On itsestään selvää, että jos mies lyö, niin silloin pitää lopettaa suhde.
Päivänselvää! Tietysti! Tottakai!
En ymmärrä oikeastaan naisia, jotka täällä valittavat.
Miksi hemmetissä te annatte jonkun miehen lyödä teitä? Miksi kuitenkin jatkatte suhdetta?
Rakkautta? - Asiaan: seksiä, perverssiä alistumista, hölmöyttä vaan!
Sitä seksiä löydätte muualtakin.
Kyllä te itsekin tiedätte, että asiat on päin p..., miksi te jatkatte?
Päivänselvää! Tietysti! Tottakai!
En ymmärrä oikeastaan naisia, jotka täällä valittavat.
Miksi hemmetissä te annatte jonkun miehen lyödä teitä? Miksi kuitenkin jatkatte suhdetta?
Rakkautta? - Asiaan: seksiä, perverssiä alistumista, hölmöyttä vaan!
Sitä seksiä löydätte muualtakin.
Kyllä te itsekin tiedätte, että asiat on päin p..., miksi te jatkatte?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis miksi naisia kuolee perheväkivallan uhrina. Itse melkein kuolin. Vammauduin. Henkinen alistaminen yhdistettynä ruumiilliseen alistamiseen.
"Lasten takia" on sitten ihan turhin selitysyritys. Lasten takia perheväkivaltaa sietävä voisi mennä vaikkapa kertomaan koko perhetilanteensa neuvolapsykologille, kuullakseen mitä mieltä lasten hyvinvoinnin asiantuntija on moisesta meiningistä. Se, että väkivaltaa häpeillään ja piilotellaan, ei auta lapsia yhtään, kasvattaa vain niitä virtahepoja perhehelvettien olohuoneisiin. Ei ole ainoastaan mies päästään pipi tuolloin, kyllä vaimonkin tulisi pystyä ottamaan vähän etäisyyttä asiaan, niin että omat aivot alkavat taas toimia.
Aloittajan kanssa yhtä mieltä. Ja jatkuva henkinen väkivalta luhistaa niin äidin kuin lapsetkin, kuka sellaista lapsilleen haluaa?
Joskus naisen ainoa keino suojella lapsiaan (ja itseään) edes jollain tavalla on jäädä ja totella.
Olen itsekin ollut joskus hullun miehen "vankina" ja tiedän, että lähteminen ei todellakaan ole niin yksinkertaista, että vain lähtee. Se vaatii paljon enemmän ja jos lähteminen ei onnistu ajoissa niin sitten se käykin lähes mahdottomaksi.
Helppo huudella kun ei tiedä, mitä kaikkea siellä seinien sisällä voi tapahtua. Ymmärtää ei voikaan ennen kuin tietää.
No kerropa minulle tyhmälle missä tapauksessa lapsille on hyväksi todistaa kodin väkivaltaa, ja puhutaanko päivistä, viikoista, kuukausista vai vuosista. Eikö ole lapsille parempi vaikka tulla sijaiskotiin sijoitetuiksi jos heidän isänsä on hullu ja äiti päättää jäädä? Olen ilmeisen tyhmä ja siksi kyselen.
Sanoinko minä, että lapsille on hyväksi todistaa kodin väkivaltaa??
Se ei ole hyväksi aikuisillekaan.
Sanoin ainoastaan, että se lähteminen ei aina ole niin helppoa, että lähtee vaan. Kyse ei ole siitä, että äiti päättää jäädä väkivaltaiseen suhteeseen vaan siitä, että kuinka siitä lähtee niin, että ei syntyisi enää rumempaa jälkeä kuin on jo syntynyt.
Ruumiita tulee monesti juuri siinä tilanteessa kun toinen yrittää lähteä.
Et ole tyhmä, mutta kun et tiedä! Minä tiedän. Olen joskus lähtenyt väkivaltaisen miehen luota kolmen lapsen kanssa. Tyhmä en ole minäkään vaikka niin haluaisit uskoa.
Niinpä, niinpä... On kevyt huudella, kun ei tiedä. Kun tietää, sanat alkavat loppua.
Pelon tasapaino on pelottava tasapaino. Siinä minimoidaan vahingot. Hyvää ratkaisua ei ole, on vain vähiten huonoja. Ja joskus joutuu tekemään ensin huonomman ratkaisun, jotta voisi edes joskus tehdä hyvän.
Välivalta on väki_valtaa. Valtaa siis. Vastapuoli on vailla valtaa. Mitään valtaa, useimmiten. Sellaisessa tilanteessa on äärimmäisen vaikea tehdä mitään ratkaisua, pientä, saati suurta.
Se on vähän sellaista, että olet kädet ja jalat sidottuina ja kapula suussa siinä ja niistä lähtökohdista sinun täytyisi tehdä siirto, joka vaatisi leijonan voimat täysissä sielun ja ruumiin voimissakin olevalta ihmiseltä.
Lukaisin muutamia kirjoituksia täältä.
Huomasin narsismi mantran olevan varsin suosittu syy/selitys kaikelle mahdolliselle. Muistuttaisin, ettei kannata yleistää, kaikki eivät ole narsisteja.
Missään olosuhteissa väkivalta ei ole hyväksyttävää. Vika on aina lyöjässä ei lyödyssä. On helppoa jakaa ohjeita, kertoa toimintamalleja.
Joten kerronpa oman mantrani:
Jätä se sika, ansaitset parempaa.
Mä sain lapsena usein turpaan äidin juopolta miesystävältä. Olin silloin 9 vuotias. Välillä tuli nyrkkiä ja välillä mailasta naamaan. 19 vuotiaana asia alko vaivaamaan ja kävin tylysti kostamassa kaikki hakkaamiset kun sain selville missä tää kyseinen henkilö asuu. Eipä mies enään kävele ja lyö ketään ikinä!