Miesystäväni asuu maalla, hän muutti sinne täältä pääkaupunkiseudulta jokin aika sitten koska on työtön ja näillä vuokrilla täällä on työttömän tosi vaikeaa tulla toimeen. Suhteemme siis muuttui kaukosuhteeksi. Ikävöimme toisiamme, näemme n. kerran kuukaudessa ja olemme puhuneet myös yhteen muuttamisesta, eli minä muuttaisin hänen luokseen maalle. Toisaalta ajatus viehättää, toisaalta kauhistuttaa. Siellä olisi mahdollisuus löytää jotain työtä, paikka on ihana - varsinkin kesällä. Nykyinen työni on sellainen että vaihtaminen ei mitenkään kaduttaisi.
Mies käyttää alkoholia omasta mielestään kohtuudella, mutta hänen vielä töissä ollessaan kyllä huomasin että sitä kului vähän liikaakin. Nyt työttömyys tietysti on hillinnyt kulutusta.
Olemme tunteneet toisemme noin vuoden ja tunne on pysynyt samana. Tiedän että hänkin tykkää minusta mutta riittääkö se?
Emme ole enää nuoria, kummallakin on aikaisempia suhteita.
Pitäisikö uskaltaa vai harkita ja odottaa?
Mies käyttää alkoholia omasta mielestään kohtuudella, mutta hänen vielä töissä ollessaan kyllä huomasin että sitä kului vähän liikaakin. Nyt työttömyys tietysti on hillinnyt kulutusta.
Olemme tunteneet toisemme noin vuoden ja tunne on pysynyt samana. Tiedän että hänkin tykkää minusta mutta riittääkö se?
Emme ole enää nuoria, kummallakin on aikaisempia suhteita.
Pitäisikö uskaltaa vai harkita ja odottaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
mieti vielä!