Minulla on ollut miespuolinen ystävä siitä lähtien kun olimme molemmat 10-vuotiaita. Me teimme kaiken yhdessä, meillä oli hemmetin hauskaa. Teini-ikäisinäkin vietimme kaikki päivät yhdessä ja yhteydenpitomme jatkui aina molempien opiskellessa muualla. Mutta romanttista suhdetta meillä ei ollut. Tiedän, että moni olisi halunnut meidän olevan yhdessä. Me olimme kuin luotuja toisillemme, mutta en ajatellut asiaa niin. Me vain pidimme hauskaa yhdessä. Molemmilla oli muita suhteita ja mies ehti olla naimisissakin.
Kuitenkin noin viisi vuotta sitten aloin tuntea romanttisia tunteita häntä kohtaan. Olimme tunteneet toisemme reilut 20 vuotta ja oikeastaan vasta nyt tajusin sen, että mitä hemmettiä etsin jotain elämäni miestä kun hän on ollut edessäni koko ajan. Tämä mies sanoi, että oli odottanut, milloin viimein tajuan. Hän kertoi olleensa minuun aina rakastunut, muttei ollut uskaltanut pilata ystävyyttä, koska huomasi, etten tunne samoin. Ja en tuntenutkaan. Minähän olisin juossut karkuun jos hän olisi aikaisemmin asiasta ilmaissut.
Luulen, että nuorempana hain jotain idealisoitua kuvaa rakkaudesta tajuamatta, että se on arkista ja se siinä parasta onkin. Juoksin pitkään väärään suuntaan. Olen miettinyt, että ehkä tarvitsin kaikki ne kokemukset parisuhteista, joissa minua kohdeltiin kuin lelua, että päähäni tuli taottua järkeä. Silti joskus mietin, että miksi ihmeessä en ymmärtänyt aikaisemmin, mikä on minulle parasta tai mikseivät tunteet tätä miestä kohtaan syttyneet aikaisemmin.
Kuitenkin noin viisi vuotta sitten aloin tuntea romanttisia tunteita häntä kohtaan. Olimme tunteneet toisemme reilut 20 vuotta ja oikeastaan vasta nyt tajusin sen, että mitä hemmettiä etsin jotain elämäni miestä kun hän on ollut edessäni koko ajan. Tämä mies sanoi, että oli odottanut, milloin viimein tajuan. Hän kertoi olleensa minuun aina rakastunut, muttei ollut uskaltanut pilata ystävyyttä, koska huomasi, etten tunne samoin. Ja en tuntenutkaan. Minähän olisin juossut karkuun jos hän olisi aikaisemmin asiasta ilmaissut.
Luulen, että nuorempana hain jotain idealisoitua kuvaa rakkaudesta tajuamatta, että se on arkista ja se siinä parasta onkin. Juoksin pitkään väärään suuntaan. Olen miettinyt, että ehkä tarvitsin kaikki ne kokemukset parisuhteista, joissa minua kohdeltiin kuin lelua, että päähäni tuli taottua järkeä. Silti joskus mietin, että miksi ihmeessä en ymmärtänyt aikaisemmin, mikä on minulle parasta tai mikseivät tunteet tätä miestä kohtaan syttyneet aikaisemmin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siitä vain yhteen! Onnea teille!
Joskus näinkin! Ihmeellistä!
Jaaa mikä 'rakkaus' ? Jos sulla on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen niin älä nyt hyvä ihminen pilaa sitä millään sellaisella, mistä ei tiedä, mitä se on (jotain syötävää?). Sen arvoista se ei kuitenkaan ole kuin ystävyys.
Niin ja mies on parisuhteessa (sinäkin?) ja koska huomasit tämän rakastumisesi nyt niin kaikki vaan sileäksi? Muiden tunteista viis? Varo vaan ettet ole maalaillut liian ruusunpunaista kuvaa teistä yhdessä..
"... ja mies ehti olla parisuhteessakin." Eikö tämän virkkeen aikamuoto kerro asiainhaarat aika hyvin. Tarttee tietty osata lukea ja sen jälkeen vielä ymmärtääkin. Sori, mut kumminkin.
Hyyvähyvähyväää!
Kuulosti että tässä maailmassa joku teki jotain älykästäkin vaihteeksi!