Tasojoukkueet

Seuran vaihto. Poikasi juokkue on tullut tiensä päähän. Tyypillinen virhe ammattitaidottomilta faijavetäjiltä. Pelinjohtajat tekevät oman rankinglistan, peluuttavat mielestään parhaita. Heidän mielestään heikommat lopettavat ja vääjäämättä lopettaa myös niitä pelinjohtajien suosikkeja. Silloin on tilanne, että poikia ei ole tarpeeksi edes yhteen joukkueeseen. Poikani joukkueelle kävi näin. Oli kesä, kun oman joukkueen pojat eivät kelvanneet lainkaan kentälle ja pj:t käyttivät jopa tyttöjä omien poikien sijasta. Seuraavana kautena tuli joukkokato ja nyt tämä joukkue on ilman pelaajia, seitsemällä on vaikea pelata.

Aika raakaa ja tyhmää touhua vielä tuossa iässä. Harmittaa kun junnujen vetäjät tekevät näinkin tyhmiä päätöksiä, saahan sitä sitten miettiä, miksi pesäpallo toiminta vähenee / katoaa monella (varsinkin pienemmällä) paikkakunnalla...

Koetetaanpa joukolla keksiä kutkuttavia sukkeluuksia, joita heitellä puolihuolimattomasti sellaisille valmentajille, joiden joukkue on "kadonnut" mystisesti.

Eräällä valmentajalla oli tapana viljellä sanontaa: "keskimäärin on mukavampi voittaa kuin hävitä" kun halusi puolustella sitä, miksi hänen oma lapsensa ja muutama suosikki sai pelata käytännössä aina. Nyt joukkue on mystisellä tavalla kadonnut talven aikana ja jäljelle jääneistä ei enää saa kokonaista joukkuetta kasaan.


Odotan tilaisuutta päästä sanomaan:

"keskimäärin on mukavampi kun on joukkue kuin että ei ole joukkuetta."

"ne harjoittelee, jotka pelaa"


Kutkuttaa ajatuskin siitä, ettei ko. valmentajalla enää ole joukkuetta jota valmentaa! Ihanaa!!!

Joskus voi ärsyttää suunnattomasti sana "puis" "pois"-sanan sijasta:

"ketäs pelaajia tästä joukkueesta nyt on jäänyt puis?"

"jäittekö te nyt kokonaan sarjasta puis?"

Laita lapsesi harrastamaan urheilua

Aivan sehän on kuitenkin vain liikuntamuoto ei urheilulaji, siksi en ymmärrä miksi pitää riidellä peliajoista.
Jos lapsesi on liikunnallisesti lahjakas laita hänet harrastamaan jotakin urheilulajia.

Tuollaiset valmentajat ovat syvältä.

Kannattaa nostaa kytkintä heti, jos noin nuorissa aletaan jo tähyilemään menestyksen perään. Et jää katumaan.

Meidän perheessä seurattiin liian kauan touhua, jonka lopputulos olisi pitänyt osata ennustaa jo siinä vaiheessa, kun valmentaja alkoi höpistä näitä "keskimäärin on mukavampi voittaa"-mantrojaan.

Valmentajien pojat pelasivat aina ja jos valmentajan poika oli sairaana, niin eipä pidetty harjoituksiakaan eikä pelinjohtaja ollut kiinnostunut johtamaan peliä ellei oma poika ollut pelissä. Ja sama tyyppi kehtasi marista vanhemmille siitä, kun lapset eivät ole sitoutuneita.

Ja "hyvä veli"-verkosto toimi. Pelinjohtajat ottivat seurassamme toisten pelinjohtajien lapsia tuuraamaan oman joukkueensa poissaolevia. Ja antoivat näiden pelata samaan aikaan kun oman joukkueen pelaajat istuivat jokereina.

Suurin viisaus ei tosiaan ole pesäpallovalmentajissa.