Seurustelu epävakaan kanssa

Tapasin kolme vuotta sitten naisen, joka oli sydämellinen, kiltti, kaunis, herttainen, fiksu. Meni puolisen vuotta ja tilanne muuttui. Joku luonnehtisi hänet ehkä narsistiksi, mutta minusta hän on jokseenkin enemmän epävakaa. Järjetön hylätyksi tulemisen pelko, mustasukkaisuutta, fyysistä väkivaltaa minua kohtaan. Hän kuitenkin näkee omat ongelmansa. Pyytää jäämään, mutta tilanne muuttuu aina samanlaiseksi. Käyttää aika runsaasti alkoholia. Minulle alkoholi on ollut ns. aikaisemmassa elämässä suuri ongelma, mutta olen päässyt siitä eroon niin hyvin kuin alkoholismiin taipuva voi päästä. Sekin rasittaa suhdettamme.

Minä todella rakastan häntä paljon, mutta en tiedä, onko suhdetta enää järkeä jatkaa. Haluaisin lapsia, mutta tasapainoisen ihmisen kanssa. Tiedän, että ero satuttaa meitä molempia, mutta onko minulla vaihtoehtoja. Olen pitkittänyt ja pitkittänyt väistämätöntä liikaa. Viihdyn hänen seurassaan, hän osaa olla todella antelias, mukava, hyvää seuraa. Mutta sitten jokin napsahtaa ja hän saa raivokohtauksia, häipyy omille teilleen, riitantuu kaikkien kanssa. Olen myöskin miettinyt, että olemme ehkä kasvaneet kiinni toisiimme. Olemme kuin paita ja peppu ja tämä ehkä vaikeuttaa eroprosessia. Me olemme kiintyneet toisiimme.

Lisäksi tunnen valtavaa syyllisyyttä. Jos eroamme minä pystyn palaamaan ns. normaaliin maailmaan, saamaan tasapainoisen elämän. Mutta hän ei koskaan. En haluaisi jättää häntä tyhjän päälle, en todellakaan. Välitän hänestä suuresti, mutta tiedän, että ero ottaisi lujille. Ystävien mukaan minä olen ollut jonkinlainen tukipilari ja auttanut pysymään suhtkoht tasapainossa.

Tiedän, että joku kirjoittaa jotakin ilkeää, mutta haluaisin vähän kommentteja samankaltaisessa tilanteessa olleilta/olevilta. Onko ero koskaan mahdollista tehdä hienovaraisesti tilanteessani? Mikä olisi viisainta?