Olen itse yksinhuoltaja ja pienituloinen ja olen pitkään ollu ystävänä henkilölle jota olen aina pitäny hannu hanhena. Kun tulin raskaaksi sain häneltä paljon tukea kun hän itse juuri oli synnyttäny ja se oli tärkeää. Sain juuri äsken selville kuinka rikas hän todella on, asuu aivan hulppeassa talossa siis todella kalliissa. En ole asiasta tienny, koska meillä on pitkä välimatka tällä hetkellä. Tuli vaan semmonen olo, että pystynköhän enää olemaan hänen ystävänsä, koska olemme niin eri tulo luokista. Toiseksi mikä aiheuttaa itselleni masentavan olon on se ettei ne ole edes omalla tyonteolla kaikkea ansainnu vaan perinnöillä ja kaverini viel kehtaa valittaa joskus, että mitenkähän pärjää kun on kotihoidontuella. En vaan jaksa tollaista kuunnella kun minä se oon joka miettii, että mitenkähän pärjää. En usko, että itselleni on hyväksi jatkaa ystävyyttä koska tunnen aina huonommuutta hänen rinnallaan. Onko muita joilla sama tilanne ja miten ystävyys sujuu?
köyhän ystävänä rikas
Tyler J
15672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No mikset jatkaisi ystävyyttä jos se on mukava tyyppi? Ethän sä mitenkään huonompi ole.
nii ja ei sil oo välii onko rikas vai köyhä mis asuuu
Toivon, että tää rikas osapuoli huomaisi ottaa välimatkaa sinusta. Nimittäin olet selvästi kateellinen rikkaalle kaverillesi. Sinä et ansaitse hänen ystävyyttään. Ja mitä vittua se sulle kuuluu onko se perinyt vai mitä, eipä ole ainakaan sinulta varastanut:DDDD
Menkää vastaajat eri palstalle jos ei fiksumpaa sanottavaa ole.
Tyler Steve n s ;)
taisi totuus kirpaista
Vaikka asuisi kuinka hulppeassa talossa saattaa silti tulot olla pienet, riippuu tietysti työstä, eikä se kotihoidon tuki niin iso varmasti ole ettei sillä pärjäämistä mieti itse kukin sitä saava. Taidat vaan olla kateellinen hänen saamistaan perinnöistä, joilla on sen hulppean talon saanut.
Totta kai pystyy.
Oon 22 v. ja samanikäinen kaverini on syntynyt melkein kultalusikka suussaan ja ollaan mitä ylimpiä ystäviä, ilman mitään taka-ajatuksia siitä että hyötyisin hänestä rahallisesti millään tavalla. Se on se ihminen, ei raha, jonka kanssa ollaan ystäviä. Niin pinnalliseksi en rupeaisi ikinä.
Mitä ihmettä sillä rahalla on väliä, jos puhutaan todellisesta ystävyydestä??
Jos rahallisesti köyhempi kadehtii rikkaampaa tai rikkaampi aliarvostaa
köyhempää tulojen perusteella. Ei ystävyys ole silloin oikeaa ja toisesta
välittävää.
Raha on kato väline, jota käytetään eri tarkoituksiin, ei persoona.
Löytyyhän sitä ihmisiä, jotka rakastavat ja palvovat rahaa, kuitenkin
se ajattelun onkin sitten siinä....hah.
Minä olen sitä mieltä, että olen köyhempi kuin kerrostalossa vuokralla asuva ystäväni.
Meillä on kyllä "hulppea" asunto, mutta meillä on myös 300000€ velkaa. Ja asuntokin on pankin niin kauan kun osakekirjat siellä makaavat - elikkä noin 15 vuotta. Töitä saa paiskia kahden voimin, että omaksi saa.
Jokainen irtimenevä lantti menee joko autosäästötilille tai asunnon lyhentämiseen. En tosin ikinä, ikinä ikinä valittaisi pienituloiselle ystävälleni omista ongelmistani, ainakaan rahan suhteen.
Kyllä velkaisena on ilkeämpi olla kuin kädestä suuhun.
Kyllä se on niin, että tosi ystävyyttä ei mitata rahalla eikä köyhyydellä. Ihmisellä on paljon kavereita ja "moi" tuttuja, mutta
TOSI ystäviä on muutama. Ystävyyteen ei kuulu kateus eikä ilkeys. Tosi ystävät voivat olla eri mieltä asioista, mutta aina asiat sovitaan. Silloin kun sulla menee huonosti, niin tosi ystävät
jä jäljelle. kyllä asia niin on.
Entäs jos on kaksi ystävää, joista toinen on palavasti ihastunut toiseen (nainen mieheen)? Mies haluaa ystävyyttä ja nainen enemmän. Nainen on tämän kertonut miehelle. Nainen kärsii, koska aina esim. kylässä käydessään haluaisi niin halia ja tehdä vaikka mitä kivaa, mutta ei voi. Mies ei tunne samoin. Ollako ystävä vai eikö olla? "Nielläkö" tunteensa vai eikö? Kaipaa neuvoja tää ihastunut naisparka!!
Kyllä kun on rikas niin ystäviä ilmestyy kun tyhjästä, mut kun rahaa loppu niin ei niitä ns. ystäviäkään enää näy..
et ole oikea ystävä, jos olet kateellinen ja mietit vain sitä, kuinka paha olo sulle tulee muiden menestyessä. itse olet omat valintasi elämässä tehnyt (esim. että sinulla on lapsi).
No, itsellä myös on kokemusta noista tuloeroista. Olen kuljetusalalla töissä, ajan paketti- ja kuorma-autoja eikä palkka ole mikään kovin häävi ja siltikin työpäivät on usein pitkiä, asun vuokralla ja ajan 14-vuotta vanhalla autolla. Eräs hyvä kaverini on lentäjä ja tienaa vähintään kolme kertaa enemmän kuin minä ja hän asuu vaimon ja koiran kanssa paritalossa, vaihtaa autoaan parin vuoden välein aina johonkin uudempaan ja omistaa vesiskootterin ja matkustelee vaimonsa kanssa usein johonkin kauas euroopan ulkopuolelle parikin kertaa vuodessa lomalle.
En silti kadehdi häntä mitenkään pahalla, olisihan se toki hienoa jos itselläkin olisi yhtä hyvä palkka ja hieno asunto jne jne. mutta olen silti itseeni tyytyväinen tällä nykyisellä elämäntyylillä. Aina voin palata koulunpenkille jos ei nykyinen työ kiinnosta.