Hei!
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa neljä vuotta ja kaksi vuotta sitten hän alkoi lihomaan. Hän lihoi lyhyessä ajassa reilut 40 kiloa ja ajattelin, että kyllä se lähtee pois lähes yhtä nopeasti kuin tulikin. Hän painoi siis suhteen alussa 60 kiloa ja nyt 102kg.
Nyt olen katsellut tuota lihomista lisää ja lisää ja hän on muuttunut silmissäni vastenmieliseksi ja syö vain karkkia ja muita herkkuja ruoan sijasta! En pidä häntä enää yhtään kiihottavana tai puoleensavetävänä. Olen myös sanonut asiasta hänelle, mutta mikään ei tunnu auttavan.
En haluaisi erota pelkästään hänen lihomisensa takia, mitä tehdä?
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa neljä vuotta ja kaksi vuotta sitten hän alkoi lihomaan. Hän lihoi lyhyessä ajassa reilut 40 kiloa ja ajattelin, että kyllä se lähtee pois lähes yhtä nopeasti kuin tulikin. Hän painoi siis suhteen alussa 60 kiloa ja nyt 102kg.
Nyt olen katsellut tuota lihomista lisää ja lisää ja hän on muuttunut silmissäni vastenmieliseksi ja syö vain karkkia ja muita herkkuja ruoan sijasta! En pidä häntä enää yhtään kiihottavana tai puoleensavetävänä. Olen myös sanonut asiasta hänelle, mutta mikään ei tunnu auttavan.
En haluaisi erota pelkästään hänen lihomisensa takia, mitä tehdä?
Vastaukset 59
Vanhimmat
Tästä oli pitkä viestiketju tuossa puoli vuotta sitten. Eroa.
Itsekin olen seksuaalinen mies, mutta en ala katselemaan juurikaan tuonlaista naista. Ei vaan kiihota seksuaalisesti eikä ole puoleensavetävä. Jotain mullistavaan pitäisi tapahtua tämän naisen elämässä että alkaa taas pitää huolta itsestään.
Tuntuu monella naisella olevan se käsitys, että kun saa miehen suhteeseen, niin voi vaan heittää itsestään huolen pitämisen nurkkaan ja alkaa lihomaan. Ei tajuta että se perkeleen lihominen vaikuttaa koko parisuhteeseen.
Tämä sama toimii myös miehiin. Pitäkää naiset ja miehet huolta itsestännekin, suhteessakin. Ei ole reilua toista kohtaan muuttua ihan eri ihmiseksi ulkonäöllisesti muutaman vuoden aikana. Ulkonäkö valitettavasti on se ensimmäinen asia mikä saa toisen tulemaan juttelemaan ja kiinnostumaan toisesta ihmisestä.
Ja ne "entä jos menee jalat poikki onnettomuudessa ja toinen silmä sokeutuu ja diabetes ja galaksit räjähtää" -kommentit voi jättää tästä keskustelusta ulos, koska puhutaan ihan tavallisista ihmisitä, ei ääritapauksista.
"Ja ne "entä jos menee jalat poikki onnettomuudessa ja toinen silmä sokeutuu ja diabetes ja galaksit räjähtää" -kommentit voi jättää tästä keskustelusta ulos, koska puhutaan ihan tavallisista ihmisitä, ei ääritapauksista. "
eikös nekin ole ihan tavallisia ihmisiä joilla jalat menevät poikki onnettomuudessa, toinen silmä sokeutuu tai on diabetes?
Esim.Mulla on epilepsia ja silti (ainakin niiden kanssa joiden kans on tekemisissä, ja ei kukaan ole ainakaan viel tullut tekemään vuoden sensaatiojuttuja epäihmisestä) ovat sitä mieltä et kyl mä ihan normaali ihminen olen.
Nyt taas vedettiin tällainen epäoleellinen asia tähän. Hohhoijaa.
Joo..Tahallaan halutaan ymmärtää asia juuri niin väärin kuin sen voi ymmärtää!
No, mä ainakin ymmärsin oikein ja olen aivan samaa mieltä kuin te läskien tuloa vastustavat!
Harva ajaa onnettomuuden tahallaan katkoen jalkansa tai tuikkaa tarkoituksella saksilla silmään. Jos joku lihoo 40 kiloa mussuttaen nameja kuin porsas, niin se on ihan oma vika. Turha vetää mitään epilepsia-korttia hihasta kun ei sille itse voi yhtään mitään, toisin kuin hervottomalle ahneuttaa lihomiselle.
Onko sun tyttökaverillesi käynyt niin että on suhteen alussa jättänyt kaikki omat harratukset ja kaverit ja keskittynyt vaan sinun seuraasi? Ja jäänyt sohvaperunaksi? Onko terveys ok? Jos paljon lihoo niin ei jaksa liikkua..ja jne..oletteko käyneet yhdessä kävelyllä?uimassa,kuntosalilla? voisit kannustaa tyttökaveriasi liikkumaan kanssasi ja tekisitte yhdessä ruokaa(terveellistä)..onko hän työelämässä? onko kenties masentunut? (kilpirauhasen vajatoiminta?) Koeta jutella asiallisesti ja kerro että rakastat häntä ja olet huolissaan hänen terveydestään...
Kuka tuollaisen läskin kanssa kehtaa edes yleiselle paikalle enään mennä!!
Itselläni kävi myös niin, että lihoin 20 kg, koska mies ei halunnut tehdä työpäivän jälkeen muuta kuin katsella telkkaria ja syödä sipsejä. Minä rakastuneena en halunnut harrastaa yksinäni, vaan käperryin miehen kainaloon. Sen seurauksena minä tosiaan lihoin 2 vuodessa 20 kg.
Suhteemme kaatui myöhemmin mm. siksi, että emme tehneet yhdessä mitään, koska mies koki työnsä niin raskaaksi, että vapaa-aika meni vain toipumiseen ja voimien keräämiseen. Minä taas tykkään olla aktiivinen ja harrastaa esim. liikuntaa monta kertaa viikossa. Kun potkaisin miehen suhteesta ulos, alkoi myös laihtuminen. Nyt olen laihtunut 10 kg ja tavoitteena on laihtua loputkin 10 kg syksyyn mennessä.
Juu kannattaa just potkaista perseelle.
Itsekin jo ajat suhteessa olleena käyn kuntosalilla ja urheilen, hyvä kroppa vaikka ikääkin jo 30. Vaimoni oli joskus nuorena harrastanut ja oli hyvässä kunnossa kun tapasimme (24v), mutta valitettavasti ikä tekee tehtävänsä ja aineenvaihdunta hidastuu. Suhteemme ensimmäisenä vuotena hän aikalailla vaan istui kotona töiden jälkeen, minä menin töiden jälkeen salille tai muuhun liikuntaan. Vuoden jälkeen hän oli lihonnut 10 kiloa kuin itsestään ja itse pudottelin silloiselle kesälle pyykkilautavatsan. Suoraan sanottuna hän kai säikähti sitä että miten minä hoidin itseäni ja hänelle joskus kesällä sanoinkin, että olisiko aika alkaa hänelläkin liikkumaan kun tuo teini-iän aineenvaihdunta on loppunut. Yhdessä nakattiin sipsit ja karkit pois. Minä teen itselleni ruokaa joka toinen päivä, kun on ruokavalio hieman erinlainen ja hän tekee itselleen terveellistä ruokaa ja liikkuu sen minkä kerkeää.
Tätä jatkunut nyt 3 vuotta ja täytyy sanoa, että vaimoni on parhaassa kunnossaan nyt 28 vuotiaana entä ikinä. Erittäin kaunis ja seksikäs, puhumattakaan aivan mahtavasta persoonasta ja lämpimästä ihmisestä. Energiaakin ihan eri lailla töiden jälkeen :D
Pointtina oli se, että ei ole pakko liikkua yhdessä, vaan ihan itse voi jatkaa niitä harrastuksiaan vaikka olisi kuinka rakastunut, tai aloittaa harrastuksia.
ahaa,no nyt meni viesti perille...tuleeko sustakin sit epänörmaali jos sairastut
Mitäs vikaa tuossa viestissä oli, kaikkihan meni hyvin, niin kuin pitääkin?
Sori, mutta sä lihoit sen takia, että sä VALITSIT niin, että et tee muuta, kuin katsot tv:tä ja syöt sipsejä miehen kainalossa, sinä olit läheisriipppuvainen, sinä et omannut omaa elämää, sinä et pitänyt itseäsi kunnossa, sinä et tajunnut enää muuta elämää, ja sitä rataa.... Kun potkaisit miehen ulos, niinkun hän olisi siihen tunkenut, kyllä se oli oikein, ettei noin erilaiset ihmiset pakota itseään olemaan yhdessä, mutta miehen vikaa ei ole sinun omat valintasi. Jopa sen miehen valitsit ja siihen rakastuit, vaikka se vaan löhöääkin sohvalla.
Ehkä seuraavan kerran tajuat sen, että ihminen vallitsee tekonsa kuitenkin itse eikä se mies voi lenkkeillä sun puolesta, eikä täyttää sun koko elämää, ja toisaata, jos sen koko elämän täyttää työt, sipsit ja tv, niin kannattaa kohdata tosiasiat ja myöntäää, ettei se ole oman mielikuvituksen, haaveitten ja harhakuvien kaltainen vaan juuri sellainen kun on.
Että siis vaan, kun saa hieman semmoisen kuva, että lihominen olisi jotenkin ollut muka miehesi vikaa, vaikka itsehän sinä kyllä ruoan syöt ja itsehän sinä olet aktiivinen, jos olet.
28-vuotiaaalla ei kyllä aineenvaihdunta tee yhtäään vitun mitään vielä!!! Hah-hah, ei todellakaan, teini-iän aineenvaihdunta?! Siis joo, hyvä että liikkui, mutta toi on niin totaalista paskaa, jja tekosyitä vaan: ihmisellä ei ole mitään tekosyytä lihoa 2-4 kg enempää ns. ikäpainoa, ennen 40-50 vuotta, kun sekä miehillä että naisilla tulee vaihdevuodet ja hormonitoiminta alkaa radikaalisti muuttua, ja silloinkin, se on hallittavissa liikkumalla. Että silloinkaan mikään "ikä ei tee tehtäviään" vaan laiskuus, mukavuuden halu jne.
Tää on huumorin huippu: "oli hyvässä kunnossa kun tapasimme (24v), mutta valitettavasti ikä tekee tehtävänsä ja aineenvaihdunta hidastuu."
AI NELJÄSSÄ VUODESSA!? Joo-o on sulla ihmeellinen vaimo. Ei, kun vuodessa :D
"Suhteemme ensimmäisenä vuotena hän aikalailla vaan istui kotona töiden jälkeen, minä menin töiden jälkeen salille tai muuhun liikuntaan. Vuoden jälkeen hän oli lihonnut 10 kiloa kuin itsestään"
No joo, sehän lihoo ihan itsestään, kun istuu kotona eikä tee mitään, nimenomaan, siis ikähän se tekee... Lihoo kuin itsestään?! Öööö... Ei se itsestään liho, jos ei mitään tee, vaan koska ei tee mitään. Oletkohan sä ihan viksu?
Voi kiesus, mä en kestä. 28-vuotias pitääkin olla vielä huippukunnossa, ja niin pitää 30-vuotiaankin. Kattokaa vähän niitä, ketkä on: ne on verta ja lihaa, ihan ihmisiä, ne vaan tekee jotain. Ei sillä ole vielä mitään tekemistä iän kanssa noin helvetin nuorena.
Ja ikä ei tee tehtäviään yhtään missään alle 30-vuotiaana, ei sitten kenelläkään. Kaikki se sen ikäisenä hoettu "ei tässä ikäisenä" on teeskentelyä eikä mitään muuta.
Loppupointtisi (viimeinen siis) on sentään järkevä, vaikka sun pöpinäs muuten onkin hieman omituisia.
No juu, omituista tai ei, noin ne asiat olen itse kokenut. Se kun näyttää, että päälle 20 vuotiailla naisilla se lihominen herkästi alkaa. Jotuneeko sitten juurikin laiskuudesta tai mistä , en tiedä, tuo aineenvaihdunta nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Aineenvaihduntaanhan vaikuttaa mm. ruokavalio aika oleellisesti ja jos vetelee pizzaa, kebaa ja karkkia päivästä toiseen niin siinä on aika jumissa koko henkilö. Tiesit varmaan että miehillä testosteronin tuotanto hidastuu 25 ikävuoden jälkeen tasaisesti 5-10% joka vuosi?
Anyway, liikkumalla ja katsomalla mitä syö asioihin saa muutoksia. Kaikkihan on kiinni ihmisestä itsestään.
Osittain totta mutta ei ihan. Naisilla painonkehitykseen ja hormonitoimintaan vaikuttaa erityisesti raskaudet ja sitä seuraava lastenhoito. Minulle tuli kiloja vasta kolmen raskauden myötä. Erityisesti vauvojen vaatimat yövalvomiset iskivät kilot vahvasti keskivartalolle ilmeisesti stressin laukaiseman lisääntyneen kortisonituotannon myötä. Ja sitä ennen tämä keskivartalolihavuus oli kropanmallilleni aivan vierasta. Laihdutan kyllä ja kiloja on muutama vielä liikaa. Mutta laihduttaminen ei ole helppoa kun työpäivän päätteeksi tulee kotiin ruokakaupan kautta ja kotona odottavat koulusta/päiväkodista tulevat lapsukaiset huomionkipeinä ja nälkäisinä eli hyvä siinä on työpäivän päätteeksi lähteä kuntoilemaan. Ei, silloin hoidetaan taperoiden kakat ja isompien nälkäiset vatsat ja tekemättömät läksyt. Ja kun se kaikki on hoidettu ja lapset saatu kunnialla unten maille ja asuntoakin siistitty leikkien ja touhujen jäljiltä, on itse niin rätti, että hyvä jos voimia riittää miehen toivomaan seksiin. Eipä voimia kyllä riitä enää kummoisenkaan reippailuun. Valitettavasti...
Tämmöisenä en taitaisikaan monelle komealle miehelle kelvata, mutta onneksi oma mieheni - pyykkilautavatsoineen - on minut tämmöisenä hyväksynyt, vaikka jatkuvasti kannustaakin vähäisintäkin liikkumisyritystäni.
Ihan peräti 30-vuotias olet ja silti hyvässä kunnossa.
Ihan tosissaan, hei? Ei se 30 ole mikään ihmeellinen rajapyykki jonka jälkeen aineenvaihdunta tekee hyvästä kunnosta mahdottomuuden. Jos syö terveellisesti ja liikkuu niin kunto voi olla hyvä vaikka viisikymppisenä. Jos istuu sohvalla ja mättää sipsejä niin paino nousee vaikka ikää olisi 5 vuotta.
Teini-iän aineenvaihdunta? Ai että kun repesin.
Jos sulle nyt vääntäisi rautalangasta vaikka ihan perusbiologiaa?
"Jotuneeko sitten juurikin laiskuudesta tai mistä , en tiedä, tuo aineenvaihdunta nyt tuli ensimmäisenä mieleen."
Se johtuu siitä että viimeistään siinä kolmenkympin paikkeilla useimpien fyysinen kulutus on mitätöntä. Monilla kolmekymppisillä on samat ruokailutottumukset kun parikymppisillä mutta päivittäinen tunnin-parin hikirääkki, pyöräily tai kävely kouluun / töihin ja muu aktiivinen vapaa-ajan vietto on vaihtunut sohvalla makaamiseen ja lasten vahtimiseen.
Tavallaan siis aineenvaihdunnasta. Jos liikkuu, aineenvaihdunta on vilkkaampaa kun jos ei liiku. Mutta perusaineenvaihdunta ei merkittävästi hidastu. Se kyllä hidastuu jossain määrin iän myötä, muttei vielä 20-30 ikävuoden välillä merkittävästi.
"Aineenvaihduntaanhan vaikuttaa mm. ruokavalio aika oleellisesti ja jos vetelee pizzaa, kebaa ja karkkia päivästä toiseen niin siinä on aika jumissa koko henkilö."
Ai senkö takia pizza, kebab ja karkki lihottavat? Ei ylimääräisten kaloreiden takia?
Ei! Pizza, kebab ja karkki lihottavat koska pizzassa, kebabissa ja karkissa on liikaa kaloreita ja niitä syödään liian isoina annoksina, usein muun ruoan lisäksi. Ei pizza lihota siksi että pizza laittaisi aineenvaihdunnan jumiin. Painonhallinnan kannalta on ihan yksi ja sama kiskooko välttämättömät kalorit pizzan vai terveellisemmän ruoan muodossa. Jos ihminen saa ravinnosta kilokaloreita vaikka 1700 päivässä hän ei liho vaikkei liikkuisi ja vaikka tuo 1700 kcal koostuisi pelkästä roskaruoasta.
Järkevää roskaruoan mättäminen ei tietenkään ole ja pelkän hiilihydraatti- ja rasvapitoisen roskaruoan syöminen voi johtaa siihen että lihasmassa on olematon vaikka paino olisi normaali tai jopa alhainen. Irtokarkilla ja limonadilla eläviä normaalipainoisia mutta löysiä teinejä on joka ostari täynnä.
"Tiesit varmaan että miehillä testosteronin tuotanto hidastuu 25 ikävuoden jälkeen tasaisesti 5-10% joka vuosi?"
No tuo on täyttä soopaa. Testosteronin tuotanto kyllä vähenee iän myötä, mutta merkittävästi vasta keski-iän jälkeen. Jos oma hormonituotantosi on alkanut vähetä rajusti ja tasaisesti 25 ikävuoden jälkeen, mene lääkäriin!
"Anyway, liikkumalla ja katsomalla mitä syö asioihin saa muutoksia."
Aivan.
Noh itse olen 28v nainen ja kyllä se aineenvaihdunta on hidastunut siitä kun oli vaikka 20v. Sillon sai syödä mitä vaan eikä mikään näkynyt missään, toisin kuin nykyään. Ja kyse ei ole ruokavalion tai muutenkaan elämäntapojen muuttumisesta.
No eihän se hyvästä kunnosta mahdottomuutta tietenkään tee. Mitä idiootteja täällä taas on?? Sitä vaan joutuu siinä vaiheessa näkemään enemmän vaivaa kuin vaikka 18 vuotiaana.
Hei, ei ihminen ikuisesti nuori ole. Kakskymppinen huippukuntoinen ihminen on jotain ihan muuta kuin viiskymppinen huippukuntoinen.
Sulla ilmeisesti aineenvaihdunta pelaa samalla tavalla kolmekymppisenä kuin 18v.
Pitäisi ainakin pelata. Kuinka niin? Elämäntavat ovat tietenkin muuttuneet ja on pakko syödä vähemmän koska en liiku niin paljon kun 18-vuotiaana.
En väitä että ihminen säilyy ikuisesti nuorena kuntoilun avulla mutta painonhallinnan perusperiaatteet eivät muutu vaikka eläisi 120-vuotiaaksi. 30-vuotiaalla ei pitäisi olla vielä niin hidas aineenvaihdunta että se haittaisi merkittävästi painonhallintaa. Se istumatyö ja suuret ja epäterveelliset ruoka-annokset lihottavat, ei ikä. Ei kolmekymppisen pitäisi joutua näkemään kovin paljon vaivaa normaalipainon eteen jos liikkuu. Useimmat kuitenkin istuvat 8 tuntia päivästä töissä ja 6 tuntia päivästä sohvalla. Aineenvaihdunnan kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.
Ei niin mutta enemmän kuin kakskymppisen.
Noniin onnea sulle! Taidat olla aika harvinainen tapaus.
18v. en harrastanut mitään liikuntaa, ainoastaan koulumatkat kävelin. Nykyään harrastan, myös työmatkat kävelen ja teen työtä jossa seison/kävelen koko päivän. 18v. saatoin syödä mitä vaan ja se ei näkynyt missään. Nykyään ei todellakaan ole sama juttu.
joo..jotkut ei vaan jaksa sitä ruhoo liikuttaa...
Munkkipossut maistuu niin HYVÄLLE!
Vittu, että teitä helvetin pulunpilluja ja pilkunnussijoita sitten aina riittää!!
Aivan samaa paskaa sinäkin omahyvänen aasi siinä jauhat kuin arvostelun kohteesikin, joten pidä typerä suusi kiinni!
Tässä teille TAUNOILLE se yksi ja ainoa oikea vastaus lihomiseen!
KUN SE SUU ON ISOMPI KUIN SE PERSEREIKÄ!
Siinä syy, että sisään menevä jää muhimaan, mikä ei paskana ulos tule!
Ja siihen ei taas auta mikään muu kuin vähempi syöminen ja liikunta!
Yksikään sohvapottu ei laihana pysy sipsien ja limun kanssa, oli sitten
minkä ikäinen hyvänsä.
juu..tuon ymmärtääkin..
Mut pojat puhuukin täällä nuorista tyttöystävistään, jotka eivät lapsien lähellä ole käyneetkään.. ;))
Syöneet vain itsensä sohvalla rönöttäen läskeiksi.
...liekkö tuo seksikään niin tuttua heille...?
kuule,olen 28vee 160cm58kg.painoa tullut 2vuoden aikana 10kg,yhtenä syynä vaihdevuodet joita esiintyy alle 30vuotiaillakin,toisena syynä 4pientälasta joiden kanssa ei ihan vielä pysty liikkumaan ja touhuamaan täysipainoisesti.minulla ei ole autoa ja lähes joka päivä 5-10km lenkin vaunuilla teen(2vanhinta saa kätevästi vedettyä talvella pulkalla...siinä kun kiskoo yht.35kg palaa kalorit kyllä,en mässäile,vaan tavallista kotiruokaa,lauantaisin saunasiideri ja suklaata sallin(en päkki ja levytolkulla).en ole laiska ym lapset kun unilla crosstrainer ja jumppapallo on kulutuksessa mukana.silti en ole saanut painoa putoamaan ja nyt todettiin vaihdevuodet joka muuten vaikuttaa aineenvaihduntaan jopa 28-vuotiaalla=)
Juu mies on nyt sitten syypää kun sinä lihoit 20 kiloa. Elämä voi olla pikemminkin ankeeta kun nainen lihoo sohvalla ja ei jaksa panostaa parisuhteeseen. No onneksi suhteenne on nyt ohi kun ei se vissiin tyydyttänyt teitä kumpaakaan.
Eihän se tietenkään ole reilua, et suhteessa toinen muuttuu ihan toiseksi kun oli tapaamisen aikaan. Pitkällä aikavälillä tietysti luonnollisia muutoksia tulee ja esim. raskaus muuttaa vartaloa. Kertomassasi tapauksessa painonnousu on ollut aika rajua. Oletteko jutelleet kunnolla asiasta? Oletko kertonut olevasi huolissasi hänestä ja hänen terveydestään? Usein erilaiset psyykkiset sairaudet vaikuttavat myös painoon, eikä silloin ole yksin ehkä voimia tehdä muutoksia.
Ei kai muuten hyvää suhdetta kannata lopettaa ennen kuin on juteltu myös masennuksen mahdollisuudesta ja mahdollisesta hoitosuunnitelmasta. Toivon, että tilanne selviää.
No ei se raskauskaan sitä kroppaa kauheasti muuta. Jos raskaana ei halua lihottaa itseään kymmeniä kiloja, niin on se ihan mahdollista lihoa vain suhteellisen vähän. Raskausarpien tuloa saa hillittyä kunnon voiteilla ja ei miehet nyt paria hassua arpeä jää kauhistelemaan, jos muuten ei plösähdä hervottomasti niin että koko maha venyy isoksi arveksi.
Pitkällä aikavalillä kyllä tulee muutoksia ihmiseen. Millään et 60 vuotiaana voi enää näyttää 20 vuotiaalta esimerkiksi. On kuitekin ihan turha väittää että kymmenien kilojen lihominen johtuu vain iästä.
Totta, raskaus ei tarkoita aina kymmenien kilojen lihoamista. Vatsan seudun palautuminen on kyllä aika pitkälle ihon ominaisuuksista kiinni ja se on genetiikkaa. Toisiin ihotyyppeihin tulee raskausarpia helpommin ja runsaammin. Se vatsa voi venyä yhdeksi arveksi ilman plösähtämistäkin.
Kyllähän liikunnalla aina on palauttava vaikutus, mutta joskus pienen vauvan kanssa ei jaksa liikkua. Ainakaan aluksi. Ääritapauksia on aina, joten kenenkään viisastella tähän mitään erityistä.
Toiset palautuvat nopeammin ja tehokkaammin; toiset valitettavasti eivät.
Syy 62kg.n lihomiseen on korvien välissä. Taitaisi olla kaikkein terapeuttisinta lähettää hänet psykiatrin juttusille. Jotain on tosi pahasti vinossa kun ei pysty lainkaan huolehtimaan terveydestään.
Tuon kokoisen ylipainon vaarat tietää jokainen.
Jos suhteenne muut osa-alueet ovat kunnossa, voisit mielestäni ennen eron suunnittelua ottaa asian hienovaraisesti puheeksi tyttöystäväsi kanssa, ehkä voisitte yhdessä jopa kääntyä ammattiauttajan puoleen? Kuten muutkin jo ovat maininneet, lihomisen taustalla saattaa olla psyykkisiä ongelmia.
Mielestäni on aivan luonnollista, että fyysinen viehätys vähenee tai jopa katoaa tuollaisessa tilanteessa, jossa toinen on muuttunut huomattavasti suhteen alkuajoista. Tuollaiset tunteet ovat siis oikeutettuja, mutta muistathan kuitenkin puhua asiasta hienovaraisesti. Ikävät huomautukset ja piikittelyt painosta ja ulkonäöstä eivät varmasti auta, vaan vain pahentavat naisesi oloa, joka taas johtaa herkkujen ahmimiseen. Eli puhu asiasta kannustaen ja kerro huolestumisesi. Voisit tarjoutua vaikka ottamaan elämäntapamuutoksen yhteiseksi projektiksinne (vaikka itse et ylipainoinen olisikaan)? Laittakaa yhdessä terveellistä ruokaa, liikkukaa, harrastakaa ym.
Olet asettanut kysymyksen johon vain SINÄ itse SISIMMÄSSÄSI tiedät vastauksen.
Tyttöystäväsi on muuttunut sinun silmissäsi vasten mieliseksi etkä enää pidä häntä kiihottavana tai haluttavana. Samaan hengenvetoon kuitenkin toteat, ettet haluaisi erota pelkästään hänen lihomisensa takia. Eli sinulla on vielä tunteita häntä kohtaan.
Vaikutat hiemman pinnalliselta ihmiseltä.
Mutta voisit, pelkästään että käsi sydämmellä pohdit niitä piirteitä johon hänessä ihastuit (siis persoona) niin laittaa ne alakkain paperille ja tosissaan punnita kumpi painaa enemmän(hassu kysymys!) sinun pinnalliset mieltymyksesi vaiko se mihin tyttöystävässäsi alunperin rakastuit. Jos nyt kertakaikkiaan on niin että tyttöystäväsi painaa liikaa, eikä mitään tunteita sinulle häntä kohtaan ole(muita kuin ne negatiiviset) niin EROTKAA!
No ei kuule tarvi olla pinnallinen ihminen, jos yksinkertaisesti toinen muuttuu noin paljon. Ei monikaan kokisi enää toista haluttavana tai seksikkäänä. Itse en olisi valmis ajattelemaan "Noniin, ne mahtavat ja kiihottavat seksinharrastukset kiihottavan ihmisen kanssa on nyt sekstailtu, aika vissiin alkaa tylsään seksiin tai hakea sitä suhteen ulkopuolelta".
Parempi keskustella asiasta tyttöystävän kanssa ja erota jos niin näkee.
"PINNALLINEN???" hah hah hahhhaa! ;))
Voi vitsi, että sain taas viikon naurut!
Kaveri on ihan aiheellisesti huolissaan TODELLA lihavasta eukostaan ja sä tuut höpöttään jotain pinnallisuudesta?
Tarkistuta pääs, taidat itse olla sellainen 100 kilonen keiju ja
syytät muita lihomisestasi.....
Sitä pitäisi nähtävästi katsella toisen rappeutunutta olemusta ja kärsiä huonosta seksielämästä. Naiselle ei saa mainita mitään jos hän lihoo lyhyen ajan sisään paljon ja jos ei koe hänen makkaroitaan hotteina. Vähän samalla logiikalla naisenkin pitään sitten vain hyväksyä kun mies rupeaa putkijuopoksi joka toinen viikko ja tekee katoamistemppuja äijen kanssa. Siinä sitten naisen pitää katsella kun toinen makaa krapulan kourissa ja piereskelee sohvalla.
Tosi nolo loppukaneetti sulla. Miksi vastaat, jos et ton parempaan pysty?
Kyllä sun logiikkas on nyt todella ontuva. Ei mitään itsekritiikkiä sulla? HUH. Vitsihän sä taidat olla.
Aloittajalle haluaisin sanoa, että olen itse melkein samanlaisessa tilanteessa kuin kuvailit aloitusviestissäni. Aloin seurustelemaan muutama vuosi sitten mieheni kanssa ja suhteen alussa painoin 65kiloa. Sairastuin kuitenkin suhteen aikana masennukseen (masennus johtui parisuhteesta riippumattomista asioista) ja sairauden seurauksena menetin mielenkiinnon liikkumiseen ja aloin syömään suruuni. Painoin pahimmillani 107kg.
Toki olen herännyt tilanteeseeni ja alkanut tehdä painolleni jotain, en itse pidä siitä miltä näytän. Olen alkanut katsoa mitä syön ja harrastaa liikuntaa. Paino on alkanut hitaasti tippua.
Oma mieheni ei ole koskaan ulkonäöstäni sanonut mitään negatiivista ja väittää että hänen silmissään olen yhtä vetävä kuin aina ennenkin, myös tuolloin kun olin suht hoikassa kunnossa.
Sinun tilanteeseesi palatakseni sanoisin, että voisit tukea tyttöystävääsi mahdollisessa painonpudotuksessa. Asiaa ei varmasti auta että haukut häntä tai kerrot negatiivisa piirteitä hänen ulkomuodossaan.
Ehdota että lähdette yhdessä muutaman kerran viikossa lenkille ja ehdota että yhdessä alkaisitte syömään terveellisemmin.
hmmm...jaa..
...että ei saisi täällä edes anonyyminä olla huolissaan todella lihavasta akastaan?
Saattaa kuule olla se sunkin ukkos tuo AP, eihän ne halua tuollaisten
prinsessojen mieltä tietenkään pahoittaa, että suoraan päin naamaa viitsisi sanoa sen, mitä kaikki ajattelee!
Miksi miehen pitää muuttaa ruokavaliotaan kun hänen naisensa on lihava? Ja pitäisikö toiselle sitten valehdella että hän on todella vetävän näköinen, vaikka hän ei ole? Pitäähän alkoholistillekin kertoa että hän on alkoholisti, vai eikö pidä?
Eiköhän ihan jokainen ihminen hyödy terveellisestä ruokavaliosta? Siitä kai oli enemmänkin kyse varmasti. Joskus joku vois jopa ajatella, että puoliso voi tukea toista innostamalla ja sitoutumalla yhteiseen tulevaisuuteen.
Mut sä taidat olla vähän toista maata? Kärjistää sä osaat ja esittää mustavalkoisia naiviiveja lauseita. Surku.
Sun naises on lakannut välittämästä terveydestään ja ulkonäöstään, ja sun suurin murhees on se, että sen kroppa ei enää sytytä sua niinkuin ennen? Ei jumalauta. Onko missään välissä käynyt mielessä, että ehkä sillä sun naisellas ei mene kovin hyvin?
Harva onnellinen ihminen lihottaa itsensä läskipalleroksi ihan vain huvikseen. Kaikki tietää miten haitallista se on terveydelle. Naiset välttävät lihomista kaikin keinoin, koska miehet kohtelevat ylipainoisia naisia kuin saastaa.
Ja sehän varmaan auttaakin kun valitat hänelle että hän on ruma. Tää on vissiin sitä miesten logiikkaa.
Laiskuus ei tietääkseni ole sairaus eikä siihen löydy lääkkeitä? Kerro jos on, olen ollut silloin väärässä?
läskit siinä selittelee,
vaikka syy on vain omassa laiskuudessa ja herkkujen syönnissä!
Kyse voi joskus olla masennuksesta tai muusta mielenterveysongelmasta. Sulla on varmaan tiukkaa kokemusta LÄSKIN elämästä, vai? Hoida pääs kuntoon ja mieti mitä täällä heität.
Öö...siis nyt ei voi kaikki olla kohdallaan terveydessä, sillä kahdessa vuodessa 42 kilon LIHOMINEN on jo valtava urakka syödenkin...???
Kyllä nyt on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin...
Aloittajalle: kuulostaa lääkkeiden aiheuttamalta turvotukselta/lihomiselta.
Kai sentään tiedät, käyttääkö hän säännöllisesti jotain lääkkeitä?
Ruvetkaa yhdessä ulkoilemaan tms.
:O Jos se oottaakin VAUVAA!!
Jos susta Ap tuleekin just kohta isukki!
Nykynuoret on niiiiin uusavuttomiii.... :))
Ai, että lihoo 42kg raskauden takia? Höpölöpö.
Kaksoset tulossa? :)))))))
Hei! Ensinnäkin onnittelut tyttöystävällesi sinusta! Sinä sentään haluat auttaa häntä etkä vain lopeta suhdetta lihomisen takia :) Mietin, että voisitko pyytää tyttöystäväsi hyvää naispuolista kaveria kyselemään naiseltasi hiukan "taustoja" tälle lihomiselle? Tämä siksi, koska itse ainakin ajattelisin heti, jos poikaystäväni kysyisi minulta lihomiseni syytä, että häntä oksettaa ulkomuotoni.
Onko hän allapäin ja jos mahdollisesti on, niin miksi? Tottakai pelkkä lihominenkin jo "masentaa", koska minäkuva muuttuu ja se saattaa tuntua ahdistavalta. Olisiko hänellä kenties kilpirauhasen vajaatoiminta? Miten muuten terveydellinen tila?
Puhun omasta kokemuksestani. Itse lihoin lyhyessä ajassa sen 30 kg, jolloin myös pidin itseäni hyvin vastenmielisenä. Varmasti häntä sekin järkyttää, että hän ei aina ole ollut isokokoinen vaan nyt on ulkomuoto muuttunut totaalisesti, jolloin kaipuu siihen entiseen on, ainakin itselläni aikoinaan oli, todella kova!! En voi tietenkään kuin vain arvuutella tyttöystäväsi ajatuksia, mutta kuka oikeasti haluaa olla ylipainoinen nykymaailmassa? Ei kukaan.
Itse en lähtisi vetämään tähän ystäviä, tai ainakin yrittäisin ensin ihan teidän kaksihenkisen perheen sisällä keskustelua.
Mitä tapahtui?
Oletteko lukeneet kilpirauhasen vajaatoiminnasta?
Sama ihminen se siellä kerroksen alla kuitenkin on, koitas nyt kestää vaan.
Minusta voit myös jutella selvästä huolesta (kuten joku kirjoittikin jo) Yli satakiloisella naisella vaikeutuu jo ihan normaalielämä ja kakkostyypin diabetes uhkaa. Ja polvivaivat. Ja masennus. Ja lapsettomuus....
Mutta tämäontosi81
teettekö mitään yhdessä, jos työn jälkeen harrastatte ja teette ruoatkin (kai myös syötte?) erikseen? Sinä et varmaan ulkonäköäsi kohennellessa ehdi muuta.
Mutta ei se mitään, olethan jo kolmekymmentä.
Tehdään kyllä yhdessäkin. Vaimolla on vuorotyö, joten osa illoista menee hänellä töissä, minulla taas liukuva työaika, mutta periaatteessa 8-16. Töistä päästyäni menen salille, kello 18 kotiin ja klo 19 on ruuat tehty ja tiskit tiskattu jne.
Minä syön 6 kertaa päivässä eikä se ole kuin asennoitumis/ajankäytön organisointia. Kaikilta onnistuu.
Yleensä siinä seitsemän jälkeen meillä on aikaa tehdä mitä huvittaa, joskus jos on enemmän siivoamista ja kaupassakäyntiä jne menee tuonne kahdeksaan. Mikäs ongelma tämä olisi?
Harrastetaan ihan koiramme kanssa lenkkeilyä kolmistaan, leffoja, sarjoja, seinäkiipeilyä jne. Todettakoon, että kaverien näkeminen ja "kyläily" painottuu aikalailla vaan viikonloppuihin.
Viestistäsi jotenkin huokuu jonkunnäköinen katkeruus läpi. Olen pahoillani, mutta olemme onnellisia. Elämä on mitä siitä tekee. Miksen saisi näyttää hyvältä puolisolleni? Haluan että hän kokee minut seksuaalisesti haluttavaksi vielä 40 vuotiaana. Samalla pidän itsestäni huolen ja terveydestäni. Olen erittäin harvoin kipeä, ehkä kerran vuodessa kuumetta korkeintaan ja energiaa riittää. Mitkä tämän asian huonoja puolia on mielestäsi?
Ja taas nämä kilpirauhashommat....
Lainaus " Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on yleinen sairaus ja se on ilmeisesti lisääntymässä. Sen esiintyvyys on naisilla n. 2-7,5 % ja miehillä n. 0,1-2,8 % "
Olet varsinainen kellokalle. Joskus se on hyvä asia ja joskus ei. Teksteistäsi paistaa läpi vähän liikaa minä minä minä ja ehdottaisin että huomioisit muita ihmisiä enemmän, oma kumppanisi mukaanlukien.
Aineenvaihdunnalla ei ole vittuakaan tekemistä lihomisen/laihtumisen kanssa. Tämä on pelkkä tekosyy/peite ihmisille, jotka eivät tiedä asiasta mitään ja tarvitsevat jonkin suojan itselleen, ettei vaan tarvitsisi etsiä muutoksia itsestään.
Ensi kerralla kun vetoat aineenvaihduntaasi, rupeappa ihan oikeasti miettimään elämässäsi tapahtuneita muutoksia verrattuna siihen aikakauteen, jossa aineenvaihduntasi oli "hyvä" ja siihen missä se on "huono". Aika helposti huomaa, että ruokavalio on muuttunut, liikuntaperiaatteet muuttunut ja kaikkea muuta.
Ja alkuperäiselle: Potki nainen ulos.