Voiko pettämisen antaa anteeksi jos on sairaus.

Vedä vain halolla ukkoa ohtaan, ei kukaan nainen halua harmikseen pettävää miestä.

Kyseessä ei ole sairaus. Hän on vain itsekeskeinen, ja kykenemätön ottamaan ketään muuta huomioon.

MItäs jos olisi sairaus? Mitäs jos johtuu huonosta itsetunnosta? Silloinhan se tuskin muuttuu koskaan.... sama toistuu ja toistuu. Kunnes et enään jaksa tai päätät ettet enään ole eteismattona. Jos mies ei halua itse muuttua (= esim. hakee itselleen apua tai menette itse pariterapiaan), eipä juurikaan ole mahdollisuuksia muutokseen. Stemppiä ja jaksamista miten sitten valitsetkaan!

Kaikkeahan voi aina sairaudella selittää, vaikeahan sitä on totuutta myöntää eikä toista ihmistä voi muuttaa valitettavasti.

Jos sinä olet niin kamala puoliso, että hän hakee lohtua vieraista? Mietipä sitä. Vika taitaa olla sinussa. Sellainen mykkäkouluihminen, joka kirjoituksesi perusteella olet, jos oikein ymmärsin, on tosi kamala ja saa ahdistumaan kenet tahansa. Tai onko niin, että mies ensin itse aloittaa mykkäkoulun ja sitten menee hakemaan seuraa? Silloin hän hakee syytä pettää.
Miksi pitäisi olla uskollinen ihmiselle, joka ei yritä miellyttää ja lisäksi vielä kohtelee huonosti?

Jos pettäminen on sairaalloista seksiriippuvuutta (kaikki riippuvuudet ovat asiantuntijoiden mukaan lisääntymään päin), niin siinä ei ole mitään anteeksiannettavaa. Ei toisen alkoholismia tai huumeriippuvuuttakaan voi antaa anteeksi.

Mies ei vaan välitä sinusta ja vauvasta tarpeeksi pysyäkseen uskollisena. Kaikki muu on vain tekosyytä päästäkseen hakemaan uutta seuraa. Lemppaa moinen kävelevä paska.

Mul on ollu sama tilanne jo pitkään, ja tyhmyyttäni olen antanut uusia mahdollisuuksia toisensa perään. Miehelläni on oikeastikin mielenterveysongelmia ja siksi kai olenkin ollut liian helläkätinen. Kaduttaa kauheasti, etten ottanut eroa jo ensimmäisen kerran jälkeen. En kyllä jaksa uskoa, että sairaus on ollut yksin syynä mieheni toimintaan.

Mun mieheni on myös hankkinut suhteita netissä mutta myös työssä tavannut uusia naisia. Ollaan käyty parisuhdeterapiat ja muut vastaavat, ei ole ollut apua. Kyllä viisainta olisi ottaa ero sellaisesta miehestä. Hän ei varmasti pysty ikinä parantamaan tapojaan. Vaikka välillä halua olisiki yrittää tosissaan muutosta, niin hän ei kestä pieniäkään vastoinkäymisiä ja sortuu aina hakemaan seuraa toisista naisista. Hänen moraalinsa tuntuu sallivan tämän...

Ero tuntuu olevan ainut vaihtoehto. Kun luottamus toiseen menee, katoaa rakkauskin väistämättä... Ja miten ison työn joutuisi tekemään, että luottamus saataisiin rakennettua uudelleen. Mieheni tuntien, hänen kärsivällisyytensä ei riittäisi siihen.

Keskustelun aloittaja olen:
Tuo tuntuu kohtuuttomalta että syy olisi minussa.Toki sitä itseään alkaakin syyttämään.Ja mies nyt laittaakin minun syyksi kaiken..Minulla ollut vaikea vuosi takana.Mutta tukea on ole saanut.Läheisen kuolemakin tapahtui aivan tässä eron kynnyksellä ja silloinkin surin kamalasti ja mies vaan haki vierasta nais-seuraa minun selkäni takana.Vaikka tämä kuolema kyllä piti olla hänellekkin todella kova paikka.Menimme naimisiin Ja sen jälkeenkin mies on toilaillut näitä asioita.Eiköhän se kerro jotain.Voi olla että huonojakin aikoja on ollut ja sen takia mies on tehnyt tätä.Mutta silti pettäminen on aina pettämistä.Kyllä se pahalle tuntuu että miten toisella ei ole varmasti ollut mitään tunteita minua kohtaan pystyessään tekemään vuosia tätä ja jopa raskausaikana-raskauden ajan loppuun saakka ja häiden jälkeen ja muiden vaikeuksien.Miten voi joku todella loukata näin syvästi toista ihmistä..!!?? Tuntuu kuin lapsi ei merkitsisi myöskään mitään hänelle.

Kyllä on pettänyt jo ennen lapsen syntymää ja avioitumista mutta näistä en ole ollut tietoinen laisinkaan.Nämä asiat on paljastunut nyt kaikki kerralla,Jotain järkyttävää.

Joskus olimme tauolla suhteen alkuvaiheessa ja sillon hänellä kyllä oli naisia joka sormelle ja sängystä sänkyyn.Mutta en osannut sitä ottaa ns.pettämisenä koska emme olleet yhdessä niin sanotusti.Itsekkin olin muiden miehien kanssa silloin.

Pahimmalta tunuu että nämä kaikki asiat on selvinnyt nyt kerralla.Mitä kaksoiselämää on tullu miehen vietettyä kaikki nämä vuodet.

En voi minäkään ymmärtää miten voi jonkun arvomaailma olla sellainen, että voi loukata toista niin syvästi. "Ennemmin jättää kuin pettää". Itse ainakin tunnen itseni todella tyhmäksi, kun en ole osannut tehdä radikaaleja ratkaisuja oman avioliittoni suhteen ja päättänyt tätä jo kauan sitten.

Olenkin alkanut ajatella, että pettäjät ovat narsisteja, jotka pitävät omia halujaan niin tärkeinä, että ovat valmiita pistämään peliin oman perheensä. Minun miehelläni tuntuu olleen ajattelutapana: mitä tahansa saa ja voi tehdä, jos ei jää kiinni. Jopa perheen menettämisen uhalla.

Olen alkanut myös epäillä, onko hän koskaan edes rakastanut minua. Miten olen voinut olla niin tyhmä, että olen niin luullut. Olin myös luullut, että meillä on samanlainen arvomaailma. Siksi kai hänen tekonsa tuntuvatkin niin julmilta, koska itse ei voisi ikinä edes kuvitella toimivansa yhtä petollisesti.

Yritä sinä tehdä päätöksesi nopemmin kuin minä. Olen itse antanut tämän jatkua liian kauan. Itseään on vaikea arvostaa, kun on antanut toisen loukata niin toistuvasti.

Pane poikki heti.

Ajattele itseäsi ja tee kerrankin ratkaisut sen mukaan. Sinusta ei tule onnellista tuollaisessa suhteessa, onnellisempi olet yksin kuin tuollaisen kanssa. Pääasia, että olet huomannut ettei hän muutu se on jo hyvä lähtökohta uuden elämän aloitukseen.

Onko tapahtunut fyysistä pettämistä?? Mitenkäs sitten? Jos onkin vain jotain nettitouhua? Miten ihmiset toimisitte sitten?

Omalla kohdallani pettämistä on tapahtunut sekä fyysisesti, että myöskin netin välityksellä. Omasta mielestäni sillä ei ole mitään väliä miten se pettäminen tapahtuu. Pahinta on se jatkuva valehteleminen ja se että, toinen varsin hyvin tietää toimivansa puolisoaan loukkaavasti. Ajattelenkin, että kyllä pettää voi muutenki kuin fyysisesti.

Normi chattailu vielä menis jotenki, jos jutut on ihan asiallisia. Mun miehellä jutut meni ihan överiksi. Siel vaihdeltiin törkykuvia toisistaan ja jutut oli sitä luokkaa että... ei kyl mitää kaveripohjalta jutustelua, niinku aluksi koitti väittää. Ja mikä kauheinta, nää naiset on samasta kunnasta, eli välillä tulee vastaan kaupassa ym. Yritäppä siinä pitää pokkas, ettei nolais itseään koko kylän silmien edessä.

Eihän tällaisten asioiden kanssa voi elää. Ja se jatkuva toisen epäileminen on piinaavaa, menee yöunet ja kaikki ku pohtii asioita. Ja vaikka toinen yrittäis parantaa tapansa, en jaksa uskoa, että ainakaan omassa tapauksessani luottamus palaisi koskaan täysin. Ajatella, että siihen ihmiseen, jonka tulisi olla kaikkein läheisin, ei voi luottaa. Miten voi elää niin?

Ei mies ole sairas, vaan hän ei yksinkertaisesti ole luotu avioliittoon, halusitteko vauvan todella vai oliko vahinko? Mies ei rakasta eikä kunnioita sinua, Eroa.

Ei ehkä kyseessä ole mikään sairaus?

Ilmeisesti miehesi ei ole oppinut käsittelemään ristiriitoja ja omia ahdistuksiaan, pelkojaan tai turhautumistaan kovinkaan rakentavalla tavalla. Hän on ilmeisesti oppinut pakenemaan niitä ja hakemaan lohdutusta jostain fyysisestä mielihyvästä.

Hän voi halutessaan oppia toimimaan toisin, mutta sekään ei käy kädenkäänteessä. Jos tuo malli on toiminut tähän saakka, hän käyttää sitä vaikka huomaakin siitä seuraavan negatiivisia asioita. Ehkä jonain päivänä lopulta tulee se seinä vastaan, ja hänen on pakko oppia parempia keinoja.