Olen 36-vuotias mies ja olen nyt ollut jo 5 vuotta sinkkuna jos nyt ei paria neljän kuukauden säätöä lasketa mukaan. Tätä ennen pidempiä suhteita on ollut ja yksi avoliittokin.
Tuntuu vain että monilla naisilla nousee seinä pystyyn kun kuulee että olen ollut näin pitkään sinkkuna. Noh, aiemmat kumppanini olen löytänyt netin ulkopuolelta mutta nykyisen en enää jaksa baareissa hengata. Niinpä olen hakenut aktiivisesti seuraa netistä. Kaiken ohella mulla on paljon harrastuksia ja tapaan usein ystäviäni. En siis liian vakavasti etsi seuraa.
Kommentteja, mielipiteitä... Onko joku muu kenties kokenut samalla tavalla?
Tuntuu vain että monilla naisilla nousee seinä pystyyn kun kuulee että olen ollut näin pitkään sinkkuna. Noh, aiemmat kumppanini olen löytänyt netin ulkopuolelta mutta nykyisen en enää jaksa baareissa hengata. Niinpä olen hakenut aktiivisesti seuraa netistä. Kaiken ohella mulla on paljon harrastuksia ja tapaan usein ystäviäni. En siis liian vakavasti etsi seuraa.
Kommentteja, mielipiteitä... Onko joku muu kenties kokenut samalla tavalla?
Vastaukset 26
Vanhimmat
että panotaitosi on ruostunut. Naiset etsivät ennen kaikkea taitavaa panijaa. Lisäksi naiset haluavat miehiä, joita kaikki muutkin naiset haluavat ja arvelutat heitä, kun kukaan ei ole halunnut sinua vähään aikaan.
Heh, panojutut ovat kyllä jäänet kun en irtosuhteita harrasta. Mutta tuskin tää nyt siitä kiinni on, kiva kevennys ketjuun kuitenkin
Kyllä siinä on ihan faktaa että naisia arveluttaa mies joka ei ole "kelvannut" muille naisille. Alitajuisesti vähintäänkin miettivät että miehessä on jotain vialla. Ei kannata sitä pitkäaikaista sinkkuuttaan mainostaa vaan sanoa vähän epämääräisesti että "on ollut jotain säätöä joskus joista ei ole syntynyt mitään" tms. Luulisi nyt että ymmärtää sen ettei tutustumisvaiheessa halua hirveästi avautua suhdehistoriastaan.
En todellakaan tutustumisvaiheessa ole kertonut tästä 5:stä vuodesta ellei sitä sinkkuusjakson pituutta ole erikseen kysytty. Voisi laskea nuo pari lyhyempää vähemmän vakavaa suhdetta mukaan niin sitten päästäisiin kahteen vuoteen, tosin sekin on aika pitkä aika sinkkuna.
Entäs jos on 36-vuotias mies ja on aina ollut sinkkuna? Nouseekohan sitten seinä pystyyn?
Voit aina lohduttautua sillä, että on olemassa ikäisiäsi miehiä, jotka eivät ole koskaan olleet missää tekemisissä naisen kanssa.
Niitä kuitenkin lienee aivan marginaalinen ryhmä
minäkin 36v mies eikä ole koskaan ollut ensimmäistäkään tyttöystävää, en ole kyllä koskaan hakeutunutkaan kenenkään seuraan kun olen yksin viihtyvää tyyppiä. Töissä joutuu käymään ja joskus naispuolisten työkaverien kanssa tekemisiin mutta eipä nekään kovin hyvin suju, naiset on mulle kuin täysin tuntematon elämänmuoto, en ole yhtään ns. samoilla taajuuksilla niiden kanssa.
Mitenkä työnantaja suhtautuu 36-vuotiaaseen mieheen joka on ollut viimeiset viisi vuotta työttömänä? Sellaista kutsutaan pitkäaikaistyöttömäksi ja useimmiten työllistymisnäkymät ovat tälläiselle varsin huonoja. Siksi työttömäksi jäätyään kannattaisi ottaa vastaan pian ihan mitä tahansa työtä, vaikka sellainen ei innostaisi yhtään. Sillä tavalla välttää pitkät työttömyysjaksot CV:ssä ja voi sitten hakea helpommin uutta parempaa työpaikkaa.
Samalla tavalla sinkuksi jäätyään pitäisi pian löytää jokin ei-niin kiinostava nainen suhteeseen. Samalla kun on tämän ei-kiinostavan naisen kanssa, voi etsiskellä sitä kiinostavaa naista. Sen kiinostavan naisen löytyminen on paljon helpompaa suhteessa ollessa kuin sinkkuna.
Minä ainakin ennemmin arvostaisin että miehellä on sitä yksinoloakin taustalla. Se kertoo minusta enemmän siitä, että miehellä ei ole pakonomaista tarvetta roikkua missä tahansa suhteessa.
Saattaa olla, että nuori, vasta perhettä perustamassa oleva nainen pohtii pitkään sinkkuna olleesta aikuisesta miehestä mahtaako tämä olla jo niin tottunut vapaaseen poikamieselämään, että miehen on ehkä vaikea rauhoittua taas parisuhteeseen ja sitoutua perheeseen, en tiedä ?
Näin vanhemmalla iällä oikeastaan pidempi sinkkuus on vain positiivista, koska silloin on saanut nauttia vapaudesta ja on suurempi todennäköisyys sille, että vanhojen suhteiden haamut on jo kuopattu ja lähdetään puhtaalta pöydältä katsomaan yhdessä eteenpäin.
- Ehkä tuo riippuu vähän "kysynnästä ja tarjonnasta" eli siitä millä tavalla molempien osapuolten tarpeet kohtaavat ?
Naisena vastaan, että arvostaisin sitä ettet ole väkipakolla roikkunut suhteissa tai kieli vyön alla jälestänyt suhdetta.
Ainahan voit sanoa ettei ole löytynyt sopivaa kumppania, sehän on totuus eikö vain?
Ole myös rehellinen, ja kerro ettet ole liian vakavalla mielellä liikkeellä(ehkä tämä kuitenkin karsii vakavalla mielellä olevia naisia pois, muttet ilmeisestikään ole kenelläkään leikittelemässä). Ihan turha alkaa valehtelemaan, ei kaikki naisetkaan jatkuvasti suhteissa ole tai suhteiden perässä juokse.
En jaksa uskoa, että pelkästään se ettet ole ollut suhteessa 5 vuoteen karkottaisi naiset pois. Jostain muusta se johtuu. Ja jos sinulla on suhteita ja avoliittokin takana, et todellakaan ole "kokematon". Kokematon on sellainen, jolla ei ole oikeasti juuri mitään kokemusta toisesta sukupuolesta.
Epäilen, että olemuksessasi joku viestittää naisille, että kanssasi olo on "ajan tuhlausta", vaikka näin ei välttämättä olisikaan. Olet ollut viime vuodet yksin, et etsi naista kovin vakavasti, mieti minkälainen tunne siitä toiselle tulee? Tapailet oletettavasti n. kolmekymppisiä naisia. Moni toivoo siinä vaiheessa löytävänsä miehen jonka kanssa oltaisiin sitten pitkälle tulevaisuuteen yhdessä, seurusteltaisiin kunnolla, jaettaisiin asiat ja elämä, perustettaisiin ehkä perhekin. Ehkäpä sun olemuksesta ja elämäntyylistä tulee tunne naisille ettet halua näitä asioita.
Vaikea tietysti sanoa mistä kiikastaa, mutta en jaksa uskoa että yksinään 5 vuoden tauko seurustelusta voi olla syynä naisten kaikkoamiseen. Päinvastoin, itse näkisin tuon ennemmin hyvänä asiana. Vanhat suhteet eivät toivottavasti enää hierrä taustalla, ja uusi elämäntilanne otetaan vastaan positiiviisin mielin ja innokkaasti, koska on oltu yksin niin kauan.
Olen itsekin ollut sinkkuna 5 vuotta, ja vaikka viihdynkin periaatteessa ihan hyvin yksin, muutos elämäntilanteeseen olisi tervetullut. Toisaalta, vaikka tämän 5 vuoden aikana olen miehiä tapaillut, olen huomannut että ajan kuluessa tietynlainen "perustuntuma" miesten tapaamiseen on kadonnut. Tuntuu etten osaa enää olla niin luontevasti miesten seurassa mitä aiemmin, nimenomaan romanttisissa merkeissä.
"En jaksa uskoa, että pelkästään se ettet ole ollut suhteessa 5 vuoteen karkottaisi naiset pois."
No ei se ehkä karkotakaan, mutta jos yli 30-vuotias mies ei ole koskaan elämässään ollut minkäänlaisessa suhteessa naisen kanssa, niin se saa naiset juoksemaan kauhuissaan mahdollisimman kauas pois.
Vastauksia arvauksiin:
"Kokematon on sellainen, jolla ei ole oikeasti juuri mitään kokemusta toisesta sukupuolesta."
Enhän mä todellakaan voi sanoa että olisin kokematon. Tarkoituksella otsikkoni oli hieman provosoiva. Onhan niitä sellaisiakin mun ikäisiä miehiä jotka ovat oikeesti kokemattomia
"Ehkäpä sun olemuksesta ja elämäntyylistä tulee tunne naisille ettet halua näitä asioita"
En oikein usko tähän. Sillä että en etsi liian vakavasti tarkoitin että mulla on elämässäni paljon muutakin kuin kumppanin etsiminen. On totta että treffailen 30-40 v naisia. Tässä iässä naiset ovat paljon vaativampia kuin alle kolmekymppiset, tää on vaan koettua faktaa. Saan kuulla jatkuvasti niin kavereiltani kuin sukulaisiltanikin että olen ronkeli vaikka itse en tunne olevani. Todellakin etsin tässä vaiheessa sitä loppuelämän kestävää rakkautta ja tiedän mitä tahdon.
"Vanhat suhteet eivät toivottavasti enää hierrä taustalla, ja uusi elämäntilanne otetaan vastaan positiiviisin mielin ja innokkaasti, koska on oltu yksin niin kauan."
Tämä on totta. Vanhat suhteet on taaksejäänyttä elämää ja olen hyvin valmis uuteen suhteeseen kun sopiva sattuu kohdalle.
"Toisaalta, vaikka tämän 5 vuoden aikana olen miehiä tapaillut, olen huomannut että ajan kuluessa tietynlainen "perustuntuma" miesten tapaamiseen on kadonnut. Tuntuu etten osaa enää olla niin luontevasti miesten seurassa mitä aiemmin, nimenomaan romanttisissa merkeissä."
Mulla ei ole yhtään tuollainen fiilis. Olen aina tullut luontevasti juttuun naisten kanssa ja mulla on naispuolisia hyviä ystäviäkin.
"Olen itsekin ollut sinkkuna 5 vuotta, ja vaikka viihdynkin periaatteessa ihan hyvin yksin, muutos elämäntilanteeseen olisi tervetullut. "
Itse en taas viihdy ollenkaan sinkkuna. Ensimmäinen puoli vuotta oli kivaa, sen jälkeen olen kaivannut sitä suhteen tuomaa perusturvallisuuden tunnetta.
En ollenkaan arvannut kun päätin pitkän suhteen että olen vielä 5 vuoden päästä sinkkuna mutta sen suhteen päättäminen oli kyllä oikea ratkaisu kun se ei vaan toiminut.
Ok. Toivottavasti löydät sopivan naisen itsellesi, kuulostat kirjoitusten perusteella mukavalta ihmiseltä.
Sellainen asia tuli vielä mieleen (en sano että sinä olisit tällainen), että olen huomannut tavatessani 30-40 v sinkkumiehiä monen miehen elämän olevan ihan toooodella kiireistä tai sitten vaihtoehtoisesti niin että heillä ei ole oikein mitään sisältöä elämässään. Usein se tuntuu olevan aina jommin kummin, ja sellaista "tavallista" elämää elävää miestä on vaikea tavata. Ehkä vielä paremmin tämä kiireisyys tekee sen että juttu lopahtaa. Ilman muuta ihmisellä saa olla harrastuksia, ystäviä, omia menoja jne, mutta sitten on niitä joilla ei tunnu olevan koskaan vapata aikaa ja ovat sopineet menonsa moneksi kuukaudeksi eteenpäin. Esim. kerran tutustuin vappuna yhteen mieheen joka oli sopinut joka ikiselle viikonlopulle menoja vapusta kesän loppuun asti, ja oli töissä koko kesän koska halusi pitää lomat vasta talvella. Mies oli vähän niinkuin "lentoon lähdössä" koko ajan. Eikä tämä ole ainoa tapaus, todella paljon olen tavannut näitä miehiä joilla on koko ajan jotain tekemistä ja menoa ja aikaa tavata naista muutaman viikon välein pari tuntia kun on taas kiire jonnekin muualle.
Itseäni tällainen kiireinen elämäntapa ei sytytä. Tuntuu että näiden miesten elämään on vaikea päästä mukaan, ja oikeastaan heidän elämässään ei ole edes tilaa parisuhteelle. Tai sitten sitä tilaa järjestyy kuukausien tai vuosien päästä jos mies innostuukin naisesta. Tiedän kyllä että samanlaisia naisiakin on, eli ei tämä siis mikään miesten "ongelma" ole.
Olet ihan oikeilla jäljillä siinä että naiset karttavat pitkään sinkkuina ollutta miestä. Vaikka täällä muuta väittävät. Siis ainakin nuoremmat 30set ja siitä alaspäin. Kannattaa valehdella että A) suhde loppui juuri tai B) olet juuri eromassa. Totuutta että olet ollut 5 vuotta sinkku ei kannata kertoa jos et halua tehdä asiaa ehdoin tahdoin vaikeaksi.
Niinkuin joku jo kertoi kyseessä on naisten alitajunnssa oleva juttu. Jos mies kelpaa muille naisille niin silloin miehessä täytyy olla jotain. Voit olla vaikka millainen looseri muuten, alkoholisti, väkivaltainen jne.. Päinvastaisessa tapauksessa ne ajattelee että miehessä täytyy olla jotain vikaa kun se ei ole muille kelvannut. Nuoremmat naisethan ei etsi sitä sielunkumppania vaan ensisijassa mies on heille eräänlainen autoon verrattavissa oleva kapine jolla osoitetaan muille omaa menestystä. Vanhemmille naiselle pitempään sinkkuna ollut mies (jos sillä on asiat muuten kunnossa) kelpaa paremmin kuin hyvin koska se osoittaa että mies pärjää omillaan. Mikä on aika harvinaista miehillä yli 50 v..
Siis. Valehtele, valehtele. Ei ne sitä selville saa ellet itse kerro.
"Jos mies kelpaa muille naisille niin silloin miehessä täytyy olla jotain"
Ilmankos jotkut naiset haukan lailla vainoavat varattuja miehiä.
Kyttäävät ja odottavat, että mies vapautuisi vapaille markkinoille
eron myötä.
"Siis ainakin nuoremmat 30set ja siitä alaspäin. "
Niin, no ei pitäs paljon liikuttaa 36-vuotiasta miestä.
Eiks sen vähän kuulus kattella niitä hieman aikuisempia? Joilla ois jotain muitakin arvoja kun miehen näytteleminen kavereille? Että jos se 36-vuotias on itte aikuinen mies, niin miten se ois edes kiinnostunut niin lapsellisista naisista? Että puhu vaan totta, kyllä kai aikuinen haluaa jo ihan rehellisesti aikuisen kumppanin eikä mitään lapsellista pelleä?
Ei, en usko että se siitä 5 vuodesta on kiinni, sä vaan et ole löytänyt sitä just sopivaa. Koska ehkä jollain tosiaan 20-vuotiaalla se merkitsee, miten "suosittu" joku on ulkosesti, siis että onks sulla koko ajan jotain, mutta mä kyllä itte pitäsin sitä 36-vuotiaalta sen merkkinä, että ei ole kypsynyt, ei osaa olla yksin, ei kato yhtään että kuka tahansa kelpaa vieläkin jne. mä arvostan sitä, että osaa olla yksinkin, ei tartte aina jotain hameen helmaa mihin niiskuttaa ja ettei kuka tahansa kelpaa: sillon mäkään en ehkä kelvatessani olisi kuka tahansa.
Jos siis natsais.
Noista nettijutuista en tiiä varmasti, mutta mä olen kuitenkin saanut sen kuvan, että siellä sit tosiaan pitäs just olla sitä heti kaulaan kiepsahtavaa tyyppiä ja "ei epätoivoinen" mutta siis koko ajan joku ja esittää nimenomaan suosittua, ettei vaan ois "joku nörtti" tai siis, tietkö? Että ne nettimimmit on liian kiireisiä tutustuakseen ja epävarmoja päättääkseen ihan itte. Mielikuva ratkasee eikä oikee ihminen. En tiiä, mutta jotenkin ei. Harrastuksista/töistä olen itte löytänyt kaikki kumppanini ja siis totta, harvakseltaan, siksi olen nyt itekin ollut 5 vuotta sinkkuna, joitain tapailujuttuja ollut, muttei olla päästy puusta pidemmälle. Mä vaan haluan tutustua ensin.
En itse pidä 5 vuotta sinkkuna minään ihmeenä: miksi pitäisi väkisin seurustella, jos ei oikeesti oikeeta löydy? En mä ainakaan halua.
"A) suhde loppui juuri tai B) olet juuri eromassa"
Minulle tulee tästä sellainen mieleen, että mies etsii vain laastaria itselleen. Jos mies on juuri eronnut tai eroamassa, olen oppinut nostamaan kytkintä. Ihan sen takia, että aina on paljastunut ettei vanha juttu suinkaan ole vielä loppunut tai ainakaan käsitelty loppuun. Miehet ovat kuitenkin palanneet yhteen saman naisen kanssa, tai sitten valehdelleet "me ollaan eroamassa" mutta kuitenkin jääneet vanhaan suhteeseen. Esim. kerran eräs mies valehteli minulle eronneensa pari kuukautta ennen kuin tutustuttiin, sitten yks kaks sanoi että oikeastaan se oli pari päivää ennen kuin tutustuttiin ja lopulta tunnusti ettei ole eronnut ollenkaan. Seksiä emme olleet harrastaneet, mutta kuitenkin. Lopetin suhteen saman tien.
Mitä pidempi aika edellisestä suhteesta on, sen parempi. Jos ero on tuore tai meneillään, olen yleensä joutunut sijaiskärsijäksi exän ikävien luonteenpiirteiden tai tekojen takia. Yllättävän monelle tämä on ihan ok, että kun joku toinen on paska niin sen voi hyvällä omalla tunnolla kostaa seuraavalle.
Joo ja siis nimenomaan vielä se hyvä omatunto, että ensin valehdellaan, että tässä on ero menossa, sitten kaikki on täyttä potaskaa ja sitten selitellään ja parhaassa tapauksessa luullaan, että voidaan olla kavereita?! Että eihän tässä mitään, käytin sua hyväksi, (tai yritin) valehtelin tässä ja katsoin narsistiseksi oikeudekseni pettää ja olla törkeän itsekeskeinen, mutta varmaanhan sä vielä tykkäät musta?
Niinkun että juu. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä ymmärtää! Että moro! Mutta jos ei ole omatuntoa, se ei voi kolkuttaa.
"Esim. kerran eräs mies valehteli minulle eronneensa pari kuukautta ennen kuin tutustuttiin, sitten yks kaks sanoi että oikeastaan se oli pari päivää ennen kuin tutustuttiin ja lopulta tunnusti ettei ole eronnut ollenkaan. "
Muutama vuosikymmmen sitten oltaisiin ajateltu. Mitähän vikaa tuossa miehessä/naisessa on kun se on eronnut ? Nythän asia on päinvastoin. SInullekin kelpasi juuri eronnut mies. Etkö yhtään miettinyt miksi mies oli eronnut ? Vai mikä eronneessa miehessä kiinnosti ?
"Muutama vuosikymmmen sitten oltaisiin ajateltu."
Höpöpaskaa. Eihän olisi. Silloin pysyttiin vaikka väkisin minkä tahansa vaimonhakkaajan kanssa ja toisaalta, naimisiin mentiin vaikka ihan heti eron tultua, koska sinkkuna oli kaikkein pahin. Sillon just nimenomaan ei ajateltu yhtään sen enempää kun nykyäänkään. Vahinkolapsia on syntynyt muuten ihan aina ja 15-vuotias äiti oli normaali muutama vuosikymmen sitten, naimisiin mentiin vahikoraskauksien takia 18-vuotiaana, eli naitiin miten sattuu, mutta kun ei ollu ehkäsyä, niin sitten mentiin arvalla naimisiin. Hassua miten paljon keskosia noina pyhinä aikoina syntyi ja miten laittomia abortteja vaan tehtiin vaikka jokainen nainen oli neitsyt mennessään naimisiin ja kaikki miehet kunniallisia. Sori vaan, piiat synnytti isännille lehtolapsia ja sitä rataa, miehet nai ja petti jne. Että eipäs viitsitä olla tekopyhä ja teennäinen, kun nää historian tosiseikat on ihan kaikkien tiedossa.
"Etkö yhtään miettinyt miksi mies oli eronnut ?"
Joo, sehän on tosi harvinaista että ihmiset eroaa?
Ei se mikään leima saa olla eikä ne kaikki ihmiset mitään valehtelijoita ja pilalla ole, vaikka osa olisikin. Muutama vuosikymmen sitten todella tuomittiin, kunnes sattui omalle kohdalle ja juoruttiin ja kivitettiin, aviottomat lapset oli ihan vapaata riistaa ja avopareja sai haukkua, naisen sai raiskata avioliitossa ja jos mies petti, se oli aina naisen vikaa. Mies oli pelkkä siitossonni ja luokkaerot olivat huipussaan, tosin minne ollaan palaamassa: yläluokka ja alaluokka tulee takaisin, jee!
Että kyllä oli taas niin lapsellista ja tekopyhää pajastusta, että välillä hirvittää, että eikö ihmiset kehity ollenkaan?
"SInullekin kelpasi juuri eronnut mies. Etkö yhtään miettinyt miksi mies oli eronnut ? Vai mikä eronneessa miehessä kiinnosti ?"
Niin kelpasi silloin, vaikka pidin sitä miinuksena ja olin varovainen miehen kanssa. Mies vaikutti kuitenkin sellaiselta että halusin tutustua. En siksi että halusin nimenomaan juuri eronneen miehen, vaan hän vaikutti muuten sopivalta ehdokkaalta. Mies kertoi että olivat alkaneet seurustella nuorena, jo alaikäisenä, seurustelleet lähes 10v, suhde oli alkanut pikkuhiljaa näivettyä ja kun nainen oli saanut puolen vuoden työtarjouksen ulkomailta ja lähtenyt sinne, olivat sopineet että erotaan ja mieskin etsinyt yksiön itselleen ja muuttanut toiseen kaupunkiin töiden perässä. Ilmeisesti nainen kuitenkin halusi jatkaa suhdetta kun tulee takaisin suomeen ja pommitti miestä asiasta. Pisteet miehelle siitä, että hän kertoi lopulta asian itse ja antoi minun tehdä omat ratkaisuni. Ja ratkaisin asian niin että luottamus mieheen koki kovan kolauksen valehtelun takia, enkä todellakaan halunnut joutua keskelle toisten erodraamaa. Mies väitti minulle että haluaa olla kanssani eikä jatkaa suhdetta tämän naisen kanssa kun nainen tulee suomeen, mutta oli selvästi edelleen kiinni tässä pitkäaikaisessa suhteessaan. Mies soitteli minulle vielä muutaman kuukauden tämän jälkeen, mutta pysyin tiukkana etten enää jatka tätä juttua, emmekä enää tavanneet, ja yhteydenpito loppui siihen.
Miksi puhut kokemattomuudesta jos et kuitenkaan ole kokematon. Kiinnostaako suhde, yhdessä asuminen, erilään asuminen, seksi, ajan antaminen, yhteiset hetket, vai mikä se juttu on minkä takia tie nousee pystyyn, tai mitä naiset alkavat epäillä kun kuulevat pitkästä sinkkudestasi? Eikö kukaan niistä naisista ole paljastanut edes jotenkin epäilevillä kysymyksillä, sen mikä asia siinä 5 vuoden sinkkuudessa sitten mättää tai herättänyt epäilystä niin paljon, että seinä on noussut pystyyn?
Oma kokemus on ollut se, että jos kokemattomuus on muodostanut seinän jostakin asiassa, niin aika hyvin on ollut luettavissa ne syyt mikä asiassa on periaatteessa mätännyt. Vaikea uskoa 36 vuotiaan viiden vuoden sinkkuuden olevan kennelkään varsinainen syy nostaa seinä pystyyn, vaan kyllä ne syyt taitavat varsinaisesti löytyä jostain muusta asiasta joka ehkä sitten liitetään tuohon 5v sinkkuuteen.