...kun on tullut kerran petetyksi? Mikä sattuu pettäjää kaikista eniten, tai edes jonkun verran, jos lähdetään siitä että pettäjällä on edelleen tunteita petettyä kohtaan, halua jatkaa yhdessaoloa, pitkä yhteinen historia, lapsia jne.? Onko ainoa vaihtoehto pettää takaisin vai olisiko olemassa jotain muuta? En haluaisi hypätä sänkyyn jonkun kanssa vaan kostaakseni, haluaisin tehdä jotain muuta, mutta mitä?
Häviääköhän tämä koston halu koskaan jos sitä ei toteuta?
Häviääköhän tämä koston halu koskaan jos sitä ei toteuta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä kosta, se sattuu vain itseesi.
Sen sijaan harkitse tarkkaan eroa, etenkin jos kumppanisi on tapapettäjä.
Kun tietäisi keinon niin kostaisin, sen verran persenettoa tuli pettäjästä. Ei hänelle kuitenkaan avioeroa viittisi järkätä. Terveisiä miehelle Lappeenrantaan.
Olen miettinyt ihan samaa, sama kohtalo kun sinulla..ensin ajattelin että petän takaisin mutta minusta se ei tosiaan tuntunut hyvältä, ihan vaan pettämisen vuoksi, eri juttu jos ihan oikeasti ihastun niin paljon johonkin..aikaa kun on kulunut jo reilu vuosi, niin olen tullut siihen päätökseen että ajattelen itseäni , en kysele mitään mieheltä mitä hän teki työreissuilla tai illanvietoissa,näyttelen välinpitämätöntä..olen hänelle oikein mukava ja hups...sitten kun itse löydän paremman niin jätän mieheni kun nallin kalliolle, ihmetelkööt sitten mikä tuli..
olen saanut hyvän vinkin; älä jaa pettäjän tuskaa!
Pettäjällä on tuska kuten petetylläkin, jos asiaa EI hänen kanssa jaa,puhu ja jauha, pettäjä joutuu käymään tuskansa yksin läpi. ja kaikkihan me tiedetään ettei tuskaa ja paskaa ole helppo kantaa yksin. paras kosto pettäjälle on, petetyn hankkima uusi onnellinen elämä! ...niin, helppoa ja nopeeta... mutta kaikki aikanaan.
Itse tein niin että mieheni jäätyä jo toistamiseen pettämisestä kiinni tilasin yhden ystävättäreni kanssa kahden viikon lomamatkan etelään ja vihjaisin, että kenties minulla on siellä tilaisuus tasata tilit. Se sai mieheni hermostumaan ja epäilemään ja hän yritti taivutella minua perumaan koko matkan. En perunut vaan lähdin mieheni murjotuksesta huolimatta. Ja siellä kyllä pikkuisen tasasinkin tilejä vaikka en ihan sänkyyn asti mennytkään. Jäi pussailun asteelle, mutta kotiin tullessani mies tietysti kuulusteli ja kiukutteli ja minä vastasin että en minä mitään tehnyt mutta samalla hymyilin ärsyttävästi. Se sai mieheni entistä epäluuloisemmaksi ja hän on moneen kertaan kysellyt sen jälkeen, että petinkö minä vai en. Vastaan aina kieltävästi, mutta hymyilen kuitenkin salaperäisesti ja näen hänen ilmeestään ettei hän usko minua ja että asia edelleen vaivaa häntä.
Tuosta se pettämiskierre alkaa!!!!!
Go for it! Uudestaan matkalle ja Paolon kanssa nannaa syömään. Italialaiset miehet ovat Euroopan parhaita petettyjen naisten haavojen hoitajia.
Kuka on sanonut että sun tarttee mennä oikeasti pettämään takas? Voithan sä VÄITTÄÄ lipsahtaneesi. Ja järkätä asian niin että pystyt myöhemmin todistamaan tämän halutessasi. Annat vaan keittyä ensin omassa liemessä, ja kärsiä oikein kunnolla. ja sitten pikkasen myöhemmin kysyt että miltäkös tuntui, menikö perille se miltä tommonen pettämitouhu tuntuu..
Usko minua, tehokas oli, ja perille meni viesti.