Ihan aikuisten oikeasti ja rehellisesti tunnustan, että vaikka rakastan miestäni ja perheeni on minulle kaikki kaikessa, olen silti alkanut himoita työkaveriani, joka tietää tunteestani ja joka itseasiassa näyttää olevan valmis lähestymään minua/lähentymään kanssani.. Kaiken aikaa, pikkuhiljaa, olemme leikkineet ja viestineet toisillemme kiinnostusta, kuin olisimme vain kaksi sinkkua. Toki mies tietää, että olen varattu, onhan minulla kultainen rengas nimettömässänikin. En kykene lopettamaan, varsinkaan kun saan vastakaikua. Jos tämä jatkuu, niin en takaa seurauksia..
En kai ole edes pelkän seksin perässä, tykkään siitä miehestä oikeastikin. En kuitenkaan odota mitään häneltä, haluan vain olla lähellään. Typerää tai ei, mutta niin se on. En koskaan, toistan, koskaan, ole tuntenut miestä kohtaan näin. Olemme hyvin samanlaisia luonteita ja uskon, että meillä olisi kiihkeää yhdessä. Pelkään enää vain sitä, että onneton menen rakastumaan siihen mieheen ja jos menen, niin mitä se puhuu minun omasta avioliitostani, jota kuitenkin suojelen kaikin keinoin ja jota pidän pystyssä!
En kai ole edes pelkän seksin perässä, tykkään siitä miehestä oikeastikin. En kuitenkaan odota mitään häneltä, haluan vain olla lähellään. Typerää tai ei, mutta niin se on. En koskaan, toistan, koskaan, ole tuntenut miestä kohtaan näin. Olemme hyvin samanlaisia luonteita ja uskon, että meillä olisi kiihkeää yhdessä. Pelkään enää vain sitä, että onneton menen rakastumaan siihen mieheen ja jos menen, niin mitä se puhuu minun omasta avioliitostani, jota kuitenkin suojelen kaikin keinoin ja jota pidän pystyssä!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Älä ala pelleilemään miehesi kustannuksella, pistä ensin reilusti poikki ja aloita uusi elämä, muuten ei tule mitään muuta kuin itkua, harmia ja hammastenkiristystä. Ja mikä takaa ettei tämä uusi mies hetken päästä harrasta samaa lähestymistä jonkun toisen kanssa?
Tuttu ja turvallinen vai hetken huumaa??? Aattele vähän pidemmälle kuin nenänvarteen saakka, toisaalta omapa on päätöksesi
Juu tämä nm. silla lailla, sinun kommenttisi on asiaa, AP: ota nyt tästä vaarin ja mieti tarkasti mitä teet...
siis älä pyydän älä lähde leikkimään tuolle uskottumuuden ja erojen tielle, vaan käytä se aika oman avioliittosi hyväksi.
Jo se, että käytät tuota älytöntä sanontaa "aikuisten oikeasti" kertoo susta aika paljon. Ryhdistäydy hyvä ihminen ja yritä hillitä himosi, jos se vaan on sulle mitenkään mahdollista. On se kumma kun joitakin ihmisiä ne himot vaan vie, eikä sille voi mitään.
Voi voi kuule, se voisi tapahtua sinullekin!!
Mitenköhän tähän on tultu? Olisi kai miehenikin voinut pitää minusta kiinni!! En ehkä kattelisi kuumaa namupalaa nyt!
Ja olen muuten puhunut asiasta miehelleni.. Hän ummistaa silmänsä kokonaan! Revi siitä sinäkin, kun yrität olla tuollainen pyhimys!!
Älä syyllistä miestäsi omasta käytöksestäsi. Luuletko ettei hänellä ole ollut näitä "kuumia namupaloja"? Hän ei vaan ole antanut heille pikkusormeaan.
Ja kyllä, minä ainakin olen tällä saralla pyhimys, en ole se kuitenkaan jolle vastasit. Minulla on selkärankaa puolustaa omia arvojani ja seisoa niiden takana. Sitä ei monessa ihmisessä enää nykyään löydy, ei sinusta ainakaan.
Ja kenties ei mene kauaakaan, kun kirjoitteletkin jo tuonne särkynyt sydän palstalle... :(((
tiedän: myös tämän AP:n mies tai ihastus voi kohta kirjoitella särkynyt sydän palstalle, tuntuisi AP:llä olevan niin kova meno päällä.
Yep, yep, sulla saa olla ihan oma mielipiteesi minun jutustani ja itse saan ajatella siitä, mitä itse haluan.
Ei minulla ole mitään odotuksia siltä toiselta mieheltä, ei tipan tippaa. Kuten sanoin, pidän vain siitä, kun olen hänen lähellään. Eipä se ainakaan toisia lähentele työpaikallamme samalla tavalla, kuin minua. Muutkin ovat huomanneet pelleilymme jo. En jaksa siitä edes välittää.
En tiedä, olenko realisti, vai mitä, mutta mitä järkeä vaarantaa koko perhe-elämä ihastumisen tähden? Ja toisaalta, eikö minulla ole oikeutta tunteisiin myös? Mun elämä on yhtä v---ua! Rakastan miestäni, mutta maksan yhteiset laskumme, teen työtä 14 tuntia päivässä ja hoidan lähes kaiken. Olen alkanut kaivata jotakin omaa..
Työpaikan umpikomea, miehenikäinen ja kuuma namupala herättää minussa sisäisen naiseni, en saa silmiäni hänestä! Vähät siitä!! On ihanaa olla haluttu ja kauniina pidetty! Se saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta olen kaivannut tällaista jo vuosikausia, se tuntuu liian ihanalta!!
Kenelle tahansa voi käydä noin ja usein käykin. Suurin osa meistä vain ymmärtää, että se on vain ohimenevää ihastusta, joka kuuluu aikuisten elämään. Ihania miehiä ja naisia on maailma täynnään.
Harmi, että olet sen verran lapsellinen, ehkä tyhmäkin, että alat miettimään koko perhe-elämäsi vaarantamista ja parisuhteesi riskeeraamista mahdollisesti jopa yksipuolisen ihastuksen takia.
Romanttinen hömpötys ja naiivi toiseen ripustautuminen on ollut monen eron syynä. En usko ollenkaan, että merkitsisit jotakin tuolle komistukselle, etkä ole sen enempää haluttu kuin joku toinen nainen.
Sietäisit kasvaa aikuiseksi, ihan aikuisten oikeesti.......
minä tiedän miltä susta tuntuu.sama homma mullakin ja miettinyt jo monta vuotta näitä asioita.mitä jos et kerro kellekään,teet sen minkä parhaaksi näet,salaa.niin ne muutkin tekevät ja esittävät niin puhdasta pulmusta.
"mutta maksan yhteiset laskumme, teen työtä 14 tuntia päivässä ja hoidan lähes kaiken. Olen alkanut kaivata jotakin omaa". Tulihan se sieltä. Lopputulos häämöttää, sänkyyn ihastuksesi kanssa, ja oma perhe roskakoriin.
"On ihanaa olla haluttu ja kauniina pidetty! Se saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta olen kaivannut tällaista jo vuosikausia, se tuntuu liian ihanalta!!".
Ja muka rakastat miestäsi.
Hieno kirjoitus Äly hoii...
Touche!
Olet kyllä julma miestäsi kohtaan flirttailemalla tämän toisen kanssa. Jos oikeasti rakastaisit miestäsi ja perhettäsi, et käyttäytyisi noin. Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi tekisi sinulle tuolla tavalla toisen naisen kanssa? Ei varmaan kivalta...
Lopeta tuo pelleily, kun vielä voit. Jos jatkat idioottimaista käytöstäsi, satutat vain kaikkia läheisiäsi. Itkua ja tuskaa tusta seuraa, ei mitään muuta.
Tai jos et voi pitää näppejäsi erossa tästä toisesta miehestä, niin kerro omalle miehellesi asiasta. Hänellä on oikeus päättää, haluaako olla suhteessa pettävän ja moraalittoman naisen kanssa! Hänellä on oikeus löytää todellinen rakkaus siinä missä sinullakin!!!
Eihän hän teknisesti ole vielä "pettävä ja moraaliton nainen" kun mitään ei ole tapahtunut. Että jos hän kertoo tuosta ennen kuin mitään on tapahtunut, eikö se ole JUURI OIKEIN tehty tässä vaiheessa, ENNEN pettämistä. Ihme porukkaa, haukkuu jo ennen ku mitään on tehty piruvieköön. Kyseessä ei tod. näk. ole mikään pelleily ja idioottimainen käytös, tai jos inhimillistä käytöstä sellaiseksi sanotaan niin sit me ollaan KAIKKI pellejä. Ja mä oon ainakin ylpeä siitä, prkl. Ja en ole aloittaja.
Ihmiset ovat kamalia hurskastelijoita ja sen kun kivittävät toisia, vaikka eivät tiedä mitään toisen elämästä ja tilanteesta.. Haukutaan iljettäväksi jne. Taitaa olla oma lehmä ojassa! Ei tässä suinkaan eletä enää keski-aikaa, vaikka monet mielet yhä sellaisella tasolla ovatkin!
Nähtävästi pettäjillä alkoi omatunto kolottamaan... ;)
Huh? Vai on keskiaikaista olla uskollinen puolisolleen?
On keskiaikaista, ettei halua tuottaa toiselle suurta kärsimystä ja surua?!
WTF?!?!?!
Itse olen kerran ihastunut toiseen todella hyvän parisuhteeni aikana. Ei silti olisi tullut mieleenikään mennä pettämään ihanaa vaimoani. Rakastan häntä, enkä ikinä voisi loukata.
Jos tämän takia olen keskiaikaan kuuluva muinaisjäänne, niin sitten olen siitä todella ylpeä!
Elämä nyt vain joskus on monimutkaista ja yhtäkkiä löytää itsensä täysin kummallisesta tilanteesta. Uskoin nykyiseen parisuhteeseeni niin vahvasti, että järkytyin, kun tajusin ihastuneeni erittäin pahasti toiseen mieheen ja menin mukaan hänen flirttailuunsa. Yksi asia johti toiseen, eikä kaikki tekemiset olisi kestäneet ns. päivänvaloa. Pariin otteeseen olimme mieheni kanssa jo lähellä eroakin - hänen aloitteestaan, eikä asialla ollut mitään tekemistä minun touhuiluideni kanssa. (Joo-joo, tiedän, että tähän tulee kommentteja "oletko nyt ihan varma".)
Kyllästyin kuitenkin tähän toiseen "juttuun" ja jätin ylimääräiset touhut tämän tapauksen kanssa. Kunnes tapasin seuraavan, joka vei kertakaikkiaan jalat alta. Tämän tapauksen kanssa menin sänkyyn asti. Enkä vain kerran, vaan useammankin... Nyt sekin juttu on ollut ohi jo vuoden päivät ja siitä jäi hauskat muistot ja olemme kyllä edelleen ystäviä ainakin sillä tasolla, ettei tarvitse kadulla puolta vaihtaa, jos kohtaamme. :)
Mitä sitten? Ei liene yllätys, että olen jälleen ihastunut. Nyt eletään taas sitä jännittävintä vaihetta, kun flirtti ja vihjailut lentävät puolin ja toisin, mutta kumpikaan ei uskalla tehdä varsinaisesti aloitetta "suhteen" laadusta johtuen. Ehkä toisenlaisissa olosuhteissa tai jos olisi mahdollista törmätä jossain ravintolassa, jotain voisi tapahtuakin. Haaveilen hänen kosketuksestaan, mutta en usko, että tällä vauhdilla ikinä pääsemme asiassa eteenpäin.
Varsinainen parisuhteeni ei ole kriisissä, seksi sujuu kotona ja on varmasti parasta, mitä ikinä on yhdessäkään parisuhteessani ollut. Sen takia ei siis tarvitse vieraisiin mennä. En tiedä, mikä minua "vaivaa" - onko tämä jotain itsetunnon pönkitystä, onhan kiva olla ihailtu ja flirttailun kohde.
Tiedän siis, mitä käyt läpi, enkä tuomitse sinua. Tunteilleen ei voi mitään - ja kerranhan täällä vain elämme, joten miksi emme nauttisi tästä ainokaisesta elämästämme. Se, mitä toinen ei tiedä, ei voi häntä satuttaa!
Tsemppiä ja ihanaa kevättä sinulle!
Kyllä hyvänkin parisuhteen aikana saattaa ihastua kertaan jos toiseenkin, siinä ei ole mitään ihmeellistä tai pahaa. Sen sijaan jos rakastaa ja arvostaa puolisoaan ja haluaa jatkaa elämää tämän kanssa, ei ihastumisen eteen tule tehdä yhtikäs mitään. Pikeemminkin ihastusta pitää vältellä kaikin tavoin, kaikki ajatukset hänestä kannattaa torpata jne.
Jos taas ei rakasta puolisoaan, voipi ennen sänkyyn menemistä ottaa eron.
Ihmiset kelatkaa, ennen kuin haukutte minua, peilaten omaa idioottimaisuuttanne tekstiinne!!! Onneksi tässä ketjussa on pari järkevääkin ihmistä!
1.Ensinkin, olen puhunut miehelleni asiasta!!
2.Toisekseen, komea ja ihana työkaverini ei ole naisten mies. Itseasiassa hän on oikeastaan päinvastainen sellainen.. Nuoret naiset säikkyvät häntä hänen assertiivisuutensa takia, sekä johtajaluonteensa takia. ja mies ei koskaan lirkuta kenellekään naiselle.. Hän on tiukkalinjainen kaveri. Kyse ei ole siis mistään don juan efektistä.
Olen aikuinen nainen, en kaksi kymppinen ja niin on se toinen mieskin. sanotaan nyt niin, että 35 ja alle 45 olemme kummatkin, niin ei mene liian tarkaksi ;) Sanotaanko vaikka niin, että hänen charminsa puree minuun, samaa ei voi sanoa kaikista naisista! Eikä ainakaan niistä kaikkein nuorimmista!
Romanttiset luritukset jätin jo teini-ikäisenä!
Kun olen miehen kanssa haluan antaa hellyyttä ja osaan ottaa sitä vastaan, en todellakaan ole mikään teinityttö, joka vain odottaa miehen kuumia käsiä vyötäisilleen! Hah! Olen tunteva olento, joka haluaa antaa ja ottaa vastaan, siinä se. En ole paholainen!! Ja olen ristiriitaisessa tilanteessa, siinä kaikki..
Vain kakkoset (naispuoliset) ovat syntisiä ja huonoja ihmisiä -huoria... OIkeastaan heillä ei ole edes mitään ihmisarvoa. Sen sijaan, jos olet vaimo, niin kyllä sinulle ymmärrystä löytyy, etkä paha ole vaikka vieraasta haaveiletkin, ja jopa sänkyynkin menisit. Se on se avioliitto sellainen ihmeellinen asia, että se tekee naisesta kuin naisesta pyhimyksen. Kaikki entiset ja tulevat synnit on pois pyyhitty... Sehän on tällä palstalla jo selväksi käynyt.
Joo totta puhut.
Se on saakeli joka ikinen ihminen vain inhimillinen olento! Eikä nainen pyhäksi neitsyeksi muutu vaikka vihille menisikin!
Ja satun tuntemaan erään, joka on "kakkos" nainen, joka on ihana ihminen, enkä ikinä lähtisi sitä naista tuomitsemaan!
MInä olen oppinut elämästä yhden läksyn! Ketään ei saa tuomita, koska ollaan kaikki vaan ihmisiä!
Lyökää tuomitsijat minua raamatulla päähän, jos on kanttia!!!!
Okei minulla on muuten kanttia tuohon raamatulla päähän lyömiseenkin siellä on hyvä jae: mitä tahdot toisen itsellesi tekevän tee se myös hänelle.
ja sitten tuli mieleen, mitä tykkäisit jos miehesi ihastuisi tulisesti ja pettäisi sinua, olisiko sekin okei, kun kerran kaikki on okei nykymaailmassa.
Pitäisikö avioliitot kieltää lailla, että väki saisi viuhtoa miten tykkää, hyppiä sänkystä sänkyyn.
Lapsilla olisi ainakin mukavaa kun olisi 17 pappaa :)
ei hyvät ihmiset moraalia peliin nyt.
http://www.suhdesoppa.fi/category/uskottomuus/
Koetas selailla noita suhdesopan todella hyviä uskottomuus artikkeleita, ja pyydän sisäistä ne.
Itse näen aina punaista kun kuulen tahi näen pettäjän, se saa vereni kiehumaan, en voi käsittää miten joku voisi aiheuttaa moista kärsimystä rakkaimmalleen, joten ota siitä kiinni, pysy kaukana ihastuksestasi äläkä missään tapauksessa hankkiudu hänen kansaan sellaisiin tilanteisiin jossa riski voi muuttua käytännön teoiksi.
Tuomitsen sinut täysin, itse olen ollut 21 vuotta uskollisena avioliitossa ja aion olla jatkossakin, jopa ihastumisia on sattunut matkan varrelle, mutta ne menevät ohi äkkiä kun ymmärtää olla ajattelematta heitä/ olla olematta tekemisissä heidän kanssaan.
Joten nyt jäitä hattuun ja suoraselkäisyyttä peliin, jätä haaveilu ja tee selvä pesäero siihen mieheen, lupaathan?
Kopsaan tähän eräältä toiselta foorumilta pettäjän viestin. Jokaisen kannattaa lukea se. Pistää oikeasti ajattelemaan. Kannattaa nyt arvostaa sitä mitä itsellä on, sillä jos tekee jotain tyhmää, voi menettää kaiken:
"Minä pilasin hyvän suhteen,elämäni parhaan vastaavanlaisen kännimokan takia ja kadun sitä lopun ikääni.Meillä oli vastaava tilanne,olimme toistemme ensimmäiset ja ainoat,yhdessä oltu yli 7 vuotta.Joku ihmeen houkutus kokeilla" ruohoa aidan takana" iski sitten umpikännissä risteilyllä -itse kokemus oli paitsi vastenmielinen ja kamala,henkinen tuska ja morkkis sen jälkeen oli jotain ihan hirveää.Vannoin itselleni etten ikinäkoskaan miehelleni kerro,mutta asia vaivasi ja vaivasi ja huomasi mieskin että jotain on vialla,niin sitten kerran muuatman viinilasillisen rohkaisemana tunnustin - jo samalla hetkellä kun sanat putosivat suustani,tajusin että nyt tuli tehtyä peruuttamaton moka; Aivan uskomatonta miten miehen ilme muuttui,koko olemus,ihan kuin hän olisi lysähtänyt kasaan,naama meni tuhkanharmaaksi ja silmiin tuli sellainen tuska ja epätoivo,että minun sydäntä kylmäsi.Vieläkin tuntuu kauhealta muistella tuota hetkeä, olisin voinut valua häpeästä ja itseinhosta maan rakoon.
Niin.Ihanana,ymmärtäväisenä,hyvänä mieheni hän sanoi että antaa minulle anteeksi.Että mikään ei ole koskaan häntä enempää loukannut, mutta ei halua elää ilman minua koska olen hänen elämänsä nainen.Olin taas onnellinen, ihanaa,mieheni antoi anteeksi ja minä olin ylpeä itsestäni kun olin niin ROHKEA että olin tunnustanut!Mutta ei.Tunnustin vain lievittääkseni omaa syyllisyyttäni,saadakseni anteeksiannon.Suhteemme ei koskaan palautunut ennalleen,vaikka yli vuoden päivät vielä olimme yhdessä ja näin että mies yritti ihan tosissaan, mutta asia oli koko ajan välissä.Näin,että se oli hänellä mielessä joka kerran kun rakastelimme.Näin että hän surullisena iltaisin mietteissään ajatteli sitä,ehkei tietoisesti mutta jossain taustalla se oli kuitenkin.Ja,mikä tuntui pahimmalta,mies ei enää ottanut puheeksi yhteisen lapsen hankintaa,mitä olimme jo muutamia vuosia suunnitelleet.
Niin sitten eräs kylmä pakkasaamu miehen lähdettyä töihin,löysin pöydältä kirjeen.Siinä hän kertoi kaikki kauneimmat asiat ja sanat mitä koskaan olen saanut itsestäni kuulla,sanoi että " jollain tapaa" rakastaa minua aina,mutta ei saa sitä KAUNISTA JA PUHDASTA tunnetta takaisin mikä oli ennen.Siis jätti minut.Aivan kuin olisi maa revennyt jalkojen alta,lysähdin maahan,en saanut henkeä.
Erostamme on nyt nelisen vuotta, jona aikana olen tapaillut muutamia miehiä ja nyt elän avoliitossa hyvän,ihanan miehen kanssa.Meillä on hyvä suhde ja rakastan häntä, mutta eri tavalla,jotenkin laimeammin,arkisemmin.En sillä kiihkolla ja sydämeni koko voimalla kuin exääni,joka oli elämäni mies.Edelleen hän tulee uniini,on mielessäni,tiedän etten ikinä unohda tai lakkaa kaipaamasta.Vihaan ja halveksin itseäni siitä mitä tein- Siitä kännipanosta , mutta nyt jos saisin kelloja taaksepäin,jättäisin kertomatta.Kärsisin yksin syyllisyydestä jonka ITSE itselleni aiheutin,enää en laittaisi rakkaintani kärsimään.Ei ole mitään pahempaa kuin nähdä elämäsi tärkeimmän ihmisen kärsivän,vielä kun tiedät olevasi syypää siihen!
Erostamme saakka olen syönyt masennuslääkkeitä.Mikään ei ole ollut entisensä,entinen elämäniloni on tiessään.Olen satunnaisesti nähnyt exääni eron jälkeen,ja aina sama sähköinen lataus on välillämme-se,että olimme tarkoitetut toisillemme,mutta minä pilasin sen,peruuttamattomasti.Toivon, että ehkä vielä joskus pystyisin antamaan itselleni anteeksi."
kopsaajan tarinaan, tämä kirjoittaja tuntuu katuvan sitä, että kertoi homman miehelleen, ei sitä että petti.
siinäpä taas moraali esimerkkiä kerrassaan.
No joo... Kyllä se kirjoitteli siellä myös sellaista, että katuu kovasti jne. Itsekin tosin ihmettelin tätä kohtaa:
"nyt jos saisin kelloja taaksepäin,jättäisin kertomatta."
Ehkei hän ajatellut ihan loppuun sakka, vaan kirjoitti tämän nopeasti jne. mutta jos itse olisin pettänyt ja saisin siirtää kelloa taaksepäin, jättäisin kokonaan pettämättä. ;)
Hyvä ketju!
Oma mieheni,sanoi minulle aloittavansa pelehtimään työkaverinsa kanssa,että saataisiin työpaikalle puheenaihetta.Hänen mielestään se oli vitsi,mutta olenko tosikko kun en ymmärrä missä kohtaa piti nauraa?Eräs kirjoitti "kohtele toista kun, haluat itseäsi kohdeltavan"Taidankin etsiä oman "pelehtimis"kaverin.
Katsotaan sitten miten tässä käy.
Pettäminen kuin pettäminen on väärin. En silti tuomitse. Kaikki tallaa tavallaan. Keskustele miehesi kanssa erosta ja lähde katsomaan mailmaa. Mailmasta irti päästäminen siinä vaiheessa kun mennään naimisiin on tärkeä homma. Moni jättää nuoruutensa elämättä ja sinkoilee ihastuksiensa perään kun on naimisissa. Typerintä asiassa kuitenkin on, että tunnut jo tehneen päätöksen itse, joten en ymmärrä miksi mielipidettä tai asiaa pitää tänne tulla puimaan?
Onko oikein mennä pettämään? Onko oikein olla onneton? rakastaa toista sokeasti? Kukin miettiköön omassa päässään asioita, tai keskustelkoon miehensä/vaimonsa kanssa asiasta. Turha spekulointi keskustelupalstalla ei ole kuin hakua oman itsetuntonsa murtamiseen, että joku kannattaisi sinua askelissasi. Elät omaa elämääsi, etkä tarvitse siihen muilta neuvoja tai niksejä. Virheet opitaan itse ja niistä toivottavasti otetaan opiksi. Suurimmat virheet jokainen tuntuu ymmärtävän.
Kevään alkuja sinne kuitenkin.
Vaikka olet keskustellut miehesi kanssa ei se tarkoita sitä, että pettäminen on OK.
Jos haluat uuden miehen, eroa vanhasta ja sitten go ahead. Tämä sinun juttusi pohjimmiltaan kuullostaa siltä, että pidetään tuota vanhaa vielä varalla, jos uusi ei toimikaan.
Jos olet valmis loukkaamaan miestäsi noin paljon ota nyt ihmeessä itsekin hieman riskiä ja eroa sen jälkeen siirry uuteen. Jos se ei sitten toimikaan, niin se on sinun ongelmasi.
Tuo on lähinnä itsekkyyttä ja sitä ei paranna kertominen miehelle. Tosin jos miehesi olisi sanonut, että senkun otat toisen miehen ja haluaa edelleen jatkaa kanssasi sivusuhteesta huolimatta, asia on tietenkin toinen.
Voi Voi kuulkaa, se on pettänyt itse minua, se minun mieheni! Kuin vierasta sikaa!
ON jännää, miten minut nähdään rikollisena ja se mieheni viattomana, ikäänkuin uhrina!
Ihmiset eivät ensinkään tunne minun tarinaani, ei minua, eikä miestäni.. Ja mitä ollaan koettu. Nyt koen olevani enemmänkin aisankannattaja tässä suhteessa.
Ihan totta, että rakastan miestäni, mutta toimiiko tämä juttu parisuhteena, siitä en ole 100% varma.
Ne on monet hyvät suhteet alkaneet ns. salasuhteina. Joskus voi käydä niin, että sieltä löytyy juuri se, joka natsaa todella hyvin.
Kuten sanoin, tässä tapauksessa kyse on hyvin pitkälti fyysisistä tunteista vain ja ainoastaan, puhtaasta "himosta", mutta on siinä jotakin muutakin tunnetta mukana..
MInä tiedän, että se toinen mieskin on ihminen, joka ansaitsee rakkautta. En minä voi käyttää häntä itsekkäisiin tarkoituksiini, varatun naisen tarpeisiin.. Kyllä minä ymmärrän herra jumala nämä asiat! Mutta mistä nämä tunteet tulevat, en tiedä.. Eivät nämä tunteet ketä tahansa kohtaan syty!
Itsetunnon pönkittämistä tämä "flirttailu" ei ole ollut, vaan ainoastaan jonkin tunteen etsimistä, sellaisen tunteen, mikä on ollut kateissa kauan.. Surullista se kai on! Niin kovin olen kaivannut kuitenkin sitä tunnetta, että vähällä olen ollut poiketa hänen kanssaan jossakin, jos tilanne olisi ollut sopiva.. Miehen silmät ovat säihkyneet ja hymyilleet, kun olen hänen lähellään. Hänen on vaikea peittää hymyään, hän näyttää onnelliselta, vaikka ei yleensä koskaan hymyile ja on niin vakava luonne.. Hän on pyörinyt luonani ja katsellut minua paljon, siitä on tullut todella lämmin olo. Mutta sitten ajattelen, että en voi paljoakaan tarjota hänelle "varattuna naisena", siitä taas tulee surullinen olo.
Vaikka tunnenkin ns. himoa, niin tunteisiin sekoittuu halua antaa hänelle jotakin hyvää, hellyyttäkin kai.. Jumala minua auttakoon (jos auttaa)..
Täällä kun on niin kunnollista 'Jumalaa pelkäävää kansaa', niin kertokaa, voiko tästä sopasta enää hyvää saada?
No, menen itseeni ja mietin asioita..
Olisit kertonut heti aluksi, että miehesi on pettänyt sinua jo aiemmin! Nyt sinulle taatusti löytyy myötatuntoa!
On kyllä todella huvittavaa lukea tätä palstaa miten suhtautuminen pettäjään, petettyyn ja kakkoseen on NIIN erilaista, kun on kyse eri sukupuolesta.
Olet vaimo, joka flirttailee toisen miehen kanssa -sinua haukutaan, mutta kukaan ei ole haukkunut tätä toista miestä! Jos tilanne olisi niin, että olisit varattu mies, joka flirttailee toisen naisen kanssa, tämä toinen nainen haukuttaisiin huoraksi, syytä olisi vain hänessä.
Jos petetty henkilö, joka tänne kirjoittaa on mies, aletaan häneltä kysellä, mitä pahaa hän on tehnyt vaimolleen, kun on ajanut tämän pettämään itseään. Sitten taas jos petetty on vaimo, häntä ymmärretään, miestä saatetaan vähän moittia, mutta se paha kakkos-nainen on taas syyllinen kaikkeen, aivan kaikkeen...
Kumma, ettei näistä kakkos-miehistä puhuta ikinä. Mitä ja millaisia he ovat?
"
Täällä kun on niin kunnollista 'Jumalaa pelkäävää kansaa', niin kertokaa, voiko tästä sopasta enää hyvää saada?"
No ei tietenkään, tiedät sen jo itsekkin. Jos kerran miehesi on sinua pettänyt, niin mitä sinä enää siinä suhteessa teet? Haluat kostaa?
Jos oikeasti haluat hänen kanssaan jatkaa, niin käyttäydy myös niin. Jos taas haluat hänestä eroon, niin VÄHÄN SELKÄRANKAA perkeleen pelkuri.
Tekstisi on niin ala-arvoista, että en edes kommentoi!! Sen sanon, että olen tehnyt parhaani ja yrittänyt. Pelkuri en ole, vaan ainoastaan ajatellut perhettä, lapsia jne. Se ei ole pelkuruutta se!
Puhu pelkuri itsestäsi vain, piste.
No kuule mieti keskenäsi vaan. Ensin tuut tänne kyselee ja kun saat mielipiteitä, niin sitten alt puolustautuu ja aukoo päätäs...
En auo päätäni, ainoastaan minua turhauttaa ihmisten "haukkuminen" vaikka eivät tunne minua.
Ilmeisesti on vaikea käsittää, että vasta viime kuukausina olen alkanut herätä siihen oivallukseen, että suhteeni ei kenties olekaan minulle oikea.
Olen kyllä itsenäinen nainen, enkä etsi miestä turvakseni, joten jos ei natsaa, niin muutan vaikka omilleni! En todellakaan pidä miestäni "varalla"! Lapseni ovat jo isoja ja pärjäävät kyllä. Kiitos ihastukseni, olen alkanut ajatella näitä asioita.
Elämä on liian lyhyt hukattavaksi!
Näyttää siltä, että haet kerta toisensa viestin syitä, että saisit jonkun sanomaan, että mene ja tee syrjähyppy. Valitettavasti meistä ei monikaan mene tähän "halpaan" mitä esität. Vaikka olisit 50plus, niin kasva aikuiseksi ensin..Et vaikuta kovinkaan järkevältä. Taitaa vaan olla juhannus hameen alla kaikenaikaa..
Pettäminen on veteen pirretty viiva, riippuu keneltä kysyy...