Riittääkö rakkauden puute eroon vai pitääkö ryhtyä tekemään jotain radikaalia, että puolisoni tajuaa, etten usko tähän liittoon enää. En jaksaisi ryhtyä pettämäänn tai tappelemaan.
en rakasta enää
ukko lohjalta
14445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin. Eiköhän se ole se syy eroihin, noin yleensä.
Jos sen kerran tiedät, ettet usko liittoosi, etkä halua enää siihen panostaa,
voi ero olla hyväksi silloin..
Itse olen kerran eronnut, ja uudessa liitossa, eikä tämä sen kummempaa tunnu olevan, mutta tässä liitossa en anna periksi.
Tässä liitossa minulla on kuitenkin uskollinen kumppani, joka on oman osuutensa hoitanut hyvin taloudessamme ja lasten kanssa ja vaikka kyllästyminen meinaa pintaa joskus nousta, sen ymmärrän, että arki tulee aina
suhteeseen.
Jokainen tekee omat valintansa.
jssap
jätä se sika ansaitset parempaa
Jätä sinä runkkari se kalja jo vähemmälle!
sulla on asiat paremmin kuin mulla. minä petin vaimoani jo.
Mitäs sen parempaa..
Minä petin miestäni, kuuntelen Laura Närhen: tämä on totta!
ja hymy tulee väkisinkin huulille... :)
Rakkaus ei ole tunne mutta tunteet seuraavat rakkautta perässä.
Rakasta niin saat ne tunteet takas. Hoitakaa suhdetta.
Miksi pitää toiselle osapuolelle jankuttaa, että hän uskoo? Jotenkin tulee sellainen olo, että haluatko edes erota! Kerta olet sitä mieltä ja varma tunteistasi voit tehdä päätöksen ilman toisen suostumista. Pistä eropaperit vetämään, etsi asunto ja muuta pois. Thas it :)
Avioliitto on juridinen sopimus, jonka voi purkaa yksipuolisesti ilman toisen osapuolen hyväksyntää. Muuta pois ja kahden vuoden kuluttua saat eron automaattisesti. Jos haluat nopeammin eron, niin hakemus vetämään. Kyllä se haastemies viime kädessä vie sen puolisolle tiettäväksi. Kolmas vaihtoehto, palkkaat asianajajan hoitamaan koko ruljanssin. Siis ihan siistiä. Homaan ei tarvitse sotkea minkäänlaisia tunnemyrskyjä tai kolmansia osapuolia.
Käykää parisuhdeneuvonnassa, se on ihan noita tilanteita varten. Siinä ei häviä mitään. Jos ero tulee silti, niin voit sanoa että olet ainakin yrittänyt.
Rakkaus tuntuu loppuvan aina liitoissa, mutta tuskin sitä yksin asuessakaan saat.
Itse olen ratkaissut asian niin, että roikun tässä liitossani niin kauan, että uusi tosi rakkaus tulee kohdalle.
Jos ei tule, en menetä mitään ja elintasoni pysyy kuitenkin hyvänä!
En kaipaa asumista ahtaasti yksin rahojen vähetessä ja kulujen kasvaessa.
Ja statuskin säilyy.
niin niin, mutta miksi puoliso ei usko, ettei tähän liity ketään muuta, ei ole kyse pettämisestä, ei huumeista, ei alkoholista, ei perheväkivallasta - ihmiset vain saaattavat kasvaa erilleen. onko puolison vaikea hyväksyä asia, sillä nyt hän vain etsii itsestään vikaa? Helvetin hankalaa, sillä haluaisin erota ystävänä enkä saattaa toitsa katkeraksi.
Ex on ex....paree onkin kun ei ole kaveri...kuitenkin yhteiset muistot estää kaveruuden, menee piikittelyks ja ärsyttämiseksi.
Valitettavasti naiselta ei tule saamaan ystävyyttä, jos eron alullepanijana on mies. Puukkoa ja paskaa sataa selkään, se on varma.
No, ei ne ystävinä exät niin kivoja oo.
Vaikeuttaa vaan uutta suhdetta sitten aikanaan, jos kovin kamu on exän kanssa.
Muutat vain erilleen ja kyllä se siitä leppyy.