Mun on pakko purkautua tänne, kun mulla ei ole ketään muttakaan kelle jutella. Olen joskus vuosi sitten kirjoittanu silloinkin tänne samasta asiasta, mutta nyt kaveritilanteeni suututtaa/turhauttaa niin paljon, että mitä mieltä olette tästä...?
Tappelimme joskus siitä, kuinka kaverini häpeää minua sosiaalisissa tilanteissa, koska olen epäsosiaalinen. Ja sanon joskus asioita vähän möläyttäen mitä ei pitäisi kuten "vitsit kun tuo juo paljon ja mä en viihdy täällä" Tiedän, että joskus voisin puhua tollaset kahden kesken, mutta ne vaan joskus on tullu suusta. Enkä mä ole sillee ikinä haukkunu ketään suoraan paskapääksi tai kusipääksi. Eikä sekään mikään puhdas pulmunen mun mielestä ole. (Ikää meillä 23v ja olemme tunteneet 5v.asti.) Kaverini ei halua minua mukaan esim. synttäreillensä, jos lähtee laivalle juhlimaan eikä opiskelijajuhliinsa. Nyt hän on valmistunut ja hänellä on kova hoppu löytää poikaystävä. Kaveri yrittää nyt päästä minun kauttani "minun opiskelijarientoihini". Puhuu tyyliin: "Onko siellä poikia? Pääsetkö sä muuten TKK:n juhliin jne... Kun musta ois kiva mennä sinne kauppiksen juhliin." Eli musta mua käytetään nyt täysin hyväksi. Mä hyväksyin ensin
sen, että ehkä me ollaan erilaisia ja meidän ei tarvii viettää kaikkea aikaa yhdessä ja sillä saa olla muita kavereita, mutta musta tilanne on todellisuudessa toinen. Nähdään vaan synttäreinä, jouluna ja kerran kesällä enää. Ja kaikki yhteenotot tapahtuu 99% mun puolelta. Nyt yhtäkkiä seura kelpaa poikaystävän etsimiseen ja synttärilahjoihin. Ja meillä oli vielä tällänen tilanne tässä muutama päivä sitten Eli oli sen synttärit ja meidän piti mennä syömään. Olin hommanu lahjan ja piti tavata klo x. Sitten kun olin lähössä ravintolaan niin, "ystävä" soitti että hän ei pääsekään kuin vasta tunnin päästä koska "ei ollut jaksanu" nousta aikasemmin. Pitäiskö ottaa tää vinkkinä että meidän ystävyys on kuollut?
Olenko mä kauhea jos haluan edes pientä kunnioitusta että kun nähdään ja sovitaan jostain niin siitä pidetään kiinni? Varsinkin jos olen hommanu lahjan ja noussut varta vasten itse tapaamistamme varten. Enkä nukkunut mukavuussyistä pidemmälle. Olenko mä kohtuuton?
Pikääkö mun nyt tehdä todellakin niin että mä en todella enää ikinä soita sille ellei tämä ystävä soita mulle. Plus musta ois ihan älyttömän kiva jos tämä muistais mua mun synttärinä ja soittais mulle. En oikeesti edes tarvitsis lahjaa, mutta jos edes soittaisi joskus ja kysyisis kuulumisia. Hän ei osta mulle mitään. Kerran sain jotkut ilmaiskupit missä oli joku firman logo. Mitä mieltä olette onko kohteliasta antaa jonkun firman ilmais kupit kaverille lahjaksi? (Luulen että hän sai ilmaseks ne.) Mä kyllä yleensä muistan jollain esim muumimuki, korvikset, elokuva jne...
Mä taidan todella olla hyväuskonen idiootti? Haluan uskoa hyvää ystävästäni niin kovasti mutta mä en vaan näe enää siinä TODELLISTA YSTÄVÄÄ, joka kunnioittaisi mua ja muistaisi mua. Vaikka meillä on hauskaa kun nähdään, musta mä olen säälikaveri. Hän tietää että mulla ei ole paljoa kavereita ja siksi läh. joulukortin.
SANOKAA MITEN MUN KANNATTAIS TOIMIA? Tätä lapsellista tappelua on jatkunu nyt niin kaan että en tiedä miten suhtautua enää. JA MÄ EN TODELLA HALUA VAJOTA NIIN ALAS, ETTÄ ALKAISIN NIMITTELEMÄÄN JA HUUTAMAAN TYHMÄNÄ! Mitä teen? Tuntuu vaan tää tilanne niin väsyttävältä ja turhauttavalta! =(
Tappelimme joskus siitä, kuinka kaverini häpeää minua sosiaalisissa tilanteissa, koska olen epäsosiaalinen. Ja sanon joskus asioita vähän möläyttäen mitä ei pitäisi kuten "vitsit kun tuo juo paljon ja mä en viihdy täällä" Tiedän, että joskus voisin puhua tollaset kahden kesken, mutta ne vaan joskus on tullu suusta. Enkä mä ole sillee ikinä haukkunu ketään suoraan paskapääksi tai kusipääksi. Eikä sekään mikään puhdas pulmunen mun mielestä ole. (Ikää meillä 23v ja olemme tunteneet 5v.asti.) Kaverini ei halua minua mukaan esim. synttäreillensä, jos lähtee laivalle juhlimaan eikä opiskelijajuhliinsa. Nyt hän on valmistunut ja hänellä on kova hoppu löytää poikaystävä. Kaveri yrittää nyt päästä minun kauttani "minun opiskelijarientoihini". Puhuu tyyliin: "Onko siellä poikia? Pääsetkö sä muuten TKK:n juhliin jne... Kun musta ois kiva mennä sinne kauppiksen juhliin." Eli musta mua käytetään nyt täysin hyväksi. Mä hyväksyin ensin
sen, että ehkä me ollaan erilaisia ja meidän ei tarvii viettää kaikkea aikaa yhdessä ja sillä saa olla muita kavereita, mutta musta tilanne on todellisuudessa toinen. Nähdään vaan synttäreinä, jouluna ja kerran kesällä enää. Ja kaikki yhteenotot tapahtuu 99% mun puolelta. Nyt yhtäkkiä seura kelpaa poikaystävän etsimiseen ja synttärilahjoihin. Ja meillä oli vielä tällänen tilanne tässä muutama päivä sitten Eli oli sen synttärit ja meidän piti mennä syömään. Olin hommanu lahjan ja piti tavata klo x. Sitten kun olin lähössä ravintolaan niin, "ystävä" soitti että hän ei pääsekään kuin vasta tunnin päästä koska "ei ollut jaksanu" nousta aikasemmin. Pitäiskö ottaa tää vinkkinä että meidän ystävyys on kuollut?
Olenko mä kauhea jos haluan edes pientä kunnioitusta että kun nähdään ja sovitaan jostain niin siitä pidetään kiinni? Varsinkin jos olen hommanu lahjan ja noussut varta vasten itse tapaamistamme varten. Enkä nukkunut mukavuussyistä pidemmälle. Olenko mä kohtuuton?
Pikääkö mun nyt tehdä todellakin niin että mä en todella enää ikinä soita sille ellei tämä ystävä soita mulle. Plus musta ois ihan älyttömän kiva jos tämä muistais mua mun synttärinä ja soittais mulle. En oikeesti edes tarvitsis lahjaa, mutta jos edes soittaisi joskus ja kysyisis kuulumisia. Hän ei osta mulle mitään. Kerran sain jotkut ilmaiskupit missä oli joku firman logo. Mitä mieltä olette onko kohteliasta antaa jonkun firman ilmais kupit kaverille lahjaksi? (Luulen että hän sai ilmaseks ne.) Mä kyllä yleensä muistan jollain esim muumimuki, korvikset, elokuva jne...
Mä taidan todella olla hyväuskonen idiootti? Haluan uskoa hyvää ystävästäni niin kovasti mutta mä en vaan näe enää siinä TODELLISTA YSTÄVÄÄ, joka kunnioittaisi mua ja muistaisi mua. Vaikka meillä on hauskaa kun nähdään, musta mä olen säälikaveri. Hän tietää että mulla ei ole paljoa kavereita ja siksi läh. joulukortin.
SANOKAA MITEN MUN KANNATTAIS TOIMIA? Tätä lapsellista tappelua on jatkunu nyt niin kaan että en tiedä miten suhtautua enää. JA MÄ EN TODELLA HALUA VAJOTA NIIN ALAS, ETTÄ ALKAISIN NIMITTELEMÄÄN JA HUUTAMAAN TYHMÄNÄ! Mitä teen? Tuntuu vaan tää tilanne niin väsyttävältä ja turhauttavalta! =(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmisten ajatuksia ei voi lukea ja jokaisella ihmisellä on erillainen ajatusmaailma siis mielikuvat. Sama jos kysyisti ihmisiltä, että onko lukemasi kirjan ajatusmaailmasi oikeanlainen meidän muiden saman kirjan mielikuvien kanssa. Jopa elokuvan luoma mielikuva ja ymmärtäminen on jokaisella ihmisellä erillainen. Ihmisten välillä ei ole yhteisymmärrystä eikä näin ollen kysymykseesi voi vastata. Pyydät myöskin, että sinun suuhusi pitäisi laittaa sanoja. Kuka on vastuussa, jos toinen puhuu sinun suullasi? Jos minä laittaisin suuhusi sanoja esim. mene kaverisi luokse ja pyydä häntä kertomaan sinulle miksi hän on sellainen kun on niin voisitko luottaa sanomaani.
Sulla on varmaan ollut jotain tosi huonoja kokemuksia ihmisistä, kun kirjoitat noin negatiiviseen sävyyn.
Sen vielä lisään ettei edes ammattilaiset (psykologit) ole kykeneviä ymmärtämään ihmisiä vaikka asiakas suhde on voinut kestää vuodenkin.
Se että toista ei näe joka viikko tai edes kuukausi on aivan normaalia, ja sitä kutsutaan aikuisuuteen astumiseksi. Tosin sinun tapauksessasi tilanne kuulostaa pahasti siltä kun sen sanot olevan.
Et ehkä huomannut, mutta vastasit itse kysymykseesi tuossa kirjoituksessasi.
Tutkailepa hiukan sisintäsi. Rivien välistä voi lukea, ettet halua jatkaa, koska koet ,että sinua ei kunnioiteta millään tasolla.
Ihmiset ovat erilaisia ja eri elämäntilanteet kasvattavat erilleen. Niin se vain menee.
Kyllä tuon sun tekstin perusteella tuntuu siltä, että kaverisi ei sinua arvosta kovinkaan paljon. Haluaa tavata sinua kahdestaan, koska nolostelee sinua tms eikä niin että muut ystävät näkevät minkälaisen kaverin kanssa hän liikkuu. Eipä nuo "möläytykset" minusta kovin vakavilta kuulostaneet, eli ei sen takia pitäisi ystävyyden joutua noin vastatuuleen. Koska ystäväsi tietää ettei sinulla ole kavereita paljon, ja ajattelee sinun jollain tavalla olevan "riippuvainen" hänestä, hän uskaltaa kohdella sinua huonosti.
Minulle tulee tästä mieleen eräs ystäväni (en tiedä onko teillä ollenkaan sama tilanne), jonka kanssa oli mahdoton saada tasavertaista kaverisuhdetta aikaiseksi. Ihmiset olivat joko hänen yläpuolellaan tai hänen alapuolellaan. Yläpuolellaan oleviin hän suhtautui lähes "fanittaen" ja me muutamat alapuolella olevista, jotka hän kehtasi näille hienoille ystäville esitellä, jouduimme aina kamalaan syyniin ennen tapamista. Mistä saa puhua, mistä ei, mitä saa laittaa päälle tapaamiseen ja mitä ei. Koko ajan vahti että emme kai vaan nolaa häntä mitenkään. Osa näistä "matalimman tason kavereista" oli sellaisia, joita hän tapasi aina kahdestaan mahdollisimman syrjäisessä paikassa ettei kukaan "cooleista" kavereista vain näe, ja tapaamisten jälkeen sitten haukkui näitä matalan tason kavereita muille kavereille; taas oli niin ruman näköinen ja kamala se kaveri ja hyi hyi en olisi kehdannut tavata sitä missään ihmisten ilmoilla jne. Näin jälkeenpäin järkyttää, miksi kuuntelin tämän kaverin juttuja niinkin kauan ja suostuin tähän "tasoleikkiin" hänen kanssaan. Onneksi kaverisuhde katkesi, sillä tämän ihmisen ystävyys ei ollut aitoa.
Mutta sitten näihin "normaaleihin" kaverisuhteisiin. Ikävä kyllä nykyään ihmiset on melko itsekkäitä eikä niistä sovituista asioista pidetä kiinni, vaikka tietysti pitäisi. Tarkoitan lähinnä sitä kun kaverisi siirsi tapaamista tunnilla koska ei jaksanut nousta. Muutamia kertoja näitä voi katsoa läpi sormien, mutta jos jatkuvasti tai todella usein on kaverin kanssa jotain sotkua (siirrellään tunneilla tapaamisia, perutaan, jotain muuta ikävää käytöstä), niin itse en välttämättä jaksaisi kauaa. Mutta kyllä tuo on kovin yleistä nykyään jopa ns. hyvissä kaverisuhteissa. Ihmiset peruvat, siirtävät tapaamista mielensä mukaan, menevät sinne missä on milloinkin mukavinta menoa vaikka on muuta sovittu, ja näistä ei sovi nykyään enää pahastua. Omasta mielestäni saisi pahastua, mutta yleinen asenne on nykyään se että ei saa. Ja olenkin huomannut sen, että kovin moneen ihmiseen ei voi enää luottaa, ja jos näistä jutuista suuttuisi, yksin saisi olla sitten. Onneksi sinun kaverisi lähti kanssasi syömään kuitenkin, vaikka siirsikin tapaamista myöhemmäksi. Meillä kävi kerran niin että olimme järjestäneet yhdelle ystävälle juhlat (hänen pyynnöstään), lahjat ostettu ja tarjottavat hommattu, ja hän peruikin tulonsa samana iltana "koska ei jaksakaan tulla". Että näin, mutta näistä kun nykyään ei saa suuttua tai kysyä edes myöhemmin että miksi et tullut. Se on vain nieltävä että se ei nyt tullut ja ollaan me muut keskenämme ja annetaan lahjat myöhemmin. Tällaista se on nykyään, ikävä kyllä. Ystäväsuhteet ovat menneet mielestäni reippaasti alaspäin vuosien kuluessa. Toiset ihmiset ovat monelle hyödykkeitä ja omia tarpeita varten vain.
Kauheeta kuulla kaikkee tällasta, miten huonoja kokemuksia ihmisillä on ollut. Itse ajattelisin vaan, että jos kaveri on epäluotettava paskapää, niin ei oo kaveri enää. Eikun vaihtoon. Elämä liian lyhyt sellasten kanssa tappelemiseen. Saahan sitä toivoa, että ottavat jossakin vaiheessa opikseen. Tai toisaalta voi miettiä, että mitkäköhän kokemukset on tehnyt niistä sellaisia. Eikö niille oo opetettu mitään moraalia?