Ujous työnhaussa on pahaksi, myöskään ei saa olla ruma tai lihava, varsinkaan jos on nainen!
Ihmettelen että kauniit ja puheliaat ovat työnhaussa suosiossa, vaikka he juuri aiheuttavat hankaluuksia työpaikoilla.
Itse olen ujo ja vaatimattoman näköinen ja sivusta seuranneena olen huomannut, että juoruakoilla voi helposti kulua yhteensä tunti tai parikin päivässä pelkästään lörpöttelyyn, myös tauot venyvät kun juttua riittää.
Ja sitten kun otetaan nuoria ja kauniita hölösuita töihin, niin kauniit ja rohkeat saa alkaa.
Kun kuka tykkää kenestäkin ja milloin on sama mies kiikarissa ja iso osa työajasta menee näiden ihmissuhdesotkujen setvimiseen johtaja erotuomarina.
Minä, ujo ja hiljainen vain hoidan työni ja lähden kotiin.
Enkä marise turhista.
Kysyn vaan, miksi ujous ei ole työnhaussa valttia?
Ihmettelen että kauniit ja puheliaat ovat työnhaussa suosiossa, vaikka he juuri aiheuttavat hankaluuksia työpaikoilla.
Itse olen ujo ja vaatimattoman näköinen ja sivusta seuranneena olen huomannut, että juoruakoilla voi helposti kulua yhteensä tunti tai parikin päivässä pelkästään lörpöttelyyn, myös tauot venyvät kun juttua riittää.
Ja sitten kun otetaan nuoria ja kauniita hölösuita töihin, niin kauniit ja rohkeat saa alkaa.
Kun kuka tykkää kenestäkin ja milloin on sama mies kiikarissa ja iso osa työajasta menee näiden ihmissuhdesotkujen setvimiseen johtaja erotuomarina.
Minä, ujo ja hiljainen vain hoidan työni ja lähden kotiin.
Enkä marise turhista.
Kysyn vaan, miksi ujous ei ole työnhaussa valttia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sosiaalisuus on vaan työelämässä valttia. Sosiaalisen ihmisen kanssa tulee helpommin toimeen niin työkaverit kuin esimiehetkin. Yhteistyökyky on erittäin tärkeää.
Pitemmän työelämässä olleena voin myös kertoa, että ylenemisessä sosiaalisuus on eräs merkittävä tekijä. Saman koulutuksen/kokemuksen omaavat raakataan juuri sen perusteella.
Vai että sosiaaliset tulevat paremmin toimeen ihmisten kanssa?
Ainakin itse olen todennut, että kaikken sosiaalisimmat ovat koko ajan sotkemassa ihmissuhteita juoruamalla ja tappelemalla keskenään (ainakin naisvaltaisilla aloilla) milloin mistäkin jonninjoutavasta.
Edellisessäkin paikassa johtaja joutui pulittamaan isot rahat palkatakseen ulkopuolista apua, kun kaksi ämmää olivat koko ajan tukkanuottasilla.
Miksi ujo ei tulisi ihmisten kanssa toimeen?
Minä ainakin ujona olen sellainen, etten kehtaisi, eikä ole halua alkaa tappelemaan työkavereitteni kanssa.
Sitäpaitsi tulin paremmin toimeen myös esimiesteni kanssa, enhän ollut aina niuhottamassa joka asiasta.
Sanoin toki jos oli todella syytä, mutta you know?
Varoisin yleistämästä. Kyllä ujotkin varmaan ihmisten kanssa toimeen tulevat, ei siinä mitään.
On vaan kuitenkin ammatteja, joissa tämä toimeentuleminen ei riitä. Esimerkiksi johtotehtävissä sinun täytyy vain olla ulospäinsuuntautunut, motivoimaan kykenevä, positiivista yrityskuvaa ulospäin viestivä jne.
Voi puhua ammateista joissa karismaattiset ihmiset pärjäävät paremmin.
Seurasin sivusta, kun osastollamme oli todella mukava ja sosiaalinen tyttö töissä.
Teki työnsä hyvin ja neuvoi muita aina kun omilta töiltään ehti. Ylenikin sitten kouluttajaksi.
Kaikki meni mainiosti, kunnes tyttö teki sellaisen mokan, että kertoi firman pikkujouluissa pikku huppelissa asuvansa toisen naisen kanssa.
Kuukauden sisällä kouluttajan työt siirretiin toiselle ihmiselle ja tytöltä otettiin vastuita pois.
Me muut olemme aika kauhuissamme tästä tilanteesta ja olemmekin päättäneet olla kertoilematta omia yksityisasioita työpaikalla koska seuraukset voivat olla kohtalokkaat.
Esimerkiksi eräs läheinen työkaveri ei uskalla nyt kertoa kenellekään että joutuu mahdollisesti leikkaukseen, koska pelkää että hänetkin alennetaan sen jälkeen - yrittää tehdä sisään tarvittavat tunnit ylitöinä jotta voi ottaa ylityövapaita eikä jää kiinni siitä, että on ollut sairaalassa.
Itse en ole uskaltanut mainita olevani migreeni-ihminen koska sekin voisi tietää mitä tahansa.
Tulen töihin tekemään töitä ja mitä vähemmän muut minusta tietävät sen parempi on nykyään minunkin mottoni. Kaikkea voi nykyään käyttää aseena!
Kannattaa miettiä mitä kertoo ja mitä ei.
Onko moinen laillista vielä Suomessa? Ainakin täällä jenkeissä työnantaja joutuisi pulittamaan aikamoiset rahat, jos selviäisi että on alentanut jonkun seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Höps.
Laki tai ei.
Kaverini sai tietää, että määräaikaisuutta ei jatketakaan osuvasti vähän sen jälkeen kun oli kävellyt elämänkumppaninsa kanssa sormuksia ostamaan ja työpaikan pahin juoruakka oli samassa liikkeessä sattumalta...
Se on kiva ja kaunis asia että on lakeja mutta todellisuus on silti toista. Mitäpä sitä voi tehdä kun määräaikaisuus on määräaikaisuus? Vaikka kuinka olisi ollut puhe vakinaistamisesta niin pelkkä puhe ei riitä. Konservatiivinen pomo voi päättää toisin...
Itse en kyllä miellä sosiaaliseksi ihmiseksi sellaista tyyppiä joka on kova puhumaan ja ei tule sen vuoksi toimeen ihmisten kanssa. Minun mielestäni sosiaalinen ihminen on nimenomaan sellainen, joka tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa.
Sosiaalinen ihminen voi olla hiljainen tai äänekäs. Pointtina on vain, että hän tulee toimeen muiden kanssa. Eli äänekäs(lue: juoruileva, tappeleva) ja sosiaalinen ei ole sama asia.
Sanalla ”sosiaalinen” kuvaillaan arkisessa kielenkäytössä usein seurallista henkilöä. Nykysuomen Sanakirja vuodelta 1976 taas määrittelee termiä seuraavasti: ”Yhteiselämää, varsinkin järjestäytynyttä yhteisöä,
yhteiskuntaa koskeva, sille ominainen, sen piirissä esiintyvä -- usein yhteiskunnan vähäosaisten, alimpien kerrosten olojen parantamista tarkoittava.”
Minun mielestäni tuo määritelmä seurallinen tarkoittaa sellaista ihmistä, joka tulee toimeen muiden ihmisten kanssa. Ei suinkaan rääväsuista riidankylväjää ja juorukelloa.
Tietenkin tuo 76 vuoden kuvaus on lähinnä poliittisesti väritetty. Siihen aikaan kaikki sosialismilta kuulostavat sanat tarkoittivat "alempien kerrosten olojen parantamista". Nykypäivänä tuo sana on kuitenkin luultavammin saanut muitakin, kuin poliittisia piirteitä.
Katkeraa tilitystä...
Nopeat syövät hitaat (vanha viidakon sanonta)