Minulla on ongelma. Tapasin miehen neljä vuotta sitten. Elämäni rakkauden, niin ainakin luulisin. Seurustelimme, ja voin sanoa etten ole koskaan ollut niin onnellinen. Menimme kihloihin, ja matkustelimme.
Sitten yhtäkkiä, muutama kuukausi kihlautumisen jälkeen kaikki muuttui. Mies alkoi yhä enenevässä määrin käyttää alkoholia, ja joka kerta hän muuttui agressiivisemmaksi, saattoi alkaa haastamaan kanssani riitaa ilman, että minun tarvitsi sanoakaan mitään, riitti, ettei naamani ilme, tai joku muu minussa miellyttänyt.
Eräs perheriita päättyi siihen, että minun oli pakko soittaa poliisit paikalle peläten oman turvallisuuteni takia. No, mies vietti yön poliisilaitoksella, ja krapuloissaan aamulla oli itkuinen ja anteeksipyytäväinen. Lupasin antaa mahdollisuuden, mutta se vaatisi alkoholin käytön vähentämistä. Joka onnistuikin hetken, mutta sitten uho nousi taas pintaan ja sama humalakäyttäytyminen jatkui.
Jossakin vaiheessa sain vihiä että mies olisi lähetellyt viestejä entiselle tyttöystävälleen, seksinharrastamis mielessä.. Sana sanaa vastaan sen asian todellista laitaa en koskaan saa tietää. Sen jälkeen en enää jaksanut. Petin miestäni ja jätin samantien.
Mieheni löysi nopeasti uuden, samoin kuin minäkin, useammankin. Eroa kesti aluksi muutaman kuukauden, jonka jälkeen yritimme uudelleen huonolla menestyksellä, sen jälkeen olimme erossa vajaan puoli vuotta ja yritimme taas. Muutama kuukausi ja taas ero. Nyt olemme olleet erossa vuoden, ja välit alkavat taas lämmetä.
Mikä ihme minussa on vialla kun en osaa päästää lopullisesti irti? Pilasin yhden valtavan ihanan parisuhteeni tämän renttumiehen takia. Pelkään että niin käy jatkossakin jos jotakin jonkun kanssa yritän. Voiko olla toivoa, vaikka erot ovat olleet riitaisia, ja muita osapuolia tässä välillä on pyörähtänyt jo toistakymmentä??
Sitten yhtäkkiä, muutama kuukausi kihlautumisen jälkeen kaikki muuttui. Mies alkoi yhä enenevässä määrin käyttää alkoholia, ja joka kerta hän muuttui agressiivisemmaksi, saattoi alkaa haastamaan kanssani riitaa ilman, että minun tarvitsi sanoakaan mitään, riitti, ettei naamani ilme, tai joku muu minussa miellyttänyt.
Eräs perheriita päättyi siihen, että minun oli pakko soittaa poliisit paikalle peläten oman turvallisuuteni takia. No, mies vietti yön poliisilaitoksella, ja krapuloissaan aamulla oli itkuinen ja anteeksipyytäväinen. Lupasin antaa mahdollisuuden, mutta se vaatisi alkoholin käytön vähentämistä. Joka onnistuikin hetken, mutta sitten uho nousi taas pintaan ja sama humalakäyttäytyminen jatkui.
Jossakin vaiheessa sain vihiä että mies olisi lähetellyt viestejä entiselle tyttöystävälleen, seksinharrastamis mielessä.. Sana sanaa vastaan sen asian todellista laitaa en koskaan saa tietää. Sen jälkeen en enää jaksanut. Petin miestäni ja jätin samantien.
Mieheni löysi nopeasti uuden, samoin kuin minäkin, useammankin. Eroa kesti aluksi muutaman kuukauden, jonka jälkeen yritimme uudelleen huonolla menestyksellä, sen jälkeen olimme erossa vajaan puoli vuotta ja yritimme taas. Muutama kuukausi ja taas ero. Nyt olemme olleet erossa vuoden, ja välit alkavat taas lämmetä.
Mikä ihme minussa on vialla kun en osaa päästää lopullisesti irti? Pilasin yhden valtavan ihanan parisuhteeni tämän renttumiehen takia. Pelkään että niin käy jatkossakin jos jotakin jonkun kanssa yritän. Voiko olla toivoa, vaikka erot ovat olleet riitaisia, ja muita osapuolia tässä välillä on pyörähtänyt jo toistakymmentä??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä tiedän mitä käyt läpi. Mulla on samanlainen kokemus takana. Mies oli alkoholisti, väkivaltainen ja mielenterveysongelmat siihen päälle.
Poliisin avulla pääsin hänestä eroon, lähestymiskielto ja puh. nro ja osoitteen vaihto. Piti olla todella kovana ja HALUTA eroa ja normaalia elämää.
Ero oli tosi vaikea, olisin halunnut aloitttaa uudestaan, kun mies lupaili lopettaa juomisen...no eihän se loppunut. Tunteet olivat voimakkaat; viha, pelko, toivo ja rakkaus. Vaan suhde loppui ja vain sen takia, että minä sen lopetin määrätietoisesti.
Nyt on uusi elämä ja rakkaus ja känniääliö on mennyttä elämää.
Koskaan en enää huoli juoppoa miestä, se on saletti.
Ja sinulle sanon yhden ohjeen; oma onnellinen elämäsi ei ala, ennenkuin laitat pysyvän pisteen huonolle suhteelle. Tsemppiä ja haleja!!
olet jäänyt menneeseen, siihen aikaan ennenkuin miehestäsi muuttui alkoholisti. sinun pitää ymmärtää, ettei tämä mies tule ikinä takaisin, ettei suhde tule olemaan koskaan sitä, mitä se on ennen ollut. Nyt olisi hyvä aika oppia päästämään irti menneestä. Katkaise kaikki välit mieheesi, miksi edes pidät yhteyttä häneen yhä?
Olenkin koko päivän tänään puinut asiaa, ja miettinyt että kuinka kummassa voin estää välien lämpiämisen enempää, ja kuinka voin rauhallisin mielin etsiä itselleni ajallaan arvoiseni kumppanin ilman ajatusta edellisestä miehestä ja "Mutta tekihän se tämänkin niin ihanasti.."
Aika kultaa muistot-on ihan paska tosiasia, ja koetan takoa päähäni ajatusta että kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden mutta kukaan ei kolmatta. (Saati sitten neljättätoistatuhatta) :D Ihanaa kuitenkin että on kevät!
Olet läheisriippuvainen. Siinä kun miehesi on alkoholisti, eikä mynnä ongelmiaan itselleen, joten hän ajautuu niihin aina ja väistämättä uudelleen, sinä olet läheisriipppuvainen, hoiva- ja muutos(toisten)tarpeinen: haluat hallita ja parantaa, roikkua haavekuvissasi ("en ole koskaan ollut niin onnellinen") ja vaikka turpaan tulisi kirjaimellisesti, haluat vaan draamaa ja roikkua kuvitteellisessa rakkaudessa, mitä ei vaan edes ole: on vain kaksi riippuvaisuudesta kärsivää ihmistä, joista kumpikaan ei myönnä tosiasioita itselleen eikä voikaan muuttua.
Siihen, että jotain voi muuttaa, se pitäisi myöntää. Ei teillä mitään yhteistä toivoa ole eikä ole koskaan ollutkaan. Te ette sovi toisillenne paitsi tukemaan toistenne riippuvuuksia. Muita osapuolia tietenkin sotkette siihen mukaan, loukaatte itseskeisesti ja narsistisesti, kuten riippuvaisilla on tapana. No, eläkää omaa sairasta maailmaanne, juokaa, pettäkää ja leikkikää toisillanne, mutta tajutkaa jo jättää muut rauhaan! Älä siis yritä olla kenenkään toisen kanssa, ainakaan niin kauan, kun et edes tajua, miksi ex ei ole hyvä ja että et halua häntä. Älä käytä hyväksesi muita ihmisiä omaan draamakuningattaruuden himoosi.
Pilasitkin varmaan valltavan hienon suhteen ja tulet pilaamaan ne kaikki, poikkeuksetta, kunnes tajuat oman ongelmasi: mutta ei sen väliä, he kyllä löytävät toisen ja toisenlaisen. Löydätkö sinä? Et pilannut suhdetta "renttumiehesi takia", - ala vain käyttämää raakaa rehellisyyttä-, vaan ITSESI takia, ihan oman itsesi, omien päätöstesi, oman halusi, oman epärealistisuutesi ja haaveilusi takia, ihan vain ja ainoastaan itsesi takia.
Miksi sitten haluat huonoa, renttua, kipua, miksi haluat roikkua, miksi katsot ansaitsevasi tuollaista... Jaa-a. Se on sinun itsesi selvitettävä. Miksi alkoholismi ja väkivalta on mielestäsi ihan jees, ja sellaisen suhteen voi aloittaa kerta toisensa jälkeen uudelleen. Miksi pilaat kaiken oikean hyvän ja itsekin petät: itsekin raahaat uutta putkeen ja pilaat nekin. Mistä olet saanut mallisi? Miksi tuollaiset arvot? Mieti, mistä voisit saada oikeaa apua itsesi löytämiseen ja sitä rataa, niin ehkä asiat selviää.
Ennen kuin alat tehdä itse mitään, ei ole toivoakaan: vaikka luopuisit tästä toivottomasta suhteesta ja rentusta, etsisit vain seuraavan. Eikä ne "toiset osapuolet" siihen toiseen kymmeneen jää.
Herätyyyyys!
Sulle Tarja..
Iän myötä vaatimukset vähenee ja meno rauhoittuu..
Meilläkin mies ollut aika raikuli viinansa kanssa ja kapakkakäynnit oli jossain vaiheessa joka viikkoista..
Mutta en vaihtaankaan viitsinyt, kun näyttää lähes kaikki ukot sen viinan kanssa läträävän aikaa myöten.
Nyt on riehumiset loppunut ja silmillekkään ei räjähdä, kun en itse provosoi.
Jos haluaa mennä kapakkaan akkoja viihdyttään, sinne menköön, itse menen nukkumaan ja herään aamulla virkkuna ja lähden lenkille.
Ukko herää puolilta päivin persettä raapien krapuloissaan ja pyytelee anteeksi.
Itse kysyn, että :mistä hyvästä? Niin paljon enää kiinnostaa sen reissut..Kaikkeen tottuu, sanoo Laura Närhikin ja se näyttää olevan totta!
Joten, jos äijä polttelee, niin ota riesakasesi, tapojaan ei koskaan lopeta, mutta vähentää kylläkin..