Miten muuttui, kun lapset lähti kotoa?

lähdin lasten kanssa myös omilleni, ex jäi seurusteleen pullojensa kera...

Pelkkä ajatuskin kauhistutti monta vuotta ennen viimeisen poikasen lentoa pesästä.
Mistä sitten ilo elämään, kun ei enää lapset ole siinä kavereineen iloa tuottamassa...?
Mies oli jo viimeiset 15 vuotta omistautunut täysin työlleen ja vapaa-aikakin meni mielluummin työn merkeissä, yleensä kosteissa sellaisissa.
Olin yrittänyt viimeiseen asti puhua, kun tunteita vielä oli, että arvojärjestys on hänellä väärä mielestäni, mutta ei auttanut, meni vain.

Ei suostunut oma mieleni edes ajattelemaan yhteistä aikaa lasten jälkeen, kun ei sitä yhteistä aikaa ollut ollut enää vuosiin muutenkaan.
Vanhin poikani järjesti pyynnöstäni minulle asunnon ja sinne muutin lasteni avustuksella, enkä edes keskustellut asiasta mieheni kanssa.
Varmaan hänkin ajatteli, että parempi niin.
En ole sanaakaan vaihtanut exäni kanssa muuttoni jälkeen, eropaperit jätin pöydälle ja hän toimitti ne eteenpäin.
Ikävä ei ole ollut siis ollenkaan ja olen löytänyt jo uuden, myös eronneen
miehen uudelta paikkakunnalta, minne muutin.
En aio yhteen enää muuttaa , mutta mukava mies se on ja tykkään hänestä.
Hänen kanssaan on kiva harrastaa tanssia ja kerrankin puheyhteys toimii!