Olen tässä omassa parisuhteessani arvuutellut, että kummasta hermostuisin enemmän... siitä että miehelläni on vahva henkinen kontakti toiseen naiseen vai siitä legendaarisesta yhden illan hairahduksesta eli panosta.
Viiniä siemaillessa kallistuin vahvasti siihen, että sen panon voisin antaa anteeksi, jos siihen ei tosiaankaan liittynyt tunnetta.
Mutta jos on tunne mukana ja tapaillaan toista naista, niin se on kyllä minusta on raakaa omaa puolisioaan kohtaan.
Kumman sinä antaisit anteeksi?
Viiniä siemaillessa kallistuin vahvasti siihen, että sen panon voisin antaa anteeksi, jos siihen ei tosiaankaan liittynyt tunnetta.
Mutta jos on tunne mukana ja tapaillaan toista naista, niin se on kyllä minusta on raakaa omaa puolisioaan kohtaan.
Kumman sinä antaisit anteeksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
yhden illan hairahduksen.
Mie en kumpaakaan tai sitten saisin luvan et vieras panis mua ja ukko kattois vierestä.
Entä jos ukkosi haaveilee tuosta; että vieras panis sua ja hän kattelisi vierestä?? Menisi ihan heikunkeikun tuo ajatus "silmä silmästä".
Pystyisitkö keskittymään seksinautintoon tuossa tilanteessa vai saisitko tyydytystä ainoastaan siitä, että ukkosi katselisi?
Itse tein niin, että kävin naimassa exän kanssa ja sitten toisen spermat vielä
sisällä nain kotiin tullessa omaa miestäni..
SE tuntui hyvältä kostolta...
En kertonut miehelleni mitään, mutta itsestä tuntui hyvältä ja miehen oma pettämisjuttu ei sen jälkeen miltään...
Mitä raakaa on vahvassa henkisessä kontaktissa kenenkään ihmisen kanssa? Sehän on ainoastaan hyvä ja positiivinen asia. Ja mitä ihmeen anteeksiannettavaa siinä vielä olisi? Ei mitään. Ehkä siinä tapauksessa, jos on mustis eikä itsellä ole vahvaa henkistä kontaktia keneenkään, ei edes kumppaniinsa.
Tunteet, ajatukset, haaveet yms eivät ole pettämistä. Seksi on. Mutta senkin voisi antaa anteeksi, riippuu tapauksesta. Yleensä kyllä kannattaa antaa kumppanille anteeksi muutaman kerran jo valmiiksi. Mistä sitä tietää mitä hän touhuaa selän takana ;).
Parisuhteessa pääasia on parin välinen suhde. Vaikka se olisi kuinka hyvä tahansa, niin itse tai puoliso voi silti vähintään kerran elämässä poiketa vieraissa. Se ei ole ollenkaan niin vaarallista kuin kuvitellaan. Parasta tietysti, jos sen pystyy tekemään salaa - ja niinhän monet onneksi pystyvätkin. Rehellisyys kannattaa vain vankoissa ja suorasukaisissa suhteissa, joissa molemmat pystyvät käsittelemään (vähäiset) tunteensa lähes täydellisesti. Tässä tulee usein vakavia ylilyöntejä. Monet kuvittelevat osaavansa suhtautua puolison rehellisesti tunnustamaan uskottomuuteen, mutta eivät sitten osaakaan.
Hyvä, "tiina*" ! Molemmat ovat anteeksi annettavia ja elämän pienimpiä pahoja. Ihmiset tekevät toisilleen paljon pahempiakin asioita, eikä kukaan korvaansa lotkauta niiden takia.
Kuinka edes voit kuvitella omistavasi toisen ihmisen tai hänen "ajatukset". On pelottavaa minkälaisia mörköjä tuo mielikuvituksesi on toisen päähän kykenevä kuvittelemaan! Kovin käy mielessä armoitetut kirjailijat Kafka ja Orwell, sekä heidän kuvaukset totalitaarisesta yhteiskunnasta.
Ihan oikeasti hellitä nyt hyvän sään aikana. Aikuisten ihmisten valvomisesta ja jatkuvasta epäilystä saat vain pääsi kipeäksi. Se ei muuten sitten edistä teidän suhdetta sitten alkuunkaan.
HUH HUH! Olihan kommentteja!
Itse en kyllä edes halua suhdetta tuollaisten ihmisten kanssa, joiden mielestä pettäminen suhteessa on ihan OK!
Kannattaa siis kaikkien hyvin perata tuleva kumppani ja ottaa tuokin asia esille jo hyvin varhain, saako suhteessa sitten harrastaa seksiä tai olla sydänystävä jonkun muunkin kanssa! Ettei turhaan mene sellaiseen sitten rakastumaan.
Ei kiitos minulle tuollaista löysää suhdetta!
Luulenpa että uskollisiakin vielä kuitenkin löytyy ja heitä, jotka oikeasti haluavat panostaa siihen omaan suhteeseensa, eivätkä kulje alapäänsä määräämänä.
Mitä virkaa on "omalla suhteella", jos maailman- ja elämänkuva on niin ahdas ja rajoittunut, että on "löysää", jos ihmisellä on olemassa elämässään muitakin ihmisiä kuin oma pari. Kaikenlaisia muita ihmisiä, asioita, elämää ...
Tai onhan sillä 'virka': karsinan, vankilan, elämättömän elämän ...
No niin. Opetellaan lukemaa ja ymmärtämään lukemansa. Noinko minä sinun mielestä asian esitin?
1. Et voi omistaa toista ihmistä etkä hänen ajatuksiaan. Orjuus on laissakin kiellety.
2. Jos ryhdyt ahdistuksissasi keksimään toisen päähän mitä erilaisimpia visioita miten juuri sinä et ole puolisollesi rakas ja haluttava sielunkumppani, niin mene terapiaan, koska suhteenne tulee todennäköisesti ajautumaan kiville.
3. Tärkein suhde parisuhteessa on suhde ITSEENSÄ. Jos et ole itsesi kanssa sujut, niin tuot vääjäämättä ne traumat ja ahdistuksesi kummittelemaan kärvistämään suhdettasi.
4. Pelko on loputon energialähde negatiiviselle suhdetta rasittavalle ajattelulle. Se tulee syömään ihmistä sisältä rotan lailla ja heijastuu vääjäämättä asenteesi ja suhtautumiseesi partneriasi kohtaan.
5. Edellisistä ei voi tehdä mitään johtopäätöstä minun sitoutumisesta / sitoutumattomuudesta parisuhteeseen taikka mielipiteestäni seksistä parisuhteen ulkopuolisten kanssa, joten Huh huh itsellesi. Tulkitset kirjoitustani oman elämänkokemuksesi ja pelkojesi kautta ja koet ilmeisesti minut varsin valttattomaksi vipeltäjäksi. Pahemmin et olisi voinut erehtyä. Olen ollut ehdottoman uskollinen, mutta en silti katso voivani omistaa puolisoani tai hänen ajatuksiaan. Hän nauttii suunnatonta luottamustani, enkä tunne mitään tarvetta taikka oikeutta kontrolloida häntä. Hän on minulle rakas ja tärkeä, jos minua kylmäksi luulet.
Meidän tulee joka päivä olla puolisoidemme rakkautensa arvoisia ja päin vastoin.
Niin parisuhteessa kuin elämässä yleensäkin ehdottomuus johtaa harhaan ja tuhoaa ihmissuhteet.
Alussa kannattaa tosiaan asia selvittää, ettei
tule sitten rakastuttua tuollaisiin Auervaaroihin...