"Mustaa nälkäänsä he kantavat sisällään, ruokkien elämäänsä vihan siivillä. Varjojen suojista tuijottaa tyhjyys, joka kannattelee menetystä ja pelkoa. Ilmeillään he jättävät hedelmättömän ja onnettoman maan kärsimään toivottomuuden siemenissä.
Meille niille valituille, joille kasvot ovat näyttäytyneet, kannamme sydämen kodissamme aitoja tunteita. Niiden avulla myös pystymme kulkemaan anteeksiannonkin polkuja, ymmärrämme armon ja arvojen merkityksiä, joiden voimalla enemmän eheydymme ja vahvistumme."
-rakkaus - viha - anteeksianto - eheys-; ja vahvempi voittaa-
Pahuuden kasvot
Rauha on tie
44
261
Vastaukset
- A
Eräs ystävä nimesi Otto Mäkilälle hänen maalauksensa Epätoivo uudelleen nimellä Epätoivo Toivon Vihreällä Nurmella. Mäkilä itse hyväksyi uuden nimen:
http://images.arcadja.com/mäkilä_otto-figure_in_a_scenery~300~10127_20100628_100000449_364.jpg
Oheiskuvasto: http://www.google.fi/images?q="Otto Mäkilä"&hl=fi&um=1&ie=UTF-8&source=og&sa=N&tab=wi&biw=1280&bih=619- Rauha on tie
Kiitos linkistä; olipa osuvia...oheinen ja surrealistinen Jean Sibelius ensihätään vaikuttivat..
Aloitus liittyy muuten muistaakseni juuri sinun kommenttiisi jossain, alitajunnan tuotos. - A
Rauha on tie kirjoitti:
Kiitos linkistä; olipa osuvia...oheinen ja surrealistinen Jean Sibelius ensihätään vaikuttivat..
Aloitus liittyy muuten muistaakseni juuri sinun kommenttiisi jossain, alitajunnan tuotos."Rauha on tie" on lainaus Gandhilta. Lainasin sitä talvella tälle palstalle. Ehkä se on jäänyt sieltä mieleen. Se on samalla velvoittava ja samalla vapauttava maksiimi: "Rauhaan ei ole tietä. Rauha on tie."
Noista kuvista:
Luin viime kesänä internetin yhdestä kehittäjästä, joka suunnittelee parhaillaan ohjelmistoa, missä sanat korvataan väreillä ja muodoilla. Se voisi opettaa ajattelemaan eri tavalla, kun bloggaaminen ja chattaaminen olisi sanatonta. - M.B.
poesie on yksi taululemppareistani :)
Olen pohtinut anteeksiannon teemaa, kyseenalaistanut asiaa lukuisilla kysymyksillä ja vastaväitteillä, mutta se jäänyt askarruttamaan.
Kaikki me tiedämme mitä tunteiden vuoristorataa joudumme käymään läpi. Sanoisin että niin vaikeita kuin tunteiden sietäminen välillä onkin, on niistä varmaan jokaisesta apua ollut selviytymisprosessissamme.
Mieltäni on piinannut negaatiot ja masennuskaudet. Suru ja viha ovat syöneet voimiani siinä missä yritän vahvistua, ne eivät kanna enää minua. Päätin yrittää toista tietä. Olen aloittanut tämän anteeksiannon tieni itseni vuoksi. Helppoa ei ole sekään, mutta olen enemmän sujut itseni ja arvojeni kanssa. Kaikki eivät tätä varmaan ymmärtäisi, mutta kyse on lopulta kuitenkin itseni voimaannuttamisesta.
Anteeksiantoni merkitsee sitä, että hyväksyn tapahtuneen; se on tapahtunut, eikä muuksi muutu. Annan aikaa eheytymiselle. Olen itse vastuussa siitä, mitä vastaisuudessa tapahtuu, en vastuuta toisia, enkä siirrä rikkoutunutta tunne-elämääni toisen viattoman kärsittäväksi. Tiedän että vastapuoli yksin ei ole syyllinen olemassaoloonsa tai siitä mikä hänestä on tullut. Hänhän jäi tunne-elämässään kuten muissakin seikoissa vajaaksi jo kauan sitten.
Vastapuolihan ei tiedä ansaitsevansa mitään anteeksiantoa. Jos hän millään tasolla sen ymmärtäisi, olisin silloin hänelle sen luottamuksen arvoinen minkä joskus olen luvannut olla. Se on ainoa asia, mitä pyyteetön välittämiseni tarkoittaa. Hän ei pääse enää lähelleni, mutta myös hän on turvassa minulta. Koska siinä missä ns alistettu oirehtii, vastapuolikin oirehtii; hehän ovat kuin bensiini ja liekki toisiinsa nähden.- M.B.
Eheänkuuloista punnintaa :)
M.B. kirjoitti:
Eheänkuuloista punnintaa :)
Kiitos MB, kaikki myönteinen on silti tervetullutta, tarvitsen sitä. Te muut palstalaiset tiedätte mitä se on; saa voimia myös toisista ja kokemuksista ja kannustuksesta. Itse olen saanut teiltä paljon, välilistä ja välitöntä tukea.
Minun on tehtävä tämä, vaikkei helppoa olekaan. Se on tärkeimpiä päämääriäni; itseni eheyttäminen, tai pyrkimys siihen. Toivon onnistuvani.
Ja samalla toivon myös teille muille valtavasti voimia. :-)elisakettu kirjoitti:
Kiitos MB, kaikki myönteinen on silti tervetullutta, tarvitsen sitä. Te muut palstalaiset tiedätte mitä se on; saa voimia myös toisista ja kokemuksista ja kannustuksesta. Itse olen saanut teiltä paljon, välilistä ja välitöntä tukea.
Minun on tehtävä tämä, vaikkei helppoa olekaan. Se on tärkeimpiä päämääriäni; itseni eheyttäminen, tai pyrkimys siihen. Toivon onnistuvani.
Ja samalla toivon myös teille muille valtavasti voimia. :-)Anteeksiantaminen on tärkeää erityisesti anteeksiantajalle. Sen voi tehdä hiljaa mielessään. Sen tietää kun se hetki koittaa, kaikki katkeruus ja negatiiviset ajatukset häviää ja menettävät merkityksensä. Anteeksiantaminen ei tapahdu mielessä sormia napsauttamalla, ja lausumalla sanat, annan anteeksi.
Se on prosessi, pallo joka on heitetty, se saattaa pyöriä pitkään ennen kuin pysähtyy. Pysähtymishetki on anteeksiantaminen.
Voimia sinulle, onnistut varmasti! :)yxex kirjoitti:
Anteeksiantaminen on tärkeää erityisesti anteeksiantajalle. Sen voi tehdä hiljaa mielessään. Sen tietää kun se hetki koittaa, kaikki katkeruus ja negatiiviset ajatukset häviää ja menettävät merkityksensä. Anteeksiantaminen ei tapahdu mielessä sormia napsauttamalla, ja lausumalla sanat, annan anteeksi.
Se on prosessi, pallo joka on heitetty, se saattaa pyöriä pitkään ennen kuin pysähtyy. Pysähtymishetki on anteeksiantaminen.
Voimia sinulle, onnistut varmasti! :)Kiitos yxex :)
Saako muuten kysyä; kuinka kauan sinun pallosi on pyörinyt tai kauanko pysähtymishetkestä on?elisakettu kirjoitti:
Kiitos yxex :)
Saako muuten kysyä; kuinka kauan sinun pallosi on pyörinyt tai kauanko pysähtymishetkestä on?Toki saat :)
Mun tyrmistys, viha, syytös, katkeruus-pallonpyörimisvaihe kesti yli vuoden. Nykyisin pystyn jo nauramaan asioille mitkä silloin erosekamelskassa tuntui äärettömän kipeiltä, joten katson että oma palloni on pysähtynyt.
Sitä aiempi kokemus liittyy lapsuuteni kokemuksiin, joista, usko tai älä, kannoin tiedostamatonta katkeruutta nuoreksi mieheksi asti. Sitten eräänä päivänä, tunsin että jotain oli muuttunut. Se muutos oli niin vapauttava, että se suorastaan häkellytti. Tajusin luopuneeni katkeruudesta. Olin siis(tai tiedostamaton minäni) antanut anteeksi. Se, ja se että henkilö joka oli kantanut syyllisyyden taakkaa yhtä kauan kuin minä katkeruutta, parani syyllisyydestään samalla kertaa, tuntui hemmetin hyvältä.
Tässä on eräs intiaani-shamaanin konsti, se sopii toisille, varsinkin huumorintajuisille mystikoille ;) : poimi maasta pieni kivi, mikä on helppo pitää mukana taskussa, minne menetkin. Ajattele siirtäväsi kiveen katkeruutesi. Pidä se mukanasi, ajattele sitä silloin tällöin, hypistele sormissasi. (Saatat huomata, että siitä kivestä tulee sinulle tärkeä) Sitten, jonain päivänä, sun sydän sanoo että sä olet valmis luopumaan siitä katkeruus-kivestä. Silloin avaat nyrkkisi ja tiputat sen kiven maahan.
Viha-kivi toimii yhtä hyvin. Kysymys on loppujen lopuksi siitä, mitä ihminen haluaa säilyttää, ja mistä hän kykenee luopumaan. :)- lottamari<3
yxex kirjoitti:
Toki saat :)
Mun tyrmistys, viha, syytös, katkeruus-pallonpyörimisvaihe kesti yli vuoden. Nykyisin pystyn jo nauramaan asioille mitkä silloin erosekamelskassa tuntui äärettömän kipeiltä, joten katson että oma palloni on pysähtynyt.
Sitä aiempi kokemus liittyy lapsuuteni kokemuksiin, joista, usko tai älä, kannoin tiedostamatonta katkeruutta nuoreksi mieheksi asti. Sitten eräänä päivänä, tunsin että jotain oli muuttunut. Se muutos oli niin vapauttava, että se suorastaan häkellytti. Tajusin luopuneeni katkeruudesta. Olin siis(tai tiedostamaton minäni) antanut anteeksi. Se, ja se että henkilö joka oli kantanut syyllisyyden taakkaa yhtä kauan kuin minä katkeruutta, parani syyllisyydestään samalla kertaa, tuntui hemmetin hyvältä.
Tässä on eräs intiaani-shamaanin konsti, se sopii toisille, varsinkin huumorintajuisille mystikoille ;) : poimi maasta pieni kivi, mikä on helppo pitää mukana taskussa, minne menetkin. Ajattele siirtäväsi kiveen katkeruutesi. Pidä se mukanasi, ajattele sitä silloin tällöin, hypistele sormissasi. (Saatat huomata, että siitä kivestä tulee sinulle tärkeä) Sitten, jonain päivänä, sun sydän sanoo että sä olet valmis luopumaan siitä katkeruus-kivestä. Silloin avaat nyrkkisi ja tiputat sen kiven maahan.
Viha-kivi toimii yhtä hyvin. Kysymys on loppujen lopuksi siitä, mitä ihminen haluaa säilyttää, ja mistä hän kykenee luopumaan. :)Sulla on hyviä ajatuksia. Tuota intiaani-shamaanin kivikonstia kannattaa varmaan kokeilla. Taitaa olla niin, että kaikki vaatii vaan sitä aikaa. Mitään turhaa ei jaksa ikuisuuksia sisällään kantaa.
- A
yxex kirjoitti:
Toki saat :)
Mun tyrmistys, viha, syytös, katkeruus-pallonpyörimisvaihe kesti yli vuoden. Nykyisin pystyn jo nauramaan asioille mitkä silloin erosekamelskassa tuntui äärettömän kipeiltä, joten katson että oma palloni on pysähtynyt.
Sitä aiempi kokemus liittyy lapsuuteni kokemuksiin, joista, usko tai älä, kannoin tiedostamatonta katkeruutta nuoreksi mieheksi asti. Sitten eräänä päivänä, tunsin että jotain oli muuttunut. Se muutos oli niin vapauttava, että se suorastaan häkellytti. Tajusin luopuneeni katkeruudesta. Olin siis(tai tiedostamaton minäni) antanut anteeksi. Se, ja se että henkilö joka oli kantanut syyllisyyden taakkaa yhtä kauan kuin minä katkeruutta, parani syyllisyydestään samalla kertaa, tuntui hemmetin hyvältä.
Tässä on eräs intiaani-shamaanin konsti, se sopii toisille, varsinkin huumorintajuisille mystikoille ;) : poimi maasta pieni kivi, mikä on helppo pitää mukana taskussa, minne menetkin. Ajattele siirtäväsi kiveen katkeruutesi. Pidä se mukanasi, ajattele sitä silloin tällöin, hypistele sormissasi. (Saatat huomata, että siitä kivestä tulee sinulle tärkeä) Sitten, jonain päivänä, sun sydän sanoo että sä olet valmis luopumaan siitä katkeruus-kivestä. Silloin avaat nyrkkisi ja tiputat sen kiven maahan.
Viha-kivi toimii yhtä hyvin. Kysymys on loppujen lopuksi siitä, mitä ihminen haluaa säilyttää, ja mistä hän kykenee luopumaan. :)> Se, ja se että henkilö joka oli kantanut syyllisyyden taakkaa yhtä kauan kuin minä katkeruutta, parani syyllisyydestään samalla kertaa, tuntui hemmetin hyvältä.
Anteeksianto voi todellakin vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Tätä tapahtuu. - A
lottamari<3 kirjoitti:
Sulla on hyviä ajatuksia. Tuota intiaani-shamaanin kivikonstia kannattaa varmaan kokeilla. Taitaa olla niin, että kaikki vaatii vaan sitä aikaa. Mitään turhaa ei jaksa ikuisuuksia sisällään kantaa.
> Tuota intiaani-shamaanin kivikonstia kannattaa varmaan kokeilla.
Voi myös haudata jotakin, sirotella tuuleen, uhrata monin muinkin tavoin. Mikä kenellekin soveltuu missäkin tilanteessa. Uhrien suuruutta tärkeämpää on asenne. Keveyttä tarvitaan, mutta se taas edellyttää pitkää keskittymistä. lottamari<3 kirjoitti:
Sulla on hyviä ajatuksia. Tuota intiaani-shamaanin kivikonstia kannattaa varmaan kokeilla. Taitaa olla niin, että kaikki vaatii vaan sitä aikaa. Mitään turhaa ei jaksa ikuisuuksia sisällään kantaa.
Shamaanin viisaus saattaa piillä siinä että kun ihminen ulkoistaa tunteensa tähän kiveen, siitä tulee käsinkosketeltavampi, prosessi nopeutuu...tunteeni on nyrkissäni...pahanolon tunteesta on myös helpompi luopua kun sen voi tehdä sekä henkisesti että vertauskuvallisesti, fyysisesti ---> mieli antaa kädelle luvan päästää irti.
Mutta kuten A sanoi tuossa alempana, sen voi kukin tehdä tavallaan :)- M.B.
yxex kirjoitti:
Toki saat :)
Mun tyrmistys, viha, syytös, katkeruus-pallonpyörimisvaihe kesti yli vuoden. Nykyisin pystyn jo nauramaan asioille mitkä silloin erosekamelskassa tuntui äärettömän kipeiltä, joten katson että oma palloni on pysähtynyt.
Sitä aiempi kokemus liittyy lapsuuteni kokemuksiin, joista, usko tai älä, kannoin tiedostamatonta katkeruutta nuoreksi mieheksi asti. Sitten eräänä päivänä, tunsin että jotain oli muuttunut. Se muutos oli niin vapauttava, että se suorastaan häkellytti. Tajusin luopuneeni katkeruudesta. Olin siis(tai tiedostamaton minäni) antanut anteeksi. Se, ja se että henkilö joka oli kantanut syyllisyyden taakkaa yhtä kauan kuin minä katkeruutta, parani syyllisyydestään samalla kertaa, tuntui hemmetin hyvältä.
Tässä on eräs intiaani-shamaanin konsti, se sopii toisille, varsinkin huumorintajuisille mystikoille ;) : poimi maasta pieni kivi, mikä on helppo pitää mukana taskussa, minne menetkin. Ajattele siirtäväsi kiveen katkeruutesi. Pidä se mukanasi, ajattele sitä silloin tällöin, hypistele sormissasi. (Saatat huomata, että siitä kivestä tulee sinulle tärkeä) Sitten, jonain päivänä, sun sydän sanoo että sä olet valmis luopumaan siitä katkeruus-kivestä. Silloin avaat nyrkkisi ja tiputat sen kiven maahan.
Viha-kivi toimii yhtä hyvin. Kysymys on loppujen lopuksi siitä, mitä ihminen haluaa säilyttää, ja mistä hän kykenee luopumaan. :):DD Olen kiduttanut narulla kuivuvaa pyykkiä ja kaktusta... Lopulta myötätunto sekä pyykkiä että kaktusta kohtaan on voittanut, mutta niin vain on vihakin laantunut..
M.B. kirjoitti:
:DD Olen kiduttanut narulla kuivuvaa pyykkiä ja kaktusta... Lopulta myötätunto sekä pyykkiä että kaktusta kohtaan on voittanut, mutta niin vain on vihakin laantunut..
:-D
Hyvä konsti! Jokaisella on omat, ja yhtä arvokkaat, keinonsa käsitellä tunteita.
(odotan mielenkiinnolla minne kommenttini siirtyy, kun välillä se menee sille kelle vastaan, pienen sinisen nuolen kanssa, välillä jonnekin alakertaan...kaoottista hommaa)
*lähetä määbäälle*yxex kirjoitti:
Toki saat :)
Mun tyrmistys, viha, syytös, katkeruus-pallonpyörimisvaihe kesti yli vuoden. Nykyisin pystyn jo nauramaan asioille mitkä silloin erosekamelskassa tuntui äärettömän kipeiltä, joten katson että oma palloni on pysähtynyt.
Sitä aiempi kokemus liittyy lapsuuteni kokemuksiin, joista, usko tai älä, kannoin tiedostamatonta katkeruutta nuoreksi mieheksi asti. Sitten eräänä päivänä, tunsin että jotain oli muuttunut. Se muutos oli niin vapauttava, että se suorastaan häkellytti. Tajusin luopuneeni katkeruudesta. Olin siis(tai tiedostamaton minäni) antanut anteeksi. Se, ja se että henkilö joka oli kantanut syyllisyyden taakkaa yhtä kauan kuin minä katkeruutta, parani syyllisyydestään samalla kertaa, tuntui hemmetin hyvältä.
Tässä on eräs intiaani-shamaanin konsti, se sopii toisille, varsinkin huumorintajuisille mystikoille ;) : poimi maasta pieni kivi, mikä on helppo pitää mukana taskussa, minne menetkin. Ajattele siirtäväsi kiveen katkeruutesi. Pidä se mukanasi, ajattele sitä silloin tällöin, hypistele sormissasi. (Saatat huomata, että siitä kivestä tulee sinulle tärkeä) Sitten, jonain päivänä, sun sydän sanoo että sä olet valmis luopumaan siitä katkeruus-kivestä. Silloin avaat nyrkkisi ja tiputat sen kiven maahan.
Viha-kivi toimii yhtä hyvin. Kysymys on loppujen lopuksi siitä, mitä ihminen haluaa säilyttää, ja mistä hän kykenee luopumaan. :)"yxex: Sitä aiempi kokemus liittyy lapsuuteni kokemuksiin, joista, usko tai älä, kannoin tiedostamatonta katkeruutta nuoreksi mieheksi asti. Sitten eräänä päivänä, tunsin että jotain oli muuttunut. Se muutos oli niin vapauttava, että se suorastaan häkellytti. Tajusin luopuneeni katkeruudesta. Olin siis(tai tiedostamaton minäni) antanut anteeksi."
Samankaltaista kokemusta lapsuuden ja nuoruuden aikaisista haavoista. Enää en näitä pohdi, korkeintaan asiat soljuvat omia virtojaan ohitseni, eivät sillä tavoin enää kosketa.
Pallonpyöritykseni on vielä keskeneräinen tämän viimeisen asian kanssa, mutta peli alkaa olla viimeisessä erässä, näin uskon. Tosin pallo pyörii niin monella tunnetasolla, jotka on katsottava mitä ne itselle oikein merkitsevät.
Viha- tai katkeruuskivikonsti hieno. Samaa voi soveltaa myös syyllisyys- tai mieleen kertyneisiin häpeäkokemuksiin. Kuten sanoit; "Kysymys on loppujen lopuksi siitä, mitä ihminen haluaa säilyttää, ja mistä hän kykenee luopumaan. :) "- Rauha on tie
A kirjoitti:
> Tuota intiaani-shamaanin kivikonstia kannattaa varmaan kokeilla.
Voi myös haudata jotakin, sirotella tuuleen, uhrata monin muinkin tavoin. Mikä kenellekin soveltuu missäkin tilanteessa. Uhrien suuruutta tärkeämpää on asenne. Keveyttä tarvitaan, mutta se taas edellyttää pitkää keskittymistä.Voiko kivikonstia käyttää myös jäljellejääneeseen rakkauteen? Jos haluaa luopua siitä? Vai onko rakkaus säilyttämisen arvoista?
- A
Rauha on tie kirjoitti:
Voiko kivikonstia käyttää myös jäljellejääneeseen rakkauteen? Jos haluaa luopua siitä? Vai onko rakkaus säilyttämisen arvoista?
Ei rakkaudesta ole kenellekään muulle mitään haittaa, jos jaksat sen itse kantaa. Se muistuttaa selkäreppua. :D
- lottamari<3
Rauha on tie kirjoitti:
Voiko kivikonstia käyttää myös jäljellejääneeseen rakkauteen? Jos haluaa luopua siitä? Vai onko rakkaus säilyttämisen arvoista?
Mitä tarkoitat "jäljelle jääneellä rakkaudella".? Erostako puhut?
- lottmari<3
A kirjoitti:
Ei rakkaudesta ole kenellekään muulle mitään haittaa, jos jaksat sen itse kantaa. Se muistuttaa selkäreppua. :D
Onhan rakkaus taakka silloin, jos se on yksipuolista, eikä saa vastarakkautta. Kyllä sitä "rakkauden muistokiveä" voi mielestäni kantaa niin kauan kuin haluaa ja päästää sitten irti, kun siltä tuntuu.
- A
lottmari<3 kirjoitti:
Onhan rakkaus taakka silloin, jos se on yksipuolista, eikä saa vastarakkautta. Kyllä sitä "rakkauden muistokiveä" voi mielestäni kantaa niin kauan kuin haluaa ja päästää sitten irti, kun siltä tuntuu.
Rakkauskäsityksesi kuulostaa markkinahenkiseltä - so. vaihtoarvoon sidotulta. Rakkaus on lahja. Lahjan vastaanottamiseen ei kaikilla ole kykyä? Pelottaa? :D
- Rauha on tie
A kirjoitti:
Ei rakkaudesta ole kenellekään muulle mitään haittaa, jos jaksat sen itse kantaa. Se muistuttaa selkäreppua. :D
Muistuttaa selkäreppua...hihii...paremminkin kivirekeä. Mutta olet oikeassa; jos jaksaa sen itse kantaa. Pohdin että pystyyköhän tähän määrätietoisellakaan irrottautumispäätökselläkään vaikuttamaan; onko rakkautta vai ei? Jos se vain on, stabiili olotila, kaikesta huolimatta?
- A
Rauha on tie kirjoitti:
Muistuttaa selkäreppua...hihii...paremminkin kivirekeä. Mutta olet oikeassa; jos jaksaa sen itse kantaa. Pohdin että pystyyköhän tähän määrätietoisellakaan irrottautumispäätökselläkään vaikuttamaan; onko rakkautta vai ei? Jos se vain on, stabiili olotila, kaikesta huolimatta?
Rakkaus ei kuole. Me siinä kuolemme. Eli jos joku lahja on annettu, niin sen voi vastaanottaa tai olla vastaanottamatta. Kun sen vastaanottaa, on sitä kannettava. Rakkaus on niin kuin selkäreppu tai niin kuin vauva. Molempia kannetaan. :D
- Rauha on tie
A kirjoitti:
Rakkaus ei kuole. Me siinä kuolemme. Eli jos joku lahja on annettu, niin sen voi vastaanottaa tai olla vastaanottamatta. Kun sen vastaanottaa, on sitä kannettava. Rakkaus on niin kuin selkäreppu tai niin kuin vauva. Molempia kannetaan. :D
Okei, ymmärrän...hitaasti mutta kuitenkin...
Jaan tämän; rakkaus ei kuole ja rakkaus on lahja. Kannetaan sitten. Ei sen kantaminen enää edes satuta minua, se vain on. Jääköön sitten kun on kerran se vastaanotettukin. - Rauha on tie
lottamari<3 kirjoitti:
Mitä tarkoitat "jäljelle jääneellä rakkaudella".? Erostako puhut?
Ei ole enää vastaanottajaa. Jäljellä jääneellä rakkaudella tarkoitan ettei se kaikesta huolimatta minnekään kuollut tai hävinnyt, se vain on, muuttaa muotoaan. Tämänkin, kuten muunkin tapahtuneen, on vain itsensä hyväksyttävä ja sisäistettävä. Ja tavallaan annettava anteeksi itselleen tästäkin tunteesta.
elisakettu kirjoitti:
"yxex: Sitä aiempi kokemus liittyy lapsuuteni kokemuksiin, joista, usko tai älä, kannoin tiedostamatonta katkeruutta nuoreksi mieheksi asti. Sitten eräänä päivänä, tunsin että jotain oli muuttunut. Se muutos oli niin vapauttava, että se suorastaan häkellytti. Tajusin luopuneeni katkeruudesta. Olin siis(tai tiedostamaton minäni) antanut anteeksi."
Samankaltaista kokemusta lapsuuden ja nuoruuden aikaisista haavoista. Enää en näitä pohdi, korkeintaan asiat soljuvat omia virtojaan ohitseni, eivät sillä tavoin enää kosketa.
Pallonpyöritykseni on vielä keskeneräinen tämän viimeisen asian kanssa, mutta peli alkaa olla viimeisessä erässä, näin uskon. Tosin pallo pyörii niin monella tunnetasolla, jotka on katsottava mitä ne itselle oikein merkitsevät.
Viha- tai katkeruuskivikonsti hieno. Samaa voi soveltaa myös syyllisyys- tai mieleen kertyneisiin häpeäkokemuksiin. Kuten sanoit; "Kysymys on loppujen lopuksi siitä, mitä ihminen haluaa säilyttää, ja mistä hän kykenee luopumaan. :) "Kyllä voi soveltaa. Ja hosua ei kannata omien tunteiden kanssa. Pikku hiljaa, ja hellyydellä itseään kohtaan :)
Rauha on tie kirjoitti:
Ei ole enää vastaanottajaa. Jäljellä jääneellä rakkaudella tarkoitan ettei se kaikesta huolimatta minnekään kuollut tai hävinnyt, se vain on, muuttaa muotoaan. Tämänkin, kuten muunkin tapahtuneen, on vain itsensä hyväksyttävä ja sisäistettävä. Ja tavallaan annettava anteeksi itselleen tästäkin tunteesta.
Eron jälkeen on sallittua tuntea rakkautta! Menneisyydessä oli hyvää ja pahaa, ja kun katkerat tunteet poistuu, on luonnollista rakastaa sitä menneen hyvää. Tunteet ei katkea kuin lanka saksilla..aika auttaa ja parantaa :)
- Rauha on tie
yxex kirjoitti:
Eron jälkeen on sallittua tuntea rakkautta! Menneisyydessä oli hyvää ja pahaa, ja kun katkerat tunteet poistuu, on luonnollista rakastaa sitä menneen hyvää. Tunteet ei katkea kuin lanka saksilla..aika auttaa ja parantaa :)
Helpotus kun joku ymmärtää tämän. Kauhistelu on tavanomaisempi vastareaktio. Väkisin alkaa anteeksi pyytely tästäkin tunteesta.
Rauha on tie kirjoitti:
Helpotus kun joku ymmärtää tämän. Kauhistelu on tavanomaisempi vastareaktio. Väkisin alkaa anteeksi pyytely tästäkin tunteesta.
Tiedän kokemuksesta. Rakkaus ja ikävä voi kestää pitkäänkin. Useita vuosia. Tunteet laimenee sitten aikanaan. Jos rakkaus alkaisi papin aamenesta ja päättyisi eron voimaantulo päivänä, pitäisin sitä ihmeenä. Kun podet 'jälkirakkautta', olet ainakin ollut tunteinesi satasella mukana suhteessa, olipa eron syy mikä tahansa. =)
- Rauha on tie
yxex kirjoitti:
Tiedän kokemuksesta. Rakkaus ja ikävä voi kestää pitkäänkin. Useita vuosia. Tunteet laimenee sitten aikanaan. Jos rakkaus alkaisi papin aamenesta ja päättyisi eron voimaantulo päivänä, pitäisin sitä ihmeenä. Kun podet 'jälkirakkautta', olet ainakin ollut tunteinesi satasella mukana suhteessa, olipa eron syy mikä tahansa. =)
=)
- Narsuja..naminami!!
Varjojen(suojakuvun)suojista tuijottaa(kyttää) tyhjyys...tohon alimmaiseen lauseeseen vastaan narsistisella totuudella..hurmaa,hallitse ja tuhoa.
- Rauha on tie
-rakkaus - viha - anteeksianto - eheys-; ja vahvempi voittaa-
Viimeinen ajatelmahan kuvaa juuri mitä tapahtuu tuhoamisen jälkeen. Häväisty kykenee tunnetasolla tuntemaan rakkauden ja vihan, tuhoaja on häviöpuolella tunnetasolla.
Kun häpäisty kykenee anteeksiantoon, se on eheyttävä voima, jonka avulla hän myös voittaa (voi ajatella että voittaa narsuparan - tunnetasolla-, mutta kyse tässä ei ole kilpailusta, vaan siitä henkisestä voimasta minkä vain aitoja tunteita kantavat omaavat). - A
Rauha on tie kirjoitti:
-rakkaus - viha - anteeksianto - eheys-; ja vahvempi voittaa-
Viimeinen ajatelmahan kuvaa juuri mitä tapahtuu tuhoamisen jälkeen. Häväisty kykenee tunnetasolla tuntemaan rakkauden ja vihan, tuhoaja on häviöpuolella tunnetasolla.
Kun häpäisty kykenee anteeksiantoon, se on eheyttävä voima, jonka avulla hän myös voittaa (voi ajatella että voittaa narsuparan - tunnetasolla-, mutta kyse tässä ei ole kilpailusta, vaan siitä henkisestä voimasta minkä vain aitoja tunteita kantavat omaavat).Eräitä tapoja määritellä liian korkea narsismi (joita ei tällä palstalla ole vielä paljon esitelty, tai sitten olen ollut muualla, ehkä niin?) ovat se, että narsisti haluaa aina kilpailla ja aina voittaa ja se, että narsisti haluaa poikkeuksellisen tiheästi kehuja, hyvittelyä, huomiota.
Liian korkeaa narsismia voi alkaa määritellä sen aiheuttamista vahingoista, mutta myös sen sisältämistä tarpeista. A kirjoitti:
Eräitä tapoja määritellä liian korkea narsismi (joita ei tällä palstalla ole vielä paljon esitelty, tai sitten olen ollut muualla, ehkä niin?) ovat se, että narsisti haluaa aina kilpailla ja aina voittaa ja se, että narsisti haluaa poikkeuksellisen tiheästi kehuja, hyvittelyä, huomiota.
Liian korkeaa narsismia voi alkaa määritellä sen aiheuttamista vahingoista, mutta myös sen sisältämistä tarpeista.Tuo pisti miettimään että kun omaksi ilokseen humanitääristä auttamistyötä tekevä ihminen saa tyydytystä helpottuneilta ja kiitollisilta uhreilta, niin voisiko narsisti tehdä vastaavaa työtä, kovastikin ponnistellen, saadakseen tarvitsemaansa huomiota ja kehuja ? Toimisi näin ollen uhrien eduksi jopa tehokkaammin kuin normaali ihminen?
' pelastin kymmenen ihmistä, entäs sinä' ;-D- A
yxex kirjoitti:
Tuo pisti miettimään että kun omaksi ilokseen humanitääristä auttamistyötä tekevä ihminen saa tyydytystä helpottuneilta ja kiitollisilta uhreilta, niin voisiko narsisti tehdä vastaavaa työtä, kovastikin ponnistellen, saadakseen tarvitsemaansa huomiota ja kehuja ? Toimisi näin ollen uhrien eduksi jopa tehokkaammin kuin normaali ihminen?
' pelastin kymmenen ihmistä, entäs sinä' ;-DTämä olisi käytännönläheistä ja pitäisin sitä oikein hyvänä vaihtoehtona. Monissa vapaaehtoisjärjestöissä työskentelee muitakin vammaisia, joilla näin on mahdollisuus tehdä hyvää ja myös tilaisuus "harjoitella elämää varten".
Tämä piruparka toimisi omista rajallisista lähtökohdistaan aivan yhtä sankarillisesti kuin jalkapuoli sotilaskin. Pyydettä tai motiivia tärkeämmäksi eettiseksi nimittäjäksi nousisivat tietoisuus ja rationaalisuus. Tulos ratkaisisi.
Kannatan kaikkien vammaisten ja kohdehäiriöisten sopeuttamista yhteiskuntaan juuri tällaisin keinoin. Jokaiselle tekee myös hyvää saada olla tarpeellinen. Kenties joillakin vieläpä tunne-elämä kehittyy näin harjoitettaessa. A kirjoitti:
Tämä olisi käytännönläheistä ja pitäisin sitä oikein hyvänä vaihtoehtona. Monissa vapaaehtoisjärjestöissä työskentelee muitakin vammaisia, joilla näin on mahdollisuus tehdä hyvää ja myös tilaisuus "harjoitella elämää varten".
Tämä piruparka toimisi omista rajallisista lähtökohdistaan aivan yhtä sankarillisesti kuin jalkapuoli sotilaskin. Pyydettä tai motiivia tärkeämmäksi eettiseksi nimittäjäksi nousisivat tietoisuus ja rationaalisuus. Tulos ratkaisisi.
Kannatan kaikkien vammaisten ja kohdehäiriöisten sopeuttamista yhteiskuntaan juuri tällaisin keinoin. Jokaiselle tekee myös hyvää saada olla tarpeellinen. Kenties joillakin vieläpä tunne-elämä kehittyy näin harjoitettaessa.=)
A kirjoitti:
Tämä olisi käytännönläheistä ja pitäisin sitä oikein hyvänä vaihtoehtona. Monissa vapaaehtoisjärjestöissä työskentelee muitakin vammaisia, joilla näin on mahdollisuus tehdä hyvää ja myös tilaisuus "harjoitella elämää varten".
Tämä piruparka toimisi omista rajallisista lähtökohdistaan aivan yhtä sankarillisesti kuin jalkapuoli sotilaskin. Pyydettä tai motiivia tärkeämmäksi eettiseksi nimittäjäksi nousisivat tietoisuus ja rationaalisuus. Tulos ratkaisisi.
Kannatan kaikkien vammaisten ja kohdehäiriöisten sopeuttamista yhteiskuntaan juuri tällaisin keinoin. Jokaiselle tekee myös hyvää saada olla tarpeellinen. Kenties joillakin vieläpä tunne-elämä kehittyy näin harjoitettaessa.Niinhän ne piruparat toimivatkin, hyvin moni jossain elämänsä varrella. Herättävät huomioita tai hakevat arvostusta humanitäärisen auttamistyön siivellä. Mutta uhrien auttajaksi heistä ei ole kuin hetkellisesti. Eivätkä he tee sitä uhria kohtaan tuntemasta myötätunnosta, mutta esimerkiksi aatteellisista syistä. Pidempään jatkuessa auttamistyössä on se vaara, että "auttaja" uhrittaa autettavansa, koukuttaa tämänkin itseensä.
Kun ajattelin anteeksiantoa, niin tuntui käsittämättömältä että kuinka sellaista voisin koskaan tehdä. En tarkoita pelkästään viimeistä taivaltani, tarkoitan myös vanhoja, aiempia haavojani.
Päätökseni kuitenkin toi minulle eräänlaisen rauhan omaisen tunteen. Matkani pystyi alkamaan. Nyt pystyn tunteeni ja ajatukseni jollain tasolla sanoiksi, kirjoituksesi pukemaan. Se vie minut sinne pienen lapsen äärelle, mikä lammesta katsoo minua. Mutta se ei enää pelota minua. Kasvaminen on vähitellen alkanut.
Eikä minun tarvitse enää sitä rakkauttakaan kantaa, sen paino selässäni ei tunnu painavalle.- A
Niin.
Tärkeintä on antaa anteeksi itselleen se, että saattoi, miten saattoikin, erehtyä niin. Sen jälkeen on mahdollista antaa anteeksi muille ja keventää taakkaansa. A kirjoitti:
Niin.
Tärkeintä on antaa anteeksi itselleen se, että saattoi, miten saattoikin, erehtyä niin. Sen jälkeen on mahdollista antaa anteeksi muille ja keventää taakkaansa.Kiitos A;
Ensiksi minä, luulisin, annoinkin luvan itselleni antaa anteeksi. Jätin syyllisyysreppuni. Sitten häpeän. Sitten vihan ja raivon. Itkun ja lohduttomuuden. Rakkauden taakan. Paljon muutakin. Tai ainakin ne raskaimmat kivet näistä, pienempiä saattaa vielä taskun pohjalla löytyä. Annoin luvan antaa anteeksi myös muille.
Nyt minä olen oppinut myös puhumaan, ainakin jollain lailla. Mutta katson, että minulla on vielä paljon opittavaa, kuunneltavaa. Nyt on itseni vuoro. Menneisyyteni, nykyisyyteni, mikä olen ja elämäni, Luulen että syvyyksissäni on paljon päivän valoon kaivettavaa löytääkseni itseni. Siksikin olen täällä. Haluan tuoda ne ulos, lopultakin. Ymmärrän sen, että tunteita pursuaa vielä paljon, hyvin paljon, mutta se ei enää pelota minua. Eikä katsominen sinne lampeen, minkä kuvassa pikkuisena tyttösenä istun kiven päällä. Ehkä se on se alku, niin kuin sanoit joskus.- A
elisakettu kirjoitti:
Kiitos A;
Ensiksi minä, luulisin, annoinkin luvan itselleni antaa anteeksi. Jätin syyllisyysreppuni. Sitten häpeän. Sitten vihan ja raivon. Itkun ja lohduttomuuden. Rakkauden taakan. Paljon muutakin. Tai ainakin ne raskaimmat kivet näistä, pienempiä saattaa vielä taskun pohjalla löytyä. Annoin luvan antaa anteeksi myös muille.
Nyt minä olen oppinut myös puhumaan, ainakin jollain lailla. Mutta katson, että minulla on vielä paljon opittavaa, kuunneltavaa. Nyt on itseni vuoro. Menneisyyteni, nykyisyyteni, mikä olen ja elämäni, Luulen että syvyyksissäni on paljon päivän valoon kaivettavaa löytääkseni itseni. Siksikin olen täällä. Haluan tuoda ne ulos, lopultakin. Ymmärrän sen, että tunteita pursuaa vielä paljon, hyvin paljon, mutta se ei enää pelota minua. Eikä katsominen sinne lampeen, minkä kuvassa pikkuisena tyttösenä istun kiven päällä. Ehkä se on se alku, niin kuin sanoit joskus.Ihminen on ihminen niin kauan kun hän uskoo itseensä ja muihin ihmisiin. Uskon tuli voi joskus olla piilossa ja sateelta suojassa pahimman yli.
Elisakettu : Hali =)
Ihania oivalluksia.Hali itsellesi Lynett; siksihän me täällä ollaan, saamassa niitä oivalluksia ja jakamassa eteenpäin :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174706
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1962564Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731677Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291585- 211329
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon221275Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641217- 1431053
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42952- 171924