Oletko kissa- vai koiraihminen vai kenties gerbiillimies tai hevosnainen?
Kissa vai koira?
karvakaaluppi
47195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
En ole mitenkään "eläinrakas" ihminen, koirille olen allerginen, muista eläimistä en nyt niin kauheasti välitä. Jos pitää valita kissan ja koiran välillä, niin totta kai se on kissa.
Koirat ovat ihanampia!
Kissa tietenkin. Koska kissoilla on sielu, kissat ovat suloisia, särmikkäitä, sopusuhtaisia ja kauniita.
Tykkään koiristakin, mutta koirat nyt vaan eivät jumalaisia olentoja. Sitä paitsi koirat ovat ulkonältään epämuodostuneita verrattuna kissoihin. Mutta voisi mulla koira olla, kävelykaveriksi ja ymmärtämään elämän surkeutta.
Marsuista, hevosista yms. minulla ei ole kokemusta.
Koira vai kissa... koira vai kissa ... En mä tajua miten ihmisillä on tosata aina niin selkeä mielipide. Mä en huomaa maussa mitään eroa.
Ja joo pidän kyllä kissoista. Mutta jos on olemassa eläin jolle annan arvoa, niin koira. Kyseisellä menijällä ei edes hyötykäytön päivät ole vielä ohi, eikä tule hetkeen olemaan. Hienoja eläimiä... rodusta riippuen.
Hyötykäyttö? Pah! Hyötykäyttöeläimet ja - ihmiset ovat alhaisia... eivät millään tavalla jumalaisia ja kauniita. Sitä paitsi: koirat läähättää. Voiko olentoa joka läähättää ottaa vakavasti...
Hah. Kuule joistain koirista tulee mieleen antiikin patsaat. Kun katsoo jotain lihaksikasta, koulutettua, kiiltävä turkkista dobermannia istumassa hievahtamatta...
Jumalaista estetiikkaa on koirissa.
Ihmishalveksuntaan taipuvaiset ihmiset puolestaan saavat minut puolestaan... Joo taidanpa olla hiljaa...
No joo... koiria on niin monenrotuisia ja erinäköisiä. Kissoissakin on eri rotuja, mutta erot eivät ole lähimainkaan niin suuria kuin koirissa. Vaikea verrata "kissoja" ja "koiria".
Joskus vuosia sitten jossain lähelläni asui mies joka tuli usein vastaan kahden afgaaninvinttikoiran kanssa. En mä sellaista haluaisi, mutta olivat ne "jumalaisempia" kuin vaikka mopsit.
Se on muuten hassua, kun monet kissa rakkaat sanoo että kissat ovat paljon älykkäämpiäkin. Koska ovat tarpeeksi fiksuja ollakseen ottamatta käskyjä tai olakseen oppimatta mitä ihminen tahtoo. Niin on kastematokin hemmetin järjen jättiläinen, ei muuten kumartele ihmisen edessä ja on kovin itsenäinen.
Tuli vaan mieleen.
Riippuu siitä mitä arvostaa. Arvostaako tottelevaisuutta vai sitä ettei tottele noin vaan kaikkea..
Sitä paitsi kissatkin oppivat kaikenlaista, jos niille opettaa, esim. ulkoilemaan valjaissa. Monilla ihmisillä vain on piintynyt käsitys ettei kissat opi mitään, joten he eivät edes yritä opettaa kissalle mitään.
(Kissat ovat älykkäämpiä!)
Koirat oppivat monimutkaisempia tehtäviä. Koirat ovat älykkäämpiä. Hyvää yötä... Älä halveksu ihmisiä liikaa. Se on ruma ja vastenmielinen piirre.
Halveksu ihmisiä??
Me puhuimme nyt kissoista ja koirista eikä sitä vastakkainasettelua nyt niin kovin tosissaan olis tarvinut ottaa.
Hyvää yötä.
Ai vahingossa kirjoitit "ja -ihmiset"
Sattuu noita typoja muillekin. On tapana ottaa tosissaan noi...
Tarkoitin "hyötykäyttöihmisiä" - mitä ne sitten ovatkaan... Ihmisiä joista kaiken pitää olla hyödyllistä ja käytännöllistä? Kovia ihmisiä. Ei luppakorvaihmisiä. Joo.. mun pitää mennä nukkumaan.
Koirilla on omistajia, mutta kissoilla henkilökuntaa. Siinä on tuo pieni ero :D
Kissassa ja koirassa on iso ero. Koira on selkeästi ekstroverttien lemmikki, ja kissa introverttien. Koirahan vaatii vuorovaikutusta aivan eritavalla kuin kissa. Koira ei myöskään opi itsenäisesti, vaan se pitää opettaa lauman jäseneksi.
Pidän enemmän kissoista kuin koirista. Paitsi että olen allerginen koirille, jotenkin koirasta ei välity yksilöllisyys. Ne ovat lähes kaikki samanlaisia kuolaavia muiden hyväksyntää hakevia laumaolentoja. Tosin sukulaisella oli erittäin älykäs ja kiva pikkukoira, joka tuntui ymmärtävän puhetta aivan täysin. Sitä pystyi pitämään jo yksilönä ja sai miettimään, mitenkä eläimelläkin voi olla tietoisuus.
Kissatkin voivat olla varsin seurallisia, mutta itsenäisempiä ne selvästi ovat. Eivät tarvitse eivätkä kaipaa kaikkeen ihmisten käskyjä ja määräyksiä.
"Tosin sukulaisella oli erittäin älykäs ja kiva pikkukoira, joka tuntui ymmärtävän puhetta aivan täysin."
Ehkä huomasit sen yksilöllisyyden siksi, että tunsit sen paremmin?
Totta, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut tekemään tuttavuutta isoon, haisevaan ja kuolaavaan hurttaan. Isoilla koirilla on myös usein pahana tapana hyppiä, tai tulla haistelemaan jalkoväliä, mitä en voi sietää.
Nuo ovat tapoja, jotka on koulutetulta koiralta kitketty pois. Mun koirani ei ole edes kiinnostunut muista ihmisistä (koulutettu ominaisuus sekin).
Olen matkustanut paljon junassa lemmiosastossa, ja siitä kertyneen kokemuksen perusteella sanoisin, että keskimäärin pienet koirat ovat ikävämpiä kuin isot: ärhentelevät muille koirille, räkyttävät, ovat levottomampia. Kai se on niin, että pienten koirien omistajat ajattelevat, että kun koira on pieni, niin sitä ei tarvitse niin paljon kasvattaa.
Mulla olisi haaveissani sellainen keskikokoinen sekarotuinen törsäke, sellainen oikein "koiramaisen" näköinen koira (joka ei haukkuisi kovin paljon).
Olisiko niin, että koska koira tulee kouluttaa laumansa jäseneksi, koira muistuttaa lopulta isäntäänsä. Sitähän usein sanotaan, että isäntä ja koira näyttävät toisiltaan. Koiran yksilöllisyys on siis hyvin riippuvainen isännästä. Huonosti koulutetun koiran yksilöllisyys katoaa viettitulvan alle ja hyvin koulutetusta koirasta erottaa sitten myös niitä persoonallisiakin piirteitä kuin vain vasten hyppimisen, vieraille murisemisen, haarojen haistelun ja reiden nylkyttämisen.
Ihmislapsella ja koirallahan on yhteinen ominaisuus, joka puuttuu muunmuassa simpasseilta. Molemmat tajuavat sormella osoittamisen vihjeeksi. Ne siis odottavat että aikuinen opettaa niitä laumanjäseneksi ja yksilöksi. Eläimet joilta tämä puuttuu eivät edes odota, että niitä aktiivisesti opetettaisiin vaikka ne osaisivatkin matkia emoa. Koiran vahvuus ja heikkous on, että se vaatii paljon aikaa ja huomiota. Huonosti koulutettu koira ei oikein ole tutustumisen arvoinen tuttavuus.
Perhoskoirat ovat ärsyttäviä räksyttäjiä, joita tekisi mieli potkaista >:) En ole ikinä nähnyt perhoskoiraa joka ei räksytä. Tämä pikkukoira ei kuitenkaan ollut perhoskoira ja isäntä myös oli kouluttanut koiraa huolella.
Kun olin pieni, haaveilin perhoskoirasta! Olin nähnyt jossain kuvia ja ehkä mua viehätti rodun nimikin. Oikea perhoskoiraa en ollut koskaan nähnyt. Enkä ole edelleenkään tainnut koskaan nähdä perhoskoiraa livenä. Nekö räksyttävät. *huokaus*... kuvissa ne olivat niin hiljaisia.
Jos mulla olis koira yks asia on varma: ei räksyttäjää.
Kissanainen...Mijauu :]
Kissat JA koirat. Ja linnut ja jyrsijät. Vain matelijoista ym. vaihtolämpöisistä ei ole kokemusta.
Tällä hetkellä minulla on kissa ja koira. Koira on kaunis, koira on hieno, koira on yhteistyökykyinen. Koirassa ON esteettistä kauneutta. Mun saksanpaimenkoirani ainakin on lihaksikas ja komea ja se energia mikä siinä on, on todella räjähtävää. Eikä sen koiran tottelevaisuus ole automaattista, vaan ansaittua.
Kissani taas on pulskea, romuluinen ja tykkää makoiluista. Monet kissat kyllä ovat virtaviivaisia ja kauniita, mutta tämä minun enemmän sellainen söpö.
Mutta kun tulee ulkoa talvisäästä koiran kanssa, on mukavaa ottaa kissa kainaloon ja painua peiton alle lukemaan hyvää kirjaa. :)
"Kissani taas on pulskea, romuluinen ja tykkää makoiluista."
Karvistyyppiä siis.
Omat kissani ovat sutjakoita, virtaviivaisia ja lyhytturkkisia. Rotumirrejä.
Paitsi että on hyvin pieni. :) Olen kyllä haaveillut sellaisesta mustasta, sinisestä tai sinikilpikonnan värisestä Cornish Rexistä. Ovat todella kauniita ja virtaviivaisia. Ovatko sinun kissasi minkä rotuisia? Minun edellinen kissani oli kyllä sellainen kaunis ja siro kilpikonnankirjava maatiainen.
Tsaarillisia kissoja:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjänsininen
Oi, venänjänsiniset ovat kauniita! Olen joskus tuntenut yhden.
Esikoiseni on puolalainen, jonka sukupuussa todennäköisesti virtaa jotain eurooppalaista metsäkissaa. Jo pentuna tassuista näki, että pojasta kasvaa suuri ja korvissa ihanan lynx lynx -tupsut. Nyt ikä on vähän kutistanut hänen uhkeuttaan, painaa vain kahdeksan kiloa.
Hänen armonsa herttua on suomalainen löytökissa eläinsuojeluajoiltani, sukupuu ja tarkka ikä tuntemattomia, mutta on aivan venäjänsinisen näköinen. Kaunis arvonsa tunteva silkkiturkkinen harmaa romeo, viettelijä, casanova... Yhdeksän kiloa elopainoa. Auton takakontissa nokkakärryt eläinlääkärivisiittejä varten.
Onpa sinulla syliin otettavaa.
Omat tyttöseni ovat molemmat juuri ja juuri kolmikiloisia. Sopivat samaan (ison malliseen) kantokoppaan.
En osaa päättää koirien ja kissojen väliltä, ehkä molemmat?
Tai mieluummin, ei kumpaakaan. Tunnustan olevani rottamies henkeen ja vereen. Pikkuveljellä on ollut kesyrottia, ja niitä epeleitä voisi ottaa omaan talouteenikin.
Kissa ja rotta -kombinaatio voisi toki olla aika mielenkiintoinen.
http://www.youtube.com/watch?v=7ikm3o5hDks
Joka mies on koiramies mutta gerbiilimies on eri mies...Tykkään jyrsijöistä ja varsinkin hamstereista ja marsuista. Tosin chincillaa minulla ei vielä ole ollut.
Vanha koira on kotipuolessa mikä on myös tärkeä mutta aion ottaa ilmojen lämmetessä pitkän tauon jälkeen jyrsijän...nuoristaa monta vuotta ja siinä on taas uusi harrastus ja vastuutehtävä mikä naisille kertoa.
Pelkään vain että jos otan hamsterin niin se kirpoaa käsistä vaikka hyppäämällä ja loukkaantuu.
Vallitsevat asuinolosuhteet huomioiden se olisi ehdottomasti kissa. Tämä ei toki poissulje sitä vaihtoehtoa, etteikö voisi olla koiraa, mutta kaupunkiin/kerrostaloon en aio koskaan koiraa hankkia. Kissojen suhteen ympäristön olisi hyvä olla sellainen, että ne pääsevät myös liikkumaan valvotussa tilassa ulkona, esimerkiksi verkotetulla parvekkeella.
Sinkulle kissa on parempi vaihtoehto, koska kissa on itsenäisempi ja pärjää hieman kauemmin kotioloissa itsekseen, mieluusti toisen kissakaverin kanssa. Koira vaatii säännölliset ulkoilureissut, jolloin päivittäisen elämän on oltava rutinoitua.
Anyway, kissa tai koira, polle tai jyrsijä, kun eläimen on ottanut, siitä on myös pidettävä huolta.
Järjestelykysymys. Esimerkiksi 4H-kerhoilla on dogsittereitä, jotka voivat esim. ulkoiluttaa koiraa ja onhan ne koirahoitolatkin keksitty.
Tosin itselläni tuo järjestely on vielä vaiheessa... kaksi dogsitteriä käynyt näytillä enkä kummankaan käsiin koiraani uskaltanut luottaa. On koulutettu, mutta aika täpäkkä ja sellainen, että jokaisen uuden ihmisen on "otettava" se paikkansa sen kanssa.
Mutta useimpien koirien kohdalla järjestyy aika helposti...
Tarkoitin lähinnä sitä, että koiraa pitää ulkoiluttaa tietyin välein, mutta kissa osaa käydä omatoimisesti pellettilaatikolla.
Tuollainen dogsitter yms. on ainakin minun mielestäni poikkeusjärjestely vain pidemmän matkan ajaksi. Itse en päästäisi valvomatta täysin ventovieraita ihmisiä kotiini tallustelemaan, kun ei koskaan tiedä, millaista porukkaa noihin dogsitteripalveluihin on eksynyt. Siinä on äkkiä kissanhoidon sijaan teinien kotibileet... ei kiitos.
Minä olen käynyt tuuraamassa tuttavia aina silloin, kun ovat olleet emännän kanssa reissussa, ja kissat ovat kaivanneet hoitajaa matkan ajaksi. Tuollainen järjestely on ihan passeli, jos vain siihen on mahdollisuus. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei toki ole.
Mulla välillä työpäivät venyy sen verran pitkiksi, että niiden aikana olisi hyvä, jos joku ulkoiluttaisi koiran...
Tietysti pitää tarkkaan valita oikea ihminen dogsitteriksi. Mutta muuten en ole tarkka reviiristäni, tykkää "ovet auki"-elämästä. :)
Tunnen yhteyttä jäniseläimiin eli jäniksiin ja kaneihin, lienen siis jänisihminen. Varovainen kasvissyöjä jolla on vahva seksuaalivietti ja valmiuksia voittaa pelkonsa uteliaisuuden kasvaessa voittamattomaksi.
Äidilläni oli joskus lapsena villi jänis 'lemmikkinä'.
Kuulemma säikähtäessä se rääkäisi vertahyytävällä äänellä joka kuulosti inhimilliseltä.
Olen kuullut juttua siitä että kanitkin voivat äännellä noin kauhusta. Onneksi kumpikaan omista kaneistani ei koskaan tuolla tavalla huutanut.
Yhdeltä naiselta kuulin että metsäjänikset huutavat myös tapellessaan näin kevättalviaikaan - se huuto taitaa olla taas toisenlaista.
Olen kerran kuullut jäniksen rääkäisevän, se oli kammottava ja surullinen huuto. Mulla oli koira irti metsässä ja se löysi jäniksenpoikasen, joka jähmettyi paikoilleen ja parkaisi niin, etten ensin edes tajunnut, mistä se huuto tuli.
Koira en koskenut jänikseen, ei ollut metsästyskoira, mutta oli kuitenkin siinä pupun vieressä ja utelias. Jätimme pupun metsään, varmaan se sitten järkytyksestä toivuttuaan jatkoi matkaa.
Elämäni järkyttävimpiä ääni, joita olen kuullut. samaan aikaan eläimellinen JA inhimillinen.
Olen ihmisihminen.
Kissaihminen ja tykkään kyllä pieneläimistä gerbsuista ja hamstereistakin (kaikia noita on ollut)
Narttukissa.
Tykkään kissoista ehdottomasti enemmän kuin koirista. Kanit ovat myös ihania. Itselläni on ollut kani ja jotenkin se muistutti kissaa käytökseltään.
Hevosnainenkin olen aina sisimmältäni, vaikka en olekaan ollut kopukoiden kanssa tekemisissä kunnolla moneen vuoteen.
Kilpikonna vois olla kiva lemmikki, koska se on niin hidas olento, ei mikään kiire minnekään. Elävät jossain toisessa aikaulottuvuudessa? (Vai wannabe-jänis?)
Mua puri koira ihan helvetin pahasti joskus pikkulapsena ja mä pelkään niitä vieläkin. Mun pelko o ihan helvetin paha ku en uskalla mennä edes paria metriä koiraa lähemmäs ja ulkonakin monesti kierrän koirankusettajat vähän kauempaa ku oikeesti ois tarvis. Kissat on OK