Heippa!
Erosin avokistani muutama kuukausi sitten. Eron syynä olivat lähinnä kommunikaatio-ongelmista johtuvat seikat, toisen pitäminen itsestäänselvyytenä ja toisen osapuolen itsekkyys. Nyt kuitenkin exä haluaisi uutta mahdollisuutta, vakuuttelee kovasti muuttuneensa ja eron aikana tajuaneensa, miten paljon hän rakastaa. Eikä kuulema pitäisi enää itsestäänselvyytenä.
Onko kokemuksia yhteenpaluusta? Onko järkeä, vai joutuuko vain pettymään?
Erosin avokistani muutama kuukausi sitten. Eron syynä olivat lähinnä kommunikaatio-ongelmista johtuvat seikat, toisen pitäminen itsestäänselvyytenä ja toisen osapuolen itsekkyys. Nyt kuitenkin exä haluaisi uutta mahdollisuutta, vakuuttelee kovasti muuttuneensa ja eron aikana tajuaneensa, miten paljon hän rakastaa. Eikä kuulema pitäisi enää itsestäänselvyytenä.
Onko kokemuksia yhteenpaluusta? Onko järkeä, vai joutuuko vain pettymään?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eräs erokokemukseni oli, kun mies itki polvillaan vieressäni ja aneli takaisin.. Seuraavana päivänä sairastuin töissä ja tulin aikaisemmin kotiin. Mies ei kuullut tuloani ja yllätin hänet kehumasta kaverilleen kuinka ihana eräs toinen nainen oli.. Sen jälkeen en ketään ole koskaan ottanut takaisin. Jos se on ohi, se on ohi, enkä jää vatvomaan. Uskon että jossain vaiheessa ongelmat kuitenkin tulee takaisin. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"
Minulla taas on positiivisiä kokemuksia, kadotetut tunteet ja arvostuksen kun voi löytää pienen tauon jälkeen hyvinkin helposti. Mutta tuollaisessa tilanteessa, kun tiedätte, että entinen suhde kaatui kommunikointiin, niin teidän täytyy kommunikoida. Jos puhuminen tuntuu pahalta, kirjoittakaa toisillenne lappuja. Jos toinen osapuoli ei uskalla puhua itsenäisesti, täytyy toisen osapuolen muistaa yrittää kysyä tuntemuksia.
Tottakai suhde voi kariutua, mutta samoilla mahdollisuuksilla se voi myös jatkua.
Mutta kun on katkeruutta ja vihan ajatuksia "entisestä suhteesta"? Ja kun pelkää, että kaikki palaa vain siihen vanhaan? Monta vuotta kuitenkin toivoi, että asiat muuttuisivat.. Sitten vain en enää jaksanut odottaa ja toivoa parempaa. "There's only so much I can take".
Ex on exä, kun sen muistaa niin jokainen voi miettiä omalta kohdalta, kuinka kannattaa tehdä...
Itse en missään tapauksessa aio palata exän kanssa enään yhteen, vaikka hän polvillaan rukoilisi, kun hän jätti, niin niin jätti.
Omat tunteeni sammuivat tässä vähitellen, kunnes huomasin, että jäljellä ei ole mitään, ei yhtään mitään tunteita häntä kohtaan ja voin vallan mainiosti. Uutta heilaa tässä alan jo katsoa :)
minäkin katson nyt eteenpäin, turha katsoa taakse, elämässä oppii. Kun muistaa mitä se yhteiselämä oli, silloin osaa pysyä ex.stä erossa.
Ja kun toisen naisen takia tuli ero, eläköön nyt sen kanssa mikä oli niin tärkeä?
Ihana vapaus, ja ei aina tarvii mitään vakituista edes hakea.
Siinäpä se, kun meidän ero ei tullut kolmansien osapuolien vuoksi. Tuli toisen osapuolen itsestäänselvyytenä pitämisen ja arvostuksen puutteen vuoksi. Nyt kovasti pyrkii teoillaan/puheillaan osoittamaan, että voi muuttua ja on muuttunut.
Mutta voiko aikuinen ihminen todella tuosta noin vain muuttua? Ilman "fyysistä aivovammaa"? :D
Itse olen eronnut ja meidän ero mielestäni tuli jostain muusta ku toisista tai meidän suhteen huonosta puolesta. Itse haluaisin vielä toisen mahdollisuuden mutta toinen ei usko siihen. Tämä tilanne on varmasti vaikea myös teille. Uskon, että aika näyttää mikä on oikein ja mikä väärin. Uskon että toinen voi muuttua jos itse muuttuu ensin. Mä haluaisin näyttää eksälleni että osaan muuttua.
Niin minunkin exä haluaa mulle näyttää, että on muuttunut ihminen. Toinen puoli minusta haluaisi antaa vielä kerran uuden mahdollisuuden, mutta toinen puoli ajattelee jo elämää eteenpäin. Voi, kun joku vain sanoisi, mitä tehdä. Ilman ihmissuhteita elämä olisi helpompaa, mutta samalla myös niin paljon tylsempää. Eikö niin?
Minun eksäni sanoo että ei halua kenekään kanssa aloittaa uutta suhdetta. Silti hän käy kahvilla jo 3 treffeillä. Mielestäni se on jo vakavempaa. Suhde asiat on tosi hankalia. Sinunkin tilanteessani missä mä olen sun eksä. Mä ainakin uskon itse muuttuneeni mutta se että oma eksäni sen uskoo on vaikeaa. Sillä luottamuksen syntyminen kestää. Uskon että sinua pelottaa ja et tiedä mitä tehdä. Uskon että oma sydän on se joka sanoaa oikeat asiat.Tiedän että ei ole helppo uskoa mihinkään. Anna ajan näyttää. Niin minäkin yritän eksälleni väittää. Mut muista et vain sä itse tiedät mikä on tärkeintä ja mikä on parasta sinulle.
Miksi elämän ja ihmissuhdeasioiden täytyy olla näin vaikeita... Toisaalta haluaisin niin kovasti antaa vielä yhden mahdollisuuden suhteellemme, mutta toisaalta haluaisin jatkaa elämääni yksin...
Onko yhteenpaluu eksän kanssa ja siitä alkava "uusi" vanha suhde aina tuhoon tuomittuja?
:/
Mitäs se sinulle kuuluu jos exäs käy kahvilla ja monettako kertaa? Jospa häntä on pyydellyt joku tai jopa muutama henkilö treffeille ja menee ihan uteliaisuudesta. Jotenkin kuulostaa kuin olisit ollut avoliitonkin aikana mustasukkaista tyyppiä. En minäkään uskoisi että ex on muuttunut kun laskee kahvikaverini eron jälkeenkin. Eron jälkeen exän tapailut eivät vaan kuulu toiselle enää ja jos koittaa tehdä jollakin lailla kiusaa exälle koittamalla sabotoida tapaamisia, kaivaa vaan omaa kuoppaansa. Uhma nousee ja treffejä tulee uusia ja uusia, exän jäädessä kauemmaksi taakse. Miehillä on muutenkin jännä asenne. Voivat käydä kahvilla ja treffeillä ja n***ia siellä sun täällä naisten kanssa eron jälkeen, mutta naiselle ei sallittaisi tehdä samoin jonkun muun miehen kanssa. Silloin lasketaan kahvikerrat ja tarkkaan lasketaankin.
Samaa pohdin minä... vuoden verran seurusteltiin ja asuttiin yhdessä, alusta asti tuntui että tässä on se oikea, ja tämä on se mitä haluan. Avokki paljastui epävarmaksi ja mustasukkaiseksi, ja heitti pahoin seurauksin pihallekin yhteisestä kodista. On tietysti itsessänikin vikaa, huono kommunikoija ja suhteemme riitelyt menivät siihen puolustelusyyttelylinjalle.
Erosta on nyt 3 kuukautta aikaa, ja vihan laannuttua jäljelle on jäänyt niin suuri ikävä ja se rakkauden tunne tuntuu vain kasvaneen. Mielessä pyörii vain eri vaihtoehtoja siitä, voisiko olla mahdollista yrittää uudestaan.
Kunpa sen joku osaisi kertoa. Järki sanoo että suhde ajautuu samaan pisteeseen uudestaan, mutta sydän sanoo aivan muuta. Tosin en tiedä eksän ajatuksia yhteenpaluusta, onko edes ajatellut asiaa. haluaisin saada itselleni selvyyttä ensin...
Voisiko olla mahdollista opetella keskustelemalla selvittämään tilanteet ennen kuin täytyy tapella pahasti? Voisiko kumpikin tulla omilta totutuilta tavoiltaan vastaan? Mistä olisi valmis luopumaan toisen vuoksi?
Mulla hajosi suhde juuri. Koin ettei mies arvostanut minua lainkaan. En saanut suhteelta sitä mitä halusin, läheisyyttä ja kumppanuutta. Mies ei ollut valmis luopumaan vapaudestaan mennä ja tulla niin kuin halusi, vaikka jäi kiinni pettämisestäkin. Sitä muistelee parempia aikoja, miettii olisiko ollut jokin keino saada homma toimimaan. Ehkei tosiaan ollut. Jollei toisesta saa mitään irti kuin vasta ruuvipenkissä, elämä käy liian raskaaksi.
Meilläkin oli menossa jo toinen mahdollisuus. Ei se varmaan onnistu enää koskaan, jos ei ole onnistunut ennenkään. Valitettavasti.
Kokemusta on siitä miten ihminen muuttuu. Muutokset ovat todella hitaita ja niidenkin vähäisten eteen pitää tehdä lujasti töitä.
Tottakai pari viikkoa menee ehkä hyvin, mutta se aito ajatusmaailman, tapojen ym. muutos vie aikaa ja paljon.
Mieti, oletko valmis odottamaan muutosta vaikka 5 vuotta ja sittenkään lopputulos ei ole ehkä täysin toiveitasi vastaava.