Olen seurustellut 2v 45-vuotiaan miehen kanssa. Olemme molemmat uudelleen kierrossa, eli kauan sitten eronneet tahoillamme.
Meillä on hyvä yhdessä, mutta yksi asia vaivaa mua päivä päivältä enemmän.
Mies ei koskaan ole sanonut mulle mitään kaunista, ei milloinkaan mitään positiivista minusta, en ole onnistunut tekemään mitään oikein niin, että hän olisi sen huomioinut jotenkin. En ole koskaan ollut hänelle kaunis, hyvä, hellä, rakas, kiltti, avulias, ystävällinen, saati ihana tai mitään....?
Olen ihan pohjamudissa, en edes osaa kuvailla miten turhaksi itseni tunnen.
Olen huolehtinut itsestäni vimpan päälle, treenaan säännöllisesti, hoidan ulkonäköäni, meikkaan ja laitan hiuset joka päivä. Pukeudun naisellisesti, varsinkin kesäisin hameisiin ja korkkareihin. Käytän seksikkäitä alusvaatteita, mutta kaikki tämä on turhaa. Olen todella hoikka, sillä mies on kertonut selvin sanoin jättävänsä minut, jos lihon joskus. Painoindeksini on 20 ja olen siis 40-vuotias.
Ikä on myös tapetilla usein, saan kuulla olevani vanha, liian vanha.
Miksi minä siis rakastan tätä miestä?
Hän ei ole täydellinen, lihaksikas, nuori adonis, mutta minä rakastan ja hyväksyn hänet täysin.
Vielä yksi juttu, VIERAAT miehet kadulla kyllä viheltävät perääni ja jopa kertovat suoraan minulle olevani kaunis nainen? En kerjää kehuja, tiedän olevani hyvä, mutta miksi mieheni ei huomaa minussa mitään hyvää?
Olen ihan kahden vaiheilla lähteäkö vai jäädä?
Meillä on hyvä yhdessä, mutta yksi asia vaivaa mua päivä päivältä enemmän.
Mies ei koskaan ole sanonut mulle mitään kaunista, ei milloinkaan mitään positiivista minusta, en ole onnistunut tekemään mitään oikein niin, että hän olisi sen huomioinut jotenkin. En ole koskaan ollut hänelle kaunis, hyvä, hellä, rakas, kiltti, avulias, ystävällinen, saati ihana tai mitään....?
Olen ihan pohjamudissa, en edes osaa kuvailla miten turhaksi itseni tunnen.
Olen huolehtinut itsestäni vimpan päälle, treenaan säännöllisesti, hoidan ulkonäköäni, meikkaan ja laitan hiuset joka päivä. Pukeudun naisellisesti, varsinkin kesäisin hameisiin ja korkkareihin. Käytän seksikkäitä alusvaatteita, mutta kaikki tämä on turhaa. Olen todella hoikka, sillä mies on kertonut selvin sanoin jättävänsä minut, jos lihon joskus. Painoindeksini on 20 ja olen siis 40-vuotias.
Ikä on myös tapetilla usein, saan kuulla olevani vanha, liian vanha.
Miksi minä siis rakastan tätä miestä?
Hän ei ole täydellinen, lihaksikas, nuori adonis, mutta minä rakastan ja hyväksyn hänet täysin.
Vielä yksi juttu, VIERAAT miehet kadulla kyllä viheltävät perääni ja jopa kertovat suoraan minulle olevani kaunis nainen? En kerjää kehuja, tiedän olevani hyvä, mutta miksi mieheni ei huomaa minussa mitään hyvää?
Olen ihan kahden vaiheilla lähteäkö vai jäädä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
En voi uskoa että olet jo 40 ja toisella kierroksella kun et näemmä tiedä mitä haluat vieläkkään? Miksi otat miehen jollaista et halua kun sinulla on jo kokemus yhdestä epäonnistumisesta? Oliko tuo mies erilainen 2 vuotta sitten vai olitko sinä jotakin muuta kuin olet? Tuossa iässä luulisi jo olevan ja haluavan olla sitä mitä on. Sinä tiedostat tarpeesi ja haluat huomiota ja se on hyvä. Olet nyt tyytymätön. Olet ollut sitä ennenkin. Onko mies tyytyväinen suhteeseenne? Tiedätkö?
Oletteko alkaneet uuteen suhteeseen heti erottuanne vai oletteko olleet yhtään yksinänne?
Ei ole uusi asia kun sanotaan että viedään vanhat paskat uuteen jos hypätään suhteesta toiseen. Näissä tapauksissa ei katsota peiliin eikä käsitellä niitä omia huonoja tapoja vaan syyllistetään vain se ex puoliso siitä erosta. Tosiasiassa sinä niinkuin se toinenkin muokkaatte toinen toisianne ja sinä omilla käytöstavoillasi vaikutat myös siihen miten toinen käyttäytyy.
Jos sinä sait exältäsi kehuja mitä teit toisin kuin nyt? Jos et saanut exältäsikään olet samanlainen kuin siinäkin suhteessa olit. Työnnät toista kauemmas et vedä puoleesi. Jos taas nykyinen miehesi ei ole kehunut exäänsäkään onko ihme että suhde päätyi eroon? Mies ei vaan ole tajunnut että vaimo voi paremmin kun välillä kehuu. Mies ilmeisesti ajattelee että ex yksin oli syypää eroon ja suhde ei toimut sen takia?
Minä olin exliitossani varsinainen pirttihirmu mutta en tietenkään sitä tajunnut kuin eron jälkeen joskus 3 vuoden päästä. Ex mies piti minua kylmänä ja niinhän minä olinkin. Negatiivinen ihminen ja kaikki oli muka huonosti.
Exälle olin näkymätön enkä ihmettele. odotin jotain saavani mutta en antanut itse mitään.
Eron jälkeen päätin että muutan ajatusmaailmaani. Haluan että uusi suhde toimisi. Minun nykyinen mieheni taas oli ex liitossaan aina pois eikä ymmärtänyt huomion merkitystä. Vaimo otti eron. Mies päätti muuttua kun tajusi että huomioiminen ja kehuminen tuo parempaa tulosta. Nämä tajusimme kun olimme yksin 5 vuotta erojemme jälkeen. Nyt 5 vuotta uusisuhteessa jossa joka päivä on syytä muistuttaa itseään ettei toistaisi niitä samoja tyhmiä tapoja jotka on jo kerran todettu epätoimiviksi.
T. Nainen 45
Et kertonut sitä, miten kauan oli kulunut aikaa edellisestä liitostasi.
Monesti kun hypätään uuteen liittoon liian nopeasti, ei ole analysoitu syitä, mitkä johtivat eroon...syytähän on AINA molemmissa. Hyvin usein tällöin sama tilanne kertautuu uudessa liitossa.
Katsopa katukuvaan ja vastaantulevia pareja...kaljamahaiset miehet kulkevat hyvännäköisten hoikkien naisten kanssa. Sama juttu kuin sinulla, nainen hyväksyy miehen sellaisenaan, miehet asettavat vaatimuksia naisilleen. Aika yleistä on.
Ex-mieheni oli naamavärkiltään komea ja pitkä, mutta muuten ylipainoinen ym. Luulot olivat itsestään suuret. Olin hauskan näköinen, povekas ja hoikka nuorena, mutta silti hän kävi vieraissa koko pitkän yhdessäolomme ajan.
Joskus tekisi mieli vain huokaista ja luovuttaa. Missä te normaalit miehet piileksitte???
Kiitos vastauksista.
Olin eroni jälkeen 3,5v täysin yksin, eikö se muka riitä?
Olen sosiaalinen ihminen ja tuolloin todella kärsin yksinäisyydestä ja siitä etten saa rakastaa ketään. En vain tavannut ketään, joka olisi sytyttänyt mitenkään.
Minä kerron miehelleni joka ikinen päivä miten paljon välitän, kehun häntä ja kiittelen. Halaan ja silitän ohi mennessäni....suutelen hänen selkäänsä kun en muuta saa...
En saa mitään takaisin? Aloite seksiin tulee AINA minulta. No kuulostaako reilulta peliltä?
En ole kylmä nalkuttaja, rakastan tätä miestä ja haluaisin saada tämän suhteen toimimaan.
14v kestänyt edellinen avioliittoni ja eroni siitä ei liity mitenkään tähän suhteeseen. Se on ollutta ja mennyttä. Minä olen kasvanut ja muuttunut ihmisenä ja tiedän mitä haluan. Edellisestä liitostani en ole tuonut mitään mukanani tähän suhteeseen, en mitään paskaa.
Kun tämä mies kuitenkin ihailee muita naisia, niin ihmettelen miksi minä en saa mitään? Hän kehuu kauniita naisia ja kertoilee ex naisistaan, kuinka ihania ovat olleet? Tuntuu kuin tahallaan kiusaisi minua? Vai onko se vaan niin saatanan vaikeaa olla toiselle hyvä ja sanoa ääneen, että rakastaa?
Tosin jos ei niitä tunteita ole, niin tyhjästä on paha nyhjästä.
Niin minuakin tosiaan mietityttää tuo alussa esittämäsi kysymys: MIKSI olet hänen kanssaan?? Tai mitä hänessä rakastat? Ei hän ainakaan kohtele sinua hyvin, eli ei mitenkään kaunissieluinen tapaus kuvailemasi jälkeen. Eikä ulkonäkökään nyt kummoinen. Sä olet aikuinen ja elämää nähnyt nainen, niin kyllähän sä osaat sanoa miksi häntä nyt rakastat? Tai paremminkin miksi sinä hyväksyt hänet niin kuin sanoit? Enkä tarkoita ulkonäköä vaan sitä, että kohtelee sua kuin mitäkin lattiamattoa.
Kerro mulle ihmeessä ne hyvät puolet, jos kerran rakastat ja hyväksyt sen, että itseäsi kohdellaan noin. Kyllä parisuhteissa pitää saada se toinen tuntemaan olonsa hyväksi eikä päinvastoin. Musta sun pitäis vähän nyt tasottaa tilejä ja antaa sitä rakkautta itsellesikin. Miksi kiduttaa itseään parisuhteessa, jossa kokee olevansa mitätön? Toki sitä hyviä hetkiä ollut ja rakkauttakin, mutta pidä järkeäkin pelissä mukana ja ajattele myös vastuutasi "järvisuomi40":a kohtaan. :)
Edes sinä et yksin pysty PARIsuhdetta pelastamaan.
"Olin eroni jälkeen 3,5v täysin yksin, eikö se muka riitä?"
Ei kukaan ole sitä kyseenalaistanutkaan. Viestistäsi ei vain käynyt ilmi aikaväliä.
Jätä tämä mies. Olet itsestäänselvyys, varma tapaus, jota ei tarvitse huomioida.
Olet enemmän arvoinen!
Jos rakasta häntä niin sitten rakastat tuollaista miestä joka ihailee muita mutta ei sinua? Luulisi rakkauden tunteesi häviävän jos et saa tarpeillesi tyydytystä.
Älä sitten kehu häntä vaan ole yhtä välinpitämätön. Älä tee aloitetta seksiin.
Hänhän on saanut kylmällä käytöksellään sinut huomioimaan itseään kovastikkin. Miksi hän siis tekisi jotakin muuta kuin olisi tuollainen kuin on?
Sitten on vasta valmis uuteen suhteeseen kun yksinäisyys tuntuu jo hienolta eikä kärsimykseltä. Mukavan yksinolon voi silloin vaihtaa vielä mukavampaan kaksinoloon. Silloin hakee todellakin jotain jonka kanssa voi jakaa ne hyvät ja huonot hetket eikä hae kumppania vain yksinäisyytensä poistamiseen.
Kukaan ei ole syntynyt tänne tekemään toista onnelliseksi vaan jakamaan onnen toisen kanssa.
Kuinka paljon tuossa tunteessasi oikeasti on mukana rakkautta miestä kohtaan ja kuinka paljon pelkkää halua olla rakastunut (ja rakastettu, mutta sitähän et nyt ole)?
Haluatko jatkaa tuollaisessa suhteessa loppuelämäsi vai haluatko sen suhteen, jossa saat tuntea olevasi myös rakastettu? Ja haluttu, ihailtu, kehuttu, huomioitu?
Molempia et voi saada. Nykyinen miehesi ei tule muuttumaan. Mieti siis kumpi on tärkeämpää; "rakastaa" vain saadakseen tuntea jotain vai rakastaa ja olla rakastettu.
7 17:lle
Entäpä jos tilalle ei löydykään toista, se riski on aina olemassa. Joskus on parempi olla puolinaisessakin suhteessa kuin ihan yksin.
Ei todellakaan kannata jäädä huonoon suhteeseen yksin jäämisen pelosta.
Ihmiset ovat seurallisia ja uuden kumppanin löytämiselle olisi annettava mahdollisuus.
Ja olisi annettava mahdollisuus ITSELLE uuden kumppanin löytämiseen!