Mulla on tyttöystäväni kanssa ongelma joka liittyy rakastumisen pelkoon.
Noin reilu puoli vuotta sitten minulla meni poikki entisen kanssa. Ero oli kivulias.. olimme olleet kauan yhdessä.
Aloin seurustelemaan suhteellisen pian sen jälkeen naisen kanssa joka on ollut ennen tätä hyvä ystäväni pari vuotta, mutta tilanne ei olekaan nyt helppo:
Molemmat pelkäävät rakastumista tai ei osaa antaa rakkautta. Pidämme molemmat toisistamme ja meillä on älyttömästi yhteisiä asioita mutta emme osaa rakastaa toisiamme.
Vaikuttaako tähän se että molemmat ovat lähteneet liian hätäisesti tähän suhteeseen, näemmekö toisemme edelleen vain ystävinä vai mikä kumma...
Olemme nyt kuitenkin päättäneet jatkaa tätä seurustelua ja yrittää antaa ajan parantaa "haavaa".
Olisko jollain jotain neuvoja/mielipiteitä tähän asiaan?
Noin reilu puoli vuotta sitten minulla meni poikki entisen kanssa. Ero oli kivulias.. olimme olleet kauan yhdessä.
Aloin seurustelemaan suhteellisen pian sen jälkeen naisen kanssa joka on ollut ennen tätä hyvä ystäväni pari vuotta, mutta tilanne ei olekaan nyt helppo:
Molemmat pelkäävät rakastumista tai ei osaa antaa rakkautta. Pidämme molemmat toisistamme ja meillä on älyttömästi yhteisiä asioita mutta emme osaa rakastaa toisiamme.
Vaikuttaako tähän se että molemmat ovat lähteneet liian hätäisesti tähän suhteeseen, näemmekö toisemme edelleen vain ystävinä vai mikä kumma...
Olemme nyt kuitenkin päättäneet jatkaa tätä seurustelua ja yrittää antaa ajan parantaa "haavaa".
Olisko jollain jotain neuvoja/mielipiteitä tähän asiaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otsikossa tulikin jo se neuvo-osuus. Sitten mielipiteet, joihin se neuvo perustuu:
Teillähän menee keskivertopariskuntaa paremmin, kun on yhteisiä asioita, pidätte toisistanne ja taustalla on jo yhteistä historiaa ystävyyspohjalta. Moni turhanpäiväisessä ja toimimattomassa suhteessa roikkuja olisi ikionnellinen noista.
Näen tilanteenne sellaisena, johon itse "joutuisin" varsin mielelläni. Mielestäni on epärealistista alkaa rakentaa suhdetta jollekin ihme "kolahtamiselle" tai "jalat alta kaatavalle" ihastumiselle. Rakastua rakastumiseen ei takaa muuta kuin hetken hurmaa. Ystävyyden vähittäinen lujittuminen ja muovaantuminen ajan myötä rakkaussuhteeksi tarjoaa mahdollisuuden kunnes kuolema meidät... -suhteeseen. Sitähän te kumpikin haluatte, koska olette päättäneet jatkaa ja antaa suhteen kehittymiselle aikaa.
Maltti on valttia ja kärsivällisyydestä ja pitkäjänteisyydestä voi mitä suurimmalla todennäköisyydellä päätyä "jättipottiin".
Hyvää kesää teille rakastuneille, jotka ette vielä tiedä olevanne rakastuneita :)
Juu niin vaikuttaa että menee keskivertopariskuntaa paremmin.
Kun pitää toisistaan niin se on jo aika paljon.
Ei tartte kummankaan kulkea muualla siks että kotona ei ole ketään josta pitäis tai joka ei pitäis. Se semmonen kolahtaminen ja jalat alta vievä kaatuminen on vaarallista ja se menee nopeesti ohi.
Monet hakee sitä kolahtamista muualta kun kotoa
ja tulee sitte kiltisti takasin kun se menee ohi.
Varokaa sitä....
vielä edelliseen kommentiin, jonka olisin voinut myös allekirjoittaa:
EARTHin kirjoituksesta näkyy molempien osapuolten syvä kunnioitus ja arvostus toista kohtaan, mikä mielestäni on hyvin tärkeä perusta kestävälle ystävyydelle ja/tai rakkaudelle. Jos rakkaus ei parin välille syttyisikään, niin on heillä ainakin maailman paras ystävä. Ja varmasti rakkauskin kohdalle tulee, vaikka kohde saattaakin olla joku muu. Aika näyttää...
Tuo sinun viimeinen lause kertoo totuuden! Tuntuu hyvältä että joku osasi sen sanoa :)