..juttu on nimittäin niin että miestäni pyydettiin kummiksi ystävämme lapselle,mutta minua ei..Kyseessä on siis mieheni vanha tuttu pariskunta.Loukkaannuin asiasta koska luulin että olemme hyviä ystäviä ..ja minusta olisi ollut asiallista pyytää meitä pariskuntana kummiksi,onhan meillä kuitenkin jo yhteinen talous ollut monta vuotta.Kuitenkin toiseksi kummiksi pyydettiin yksi toinen kaveri,eri sukupuolta..eli mitä luulette?Olisikohan minulla oikeutta loukkaantua tästä vai olla vain välittämättä koko jutusta..vähän kuitenkin kyröttää..=(
Onko oikeutta loukkaantua?
kummilapseton
6822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oletko naimisissa miehesi kanssa? Joissakin seurakunnissa ei hyväksytä avopareja kummeiksi. Entä miten itse miellät kummina olemisen?
..ei olla naimisissa,mutta kihloissa kylläkin oltu jo pari vuotta,naimisiin menossa kovasti jossain vaiheessa ja tämä pariskunta on siitä tietoinen..se ei ole syy miksei minua pyydetty.Ei minulla mitään kummiutta vastaan ole..se vaan inhottaa tässä hommassa että saan kaikki kummin velvollisuudet hoitaa kuitenkin vaikka en olekkaan..ostaa lahjat/vaatteet lapselle vaikka ei kummiksi huolittukkaan..vitsailinkin sen jälkeen kun sain tietää että miestä pyydettiin että siinähän miehellä on hommaa kun saa etsiskellä lahjoja yms lapselle,niin äidiltä alkoi kauhea selitys miksei minua valittu..
Tuota no joo.
Olen aikoinani loukkaantunut siitä,että poikaystäväni tuli sedäksi enkä itse "tullut" tädiksi.Olin jonkin ajan vihainen hänelle. Myöhemmin asia rupesi huvittamaan. Miksi haluaisin sitä titteliä? näyttääkseni olevani tärkeäkin henkilö? Naimisiin kuitenkin mennään ja sitä myötä vasta kaikennäköisiä titteleitä tuleekin vastaan.SE vasta väsyttääkin itseään eikä näytä kauniilta.
Toisaalta se olisi hienoa kuulla, että kutsuttaisiin "vaimoksi"... mut juu, sinä puhuit kummista. Pariskuntahan sen päätöksen tekee, ja ehkä miehesi on ollut kauemmin ystävänä heille. Toisaalta he ehkä myös halusivat ottaa naiskummin toisesta pariskunnasta,ettei vain olisi "pariskunta kummit"..
Siitä ei kannata loukkaantua.Ole iloinen. On tärkeämpääkin tekemistä, kuin turhuuksia murehtia.
on oikeasti järkeä..ehkäpä ei kannata turhia murehtia..välil vaan näin lapsettaa=)..mut toisaalta harmittaa silti,jos joutuu kaikki noi kummihommat hoitaa kuitenki miehen puolest vaiks ei itse ole ansainnu tuota titteliä..
Ei siitä pidä loukkaantua. Herkkiä juttuja, ja ennen kaikkia vauvan vanhemmille.
Minulla on viisi kummilasta, ja enemmänkin olisi, ellen olisi kaksi kertaa kieltäytynyt kunniasta.
Olen ns. tyttökummi lapsuudenystäväni esikoiselle. Kummius perustui pitkäaikaiseen ystävyyteen. Poikakummina on lapsen isän nuoruuden ystävä. Mieheni oli lapsen vanhempien hyvä ystävä myös. Eipä siinä auttanut loukkaantua, vaikkei kummiksi päässytkään.
Myöskin kieltäytyminen on vaikeaa. Molemmissa tapauksissa ystävät suuttuivat, toisesta en ole sen koommin kuullut, vaikka pyytäessään kummiksi sanoi ymmärtävänsä, jos kieltäydyn. Toinenkin otti rajusti etäisyyttä. Herkkiä juttuja.
Ymmärrän kyllä,että loukkaannuit...olisinpa minäkin kyllä loukkaantunut.On se kuitenkin kohteliasta pyytää vakiintunutta pariskuntaa yhdessä kummeiksi,koska sen tietää,että sinä tulet kuitenkin toimimaan kuin kummi lapselle eli ostat lahjat,käyt synttäreillä yhdessä miehesi kanssa jne.Aivan hyvin he olisivat voineet pyytää sinut kummiksi myös,vaikka se toinenkin nainen pyydettiin,kolme kummia kun ei ole mikään liian suuri määrä.
Mutta ethän voi asialle mitään,joten parasta kai vain sopeutua tilanteeseen,kuten olet varmaan jo tehnytkin.