Moi!
Olen nyt ollut noin puolisen vuotta miehen kanssa, joka on kaikin puolin hyvä mies. Oikeestaan ainut asia, mikä miehessä ärsyttää on se, että hän ei osaa kommunikoida tunteistaan niin ollenkaan. Tiedän, että hän välittää minusta hänen hänen tekemisiensä perusteella eli hänelle on ollut tärkeää esitellä minut vanhemmilleen ja ystävilleen sekä hän huolehtii minusta.
Elämässä on viimeisen kahden vuoden aikana ollut paljon vastoin käymisiä, äitini sairaus, kahdeksan vuotta kestäneen suhteen loppuminen ja työuupumus. Tuntuu, että kun yhdestä vastoinkäymisestä selviää niin tulee heti seuraava eteen. Omat voimavarat on tällä hetkellä aika loppu.
Pelkään jätetyksi tulemista ja toisaalta myös sitä ettei sitä oikeaa löydy tai elän väärän kanssa. Nyt olen viimeisen kuukauden aikana enemmän miettinyt, että pitäisikö minun lopettaa suhden nykyiseen poikaystävääni. Tykkään hänestä kovasti ja viihdyn hänen kanssaan. Tuntuu kuitenkin, että jotain puuttuisi. Pohdin, että odotanko häneltä sitä, että hän tekisi minun elämäni onnelliseksi ja liittyykö nämä epävarmuuden tunteet vain omaan tyytymättömyyteeni elämäntilanteeseeni muuten. Jos olisin onnellinen muuten, olisinko onnellinen myös suhteessa.
Auttakaa, miten saisin selvyyttä tunteisiini?
Olen nyt ollut noin puolisen vuotta miehen kanssa, joka on kaikin puolin hyvä mies. Oikeestaan ainut asia, mikä miehessä ärsyttää on se, että hän ei osaa kommunikoida tunteistaan niin ollenkaan. Tiedän, että hän välittää minusta hänen hänen tekemisiensä perusteella eli hänelle on ollut tärkeää esitellä minut vanhemmilleen ja ystävilleen sekä hän huolehtii minusta.
Elämässä on viimeisen kahden vuoden aikana ollut paljon vastoin käymisiä, äitini sairaus, kahdeksan vuotta kestäneen suhteen loppuminen ja työuupumus. Tuntuu, että kun yhdestä vastoinkäymisestä selviää niin tulee heti seuraava eteen. Omat voimavarat on tällä hetkellä aika loppu.
Pelkään jätetyksi tulemista ja toisaalta myös sitä ettei sitä oikeaa löydy tai elän väärän kanssa. Nyt olen viimeisen kuukauden aikana enemmän miettinyt, että pitäisikö minun lopettaa suhden nykyiseen poikaystävääni. Tykkään hänestä kovasti ja viihdyn hänen kanssaan. Tuntuu kuitenkin, että jotain puuttuisi. Pohdin, että odotanko häneltä sitä, että hän tekisi minun elämäni onnelliseksi ja liittyykö nämä epävarmuuden tunteet vain omaan tyytymättömyyteeni elämäntilanteeseeni muuten. Jos olisin onnellinen muuten, olisinko onnellinen myös suhteessa.
Auttakaa, miten saisin selvyyttä tunteisiini?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oletko kokeillut että vaikkei miehesi puhuisi niin sinä puhut? Tavallaan hyväksyisit (edes hetkeksi) hänen ominaisuutensa olla puhumatta. Ongelmat alkavat usein puhumattomuudesta vaikka asiat kaivertavatkin mieltä.
Saattaa olla, että asiasta on tullut aika iso juttu juuri sen takia, että olen yksin pohtinut asiaa. Sanoin juuri sunnuntaina, että asia kaihertaa mieltäni. En saanut juuri muuta vasta kaikua asialle kuin, että painostan häntä. Tunnin mykkäkoulun jälkeen päätin lähteä niin sitten hän vasta tajusi kuinka tosissaan olin ja lupasi yrittää. Ehkä sitä vaan täytyy sitten yrittää enemmän jutella, vaikka välillä tuntuu kuin juttelisi seinälle.
Nyt älä lannistu kun teillä on umpisolmu löystymässä. Jatkat puhumista, toki myös kuunnellen toista. Ainahan ei ole hyvä hetki keskustella, mutta sen sinä varmasti tiedätkin :)
Se ei mielestäni ole painostamista kun kertoo mikä omaa mieltä painaa. Jos toinen osapuoli kokee sen painostamiseksi, syitä voi olla useita. Joko hän tietää tekevänsä väärin tai asian esittäjä tahallaan tai tahtomattaan syyllistää.
Kiitos neuvoista. Uskon, että hän ei ole tahallaan syyllistänyt minua vaan hänellä taitaa todella olla vaikeaa jutella näistä. Täytyy vaan yrittää jutella ja eiköhän sen sitten näe jossain vaiheessa auttaako vai meneekö enemmän solmuun. Nyt kuitenkin parempi fiilis asiasta.
Mukavaa kevättä sinulle ja muillekin vastanneille!
Hei!
Ikävä kuulla tilanteestasi. Itse olen aikalailla samanlaisessa tilanteessa, äidin sairastuminen, epäonnea muilal elämän aloilla ja siihen päälle mies, joka on perinteinen suomalainen mies: kiva, rehti, tasa-arvoinen - mutta ei puhua puukahda omista tunteistaan, vaikka sen omalla tavallaan näyttääkin (kohtalaisen vähäisesti kuitenkin). Myös menneisyydessäni on ollut paljon miehiä, jotka eivät ole näyttäneet tunteitaan, ja olen vain arvuutellut niitä.
Olen alkanut miettiä sitä, että minkä vuoksi olen miesten kanssa, joiden tunteita pitää arvuutella? Ja joista mahdollisesti lopussa selviää, etteivät olleet täysillä mukana, tai sitten ovat, mutta eivät osaa siitä kertoa? vaadimmeko me kaksi jotain yliluonnollista - emme varmasti. Sen vuoksi olen todennut, että ehkä minä vain tarvitsen miehen, joka on vuolas puheissaan ja uskaltaa näyttää tunteensa täysillä. Tällaisessa "vajaassa" suhteessa jossa juuri nyt olen, olen enemmän ahdistunut, kuin onnellinen. Itse olen aikeissa siirtyä eteenpäin. Mutta sinun kannattaa miettiä, että tulisitko onnellisemmaksi suhteessa, jossa tiedät toisen ajatukset tarkkaan. Voi olla että etsimisessä menee tovi, mutta ehkä sitä on sinkkuna sen aikaa onnellinen, kun ei tarvitse pohtia kenenkään tunteita tai niiden puuttumista.
Helpottaa kuulla, että en ole yksin ajatuksineni. Pohdintasi kuulostaa hyvin paljolti omilta ajatuksiltani. Yritän varmaan vielä jutella asioista, mutta olen kyllä pohtinut juuri sitä, että tarvitsenko miehen joka osaa enemmän jutella tunteistaan jolloin ei menisi turhaa energiaa toisen tunteiden miettimiseen. Saattaa tosiaan mennä aikaa, että löytyää miehen joka osaa puhua tunteistaan. Mukavaa kevättä ja voimia jatkoon!
Pitäkää tauko, erotkaa sovussa ja jos se mies ei löydä uutta ja haluat sittenkin hänet, niin helpompi aloittaa uudestaan.
Tosin sitten näissä tauoissa aina se huono puoli, ettei toinen haluakaan palata yhteen, luottamus voi mennä jne... Itse en ole kertaakaan palannut exien kanssa yhteen kun aina on löytynyt joku toinen ja jopa parempi
Mun mielestä suomalaiset miehet vaan on vähän sellasia, eikä sille voi mitään... Riittää että kerran sanoo rakastavansa, sitten vasta palataan asiaan jos asiaan tulee muutos... Ehkä siksi seurustelenkin ulkomaalaisen kanssa...:) Mutta eivätkö teot tarkoita kuitenkin enemmän kuin sanat?
Juu, harvemmin tosiaan löytyy suomalaista miestä, joka osais puhua tunteistaan. Hän on kyllä selvästi teoillaan näyttänyt tunteensa. Kuitenkin sitä kaipaa enemmän keskusteluyhteyttä ja ongelmien selvittelyä puhumalla eikä vaikenemalla. Toisaalta en ole ikinä seurustellut näin huolehtivaisen ja luotettavan miehen kanssa.
Saattaa olla, että kaipaan niin paljon turvallisuutta, että suhteen päättäminen on vaikeaa. Toisaalta myös mietin, että ehkä vaan vaadin liikoja ja epävarmuuteni heikentää suhdetta. Kun olisikin joku joka vilkaisis mun pään sisälle ja kertois onko tämä mies mulle oikea
Haluatko todella että mies puhuu omista tunteistaan vai että hän jaksaa tukea sinua selvittämään omat tunteesi?
Olen sinua paljon vanhempi, mutta sikäli samassa tilanteessa että puolen vuoden seurustelun jälkeen olen alkanut epillä kiintymystäni oikein kivaan mieheen, jonka kanssa tapailen. Ei ole helppoa myöntää itselle, ettei kykene rakastumaan kunnolliseen mieheen, joka käyttäytyy kaikin puolin hyvin ja kohtelee naista hyvin. Mieluummin hakee toisesta niitä vikoja, vaikkei niitä olisikaan.
Itse olen tullut johtopäätökseen, että minulla on vielä tunteita entistä miestäni kohtaan, enkä voi siis kiinnittyä uuteen. Suruni ja pettymykseni sen suhteen on surematta.
Sinulla voi olla sama tilanne, olet elänyt stressaavaa elämänvaihetta etkä ole vielä kunnolla toipunut siitä. Et ole ns. "valmis" suhteeseen. Teissä kummassakaan ei ole välttämättä vikaa, ajoituksenne vain on pielessä.
Ota miehen kanssa asia puheeksi ja katso miten hän suhtautuu. Hyvässä suhteessa voi keskustella myös tällaisista vaikeista asioista., Ellei mies siihen suostu, mörkö välillänne vain kasvaa. Sitten voit ajhatella, että hän ei ole sinua varten.
tätä vastaajaa. Kyllä jurompikin kundi avautuu, jos tuntee olonsa suhteessa turvalliseksi avautua.
Eihän miehet koskaan avaudu aivan samalla tavalla kuin "tyttökaverit", eikä tarvitsekaan, mutta jos on tosirakkaus kyseessä, niin kyllä silloin mieskin uskaltaa antaa itsestään kaiken likoon.
Vaikeita asioita kuitenkin tulee, ihan jokaiseen suhteeseen ja on se miehellekin kamalaa, jos tuntee ettei niistä voi toiselle puhua..