hän muutti luokseni hyvin pian tapaamisemme jälkeen. olin eronnut pitkäaikaisesta suhteesta vasta vähän ennen tapaamisetamme, samoin hän.
minä kävin paljon ulkona hänen poissaollessaan, tapasin muita miehiä ja välillä jopa kiinnostuin jostakusta. en kuitenkaan koskaan mennyt suuteluun asti, seksistä puhumattakaan.
nyt se sitten tapahtui. tämä oli poissa ja minulla kotonani miespuolista juttuseuraa (ei muuta), johon olin ihastunut (olen yhä). poikaystäväni pölläti yllättäen kotiin. ero tuli. syy oli luottamuspula. puuhastelin hänen selkänsä takana kaikenlaista, vaikka en varsinaisesti pettänyt, kuin tunnepuolella (siinä mielessä, että olin kiinnostunut muista, vaikkakaan en valmis menemään pidemmälle).
totesin eron hyväksi asiaksi ja tajusin senkin, että jollei näin olisi tapahtunut, olisin varmasti jossain vaiheessa mennyt vielä pidemmälle. vika oli suhteessa. seksielämä oli loistavaa, mutta juuri muuta yhteistä meillä ei sitten ollutkaan. ei yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja oikeastaan kaikki mielipiteemmekin poikkesivat. meillä ei ollut mitään puhuttavaa. kävimme alati toistemme hermoille ja riitelimme paljon mielipideasioista.
uskon, että useammilla tilanne on päin vastoin. minä petin henkisesti, mutta en fyysisesti, koska fyysinen puoli suhteessamme oli kunnossa. sen sijaan henkinen puoli mätti ja pahasti. siksi sorruin ehkä alitajuisestikin etsimään itselleni ns.sielunkumppania, jonka kanssa olla läheinen, mutta myös jakaa mielipiteitä ja keskustella.
nyt päätin pysytellä sinkkuna, kunnes todella kolahtaa. miehen täytyy viedä jalat alta. siis täytyy toimia molemmilla puolilla, niin fyysisesti, että henkisestikin. uskon tietäväni nyt mitä tahdon. en enää halua suhdetta, josta en saa kaikkea irti ja joudun puuttuvia palasia hakemaan suhteen ulkopuolelta.
ajatelkaa asioita oman suhteenne kautta ja miettikää kumppanianne, jota petätte. kerätkää voimavaranne ja ohkeutenne lähteä epätyydyttävästä parisuhteesta, niin voitte löytää kumppanin, jolta saatte kaiken. kukaan ei ole täydellinen, mutta täytyy miettiä mikä itselle on tärkeää. seksi on tärkeää, eli sen täytyy luistaa. sitten täytyy vielä phtia niitä muita asioita/ominaisuuksi, mitä ptää enemmän- ja mitä vähemmän tärkeinä. uskon, että kun mielessään saa tuon kuvan valmiiksi, tietää mitä etsii ja varmasti huomaa, kun se osuu kohdalle. en ole menettänyt uskoani. olen nyt 24-vuotias ja varmasti jonain päivänä sen ihmisen löydän, jonka kanssa minulla on riittävästi yhteistä ja jonka pienet puutteet eivät ole liian suuria, jotta lähtisin niitä korvaamaan toista kumppania hakemalla.
rohkeutta!
hän muutti luokseni hyvin pian tapaamisemme jälkeen. olin eronnut pitkäaikaisesta suhteesta vasta vähän ennen tapaamisetamme, samoin hän.
minä kävin paljon ulkona hänen poissaollessaan, tapasin muita miehiä ja välillä jopa kiinnostuin jostakusta. en kuitenkaan koskaan mennyt suuteluun asti, seksistä puhumattakaan.
nyt se sitten tapahtui. tämä oli poissa ja minulla kotonani miespuolista juttuseuraa (ei muuta), johon olin ihastunut (olen yhä). poikaystäväni pölläti yllättäen kotiin. ero tuli. syy oli luottamuspula. puuhastelin hänen selkänsä takana kaikenlaista, vaikka en varsinaisesti pettänyt, kuin tunnepuolella (siinä mielessä, että olin kiinnostunut muista, vaikkakaan en valmis menemään pidemmälle).
totesin eron hyväksi asiaksi ja tajusin senkin, että jollei näin olisi tapahtunut, olisin varmasti jossain vaiheessa mennyt vielä pidemmälle. vika oli suhteessa. seksielämä oli loistavaa, mutta juuri muuta yhteistä meillä ei sitten ollutkaan. ei yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja oikeastaan kaikki mielipiteemmekin poikkesivat. meillä ei ollut mitään puhuttavaa. kävimme alati toistemme hermoille ja riitelimme paljon mielipideasioista.
uskon, että useammilla tilanne on päin vastoin. minä petin henkisesti, mutta en fyysisesti, koska fyysinen puoli suhteessamme oli kunnossa. sen sijaan henkinen puoli mätti ja pahasti. siksi sorruin ehkä alitajuisestikin etsimään itselleni ns.sielunkumppania, jonka kanssa olla läheinen, mutta myös jakaa mielipiteitä ja keskustella.
nyt päätin pysytellä sinkkuna, kunnes todella kolahtaa. miehen täytyy viedä jalat alta. siis täytyy toimia molemmilla puolilla, niin fyysisesti, että henkisestikin. uskon tietäväni nyt mitä tahdon. en enää halua suhdetta, josta en saa kaikkea irti ja joudun puuttuvia palasia hakemaan suhteen ulkopuolelta.
ajatelkaa asioita oman suhteenne kautta ja miettikää kumppanianne, jota petätte. kerätkää voimavaranne ja ohkeutenne lähteä epätyydyttävästä parisuhteesta, niin voitte löytää kumppanin, jolta saatte kaiken. kukaan ei ole täydellinen, mutta täytyy miettiä mikä itselle on tärkeää. seksi on tärkeää, eli sen täytyy luistaa. sitten täytyy vielä phtia niitä muita asioita/ominaisuuksi, mitä ptää enemmän- ja mitä vähemmän tärkeinä. uskon, että kun mielessään saa tuon kuvan valmiiksi, tietää mitä etsii ja varmasti huomaa, kun se osuu kohdalle. en ole menettänyt uskoani. olen nyt 24-vuotias ja varmasti jonain päivänä sen ihmisen löydän, jonka kanssa minulla on riittävästi yhteistä ja jonka pienet puutteet eivät ole liian suuria, jotta lähtisin niitä korvaamaan toista kumppania hakemalla.
rohkeutta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
..fiksulta nuorelta ihmiseltä. Mielestäni henkinen pettäminen on pahempaa koska siinä on tunteet aina mukana. Fyysinen pettäminen voi olla pelkkä ruumillinen suoritus, akti, johon ei tunteita sotketa. Kaikkein ihanin ratkaisu on jos kumppanin kanssa molemmat puolet toimii hyvin, mutta ainahan näin ei ole toiveista huolimatta.
Onnea elämääsi ja kumppanin etsintääsi!