tavalla tai toisella

se pyörii mielessä jatkuvasti...avioero nimittäin.

kuinka mukavaa oliskaan saapua työpäivän jälkeen omaan rauhalliseen yksiöön tahi kaksioon..omaan kotiin.. oma elämisen rytmi..omat ystävät ja harrastukset. vapaus.
Tällä hetkellä koen avioliiton niin ahdistavaksi.
Menetin parisuhteen myötä ystäväni, enkä voi hankkia uusia.
Missään en saa käydä, mitään en saa tehdä.
En saa suuttua, en saa itkeä. Minun täytyisi vain hymyillä.
Kenellekkään ei saa sanallakaan mainita jos menee huonosti, ulospäin kaiken pitää näyttää siltä että olemme maailman onnellisin pari emmekä riitele koskaan.
Puhelin, s-posti ym. täytyy olla niin että hän saa ne halutessaan tutkia.
Joskus mainitsin, että olisin valmis lähtemään tästä suhteesta ja mies uhkasi tappaa itsensä jos sen teen.

Meillä ei nykyään ole enää juurikaan mitään yhteistä. Minun puoleltani rakkaus on lähestulkoon kuollut.

mutta välillä mietin kuitenkin, että ehkä vika onkin minussa, ehkä vain liioittelen..ehkä tällaiset tunteet kuuluu asiaan, ehkä tämä on ohimenevää.

tunnen olevani vankina omassa kodissani
mutta onneksi tästäkin vankilasta kuitenkin pääsee pois..ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.
093
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Pipa-82 kirjoitti:

se pyörii mielessä jatkuvasti...avioero nimittäin.

kuinka mukavaa oliskaan saapua työpäivän jälkeen omaan rauhalliseen yksiöön tahi kaksioon..omaan kotiin.. oma elämisen rytmi..omat ystävät ja harrastukset. vapaus.
Tällä hetkellä koen avioliiton niin ahdistavaksi.
Menetin parisuhteen myötä ystäväni, enkä voi hankkia uusia.
Missään en saa käydä, mitään en saa tehdä.
En saa suuttua, en saa itkeä. Minun täytyisi vain hymyillä.
Kenellekkään ei saa sanallakaan mainita jos menee huonosti, ulospäin kaiken pitää näyttää siltä että olemme maailman onnellisin pari emmekä riitele koskaan.
Puhelin, s-posti ym. täytyy olla niin että hän saa ne halutessaan tutkia.
Joskus mainitsin, että olisin valmis lähtemään tästä suhteesta ja mies uhkasi tappaa itsensä jos sen teen.

Meillä ei nykyään ole enää juurikaan mitään yhteistä. Minun puoleltani rakkaus on lähestulkoon kuollut.

mutta välillä mietin kuitenkin, että ehkä vika onkin minussa, ehkä vain liioittelen..ehkä tällaiset tunteet kuuluu asiaan, ehkä tämä on ohimenevää.

tunnen olevani vankina omassa kodissani
mutta onneksi tästäkin vankilasta kuitenkin pääsee pois..ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu