Olemme olleet mieheni kanssa kohta kaksi vuotta naimisissa. Meillä on puolivuotias tytär. Mieheni käy arkisin töissä ja minä hoidan lasta kotona.
Mieheni ei tee kotitöitä ja hoitaa lastammekin vain silloin, kun minun tarvitsee käydä suihkussa. Välillä saattaa hetken leikkiä tytön kanssa, mutta siihen se jää. Aina ei edes tule tervehtimään meitä, kun tulee töistä, vaan menee suoraan tietokoneelle. Sen jälkeen katseleekin televisiota loppuillan. Hän ei myöskään tee ruokaa, eli minulle jää kaikki vauvan hoidosta kodin hoitoon ja ruoan laittoon. Meillä on koira, jota mies kyllä hoitaa. Mielestäni on naurettavaa kuinka paljon enemmän mies huomioi koiraansa, kuin tytärtänsä! Haluaisin muutenkin eroon koirastamme, (osasyynä edellä mainittu) mutta pelkään että kun tyttö kohta oppii liikkumaan, saattaa hän mennä koiran luokse ja mitä koiraamme tunnen, se myös saattaa puraista tyttöä. Riitelemme/Kinastelemme lähes päivittäin. Mieheni valittaa usein rahasta, jota ei juurikaan ole..ja vielä vähemmän sitten kun ajattelin jäädä hoitovapaalle (en edes halua ajatella millaisia riitoja sitten tulee). Tunnen olevani yksinhuoltaja ja tunnetta lisää se, kun mies on joka toisen viikon iltavuorossa (klo 13-23) jolloin minulla ei ole yhtään apua. Neuvolassa sanotiin että nyt voi jo lopettaa yösyöttämisen ja isän olisi hyvä olla nukuttamassa vauvaa, ettei äidinmaito tuoksu vieressä. Niin varmaan..viime yönä yritin olla syöttämättä, mutta vauva vain itki ja mies meni sohvalle nukkumaan, että saa unta ja jaksaa töissä (minkä kyllä ymmärrän). Mutta en todellakaan jaksa enää, vaikka toiveessa olisi toinen lapsi (haluan tyttärelleni sisaruksen) mutta en tiedä kannattaako tämän miehen kanssa mitään alkaa yrittämään? Olen sanonut (lähes joka päivä) että saan yksin tehdä kaiken, mutta ei mies ota kuuleviin korviinsa. Ärsyttävää, kun kuitenkin on pakko siivota, kun lapsi ryömii lattialla, ettei koirankarvojen seassa tarvitse sitä tehdä. Haluaisin omaa aikaa, mutta sitä ei ole näkyvissä vielä pitkään aikaan tällä menolla. Onneksi vanhempani auttavat jos pyydän, mutta heillä on neljä muutakin lastenlasta ketä täytyy hoitaa. Olen harkinnut eroa, mutta en usko oikeasti pystyväni siihen lapsen takia (on kauheaa ajatella kuinka tyttö joutuisi ravata edestakaisin eri kodeissa). Alan olla väsynyt, masentunut ja kaikkea siltä väliltä. Mutta onneksi rakastan lastani niin paljon, että häntä jaksan hoitaa kyllä! Niin ja vielä seksistä...sitä on ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin. Minun ei ole tehnyt mieli pitkään aikaan, ja miten voisikaan kun mies on niin huomaamaton, itsekäs ääliö. Tarvitsen romantiikkaa. Mutta silti harrastamme seksiä, vaikka ei siinä tunteita ole mukana. Huoh, mitä te muut tekisitte minun tilanteessani? Odotan innolla että lapseni kasvaa niin voisimme mennä vaikka mökille (800km päässä) karkuun tätä kaikkea...
Mieheni ei tee kotitöitä ja hoitaa lastammekin vain silloin, kun minun tarvitsee käydä suihkussa. Välillä saattaa hetken leikkiä tytön kanssa, mutta siihen se jää. Aina ei edes tule tervehtimään meitä, kun tulee töistä, vaan menee suoraan tietokoneelle. Sen jälkeen katseleekin televisiota loppuillan. Hän ei myöskään tee ruokaa, eli minulle jää kaikki vauvan hoidosta kodin hoitoon ja ruoan laittoon. Meillä on koira, jota mies kyllä hoitaa. Mielestäni on naurettavaa kuinka paljon enemmän mies huomioi koiraansa, kuin tytärtänsä! Haluaisin muutenkin eroon koirastamme, (osasyynä edellä mainittu) mutta pelkään että kun tyttö kohta oppii liikkumaan, saattaa hän mennä koiran luokse ja mitä koiraamme tunnen, se myös saattaa puraista tyttöä. Riitelemme/Kinastelemme lähes päivittäin. Mieheni valittaa usein rahasta, jota ei juurikaan ole..ja vielä vähemmän sitten kun ajattelin jäädä hoitovapaalle (en edes halua ajatella millaisia riitoja sitten tulee). Tunnen olevani yksinhuoltaja ja tunnetta lisää se, kun mies on joka toisen viikon iltavuorossa (klo 13-23) jolloin minulla ei ole yhtään apua. Neuvolassa sanotiin että nyt voi jo lopettaa yösyöttämisen ja isän olisi hyvä olla nukuttamassa vauvaa, ettei äidinmaito tuoksu vieressä. Niin varmaan..viime yönä yritin olla syöttämättä, mutta vauva vain itki ja mies meni sohvalle nukkumaan, että saa unta ja jaksaa töissä (minkä kyllä ymmärrän). Mutta en todellakaan jaksa enää, vaikka toiveessa olisi toinen lapsi (haluan tyttärelleni sisaruksen) mutta en tiedä kannattaako tämän miehen kanssa mitään alkaa yrittämään? Olen sanonut (lähes joka päivä) että saan yksin tehdä kaiken, mutta ei mies ota kuuleviin korviinsa. Ärsyttävää, kun kuitenkin on pakko siivota, kun lapsi ryömii lattialla, ettei koirankarvojen seassa tarvitse sitä tehdä. Haluaisin omaa aikaa, mutta sitä ei ole näkyvissä vielä pitkään aikaan tällä menolla. Onneksi vanhempani auttavat jos pyydän, mutta heillä on neljä muutakin lastenlasta ketä täytyy hoitaa. Olen harkinnut eroa, mutta en usko oikeasti pystyväni siihen lapsen takia (on kauheaa ajatella kuinka tyttö joutuisi ravata edestakaisin eri kodeissa). Alan olla väsynyt, masentunut ja kaikkea siltä väliltä. Mutta onneksi rakastan lastani niin paljon, että häntä jaksan hoitaa kyllä! Niin ja vielä seksistä...sitä on ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin. Minun ei ole tehnyt mieli pitkään aikaan, ja miten voisikaan kun mies on niin huomaamaton, itsekäs ääliö. Tarvitsen romantiikkaa. Mutta silti harrastamme seksiä, vaikka ei siinä tunteita ole mukana. Huoh, mitä te muut tekisitte minun tilanteessani? Odotan innolla että lapseni kasvaa niin voisimme mennä vaikka mökille (800km päässä) karkuun tätä kaikkea...
Vastaukset 23
Vanhimmat
pitää vielä mainita ettei mies ole KERTAAKAAN IKINÄ herännyt yöllä hoitamaan vauvaa, että minä saisin nukkua! Ainoastaan kuorsaa vaan niin kovaa, etten enää saa unta kun olen vauvani saanut nukutettua uudestaan.
Mies huomio enemmän koiraa ku omaa lastansa? Pitää koirankin saada huomiota. Miksi ette möisi koiraa tai antaisi pois jos sekin kerta tuntuu tuovan ongelmia? En ymmärrä sitä että on mies, nainen, lapsi/lapsia ja koira tai joku muu lemmikki niin aletaan asettelemaan että kuka on tärkein ja kuka viimeseksi tärkein. Yleensä lemmikki jää viimeseksi. Miksi et pidä koirastanne? Jos se meinaa olla aggressiivinen tai helposti voisi purra jotain, miksi ette kouluta sitä? Hankitaan koira mutta ei kouluteta. Jess, hyvin menee! Ja haluat koirasta eroon vain sen takia että miehesi huomio enemmän koiraa kuin lastanne? Typerä syy.
Ongelmista suurin teillä kuitenkin on kommunikaation puute. Miksi miehesi on niin vaikea ymmärtää selvää suomen kieltä? Onko hän niin väsynyt työpäivän jälkeen ettei jaksa osallistua kotitöihin tai mihinkään muuhun?
Sinä itse olet kotona päivät. Hoidat lastanne siinä samalla. Ehdit varmasti päivän aikana tehdä kotityöt, ei kannata vaatia miestä tekemään niitä kun tulee töistä. Tarkoitan siis että kaikkia kotihommia mutta itseni mielestä on ymmärrettävää että se, joka on kotona päivät, luonnollisesti tekee suurimman osan kotitöistäkin.
Kerroit että miehesi on iltavuorossa joka toinen viikko. Semmosta se työelämä on. Jos miehelläsi on mahdollisuus vaihtaa työaikaa niin sillon on eri asia, voithan ehdottaa semmostakin?
Voit koittaa yrittää jutella miehellesi, pyydät häntä istumaan alas ja kerrot mikä mättää. Luulisi kuuntelevan. Mikäli on niin ääliö, harkitkaa parisuhdeterapiaa, miltä se kuulostaisi?
Onko miehesi viikonloppuisin töissä? Jos ei niin pyydä häntä siivoamaan/tekemään ruokaa ym pientä. Silloinhan hänellä ainakin on aikaa jos ei töissä ole. Tai siivotkaa yhdessä! Kummatkin tekee jotakin.
Monet miehet on niin surkeita tälläsissä asioissa, kuvitellaan että nainen on se jonka kuuluu hoitaa lapset, tehdä ruoka, siivota! Nyt eletään 2011 lukua mutta ei monet miehet ymmärrä. Ehkäpä miehesi kuuluu juuri tähän ryhmään? Ajatellaan vanhanaikaisesti asioita. Älä alistu. Tee selväksi asiat.
No joo... agressiivinen koira ja lapsi samalle viivalle? Ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa. Koira mäkeen ja heti, jos oikeasti pelottaa. Kipeäähän se käy, mutta ei lapsi ja koira ole mitenkään rinnastettavia millään akselilla.
Jos taas kyse on vain vanhempien valtaasemista ja koira on välikapula,... perheterapia olisi kyllä hyvä vaihtoehto.
Olen yrittänyt saada miestäni luopumaan koirasta, mutta ei hän suostu! Ja olen sanonut hänelle että sitten saat luvan kouluttaa sen, koska minulla ei ole aikaa, mutta edistystä ei tapahdu! ja tottakai lapsesta tulee tärkein ja lemmikit jäävät viimeiseksi..itsestäänselviä asioita tarvitse alkaa selitellä? Ja tottakai huomioimme koiraamme...varsinkin silloin kun vauva tuli taloon, koira sai entistä enemmän huomiota,ettei tulisi mustasukkaiseksi,mutta koiramme on aggressiivisempi tapaus (löytökoira,jota pahoinpidelty pentuna).
Mutta asian ydin ei todellakaan nyt ollut koirassa.
Perussuomalainen mies, joka ei puhu..minkäs teet. Ei mies ole niin väsynyt,ettei jaksaisi kotitöitä tehdä. Ja hah,nauran sille, että naisen sitten pitäisi jaksaa tehdä kotityöt kun ensin hoitaa 24/7 vauvaa...kaikki tauko mitä saan,menee nukkumiseen että jaksan!
Ei mieheni suostu pariterapiaan. Mielestäni koko mies ei ole näköjään ollenkaan valmis isäksi, vaikka oli ihan eri asenne ennen vauvan syntymää.
Se on turhauttavaa yrittää puhua miehelleni..sama kuin puhuisi seinille..
Minkä ikäisiä olette? Jos kovin nuoria niin.... Harvemmin nuoret miehet on valmiiksi, etenkään isäksi.
Vaikka suurin ongelma tässä ei olekaan koiranne, niin toivoisin että ihan OIKEASTI kouluttaisitte sen TAI antaisitte/möisitte pois. Viekää vaikka sinne mistä olette hankkineet. Koska vaikuttaa että koirakin luo jonkinlaista jännitettä jo muutenkin hankalassa tilanteessanne.
En tarkoittanu tietenkään että SINUN tulisi kaikki kotityöt tehdä kun olet kotosalla. Itselläni ei ole lapsia mutta voin hyvin samaistua tuohon tilanteeseen. Ei se ole helppoa yksin hoitaa lasta.
Oletko mielestäni yrittäny kaikki mahdolliset keinot jotta saisit miehen kuuntelemaan? Ainahan voi yrittää jutella ja jutella ja vielä kerran jutella mutta jos toinen ei ala kuuntelemaan niin mitähän tuollasessa tilanteessa voi tehdä.. Itse samassa tilanteessa joskus ollut ja ero loppu peleissä tuli. Jos teillä muuten menee ihan hyvin, mutta ainoa ongelma on tuo niin kyllä toivoisin että tuon asian saisi jotenkin ratkaistua.
Miten teillä viikonloput menee?
Ei tässä enää nuoria olla..päälle 35 molemmat.
Kiitos kuitenkin vastauksistasi.
Ajattelinkin jo ettei sinulla itselläsi taida lapsia olla..ehkä koiria kuitenkin?
Koiria on pari, lapsia tosiaan ei. Enkä millään pahalla tarkottanu noita viestejäni. Itelle tottakai koirat tärkeimpiä koska lapsia ei ole, jos olisi lapsia, voisi asia olla toisin. Joka tapauksessa, kummastakin välittäisin.
Onnea kuitenkin teille, toivottavasti saatte ongelmat korjattua!
Suunnittele elämää vaikkapa niin että puoli vuotta koeaikaa vielä/enää miehellesi, sitten lähdet jos sama meininki jatkuu. Ja nyt jäsympää äänensävyä ukolle! Hänelle sanot myös, että muutat syksyllä pois, jos et auta enemmän lapsen kanssa. Siis nyt loppuu nätit lepertelyt ukolle, jos haluat vaikka lenkille tai jumppaan, niin lykkäät vauvan isälleen ja sanot milloin palaat. Suutu tarvittaessa kunnolla, visko vaikka anopilta saatuja astioita seinään jos ukko on kuulematon.
Pösilö äijä jos luulee että riittää äidille kymmenen minuuttia päivässä omaa aikaa, suihkuun pääsy. Itsekäs mies siis! Pidä puolesi. Ja seuraava lapsi kannattaa tehdä paremman isän kanssa..
Yösyöttöjä ei tarvitse/kannata jättää pois ennen kuin vauva itse nukkuu pitkät unet. Tuttelin anto iltaisin myöhällä voisi antaa sinulle pidemmän yöunen, jos nyt on rintamaidolla.
No anna koira pois salaa tai myy se salaa jollekkin sinä aikana kun miehesi
on töissä. Ei voi olla niin et miehesi tykkää koirasta enemmän kun omasta lapsesta. Taitaa pitää sua jonakin orjana. Orjuus loppui jo kauan sitten!
Tai ota uus mies, ota vaikka mut. Mie hoitelen lasta ja välillä sinuakin. Tunnut kuitenkin mukavalta ja huolehtivalta naiselta johon vois rakastuu.
Älä tee lisää lapsia. Mies tuskin sinua jeesaa, kun ei nytkään. Kouluttakaa koiraanne, tai antakaa parempaan kotiin. Jos eroat, niin saat ainakin omaa aikaa, kun lapsi on välillä isällään ja jatkossa isän uudessa perheessä.
No voi että. Ymmärrän, että olet väsynyt ja turhautunut. Miehesi vaikuttaa hieman pökkelöltä, tai sitten hän ei ole ollenkaan tajunnut, että lapsen syntyessä elämä muuttuu. Jospa miehesi on tyypiltään sellainen, että lamaantuu "kriisissä"?
Jos et kerran saa miestäsi puhumaan tai edes kuuntelemaan, on keinosi melko vähissä.
Oletko sinä kenties täydellisyyteen pyrkivä henkilö? Tekstistäsi sain sellaisen kuvan. Joskus olisi hyvä hiukan höllätä, maailma ei kaadu siihen, että jätät jonkun kotihomman tekemättä tai ruuaksi onkin vain purkki hernesoppaa.
Nukkuuko lapsesi päiväunia? Miksi et ota itsekin silloin päivätorkut?
Itselläni on eläimiä, sekä useampi lapsi (eivät enää pieniä tosin). Olin kotona ja mies töissä. Selvä päivärutiini pidettiin ja päiväunien aikana minäkin menin nukkumaan, nousin ennen lapsia ja nautin päiväkahvitkin yksin ennenkuin lapset nousivat.
Nuorimmaiseni oli erittäin vaativa vauvana ja hänen kanssaan tein ratkaisun, että jos halusin saada itsekin nukuttua, nukuin vauva vierelläni yöt. Siitä oli helppo ottaa lapsi rinnalle öisin. Päiväunet jouduin nukuttamaan hänet sylissäni, minä makasin selälläni ja vauva masullaan rintani päällä. Sitä jouduin tekemään lähes 11 kuukautta! Se oli ratkaisu jonka tein ihan sentakia, että minäkin saisin nukuttua. Ja nykyään lapsi on jo 12- vuotias reipas, omatoiminen koululainen.
Minusta sinun kannattaa tutkiskella omaa asennettasi ja pyrkiä tekemään ratkaisuja, jotka helpottavat jaksamistasi. Turhaan sinä kinastelet iltaisin miehesi kanssa, se ei tule johtamaan mihinkään hyvään, usko pois. Jos miehesi kehtaa valittaa kodin siisteydestä tai valmisruuista, kerro hänelle, että imuri on käyttö valmiina ja huomenna mies tulkoon kaupan kautta kotiin ruokaa tekemään, lupaa sinä keittää hänelle kahvit.
"Huostaan otettu" koira on työläs. Jos miehesi ei sitä kouluta, etkä sinäkään, harkitkaa yhdessä vaihtoehtoja. Älä osoita, että inhoat koiraa, vaan puhu miehesi kanssa tosiasioista.
Älä vielä haaveile useammasta lapsesta. Ette tunnu olevan vielä sinut ensimmäisenkään lapsenne kanssa.
Jo jos harkitset eroa, niin harkitse tarkkaan. Monet parit eroavat juuri pikkulapsi vaiheessa, sillä se on uuvuttavaa. Muista kuitenkin, että lapset kasvavat hurjaa vauhtia.
niin kauan kun olet kotona, ne kotihommat kuuluu sulle. Tietty voishan tuo ukkos vähän sosialisoida perheensä kanssa enemmän, jottei ihan mene ja vieraannu.
Mutta sitten kun alat palailemaan työ tai opiskeluelämään, kotihommat ja muut muksuhommat jaetaan puoliksi. Ja se pitäs molempien tajuta. Pidä vaan huoli että siinä vaiheessa et kaikkea yksin tee.
Se on vaan mun mielipiteeni, niin olen nainen.
pauliinan
24.3.2011 11:17
>>>Olen sanonut (lähes joka päivä) että saan yksin tehdä kaiken, mutta ei mies ota kuuleviin korviinsa.
ehkä teidän olisi jo ennen lapsen hankkimista pitänyt laittaa säännöt että miten sitten ? olen itse ollut kans lapseni kanssa kotona ja koira oli kans. se on yhtä vahtimista että lapsi ja koira oppivat suvaitseen toisensa siis vähän lisä työtä. mutta ei ois tullut mieleenkään että hävitän koiran ! se oli kans perheen jäsen ja rakas sellainen.
ei teidän ongelmat siitä häviä että koira hävitetään. ottakaa vastuu ei koira ole valinnut omistajaansa.
puhukaa asianne läpi. on aika ymmärettävää olla väsynyt kun tulee töistä kotia. mut ett ihan sohvalle jää on vähän liikaa. ja sä olet oman valintasi tehnyt kotona olo menee töistä.
ei elämäsi tarvi paremmaksi muuttua jos eroat. olethan kerran vannonut rakkautta myötä ja vastoinkäymisissä muista se nyt. lapsenne on pieni vielä ja tarvii teitä.tehkää se hänen vuoksi. ilman puhumista ei varmaan tule .
muutostakaan. ehkä on parempi että menet töihin ja saat muita virikkeitä kun että jäät kotia hoitovapaalle. miksi hankkia toista lasta ? jostain syystä ihmiset kuvittelee että siskoksia on oltava lapsen takia. todellisuus on monesti toinen, enemmän töitä enemmän huolia.
Niinpä, se on vaikeeta, mies varmaan kokee itsensä ulkopuoliseksi eikä koe että osaa keskustella, hoitaa vauvaa, eikä osaa vastata sun kysymyksiin, eikä ymmärrä oikein että mitä pitäisi tehdä. Usein se juuri tulee ilmi asioitten välttelynä ja ehkä hän kokee sinun vain painostavan. Sinä tietty, tuskastut ja väsyt ja kierre on valmis...
No, en tiedä, eikä kukaan kai voikaan tietää varmaksi, mutta... Jos yrittäisi kysyä enemmän, vaikka mitä voisitte tehdä yhdessä perheenä, että innostaisiko miestä vaikka joskus lähteä teidän kanssanne puistoon tms. (kun sanoit että on vähän rahaa, perhekylpylä viikonloppukin ois ehkä kiva? Jos on rahaa?), tai jotain semmoista, että saisitte olla perheenä yhdessä?
Kotityöt tietty kuuluukin suurin osa sulle (koska olet kotona), tohon nukkumiseen voisit kysyä apua, että saisitko vaikka päiväunet ja siksi kysyä, että mies ei varmaan ihan oikeasti ymmärrä: miehet saattaa olla todella tyhmiä, etenkin jos äiti on hoitanut omassa perheessä kaiken. Ton ikäsistä tosi harva on joutunut tekemään juuri mitään, perinteiset mallit ja pojan paapominen on ollut voimissaan. Joten lähde miehen kanssa liikenteeseen myötunnosta, ymmärtämisestä ja siitä, että hän puhuu vierasta kieltä ja pelkää sinun oleva hallitseva ja painostava äiti.
Lasta älä ainakaan suunnittele: ei se ole tuohon tilanteeseen nyt oikea ratkaisu, ei voi vaan miettiä omia haaveitaan ja haavekuviaan, pitäisi hieman miettiä järjelläkin. Te ette molemmat halua osallistua, parisuhteenne ei toimi, eikä teillä ole rahaa.
Saisitko lapsen yökylään välillä, yllärinä? Että lapsi olisi päivänkin hoidossa, sinä voisit laittaa kaiken kauniiksi, kynttilät palamaan, nättiä musiikkia ja talon romanttiseksi, panostaa päivä itseesi, kotiisi ja illalla vaikka seksiin... Syötät ja juotat miestäsi hieman, ja viet sänkyyn... ? Voisit lähettää jotain flirttailevia viestejä töihin, että ruoka on pöydässä tänään ja kylpy/sauna/jalkakylpy valmiina töistä tullessa... Jotain semmoista, että mieskin herää ajattelemaan, että töistä tullessa voisi tosiaan olla muutakin. Koiranhan saat vaikka hoitolaan :)
Olisiko se mahdollista, saisit ainakin sen mitä haluat :)
Koiran koulutuksessa voi auttaa koiran kouluttajat. Soita siis kennelliittoon tai etsi paikallisia koiraseuroja itse: he auttavat ja pääset kaikkein vähimmällä. Pahoinpideltykin koira paranee usein hyvin oikein koulutettuna ja aktiiviharrastajat saattavat auttaa oikein mielelläänkin! He ovat usein asialleen vihkiytyneitä ja saattavat yllättää positiivisesti, kun kerrot tilanteen.
Kaikki koirat puree, se on fakta: ne eivät voi tönäistä, läppäistä, sanoa eikä muuta, siksi ne ärähtää, murisee ja lopulta puree. Mutta! Siksi: Lasta ei KOSKAAN jätetä koiran kanssa kahden ja valvomatta. Ei koskaan. Se ei konttaile siis koiran luokse omiaan, koska sinä olet paikalla, lapsi ei saa vahingossa kiusata koiraa tai ryömiä ruokakupille. Olisi hyvä jos olisi eri huoneessa ns. sisäaita: se suojelisi sekä koiraa että lasta, ei molempien tarvitse koko taloa saada, jos sinulle on hetken ajan hieman kiirettä. Asioihin on järkeviä ratkaisuja ja keinoja, jolla voit auttaa ennaltaehkäisemään asioita, kysy eläinkaupastakin neuvoja. On helppoa ihmisten aina hokea ettei koira saa purra, mutta olisi terveempää ja parempi lähteä eläimen todellisesta luonteesta ja olemuksesta liikkeelle: koira on eläin jolla on puremiseen tarvittavat hampaat. Se kurittaa omia pentujaan näykkäämällä ja kantaa niitä niskasta: ihmislapselle se on vaarallista, mutta koira on eläin. Sille ihmisen lapsi on pentu tai toinen eläin. Ratkaisuja kuitenkin on, turvalliseen ja onnistuneeseen yhteiseloon haastavammallekin koiralle.
Sinä et ehkä kehnon rahatilanteen takia voi olla mitään pitkää aikaa hoitovapaalla, se vaan on tässä nykysuomessa näin. Monikaan ei voi olla, ainakin osa-aikatyön ehkä tarvitsette sinulle. Mieti vaihtoehtoja, tai olisiko niitä? Joillain paikkakunnilla on hoitoloita, missä on paikka päivähoidossa sekä lapselle että koiralle? Ainakin silloin tällöin, keikkatöitä? Osa-aikatöitä tai vaikka viikonlopputyöt? Olisiko se helpotus teille? Voisitteko siitä puhua yhdessä, teidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen enemmän ja olla enemmän pari. Vaikka tosin, yötilanteessa mietin, että olisiko helpottavampaa sinun ja vauvan nukkua vielä hetki erillään, sinä saisit nukkua ilman kuorsaamista ja olla heti vauvan luona ilman ylös nousuja...
En tiedä, mutta voisiko mistään näistä pohdinnoista olla mitään apua?
Hei! minulla on samantapainen tilanne mieheni kanssa.. Tosin varsinaisesti tilanne kehittyi kun saimme toisen lapsen. Tai sitten se korostui siitä, en tiedä.. mutta kuitenkin..
Toista lasta en suosittele, koska sitten ei ainakaan saa levätä.. Minulla oli kun toinen nukkui niin toinen valvoi, kun vanhempikin jätti päiväunet sopivasti pois. Elämä uuden vauvan kanssa meni että sain nukkua 4-5h/vrk vuoden päivät.. Harmittaa etten edes muista siitä ajasta oikein mitään.. tavallaan "menetin" myös osan esikoiseni lapsuudesta :( Enkä saa edes viikonloppuisin levätä/nukkua.
Itsekin olen miettinyt eroa.. eikä se enää tunnu edes pahalta ajatukselta..
Yritä keksiä mitä kotitöitä tms. voit jättää myöhemmäksi tai ettet niihin turhaan kuluta voimia.. Parin kuukauden päästä vauvasikin on jo kasvanut niin, että hoito on helpompaa.. Ehkä sitten saat myös nukkua jo yötkin putkeen ja saat lisää voimia..
Mä olen miettinyt tota, että miten ne miehet on oikein kasvatettu ja miten voi tuommoinen aikuinenkin ihminen olla niin lapsellinen, siis tuo ap sanoi, että noin 35-vuotiaita ovat molemmat, ettei tajua että lapsen tulo mullistaa ja että pitäisi sitten olla valmis osallistumaankin siihen perhe-elämään... Että mikä sitäkin miestä vaivaa, aivovamma vai? Luuliko se todella, ettei lapsen hoitoa tarvitse opetella, vai oliko niin tyhmä, että kuvitteli että elämä siitä pelkästään kevenee ja että niin... Elämässä kyllä yleensä se vaan menee niin, että saadakseen mitään, täytyy vaivaakin nähdä, uhrautua ja osallistua, olla mukana joskus väsymykseen saakka jne. että sama koskee perhe-elämää. Ei siinä voi olla puoliksi mukana ja koiraa lenkittää.
Miten aikuinen mies voi olla niin vastuuton a tyhmä? Miten se selittää sen itselleen? Ymmärrän toki, että puhuminen on hankalaa, että työssäkäynti väsyttääkin, mutta perhe on myös hänen oma valintansa ja parisuhteessa on kaksi, perheessä pitäisi kommunikoida, sopia asioita, jaksaa hieman enemmän ja vaimo on äiti vain lapselleen, ei sille miehelle.
Miten voi olla niin typeriä miehiä, että kuvittelee vaimon olevan oma äiti, eikä tajua, että niin ei ole: äidistä kuuluu luopua aikuisuuden myötä.
En kyllä ymmärrä, miksi nainen haluaa siihen tilanteeseen toisenkin lapsen tms. että ei vissiin ihan loppuun saakka ajateltua, mietin, mitä senkin päässä silloin liikkuu vai liikkuuko mitään, mutta että... Jos seksiä harrastaa, pippeli menee pimppiin, niin on ihan kaikilla tiedossa jo, että siitä voi syntyä lapsi, ehkäisykin voi pettää. Ja sitten siitä asiasta täytyy vastata, vaikka se olisi vahinkokin. Mutta että vielä ei tajua, vaikka lapsi on suunniteltu ja toivottu!?
Ihmisen pitäisi olla ajatteleva, tiedostava, kehittyvä, aikuisen vastuullinen, ja osata jo hieman nähdä väsymyksenkin yli... Miten vielä nykypäivänäkin osa miehistä voi olla noin jälkeen jääneitä?
No tulee mun lapsuus mieleen tosta sun jutusta. Mun vanhemmat tappelivat aina siitä kukaa huolehtii mun ja veljen tarpeista. Loppujen lopuksi ei kukaan.
Isä ja äiti erosi, äiti otti uuden mies ystävän. Joka oli entistä pahempi.
Oli siis tosi väkivaltainen. No sitte alkoi viinan juonti ja äiti ei enään huolehtinut meistä. Lähti viikokoksi ryyppäämään jonnekkin. oltiin 9 vuotiaina viikko yksin
ja sit tuli poliisit ja sosku tädit jotka veivät meidät lastenkotiin. Siellä oltiin
18-19 vuotiaiksi saakka kunnen muuin pois. Nyt olen 35v.
Äiti ei ole yli 25 vuoteen lähettänyt edes joulukorttia vaikka asuu samassa kaupungissa kun minä tai veljeni. Tänäkin päivänä äiti tykkää enemmän viinasta kun lapsistaan. isäkään ei ole soitellut sen jälkee kun lähti.
Sun vaan kannattaa ottaa uuus ja parempi mies joka huolehtii sinusta ja lapsesta.
Hanki vaikka Mannerheimin lastensuojelusta hoitaja niin saat omaa aikaa edes joskus... menet vaikka koiran kanssa lenkille.... ja palkkaat kotiin siivoojan =) saattaa laittaa miehen miettimään...
Tilanteesi on paha, mutta mieti itseäsi ja lastasi. Suosittelisin että muuttaisitte (jos mahdollista) vanhemmillesi asumaan muutamaksi päiväksi niin saisi mies hetken miettiä käyttäytymistään. Mainitsit että et haluaisi erota mm siksi että lapsi joutuisi ravaamaan edestakaisin molempien välissä. Elä mieti tuota, mieti miten helppoa sinulla olisi kun lapsesi on "päiväkoti ikäinen" ja voit viedä hänet hoitoon, käydä itse töissä ja ottaa illaksi lapsenvahdin joka hoitaisi lastasi kun käyt ulkona rentoutumassa yksin/kavereiden kanssa. Kun teet yksin työt sinun ei tarvitse riidella rahasta muiden kanssa, yksinhuoltajat saavat jonkinverran tukirahaa / lapsen isältä. Voisit löytää uuden miehen jonka kanssa voisit saada toisen lapsen ja oikeasti onnellisen parisuhteen.
Mitä ikinä päätätkin niin tsemppiä tulevaan :)
Vanha äiti neuvoo, mieti vielä,jospa menisitkin töihin kuitenkin . Lapsi olisi päiväkodissa, jossa hyvä ja ammattitaitoinen hoito .
Saisit itse aikuiskontakteja , miehen olisi pakko joskus viedä ja hakea lasta päivähoidosta , ehkä sitten vastuuta tulisi pikkuhiljaa .
Saat töissä ollessasi "levätä lastenhoidosta ", saat rahaa ja jos ei liittonne tunnu toimivan , pärjäät taloudellisesti paremmin.
Kun lapsi on päivähoidossa , jaksat hänen kanssaan paljon paremmin .
Olisiko työssäsi lyhennetty viikko mahdollista , esim 4 päivää töitä.
Olen huomannut , että tämä kolmen vuoden kotona olo on puuduttanut monen äidin levon sijasta , taloudelliset huolet lisänä .
Kokeile edes, voihan sitä kotihoitoa sitten jatkaa, jos ei työssäolo onnistu .
ei voi olla totta milloin kerkisit netille ton sun työ rupeamamn jälkeen??? on sulla aika lasikska mies kun jaksaa töissä käydä. ja vielä koiran hoitaa. ja valittavaa emäntää kattoo. sinuna pakkaisin miehesi kassin niin tekisit hänelle suuren avun. ja toiseksi eikös sitä tulis toimeentulo rahalla toimeen ilman laiskaa miestä....vai mistä se roikkuu
Muuta sinä lapsen kanssa pois omiin oloihisi ja jätä mies ja koira omaan oloonsa. En katsoisi tuollaista miestä yhtään.