kun mieheni joka viikonloppu lähtee ulos kavereiden kanssa minä voin pahoin. Tiedän ettei hän pettäisi minua, mutta olen mustasukkainen. Mikä hitto mua vaivaa jos en kestä ajatusta että hän on mielummin ulkona kuin minun kanssani? Ärsyttää, miksi mulle tulee tällainen olo - aikuiselle ihmiselle! Itsekin lähden pari kertaa kuussa ulos, mutta mielummin jäisin kotiin hänen kanssaan. Mikä ihmeen nysvöttävä kohtihiiri oikein olen. Ei oikein kiinnosta nähdä kavereita haluaisin vain olla hänen kanssaan. Ehkä hänen kanssaan mulla sitten on hyvä olla. Asun oudossa kaupungissa, joten kavereita ei nyt ihan kovin montaa ole. Miksi ihmeessä takerrun mieheen, tajuan että tällainen ei tee hyvää suhteelle. En nalkuta hänelle tai enää pahemmin sano mitään, voin vain sisäisesti pahoin. Tulen onnelliseksi ja iloiseksi kun tiedän että näemme. Suhdetta takana alle vuosi, emmekä asu yhdessä.
en pidä alkoholinkäytöstä ja hän juo joka vloppu (ei perseitä, mutta enemmän kuin pari). Viikollakin maistelee välillä yhtä-kahta olutta per ilta. Ei koskaan käyttäydy humalaisesti pahasti. En vain pidä ajatuksesta. Olenko vain kontrollifriikkia jonka pitäisi hakea terapiaa...
Onko kohtalotovereita? jotka voisivat liimata itsensä toisen kainaloon.. milloin mulle tulee se tarve itsenäistyä symbioosivaiheen jälkeen?
en pidä alkoholinkäytöstä ja hän juo joka vloppu (ei perseitä, mutta enemmän kuin pari). Viikollakin maistelee välillä yhtä-kahta olutta per ilta. Ei koskaan käyttäydy humalaisesti pahasti. En vain pidä ajatuksesta. Olenko vain kontrollifriikkia jonka pitäisi hakea terapiaa...
Onko kohtalotovereita? jotka voisivat liimata itsensä toisen kainaloon.. milloin mulle tulee se tarve itsenäistyä symbioosivaiheen jälkeen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko kysynyt miksi kumppanisi on pakko päästä kavereidensa kanssa ulos..näkisin että se oikea on tärkeämpi..itselleni tuo asia tehtiin kohtalaisen selväksi aikanaan..olisiko jotain harrastusta tms.jota voisitte yhdessä tehdä..koska kuulostaa siltä ettei kaverisi ole löytänyt kauneuttasi vielä mutta eihän pieni vinkin anto pahasti ole ;) ja ihan oikeasti..asiasta saa aina sanoa ja jos ei totuutta kestä niin ei ole sen arvoista..näillä mennään ja kevään odotusta :)
sehän se ehkä onkin, että olemme hyvin paljon yhdessä.. samat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet... miksei se riitä? miten voisin aloittaa itsenäistymiseni ja mistä ihmeestä tällainen kalvava olo oikein tulee.. arvostan suhteessa saamaani vapautta, mies kun ei ole minusta mustasukkainen. Hömähtää pettyneen kuuloisesti kun lähden pois kaupungista tms.. tulee sellanen olo, että haluan näyttää hänelle voivani olla erossa. mutta todellisuudessa kaipaan häntä kokoajan! typerää, eikö ole ihan tervettä olla erossa välillä EDES muutama päivä ilman IKÄVÄÄ? koetteko te ikävää kokoajan? Emme koskaan ole olleet suhteemme aikana erossa varmaan edes viikkoa..
Sen omistat minkä voit ilman kaipausta jättää oli muistaakseni joku sanonut aikanaan..ja on ihan tervettä mielestäni ihan OK olla välillä ns. omissa oloissaan kunhan se ei käy liian mukavaksi..ja kyllähän se niin on että sellaista paikkaa ei maailmassa ole jossa ei kaipaisi rakastettuaan jos oikeasti rakastaa..mutta älä ajattele järjellä vaan sillä pienellä herttaisella sykkijällä rinnassasi..puhukaa asioista,mitä haluaisitte ja odotatte toisiltanne..kesä on tulossa,älkää missatko sitä :)