Minä olen vuosikausia kuunnellut valitusta omasta saamattomuudestani, korkeakouluni keskeyttmämisestä, sekä siitä että yrittäjänkäkään en tienaa tarpeeksi ja kaikki on avokin rahoja. Avokki haukkuu lapsilleni päivittäin joko minua tai sukulaisiani. Yksi törkeä äitiäni koskeva esim. "XXX-mummi on vain vääräleuka savolaishuora, joka ei ole osannut lapsiaankaan kasvattaa kuin tyhjäntoimittajiksi". Tämä ei ole pahimmasta päästä. Hän siis kohdistaa herjat suoraan lapsille, l. puhuu näille. Isosiskoni tappoi itsensä viime vuonna, ja vaikka kuinka lupasi ensimmäisen tähän tapahtumaan liittyneen "puukon" jälkeen kunnioittaa minun muistojani hänestä, unohtui lupaus viikossa. Silloin kuultiin kuinka sellaiset juopot luuserit saavatkin kuolla.
No, olen ilmoittanut että hoidetaan yhteisen yrityksen(jossa minä teen työt) asiat kuntoon ja erotaan. Ei vain sovi sekään, ja alkoi saarna lapsille kun söin aamiaista pöydässä kuinka heidän isänsä on järjestänyt kaikenlaista ongelmaa hänelle je heille ja perheelleemme.
Vuokra-asunnostamme ei löydy esineen esinettä, jota minä en olisi työlläni maksanut. En tarkoita tätä pullistelumielessä, vaan siten että teen todella paljon töitä. Vien lapsia harrastuksiinsa, koska jos en vie jäävät viemättä. Mitäs sitä lapset harrastuksilla, kun joutuu hämärässä autoakin ajamaan.
Olimme hetken ilman perhe-autoa. Vaimoke lupasi ostaa osa-maksulla jonkun todella hyvän menopelin. Olisimme vieläkin ilman kulkuvälinettä koko perheelle, jos en olisi käteisellä tuota autoa ostanut. Vaimon nimiin valitettavasti, kun on noista yliopisto-opinnoista jäänyt velkaa. Auto tietenkin on aivan paska ranskalaisrötiskö, jolla hän ei ainakaan aja.
Sairastan kahta eri sairautta, jotka vaativat hyvän ja keskeytymättömän yöunen. Minulla ei ole viikonloppuisin oikeuksia edes tähän, vaan vaimo änkee väkisin samaan sänkyyn, johon olen lasteni kanssa nukahtanut. Minä en osaa sillipurkissa lillua, ja kekseytän uneni siirytäkseni muualle.
En muista koska olisin ollut tuon naisen kanssa onnellinen. Jos tulee riitaa, tai sanomista toisen tekemisistä, hän liittää heti riitaan koko sukuni haukkumisen. Sylkee, työntää naamaani naamallaan sekä tönii. Minua ei saa hermostumaan fyysisesti(tulisi pahaa jälkeä), enkä pääse edes pakoon; kun vaihdan huonettaa, tulee tämä lego-hahmo perässä ja huutaa.
Minulla on hyvä ystävä(ei 3.pyörä), joka on luvannut minua auttaa jopa melkoisellakin summalla(lainata siis), sitten kun tulen järkeeni ja lähden tästä onnettomasta suhteesta, jossa ei edes omiin sukulaisiin saa ilman riitaa olla tekemisissä. Mietinkin vain, että miten olisi paras lähteä? Haluan nimittäin hoitaa tämän niin, että lapset eivät kärsi kuin minimaalisesti, ja että minun yhteishuoltajuusmahdollisuuteni säilyvät.
Yö toisensa jälkeen rukoilen, että jokin ohjaisi minut oikealle tielle ja antaisi tarpeeksi viisautta hoitaa tämä asia. Nyt koitan sitä tätä kautta. Autattehan?
No, olen ilmoittanut että hoidetaan yhteisen yrityksen(jossa minä teen työt) asiat kuntoon ja erotaan. Ei vain sovi sekään, ja alkoi saarna lapsille kun söin aamiaista pöydässä kuinka heidän isänsä on järjestänyt kaikenlaista ongelmaa hänelle je heille ja perheelleemme.
Vuokra-asunnostamme ei löydy esineen esinettä, jota minä en olisi työlläni maksanut. En tarkoita tätä pullistelumielessä, vaan siten että teen todella paljon töitä. Vien lapsia harrastuksiinsa, koska jos en vie jäävät viemättä. Mitäs sitä lapset harrastuksilla, kun joutuu hämärässä autoakin ajamaan.
Olimme hetken ilman perhe-autoa. Vaimoke lupasi ostaa osa-maksulla jonkun todella hyvän menopelin. Olisimme vieläkin ilman kulkuvälinettä koko perheelle, jos en olisi käteisellä tuota autoa ostanut. Vaimon nimiin valitettavasti, kun on noista yliopisto-opinnoista jäänyt velkaa. Auto tietenkin on aivan paska ranskalaisrötiskö, jolla hän ei ainakaan aja.
Sairastan kahta eri sairautta, jotka vaativat hyvän ja keskeytymättömän yöunen. Minulla ei ole viikonloppuisin oikeuksia edes tähän, vaan vaimo änkee väkisin samaan sänkyyn, johon olen lasteni kanssa nukahtanut. Minä en osaa sillipurkissa lillua, ja kekseytän uneni siirytäkseni muualle.
En muista koska olisin ollut tuon naisen kanssa onnellinen. Jos tulee riitaa, tai sanomista toisen tekemisistä, hän liittää heti riitaan koko sukuni haukkumisen. Sylkee, työntää naamaani naamallaan sekä tönii. Minua ei saa hermostumaan fyysisesti(tulisi pahaa jälkeä), enkä pääse edes pakoon; kun vaihdan huonettaa, tulee tämä lego-hahmo perässä ja huutaa.
Minulla on hyvä ystävä(ei 3.pyörä), joka on luvannut minua auttaa jopa melkoisellakin summalla(lainata siis), sitten kun tulen järkeeni ja lähden tästä onnettomasta suhteesta, jossa ei edes omiin sukulaisiin saa ilman riitaa olla tekemisissä. Mietinkin vain, että miten olisi paras lähteä? Haluan nimittäin hoitaa tämän niin, että lapset eivät kärsi kuin minimaalisesti, ja että minun yhteishuoltajuusmahdollisuuteni säilyvät.
Yö toisensa jälkeen rukoilen, että jokin ohjaisi minut oikealle tielle ja antaisi tarpeeksi viisautta hoitaa tämä asia. Nyt koitan sitä tätä kautta. Autattehan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mies hyvä, vaimosihan on naisnarsistin arkkityyppi. Pääasia että lähdet, mutta lasten osalta tulee ongelmia, sen jo näkee. Yritä hakea lähihuoltajuutta itsellesi. Minkä ikäiset lapset?
Hän tulee haukkumaan sinut myös lasten huolto-ja tapaamisasioista päättäville "sossuntädeille" ihan varmasti. Olisiko mahdollista sinun hankkia pieni vuokrakämppä, jossa käyt esim. viikonloppuisin nukkumassa, siis jonkinlainen kompromissi lähtemisen ja jäämisen välillä? Jos jäät, se tietysti tapahtuisi lasten takia, siksi ajaksi kunnes ovat riittävän isoja selvitäkseen erosta. Isommilta lapsilta itseltään kysytään myös, kumman vanhemman luokse haluavat asumaan. Tarvitset ehkä juristin apua eroprosessin läpiviemiseksi ja huoltajuusasioissa.
Tuli mieleen myös kolmas vaihtoehto: kun olet tiedostanut, että vaimosi on narsistisesti käyttäytyvä, ota selvää sopivista toimintastrategioista itsesi kannalta (välinpitämättömyys, oman pään pitäminen, nöyristelyn lopettaminen, omat menot niitä selostelematta) ja pian se onkin vaimosi joka haluaa eron, koska sinusta on tullut niin hankala.
Kiitos järkevistä vastauksista! Minä muuten ilmoitin, että lähden tästä asunnosta tasan tarkkaan vaikka heti, jos katson että lapset kärsivät riitelyistämme kohtuuttomasti(eli jo nyt). Kerroin myös kuinka minulta meni sivu suun lähikunnasta hieno omakotitalo, kun en ajoissa osannut päättää. Tuoho taloon ei koko perhe olisi mahtunut.
Yhtälailla mm. viestisi rohkaisemana ilmoitin että kaksi hänen eniten inhoamaansa sukulaista tulee auttamaan minua töissäni viikoksi ja asuvat tuon ajan luonnollisesti meillä. Ei suurta napinaa tästäkään, kun ei kerran itse suostu minua töissäni joutilaanakaan auttamaan. Juttelime myös lasten huomioonottamisesta arjessa. Uskalsin kritisoida hänen tapaansa olla kuuntelematta lapsiamme. Ehkä juuri tästä syystä saan kuulla lapsille tärkeät paivällä tai muuten tapahtuneet asiat ensin. . Hän enimmäkseen komentelee tai moittii heitä. Pitää kyllä huolen perustarpeista. Eilen tyttöni halusi tulla nukkumaan viereeni, niin vaimoni komensi tytön viereensä. Ei mitään järkisyytä.
Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Teen heidän eteensä mitä vain. Eron pelko ei ole pelkästään sitä, että ajattelen lasten kärsivän hajanaisesta perheestä suoraan, vaan pelkoa siitä että jäävät huonon kasvattajan hoteisiin. Suomessa kun isä ei juuri koskaan ole ollut se ykkösvaihtoehto laspille sossujen mielestä. Meillä on vain sellainen kulttuuri, en sitä sen enempää kritisoi.
Lapset ovat 6 ja 9, eli mahtavatko kysyä noin nuorilta kummalle haluavat? Ainakin pojan luulen haluavan minun luokseni mielummin.
Vaimosikin saattaa haluta korjata tilanteen mikäli tajuaa tilanteen vakavuuden. Parisuhdeterapia voisi olla yksi vaihtoehto?
Kyllä ne perusasiat täytyy ottaa haltuun jotta suhde voi toimia, kuten toisen kunnioittaminen ja toiselle parhana haluaminen. Rakkaushan on sitä että haluaa että toinen on onnellinen.
Varoitus pariterapian yrittämisestä, jos toinen on selkeästi narsistisesti käyttäytyvä. Tällöin kyllä aikaa ja rahaa hukataan turhaan. Vaimosi omasta mielestään tietää tasan tarkkaan, mikä vika suhteessa on: mieshän se vikapää on kaikkeen, ja tämä auliisti terapeutillekin selvitetään moneen kertaan.
Kävimme joskus parisuhdeterapiassa, josta lähdin välillä ovet paukkuen. Syy oli se, että vaimo ei ymmärtänyt että kun haetaan apua jostain, niin tulee olla rehellinen. Etenkin suhdeasioissa. Eihän lääkärillekään mennä polvea valittamaan, jos kurkku on kipeä! Minä pälpätän ehkä muutenkin vähän liikaa omia asioitani, kun katson että teot ovat osa minua. Mutta hän tosiaan ei myöntänyt yhden yhtä negatiivista argumenttia, jotka häneen kohdistuivat. Terapeutin kysymykset olisi yhtä hyvin voinut jättää tekemättä, sillä hän ei luopunut itse luomastaan täydellisyyden kuvasta piiruakaan. Eli on juu kokeiltu.
Voi, olen naisena juuri samassa tilanteessa, samoin tuntemuksin.
En vain ole noin vahvan tuntuinen kuin sinä:(
Miten tästä tosiaan pääsee mahd. vähän aiheuttamatta vahinkoa lapsille?
Eli teillä mies ei osaa erota, tai suostu edes parisuhdeterapiaan? Eroaminen on todella hirveää, ainakin miehenä kun lapset ovat tutkitusti lähes automaattisesti äidin lapsia erossa ja isi saa joka toisen vkl:n ja jonkun hassun lomaviikon. Mutta ero näyttää väistämättömältä, sillä oma pää ei kauaa kestä kun vaimo tuo 10 vuotta vanhoja toilailujani eritellen ja paisutellen lapsilleni tiedoksi.
Minun sukuni on maailman huonointa sukua, jos lapset äitiään uskovat. Ei väliä sillä että vaimon oma isä kuoli alkoholiin, yksi sisko on huorana helsingissä ja kusettaa miehiltä rahaa minkä kerkii sekä käy kaupoissa maksamatta. Minä olen taatusti tehnyt joskus jotain pahaa, mutta lähtökohtaisesti itselleni. Ja eikö rakkauden pitäisi kestää tällaiset ja unohtaa? Ärsyttävää kun kaivelle lähes päivittäin niitä lapsilleni, jotka kuitenkin mielummin tulevat minun kainalooni esim. sohvalla.
Vaimoni ei suostu tekemään mitään lasten harrastusten eteen, vaan minun on esim. kiireisenä työpäivänä vain joustettava ja hoidettava nekin. Ainoa hyvä piirre minkä vaimo minussa myöntää itselleen hyvänä päivänä on, että olen hyvä isä lapsille. Tosin nollaa sen sitten, jos tulee yksi väärä sana. Uskon, että lapseni vaistoavat kumpi on aidommin välittävä.
On sullakin olemista.
Kurjaa että asiat menee tohon. Meillä miehellä juuri alko-ongelma ja se liitettynä hankalaan luonteeseen on vienyt voimani ja tahtoni elää enää tälläisessä.
Mutta mies ei hyväksy eroa ja yrittää tavallaan kaikkensa juuri nyt kun olen erosta puhunut.
Yrittää koukuttaa mut taas uskomaan ja piru vie, onnistuu siinä yleensä.
Ei teidän välillänne rakkautta paljon näy. Toisen mollaaminen on väärin. Lasten kuullen varsinkin. Erehdyksessä sitä tekee kaikki, mutta että säännöllisesti.
Miten hän voi laistaa harrastuksetkin?
Meillä mies kyllä kuljettaa silloin kun on selvä, monesti jäänyt mun harteille.
Nää on niin vaikeita juttuja.
Sulle on varmaan tärkeää tehdä jotain. Ei tuosta hyvää seuraa.
Pyydä apua, ei se ole heikkoutta vaan rohkeutta.
Voimia sinulle
tuntuupa tutulta tekstiltä..
oma armas vaimo haukkuu jatkuvasti äitiäni mitä rivoimmilla sanoilla.
äiti ei ole tätä kohtelua ansainnut mitenkään, vaan koittaa auttaa aina jos tarvitsemme jotakin.kun kysyn syytä äidin sättimiseen, saan kuulla että olen paska ja en välitä vaimosta, olen vain äitini puolella.
toisinsanoen syytä ei voi minulle kertoa, ja kysyminen on väärin jostain syystä.
saan itse kuulla olevani läski, luuseri ja kaikinpuolin paska mies jo hyvin kauan aikaa.sitten vaimo ihmettelee miksi en halua edes halata häntä tai suudella.
ajatuskin halaamisesta kuvottaa minua.
on siis hieman eri ääni kellossa nyt, kuin silloin kun menimme naimisiin.
tarpeeksi kauan kun ihmiselle toistaa miten paska hän on, sitä rupeaa itsekin uskomaan siihen.olen todella masentunut,haluaisin vain kävellä metsään jäädä hankeen makaamaan.tietenkään en sitä tee koska haluan jonain kauniina päivänä saattaa tyttäreni alttarille.
kun olin töissä, olin tietenkin vaimon mielestä liian vähän kotona.koitin painaa duunia olan takaa perheen hyvinvoinnin takaamiseksi.
kun piti olla aamulla ennen viittä ylhäällä ja ajomatkaakin oli töihin, voinen sanoa että univaje jäi melkoiseksi kun riitelimme yöt.
vaimo aloitti aina riidan keskiyöllä eikä sitä saanut mitenkään puhumalla loppumaan, ei edes anelemalla.jos meni eri huoneeseen hän seurasi perässä, jos meni vessaan ja lukitsi oven, sitä hakattiin niiin kauan että avasin ettei lapsi herää.kun hän sai haluamansa ison riidan aikaiseksi, lapsi tietenkin heräsi.
syy oli tottakai minun.ja lisäksi olin paska ja luuseri.
yöllä sitten ei paljon nukkunut kukaan ja syy siihen oli minun.
töissä tuli kahvitunnit nukuttua varaston lattialla koska olin liian väsynyt.
kotiin mennessä olin täysin poikki mutta siellä tietenkin oli kotitöiden tekeminen edessä.yöllä taas samasta aiheesta riita.
tällaista jatkui kauan ja lopulta en kyennyt nousemaan ylös töihin vaan nukuin pommiin.alkoi tulla poissaoloja töistä ja palkka laski.lopulta työsopimustani ei jatkettu.poissaolon syyksi milloin mitäkin hätäpäissäni keksittyä, vaikka oikeasti olin vain liian väsynyt pysymään hereillä.
nyt olen työtön.minkäänlaista valoa ei näy tilanteeseen vieläkään.ainoa hyvä juttu on että saan edes nukkua hieman.olen tietenkin vieläkin luuseri ja paska, läski ja kaikkea mitä entinen mies ei ollut.viinapullon pohjalta löytyy ystävä jolle puhua.nyt olen sitten juoppokin vielä,omaa syytäni sekin.
miksi ei voisi riidellä edes reilusti ja ymmärtää että toisen pitää tehdä työtä?
ei ole reilua riistää yöunia riidalla, tai seurata potkien ja hakaten toista huoneeseen johon toinen koittaa päästä tilanteesta pois.
jos et tee mitään, olet luuseripaska, et edes mies. ja jos lyöt takaisin, edes vähän, olet rikollinen, luuseripaska, eikä tosimiehet lyö.
niin tai näin, aina häviän.
en keksi yhtäkään syytä joka saisi minut suutelemaan, tai edes halaamaan vaimoa.. tai edes hymyilemään hänelle enää.