Hei!
Laskennallinen maksimisykkeeni on 195. Olen harrastanut liikuntaa pitkään joten en usko kyseessä olevan huono kunto. Sykemittarin kanssa liikuttaessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että sykkeeni ei nouse koskaa 180 yli, vaan jos sykkeen ollessa 180 jatkan hetkeäkään kauemmin raskasta liikuntaa nostaakseni sykettä, niin alkaa voimakas huimaus, silmissä pimenee ja pyörtyminen on lähellä. Tälläisessa tilanteessa olen kiinnittänyt huomiota mm. riittävään ravintoon,nesteeseen, hengitykseen ym, joten en usko olevan kyse niistä. Olisiko syytä olla huolissaan ja mennä tutkimuksiin juuri tuon huimauksen ja pyörtymisen takia, koska sykkeen pitäisi periaatteessa nousta ilman huonoa oloa. pelottaa onko kyseessä esim. sydänvika?
Laskennallinen maksimisykkeeni on 195. Olen harrastanut liikuntaa pitkään joten en usko kyseessä olevan huono kunto. Sykemittarin kanssa liikuttaessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että sykkeeni ei nouse koskaa 180 yli, vaan jos sykkeen ollessa 180 jatkan hetkeäkään kauemmin raskasta liikuntaa nostaakseni sykettä, niin alkaa voimakas huimaus, silmissä pimenee ja pyörtyminen on lähellä. Tälläisessa tilanteessa olen kiinnittänyt huomiota mm. riittävään ravintoon,nesteeseen, hengitykseen ym, joten en usko olevan kyse niistä. Olisiko syytä olla huolissaan ja mennä tutkimuksiin juuri tuon huimauksen ja pyörtymisen takia, koska sykkeen pitäisi periaatteessa nousta ilman huonoa oloa. pelottaa onko kyseessä esim. sydänvika?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ilman minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta ja siis osaamista kysyn, että entäpä jos todellinen maksimisykkeesi onkin tuo 180? Toki 180 on maksimisykkeeksi melko alhainen, muttei kai mitenkään äärimmäisen harvinainen.
Yleisesti ottaen oireesi tuntuvat olevan melko samanlaiset kuin esimerkiksi beeb-testin äärimmäisen tosissaan ottamalla saa, tai vetämällä jonkin maksimaalisen hapenottokyvyn harjoitteen todellakin äärirajoille, joten saattaa toisaalta hyvinkin olla, että suorituskykysi yksinkertaisesti loppuu, ennen kuin saavutat maksimisykkeesi.
Yhtä kaikki, jos et tuota korkeammalle pääse, on se silloin sinun maksimisykkeesi, sanovat taulukot ja kaavat mitä muuta tahansa.
Ei luultavasti ole kovinkaan järkevää vetää itseään tuohon jamaan, ainakaan, jos on paikalla yksin. Oireet, vaikkakin ns. kuuluvat kovaan harjoitteluun, kuitenkin kertovat siitä, että jonkinlainen hajoaminen ei välttämättä ole kaukana.
Viitaten edelliseen lisäisin, että jos on reenattu pelkästää matalasykkeistä ja pitkäkestoista, niin sydän on tottunut siihen... Tartteis varmaan vetää jotain inttervalleja, mäkivetoja tai muuta missä sykettä käytettäsi siellä yläpäässä... Josko se vielä siitä oppis ottamaan kierrosta...