Tapasin kolme vuotta sitten naisen, joka oli sydämellinen, kiltti, kaunis, herttainen, fiksu. Meni puolisen vuotta ja tilanne muuttui. Joku luonnehtisi hänet ehkä narsistiksi, mutta minusta hän on jokseenkin enemmän epävakaa. Järjetön hylätyksi tulemisen pelko, mustasukkaisuutta, fyysistä väkivaltaa minua kohtaan. Hän kuitenkin näkee omat ongelmansa. Pyytää jäämään, mutta tilanne muuttuu aina samanlaiseksi. Käyttää aika runsaasti alkoholia. Minulle alkoholi on ollut ns. aikaisemmassa elämässä suuri ongelma, mutta olen päässyt siitä eroon niin hyvin kuin alkoholismiin taipuva voi päästä. Sekin rasittaa suhdettamme.
Minä todella rakastan häntä paljon, mutta en tiedä, onko suhdetta enää järkeä jatkaa. Haluaisin lapsia, mutta tasapainoisen ihmisen kanssa. Tiedän, että ero satuttaa meitä molempia, mutta onko minulla vaihtoehtoja. Olen pitkittänyt ja pitkittänyt väistämätöntä liikaa. Viihdyn hänen seurassaan, hän osaa olla todella antelias, mukava, hyvää seuraa. Mutta sitten jokin napsahtaa ja hän saa raivokohtauksia, häipyy omille teilleen, riitantuu kaikkien kanssa. Olen myöskin miettinyt, että olemme ehkä kasvaneet kiinni toisiimme. Olemme kuin paita ja peppu ja tämä ehkä vaikeuttaa eroprosessia. Me olemme kiintyneet toisiimme.
Lisäksi tunnen valtavaa syyllisyyttä. Jos eroamme minä pystyn palaamaan ns. normaaliin maailmaan, saamaan tasapainoisen elämän. Mutta hän ei koskaan. En haluaisi jättää häntä tyhjän päälle, en todellakaan. Välitän hänestä suuresti, mutta tiedän, että ero ottaisi lujille. Ystävien mukaan minä olen ollut jonkinlainen tukipilari ja auttanut pysymään suhtkoht tasapainossa.
Tiedän, että joku kirjoittaa jotakin ilkeää, mutta haluaisin vähän kommentteja samankaltaisessa tilanteessa olleilta/olevilta. Onko ero koskaan mahdollista tehdä hienovaraisesti tilanteessani? Mikä olisi viisainta?
Minä todella rakastan häntä paljon, mutta en tiedä, onko suhdetta enää järkeä jatkaa. Haluaisin lapsia, mutta tasapainoisen ihmisen kanssa. Tiedän, että ero satuttaa meitä molempia, mutta onko minulla vaihtoehtoja. Olen pitkittänyt ja pitkittänyt väistämätöntä liikaa. Viihdyn hänen seurassaan, hän osaa olla todella antelias, mukava, hyvää seuraa. Mutta sitten jokin napsahtaa ja hän saa raivokohtauksia, häipyy omille teilleen, riitantuu kaikkien kanssa. Olen myöskin miettinyt, että olemme ehkä kasvaneet kiinni toisiimme. Olemme kuin paita ja peppu ja tämä ehkä vaikeuttaa eroprosessia. Me olemme kiintyneet toisiimme.
Lisäksi tunnen valtavaa syyllisyyttä. Jos eroamme minä pystyn palaamaan ns. normaaliin maailmaan, saamaan tasapainoisen elämän. Mutta hän ei koskaan. En haluaisi jättää häntä tyhjän päälle, en todellakaan. Välitän hänestä suuresti, mutta tiedän, että ero ottaisi lujille. Ystävien mukaan minä olen ollut jonkinlainen tukipilari ja auttanut pysymään suhtkoht tasapainossa.
Tiedän, että joku kirjoittaa jotakin ilkeää, mutta haluaisin vähän kommentteja samankaltaisessa tilanteessa olleilta/olevilta. Onko ero koskaan mahdollista tehdä hienovaraisesti tilanteessani? Mikä olisi viisainta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikuttaa huonolta tulevaisuuden ennusteelta. Olet hänelle tukipilari mutta et ole vastuussa hänestä, hän on kuitenkin aikuinen ihminen. Jos hänellä on taipumusta narsismiin, se vaikuttaa ennen pitkää sinuunkin - narsistit ovat taitavia manipuloijia ja saavat toisen oikeasti uskomaan että vika onkin itsessä. Kirjoitit että hän käyttää runsaasti alkoholia. Varmasti omasta kokemuksesta tiedätkin, että alkoholi pidemmän päälle muuttaa ihmisen luonnetta ja saa tekemään asioita joita muuten ei tekisi. Lupaukset eivät pidä, ruokarahoilla ostetaan kaljaa jne. Entä tuleva perhe? Haluat lapsia, mutta jos niiden äiti juo, vastuu arjen pyörityksestä siirtyy vähitellen sinulle.
Harkitse kymmenen kertaa jatkatko suhdetta. Voihan hän olla ystäväsi jos kuitenkin olette kiintyneet toisiinne. Kyllä exän kanssa voi olla kaveri.
Hänen pitäisi mennä terapiaan ja lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Mitä tarkoitat alkoholismiin taipuvaisuudella? Miksi haluat lapsia, jos teillä on noin vahvasti alkoholismi mukana kuvioissa? Millaisen lapsuuden haluat lapsillesi?
Lapset tarvitsevat aikuisia vanhempia. Naisesikin on niinkuin iso lapsi. Jos sinä et pärjää yksistään hänen kanssaan, miten uskot pärjääväsi kantaen vastuun koko perheestäsi yksin?
Lisäksi jokainen on alkoholismiin taipuvainen just sen verran kuin haluaa. Alkoholismiin taipuvaisuuteenkin löytyy hoitoa ja tukea, mikäli joskus aiot lapsia hankkia suosittelen niitä.