Minua vaivaa kaksoissiskoni (emme ole identtisiä, siis millään tavalla). Olemme olleet pienestä pitäen toistemme parhaat kaverit, ja luulen että olemme sitä vieläkin, vaikka sitä on välillä vaikea uskoa. Aina pienestä pitäen olemme saaneet riidan aikaiseksi mitä pienimmistäkin asioista; kuka saa minkäkin lelun, kuka istuu missäkin ruokapöydässä, kuka katsoo TV:tä, missä ja milloin. Pari vuotta sitten (ollessamme n. 12v) kinastelu jäi vähemmälle, mistä olin aika iloinen. Tilalle kuitenkin ilmestyi isosiskoni iänikuinen angstaaminen, joka on jatkunut tähän asti ja luulen että tulee jatkumaan vielä tästä eteenpäinkin. Nykyään hän sanoo ettei hänellä ole mitään muuta tekemistä kuin istua koneella juttelemassa kavereiden kanssa, hän ei ulkoile millään muulla tavalla kuin että kävelemme yhdessä kouluun aamuisin ja kotiin sitten koulun loputtua (kyllä, olemme myös samalla luokalla) ja lenkkeilee harva se päivä. Hän ei harrasta mitään, ja sitten alkaa valittaa että pitäisi saada joku harrastus. Ehdottelemme perheemme kanssa hänelle harrastuksia, meinasin saada hänet samaan harrastukseen kuin minä, mutta sitten alkoi taas raivoaminen ja asia jäi siihen. Näin on käynyt monta kertaa, aina sama lopputulos. Isosiskoni on myöskin kaikkea ammatinvalintaa vastaan. Tässä iässä pitäisi kai olla jo jonkinlainen näkemys siitä mitä tehdä sitten isompana.. Hän sanoo ettei hänestä tule yhtään mitään isona, että kuolee kuitenkin sen verran aikaisin ettei ammattia tarvitse.
Hän myös sortaa minua joka päivä, haukkuu tyhmäksi ja antaa sarkastisia vastauksia kysymyksiini jne. Raivoaminen alkaa yleensä tyhjästä tai sitten hyvin pienestä asiasta. Tiedän kyllä että kaikilla siskoksilla on joskus ongelmia, mutta siskoni ongelmat ovat jatkuneet sen pari vuotta, häntä ei kiinnosta enää mikään. Tällainen ottaa voimille koko perhettäni.
Usein nykyäänkin on käynyt niin, että olemme saaneet riidan aikaiseksi pienistä asioista. Kun sitten riita kestää sen pari päivää, minulle tulee tosi huono olo kaikesta riitelemisestä, tuntuu etten jaksaisi enää. Välillä riitojen jälkeen itken ja parikin kertaa olen jäänyt koulusta pois sen takia koska olen niin rikki että luulen siskoni sanovan jotain ilkeätä minusta kaveriporukallemme (meillä on paljolti samat kaverit), menevän pois tolaltani ja sen jälkeen lähtevän pois. En oikein jaksaisi tällaista enää, kun en tiedä miten voisin auttaa asiaa. Vanhempani ovat jo antaneet periksi isosiskoni raivoamiselle.
Jos joku tajusi yhtään mitään, toivon että kommentoisitte. En kaipaa ilkeitä viestejä, kiitos.
Hän myös sortaa minua joka päivä, haukkuu tyhmäksi ja antaa sarkastisia vastauksia kysymyksiini jne. Raivoaminen alkaa yleensä tyhjästä tai sitten hyvin pienestä asiasta. Tiedän kyllä että kaikilla siskoksilla on joskus ongelmia, mutta siskoni ongelmat ovat jatkuneet sen pari vuotta, häntä ei kiinnosta enää mikään. Tällainen ottaa voimille koko perhettäni.
Usein nykyäänkin on käynyt niin, että olemme saaneet riidan aikaiseksi pienistä asioista. Kun sitten riita kestää sen pari päivää, minulle tulee tosi huono olo kaikesta riitelemisestä, tuntuu etten jaksaisi enää. Välillä riitojen jälkeen itken ja parikin kertaa olen jäänyt koulusta pois sen takia koska olen niin rikki että luulen siskoni sanovan jotain ilkeätä minusta kaveriporukallemme (meillä on paljolti samat kaverit), menevän pois tolaltani ja sen jälkeen lähtevän pois. En oikein jaksaisi tällaista enää, kun en tiedä miten voisin auttaa asiaa. Vanhempani ovat jo antaneet periksi isosiskoni raivoamiselle.
Jos joku tajusi yhtään mitään, toivon että kommentoisitte. En kaipaa ilkeitä viestejä, kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Käsitin viestistäsi että olette jotain 14v sisarukset.
Teillä on nyt edessä naisiksi kehittyminen, itsenäistyminen ja oman identiteetin (oman minän) etsiminen. Eli millainen persoona olen ja mitä haluaisin elämässäni mielelläni kokea ja saavuttaa, millaiseksi toivoisin erlämäni muodostuvan, millaisten ihmisten kanssa olen parhaimmillani/pahimmillani jne.
Kaksosten usein poikkeuksellisen läheisyyden ja yhteisyyden vuoksi "irtiotto" toisesta, että saa ikiomaa tilaa ikiomalle persoonalle kehittyä--- ilman vieressä seuraavaa elävää "peiliä" joka peilaa tuntemukset takaisin-- taitaakin joskus olla erittäin riitaisaa kun lapsuuden kamu muuttuukin ärsyttäväksi taistelupariksi, joka saattaa haluta aina sitä juuri päinvastaista mitä itse haluaa. Kyllähän se kiukuttaa ja parit itkutkin siinä kasvutohinassa takuulla pääsee, kun toinen on vaan niin.....raivoava ilkimys.
Vanhemmat ovat tässä ratkaisu (ei puhettakaan lepsuilusta nyt tai "periksi antamisesta!) : on juteltava siskojen kanssa että missä mennään ja minkälainen käytös on sopivaa.
Siskon ongelmat ovat jatkuneet aivan liian pitkään. Ne ovat syytä selvittää ammattiauttajan avulla, että mitä siellä oikeasti on taustalla.
Näytä vaikka oma viestisi ja tämä vastaus vanhemmillesi , se saattaa auttaa keskustelemaan eteenpäin.
Meidän suvussa on paljon kaksosia. Myös minä olen kaksossisko. Ja kaksoset ovat erilaisia temperamentiltaan ja luonteeltaan, niin kuin muutkin sisarukset. Tehän olette nyt murrosiässä eli vaiheessa, jossa kumpikin etsii omaa erillisyyttään, sitä että on oma itsensä. Sukulaisilla ja kavereilla ja opettajilla on taipumus niputtaa kaksoset "saman puoliskoiksi". Siskosi sotii kenties ainakin sitä vastaan, että olisi samanlainen kuin sinä.
Ohihan tuo menee teilläkin, luultavasti. Sillä kaksosten välillä vallitsee kyllä selittämön yhteys, jota on paljon tutkittukin.
Onkohan teidän perheessä muita lapsia ja miten te sijoitutte sisarusparveen?
Kiitos kommenteista, vastaukseksi 2 sisarta -nimimerkille sanoisin että yritän puhua vanhempieni kanssa, koitetaan löytää jokin ratkaisu tähän... Olen huomannut, että siskoni ei todellakaan puhu mielellään asioistaan ulkopuolisille, edes jos se auttaisi. Mielestäni hieman vaikea sovittaa siskoni ja ammattiauttajat keskustelemaan..
@ kaksossisko42: Perheeseemme kuuluu myös velipuoli, joka on yli kymmenen vuotta meitä vanhempi ja asuu omassa asunnossa. Luulen että hänellä ei ole kovin isoa osaa tilanteeseen.
Niinpä olette kasvaneet siskosi kanssa sisarussuhteessa todellisessa symbioosissa, koska muita sisaruksia ei ole ollut häsläämässä mukana tai antamassa perspektiiviä ... ties mihin.
Ei tästä kaksosuudesta taida aikuisenakaan kovin helposti päästä irti. Ensin kai kannattaa suhtautua odottaen. Sisaren "menettäminen" toiseksi yksilöksi tulee eteen joka tapauksessa aina.
Oliskos niin, että kumpikin teistä on nyt kehittämässä itselleen omaa roolia tiukassa sisarsuhteessa? Puhu enemmän vanhempieni kanssa tästä puolesta. Luultavasti tässäkään tapauksessa ei sen kummempia kodin ulkopuolisia ohjaajia tarvita.
Onnea elämääsi!