Viiltelystä..

Oma ikä on lähempänä kolmeakymmentä ja aiemmin kait juuri pettymysten yms. jälkeen tein pienen viillon. Nyt viillot ovat selkeämpiä ja huomaan että se helpottaa ahdistusta.

Olen jäämässä koukkuun ja huomaan taistelevani sitä vastaan. Se ei ole kuitenkaan päivittäistä vaan tarvitsen viillon silloin tällöin (ehkä noin viikoittain).

Olen huolissani että siitä tulee fetissi tai alan tehdä yhä enemmän viiltoja.

Minulla oli pitkä tauko, mutta nyt se on muutaman kuukauden aikana pahentunut enkä usko että pääsen siitä eroon.

Huolestuttaa pikkaisen se että jos tällainen oman verenhimo jatkuu ja toisaalta että joku huomaa jota joutuu selittämään.

Mielestäni viiltely on aina merkki siitä, että psyykkeessä on jotakin pahasti vialla. Viiltely on aina avunhuuto ahdistukseen. Sinä sait sen kuulostamaan joltakin hienolta harrastukselta. Annoit neuvon, että jollei sitä pysty lopettamaan, niin pitää sen piilossa tai saa kaverit hyväksymään sen. Hei haloo!
Itsensä viiltely on sairasta ja silloin ihminen tarvitsee apua. Ongelma on ilman muuta viiltely, ei muiden suhtautuminen. Jos ei asianomainen sitä itse tajua, on muiden siihen puututtava.
Tämän kerron kokemuksesta, sillä oma tyttäreni viilteli ahdistukseensa. Se loppui, kun hänellä diagnosoitiin skitsofrenia ja aloitettiin lääkitys ja hoito.

mörri2005 kirjoitti:

Mielestäni viiltely on aina merkki siitä, että psyykkeessä on jotakin pahasti vialla. Viiltely on aina avunhuuto ahdistukseen. Sinä sait sen kuulostamaan joltakin hienolta harrastukselta. Annoit neuvon, että jollei sitä pysty lopettamaan, niin pitää sen piilossa tai saa kaverit hyväksymään sen. Hei haloo!
Itsensä viiltely on sairasta ja silloin ihminen tarvitsee apua. Ongelma on ilman muuta viiltely, ei muiden suhtautuminen. Jos ei asianomainen sitä itse tajua, on muiden siihen puututtava.
Tämän kerron kokemuksesta, sillä oma tyttäreni viilteli ahdistukseensa. Se loppui, kun hänellä diagnosoitiin skitsofrenia ja aloitettiin lääkitys ja hoito.

Lue lisää

Entäs jos psykiatria on voimaton viiltelyn suhteen tai pahentaa asiaa. Se on hyvä jos tyttäresi on saatu hoidettua kuntoon, mutta kaikille se ei onnistu. Viiltelyyn ei ole tänäpäivänäkään täydellistä hoitokeinoa. Tai on muttei inhimillistä (lopun ikäinen eristys). Jos on kokeillut kaikkea mahdollista ja mikään ei onnistu. Silloin psykiatria tarjoaa vielä yhtä keinoa.. ei hoideta viiltelyä sairaalassa ja annetaan asian olla jos se ei ole vaarallista. Esim. huomiohakuiseen viiltelyyn tämä saattaa tehota hyvin. Vaatii lääkäriltä hyvää harkintaa ja ihmistuntemusta tosin. Joissain tapauksissa sairaalahoito saattaa esim. pahentaa viiltylyä (esim. nuorten psykiatristen osastojen "viiltelyepidemiat (yksi viiltää, loput matkii)).

"Pakkohoito" edellyttää mielisairautta. Jos ihminen ei ole mielisairas (psykoottinen) ja viiltelee on hänellä siihen oikeus. Se on outoa ja "sairasta" kertoo psyykkeen vakavista ongelmista mutta saattaa olla osa ihmisen persoonallisuutta. Mitä sille voi. Kaikki ei parane tai halua parantua. Jos ihminen ei suostu lopettamaan viiltelyä tai ilmoittaa viiltelevänsä silloin tällöin koko loppuelämänsä on psykiatrian keinot joissain tapauksissa hyödyttömät.

Joillakin ihmisillä viitely saattaa jäädä pysyväksi "ongelmaksi". Jos ei lääkkeet tehoa, ei terapia, ei keskustelut, ei sairaalahoito ja henkilö on muuten niin terve kuin mahdollista (todetaan esim. ettei tarvitse avohoidon kontaktia). Pitäisikö hänen elämänsä tuhota sairaalajaksoilla ja pakkolääkityksellä joista ei ole ongelmaan apua vai antaa hänen elää niin normaalia elämää kuin mahdollista.
Itse esim. käyn töissä (hieman lyhennetty päivä on yrittäjän etua), en käytä lääkkeitä (lääkkeiden sivuvaikutukset olivat aivan hirveät mm. jatkuva väsymys), sosiaalinen elämä kohtuullinen, päihteidän käyttö hallinassa. Luottotiedot tallella. Mutta viiltely on jäänyt ongelmaksi.

Pitäisikö yhteiskunnan tuhota koko minun nykyinen elämäni ja hoitaa minut potenssiongelmaiseksi zombieksi sairaalan suljetulle osastolle veronmaksajasta (tosin melko pienituloisesta yrittäjästä) "sosiaalipummiksi" sen takia että viiltelen jos muuten tulen toimeen ilman "hoitoa", ilman lääkkeitä, en viiltele itsemurhatarkoituksessa, en ole väkivaltainen. Ainoastaan arvet ja viiltojäljet erottaa minut normaali-ihmisestä. Ehkä myös hieman poikkeava arvomaailma.

En suosittele viiltelyä kenellekään. Jos taustalla on psykoosisairauksia tai masennusta ja viiltely on niiden oire niin suositan hoitamaan sairauden pois. Samoin nuorten viiltelyyn pitäisi mielestäni puuttua mutta hyvällä harkinnalla, ilman tuomitsemista, ilman pakkoa ja "mielivaltaa" . Pahimmillaan viiltelijän asioita pahennetaan. Karuna esim. voisi olla 60 kg 16-v nätti tyttö jolla on viiltelyongelma, ahdistusta ja muuta samanlaista. Pahimmillaan lopputulos on leposidehoitojen ja nuorten osaston pakkokeinojen traumatisoima nuori, joka on 120 kg painoinen lääkkeiden sivuvaikutuksista lihonut valas ilman itsetuntoa. Harkinta ennenkaikkea.

Mutta kaikki eivät parane esim. skitsofreniasta koskaan täysin niin kyse on silloin näillä potilailla täydellisen parantumisen sijasta oireiden hallinnassa. Kyllä psykiatristen sairauksien ja ongelmien ensisijaisena tavoittaana pitäisi olla itsenäinen toimeentuleminen ja avohoito ei elinikäinen sairaalaan sijoitus.
Esim. peittämällä viiltelyn jäljet ja totuttamalla "ystäväpiirinsä" siihen saa viiltelija elää lähes normaalia elämää. Samoin tämän "sairauden" oireiden lievittämiseen ja haittojen ehkäisyyn kuuluu harkinta mm. viiltelypaikoista ja menetelmistä, viiltojen hoito ja haavojen puhtaana pitäminen ja hoito. Jos ihmisen on pakko viiltää on parempi viiltää turvallisesti kuin viiltää jänteensä poikki ja kärsiä hermosäryistä lopun ikäänsä. Tämä on osa oireiden hallintaa niillä ihmisille joilla "viiiltelysairaus" ei parane. Tätä on vaikea selittää ilman että leimataan "mielipuoleksi" mutta vertailuna esim. voisi käyttää kipeää selkää joka ei ikinä parane. Sitä pyritään kuntouttamaan ja välttämään vääriä liikkeitä (esim. istuminen huonossa asennossa, nosto selkä huonossa asennossa, selän repiminen) etteivät oireet parane. Kipeän selän kanssa pyritään mahdollisimman normaaliin elämään sen selän rajoituksilla. Samoin viiltelijä pyrkii omilla "sairailla keinoillaan" mahdollisimman normaaliin elämään.

Koska yhteiskunta pitää viiltelyä tabuna on joissakin tapauksissa järkevää pitää oireet piilossa. Jotkut ihmiset tulevat valitettavasti viiltelemään ja sille ei kukaan voi mitään. Jos henkilöä ei voi auttaa psykiatrinen hoitokaan niin ei siihen auta kenenkään moraalisaarnat. Tällaisia henkilöitä on hyvin vähän mutta heitä on olemassa. Viiltelijä etenkin nuori tarvitsee apua mutta apu ei saa traumatisoida ja tuhota tämän elämää loppuelämäksi vaan avun pitää auttaa.

Sairauksia ja oireita on erilaisia. Kaikkia ei voida auttaa mutta näilläkin sairailla on oikeus ihmisarvoiseen elämäänsä sairauden kanssa ilman jatkuvaa pelkoa ja vainoa.

Viiltelystä 2 kirjoitti:

Entäs jos psykiatria on voimaton viiltelyn suhteen tai pahentaa asiaa. Se on hyvä jos tyttäresi on saatu hoidettua kuntoon, mutta kaikille se ei onnistu. Viiltelyyn ei ole tänäpäivänäkään täydellistä hoitokeinoa. Tai on muttei inhimillistä (lopun ikäinen eristys). Jos on kokeillut kaikkea mahdollista ja mikään ei onnistu. Silloin psykiatria tarjoaa vielä yhtä keinoa.. ei hoideta viiltelyä sairaalassa ja annetaan asian olla jos se ei ole vaarallista. Esim. huomiohakuiseen viiltelyyn tämä saattaa tehota hyvin. Vaatii lääkäriltä hyvää harkintaa ja ihmistuntemusta tosin. Joissain tapauksissa sairaalahoito saattaa esim. pahentaa viiltylyä (esim. nuorten psykiatristen osastojen "viiltelyepidemiat (yksi viiltää, loput matkii)).

"Pakkohoito" edellyttää mielisairautta. Jos ihminen ei ole mielisairas (psykoottinen) ja viiltelee on hänellä siihen oikeus. Se on outoa ja "sairasta" kertoo psyykkeen vakavista ongelmista mutta saattaa olla osa ihmisen persoonallisuutta. Mitä sille voi. Kaikki ei parane tai halua parantua. Jos ihminen ei suostu lopettamaan viiltelyä tai ilmoittaa viiltelevänsä silloin tällöin koko loppuelämänsä on psykiatrian keinot joissain tapauksissa hyödyttömät.

Joillakin ihmisillä viitely saattaa jäädä pysyväksi "ongelmaksi". Jos ei lääkkeet tehoa, ei terapia, ei keskustelut, ei sairaalahoito ja henkilö on muuten niin terve kuin mahdollista (todetaan esim. ettei tarvitse avohoidon kontaktia). Pitäisikö hänen elämänsä tuhota sairaalajaksoilla ja pakkolääkityksellä joista ei ole ongelmaan apua vai antaa hänen elää niin normaalia elämää kuin mahdollista.
Itse esim. käyn töissä (hieman lyhennetty päivä on yrittäjän etua), en käytä lääkkeitä (lääkkeiden sivuvaikutukset olivat aivan hirveät mm. jatkuva väsymys), sosiaalinen elämä kohtuullinen, päihteidän käyttö hallinassa. Luottotiedot tallella. Mutta viiltely on jäänyt ongelmaksi.

Pitäisikö yhteiskunnan tuhota koko minun nykyinen elämäni ja hoitaa minut potenssiongelmaiseksi zombieksi sairaalan suljetulle osastolle veronmaksajasta (tosin melko pienituloisesta yrittäjästä) "sosiaalipummiksi" sen takia että viiltelen jos muuten tulen toimeen ilman "hoitoa", ilman lääkkeitä, en viiltele itsemurhatarkoituksessa, en ole väkivaltainen. Ainoastaan arvet ja viiltojäljet erottaa minut normaali-ihmisestä. Ehkä myös hieman poikkeava arvomaailma.

En suosittele viiltelyä kenellekään. Jos taustalla on psykoosisairauksia tai masennusta ja viiltely on niiden oire niin suositan hoitamaan sairauden pois. Samoin nuorten viiltelyyn pitäisi mielestäni puuttua mutta hyvällä harkinnalla, ilman tuomitsemista, ilman pakkoa ja "mielivaltaa" . Pahimmillaan viiltelijän asioita pahennetaan. Karuna esim. voisi olla 60 kg 16-v nätti tyttö jolla on viiltelyongelma, ahdistusta ja muuta samanlaista. Pahimmillaan lopputulos on leposidehoitojen ja nuorten osaston pakkokeinojen traumatisoima nuori, joka on 120 kg painoinen lääkkeiden sivuvaikutuksista lihonut valas ilman itsetuntoa. Harkinta ennenkaikkea.

Mutta kaikki eivät parane esim. skitsofreniasta koskaan täysin niin kyse on silloin näillä potilailla täydellisen parantumisen sijasta oireiden hallinnassa. Kyllä psykiatristen sairauksien ja ongelmien ensisijaisena tavoittaana pitäisi olla itsenäinen toimeentuleminen ja avohoito ei elinikäinen sairaalaan sijoitus.
Esim. peittämällä viiltelyn jäljet ja totuttamalla "ystäväpiirinsä" siihen saa viiltelija elää lähes normaalia elämää. Samoin tämän "sairauden" oireiden lievittämiseen ja haittojen ehkäisyyn kuuluu harkinta mm. viiltelypaikoista ja menetelmistä, viiltojen hoito ja haavojen puhtaana pitäminen ja hoito. Jos ihmisen on pakko viiltää on parempi viiltää turvallisesti kuin viiltää jänteensä poikki ja kärsiä hermosäryistä lopun ikäänsä. Tämä on osa oireiden hallintaa niillä ihmisille joilla "viiiltelysairaus" ei parane. Tätä on vaikea selittää ilman että leimataan "mielipuoleksi" mutta vertailuna esim. voisi käyttää kipeää selkää joka ei ikinä parane. Sitä pyritään kuntouttamaan ja välttämään vääriä liikkeitä (esim. istuminen huonossa asennossa, nosto selkä huonossa asennossa, selän repiminen) etteivät oireet parane. Kipeän selän kanssa pyritään mahdollisimman normaaliin elämään sen selän rajoituksilla. Samoin viiltelijä pyrkii omilla "sairailla keinoillaan" mahdollisimman normaaliin elämään.

Koska yhteiskunta pitää viiltelyä tabuna on joissakin tapauksissa järkevää pitää oireet piilossa. Jotkut ihmiset tulevat valitettavasti viiltelemään ja sille ei kukaan voi mitään. Jos henkilöä ei voi auttaa psykiatrinen hoitokaan niin ei siihen auta kenenkään moraalisaarnat. Tällaisia henkilöitä on hyvin vähän mutta heitä on olemassa. Viiltelijä etenkin nuori tarvitsee apua mutta apu ei saa traumatisoida ja tuhota tämän elämää loppuelämäksi vaan avun pitää auttaa.

Sairauksia ja oireita on erilaisia. Kaikkia ei voida auttaa mutta näilläkin sairailla on oikeus ihmisarvoiseen elämäänsä sairauden kanssa ilman jatkuvaa pelkoa ja vainoa.

Lue lisää

Minä en missään tapauksessa tuomitse enkä vainoa itseänsä viilteleviä ihmisiä.
En vain pidä siitä, että se kuvaillaan jonkinlaisena harrastuksena. Se on sairaus, eikä mikään omatekoinen tatuointi.Se voi johtaa aina vain pahempiin haavoihin ja arpiin. Sekin jo kertoo siitä, että se pitää salata ystäviltä ja läheisiltä.
En pitänyt esimerkistäsi, että vertasit psyykelääkkeen syöjää valaaksi. Tyttäreni on lihonnut paljonkin, mutta jos punnitsen vaihtoehdot, niin mieluummin niin.
Mieluummin lihominen kuin paranoidisen skitsofrenian oireet ja itsetuhoisuus, johon kuului viiltely. Vaikka hän on lihava, ei hän ole mikään valas. Hän on itsekin todennut, että hänen on nyt paljon parempi olla. Hän asuukin omillaan ja elämä sujuu nyt hyvin.
Haluan vaan, ettei viiltelyä ihannoitaisi, sillä näitä lukevat varmaan myös nuoret vaikutuksille alttiit tytöt. Apua kannattaa aina pyytää. Ehkä nuorten tyttöjen kannattaa huomioida myös se seikka, että arvet ovat ikuisia. Ei varmaankaan ole mukavaa peitellä niitä loppuikäänsä. Tämäkin seikka voi joskus vielä käydä psyykeen päälle. Hyvää jatkoa vaan kaikille!

mörri2005 kirjoitti:

Minä en missään tapauksessa tuomitse enkä vainoa itseänsä viilteleviä ihmisiä.
En vain pidä siitä, että se kuvaillaan jonkinlaisena harrastuksena. Se on sairaus, eikä mikään omatekoinen tatuointi.Se voi johtaa aina vain pahempiin haavoihin ja arpiin. Sekin jo kertoo siitä, että se pitää salata ystäviltä ja läheisiltä.
En pitänyt esimerkistäsi, että vertasit psyykelääkkeen syöjää valaaksi. Tyttäreni on lihonnut paljonkin, mutta jos punnitsen vaihtoehdot, niin mieluummin niin.
Mieluummin lihominen kuin paranoidisen skitsofrenian oireet ja itsetuhoisuus, johon kuului viiltely. Vaikka hän on lihava, ei hän ole mikään valas. Hän on itsekin todennut, että hänen on nyt paljon parempi olla. Hän asuukin omillaan ja elämä sujuu nyt hyvin.
Haluan vaan, ettei viiltelyä ihannoitaisi, sillä näitä lukevat varmaan myös nuoret vaikutuksille alttiit tytöt. Apua kannattaa aina pyytää. Ehkä nuorten tyttöjen kannattaa huomioida myös se seikka, että arvet ovat ikuisia. Ei varmaankaan ole mukavaa peitellä niitä loppuikäänsä. Tämäkin seikka voi joskus vielä käydä psyykeen päälle. Hyvää jatkoa vaan kaikille!

Lue lisää

Mikä on normaalia ja mikä epänormaalia? Mikä tervettä ja mikä on "sairaus"?
Onko ylipaino sairaus? koska minun mielestäni ylipaino on sairasta.

"Sekin jo kertoo siitä, että se pitää salata ystäviltä ja läheisiltä."

Ei se kerro siitä mitään muuta kuin että yleisesti se on tabu kuten sinullekaan ei passaisi näyttää viiltojälkeä ettet alkaisi vainoamaan tuota ihmistä ja pitämään häntä "sairaana".

Minusta tuntuu ettet ymmärrä asiasta lopulta kovinkaan paljoa. Näet asiat vain sen kannalta miten vakavasti sairas tyttäresi on viillellyt itseään etkä missään muussa valossa.

Ajatus että viiltelijä ihannoisi viiltelyä on aika omituista tai yrittäisi välittää täällä ajatusta että sitä kannattaisi harjoittaa.

Yritin avata tänne keskustelua aiheesta aikuisten näkökulmasta jotka ovat viillellet itseään jne. mutta nähtävästi sinulla ei ole tästä asiasta kokemusta?

Nuorten tai kenenkään muun ei kannata aloittaa itsensä viiltelyä.

Tässä ketjussa tahdoin käsitellä asiaa toisesta näkökulmasta jossa viiltely on jo alkanut ja jatkunut aikuisiälle.
Valitettavasti yhteiskunnassa on myös niitä jotka eivät oikeasti ymmärrä psyykeen ongelmia ja ovat ikuisesti näitä "tuo ei ole sosiaalisesti normaalia eikä tervettä!" tuomitsijoita joille jokainen poikkeava toimintatapa tai selviytysmiskeino vaikkapa psyykeen ongelmiin on vakava sairaus.

Nosfe-ratu kirjoitti:

Mikä on normaalia ja mikä epänormaalia? Mikä tervettä ja mikä on "sairaus"?
Onko ylipaino sairaus? koska minun mielestäni ylipaino on sairasta.

"Sekin jo kertoo siitä, että se pitää salata ystäviltä ja läheisiltä."

Ei se kerro siitä mitään muuta kuin että yleisesti se on tabu kuten sinullekaan ei passaisi näyttää viiltojälkeä ettet alkaisi vainoamaan tuota ihmistä ja pitämään häntä "sairaana".

Minusta tuntuu ettet ymmärrä asiasta lopulta kovinkaan paljoa. Näet asiat vain sen kannalta miten vakavasti sairas tyttäresi on viillellyt itseään etkä missään muussa valossa.

Ajatus että viiltelijä ihannoisi viiltelyä on aika omituista tai yrittäisi välittää täällä ajatusta että sitä kannattaisi harjoittaa.

Yritin avata tänne keskustelua aiheesta aikuisten näkökulmasta jotka ovat viillellet itseään jne. mutta nähtävästi sinulla ei ole tästä asiasta kokemusta?

Nuorten tai kenenkään muun ei kannata aloittaa itsensä viiltelyä.

Tässä ketjussa tahdoin käsitellä asiaa toisesta näkökulmasta jossa viiltely on jo alkanut ja jatkunut aikuisiälle.
Valitettavasti yhteiskunnassa on myös niitä jotka eivät oikeasti ymmärrä psyykeen ongelmia ja ovat ikuisesti näitä "tuo ei ole sosiaalisesti normaalia eikä tervettä!" tuomitsijoita joille jokainen poikkeava toimintatapa tai selviytysmiskeino vaikkapa psyykeen ongelmiin on vakava sairaus.

Lue lisää

Sinä se ymmärsit väärin. En todellakaan tuomitse, enkä kauhistele jos nään jonkun viiltelyjälkiä. Tyttäreni ei ole ainoa itseänsä viillellyt, jonka tunnen. Kehotin vain hakemaan apua. Sitä ei saa, jos ei edes pyydä. Sen kyllä sanon, että tervettä viiltely ei ole, vaikka vakuuttaisitkin. Sinä ajattelet asiaa vain omalta osaltasi. Kaikki eivät ole sinun kaltaisiasi, vaan täytyy ajatella jokaista yksilönä. Tuomitse en!

mörri2005 kirjoitti:

Sinä se ymmärsit väärin. En todellakaan tuomitse, enkä kauhistele jos nään jonkun viiltelyjälkiä. Tyttäreni ei ole ainoa itseänsä viillellyt, jonka tunnen. Kehotin vain hakemaan apua. Sitä ei saa, jos ei edes pyydä. Sen kyllä sanon, että tervettä viiltely ei ole, vaikka vakuuttaisitkin. Sinä ajattelet asiaa vain omalta osaltasi. Kaikki eivät ole sinun kaltaisiasi, vaan täytyy ajatella jokaista yksilönä. Tuomitse en!

Lue lisää

Ok, suosittelen avun hakemista myös minäkin. Vaikken itsekään sitä ole hakenut.

Sanonpahan vain että joskus on tehtävä "epäterveitä" asioita ollakseen terve muuten ja kyetäkseen elämään.

Viiltely on vain yksi selviytymiskeino muiden joukossa. Huomattakoon että minun kohdalla ei puhuta vielä mistään kovin vakavasta joka uhkaisi terveyttä vaan lähinnä taipumuksesta, josta voi ajan mittaan kehittyä ongelma.

Toivotan sinulle ja tyttärellesi hyvää jatkoa ja "terveempää" huomista.

Viillän hyvin ohuesti eli ei syviä viiltoja vaan partaterällä viillän pintaa, mutta kasvoihin on tullut tehtyä muutama viilto.

Sinulla vaikuttaa olevan kyseessä jotkut traumat todellakin.

Omalla kohdalla en osaa sanoa muuta kuin että se helpottaa ahdistusta varmaankin juuri tuon endorfiinien avulla sekä sen että se herättää todellisuuteen.

Monet asiat, ajatukset sekä tunteet varsinkin limittäin ovat kovin abstrakteja ja monimutkaisia käsitellä pään sisällä.

Aika usein viillän itseäni nimenomaan lenkin jälkeen.