Piti laittaa tämä tuohon uskova - ei -uskova -ketjuun, mutta oli niin pitkäksi jo kasvanut että olisi sinne hukkunut. Joten tällaista näkökulmaa vaihteeksi tähän seksikeskeiskulttuuriimme.
Esiaviollinen seksi - miksi kannattaa odottaa?
http://www.aslan.fi/archives/100
Esiaviollinen seksi - miksi kannattaa odottaa?
http://www.aslan.fi/archives/100
Vastaukset 11
Vanhimmat
Uskovaiselle naiselle kysymys:
Millä ehdoilla olisit valmis ottamaan miehen, joka ei ole ateisti, mutta ei myöskään "oikea uskova"? Sellaisen miehen, joka käy kirkossa jouluna ja häissä ja hautajaisissa, ja rukoilee joskus, mutta ei usko asioihin sillä tavalla kuin ne Raamatussa esitetään.
Voi kuulostaa hassulta mutta kysyisin neuvoa Isältä mitä pitäisi tehdä. En luota omaan arviointikykyyni. En myöskään tiedä onko minulle tarkoitettu edes kumppania tässä maailmassa vai pitääkö vielä vuosia odottaa. Sen näkee kun kokee.
Artikkelista:
"Jotkut harrastavat yhden illan juttuja tyydyttääkseen läheisyyden, hellyyden, kosketuksen ja hyväksytyksi tulemisen nälkäänsä, joiden pitäisi täyttyä lapsuuden kodin rakastavassa ja huolehtivassa ilmapiirissä."
Hmmm...mitä? Lapsuuden kodin "huolehtiva" ilmapiiri ei oikein pysty tyydyttämään jonkun mukavan naisen hellyyden ja kosketuksen nälkää kymmenen vuotta myöhemmin. Olisin ymmärtänyt, jos tuossa lauseessa ja kappaleessa olisi sanottu että niiden tarpeiden pitäisi täyttyä parisuhteessa.
Omistan toisen lainauksen m30:lle:
"Jos jaat itseäsi monen ihmisen kanssa seksin kautta joudut väistämättä PAADUTTAMAAN tunteitasi."
M30. on käytetty mies ja siksi paatunut. Kjäh.
" Esiaviollinen seksi - miksi kannattaa odottaa?"
En tiedä miksi kannattaa odottaa avioon asti, mutta oma kantani on se että
seksi kuuluu vain vakiintuneeseen seurusteluun.
Vakiintuneella seurustelulla en tarkoita mitään päivän tai parin tuntemista,
vaan viikkojen tai jopa kuukausien tapailua.
Irtosuhteita en hyväksy lainkaan, enkä hyväksyisi kumppanikseni naista
jolla on yksikin irtopano menneisyydessä.
Mistäkö sen tietää että onko joku harrastanut irtosuhteita menneisyydessään?
Eihän sitä tiedäkään, mutta mistäs sen koskaan tietää mitä toisesta tulee
ilmi tavalla tai toisella.
Oikein! Mies, joka jakaa munaansa muuten kuin vakavassa parisuhteesa pitäisi polttaa elävältä.
Itse olen elänyt myös varsin synnillistä elämää joten en tässä mitään sädekehää kiillota pääni päällä. Olen tehnyt virheitä myös uskossa ollessani, ei usko tee meistä täydellisiä alkuunkaan, päinvastoin, silloin ne vaikeudet vasta alkaakin. Onneksi on kuitenkin Herra aina jotenkin onnistunut palauttamaan ruotuun tämän ah, niin syntisen naisen :)
En jaksanu lukea kuin otsikon. Esiaviollista seksiaä kannattaa odottaa, koska seksi on kivaa.
Lukaisin linkin takaa otsikkoon "Jumala keksi seksin ja avioliiton" saakka.
Jos jumala olisi halunnut ihmisten harjoittavan seksiä vasta avioliitossa, hän olisi rakentanut ihmiset semmoisiksi, että nämä pystyisivät nauttimaan siitä vasta kristityn papin aamenen jälkeen ja kaikissa muissa tapauksissa inhoaisivat sitä kovasti.
(Näin siis olisi, jos jumala olisi olemassa, mutta kun ei niitä ole yhtään.)
Minun mielestäni ihminen ottaa todella suuren riskin, jos odottaa avioliittoon asti, ja etenkin, jos avioliiton purkaminen tai ero ei syystä tai toisesta tule kysymykseen. Olisi onnetonta huomata, että jompikumpi on sukupuolisesti jääkylmä, kykenemätön, perverssi, kyltymätön, itsekäs tai väkivaltainen sänkykumppani ja joutua viettämään jommankumman loppuelämä tuollaisen ihmisen kanssa.
Ennen ehkäisyä ja taudeilta suojautumisen mahdollisuutta tilanne tietenkin oli toisenlainen, mutta nyt onkin nyt. En millään lailla suosi sängystä toiseen hyppelehtimistä, mutta kyllä aikuisella pitää olla jonkin verran kokemusta eli realistinen käsitys seksistä ennen naimisiinmenoa. Otetaanhan sitä selvää siitä, syökö potentiaalinen puoliso vain ituja tai makkaraa, osaako hän puhua samaa kieltä, haluaako hän asua yhdessä vai erikseen ja viettääkö yöt kotona vai muualla. Iso osa elämää se seksikin on, ja huono seksi valitettavasti vielä isompi.
Miten sitten voin elää selibaatissa?
Tähän toivoisin erityisesti uskovilta vastauksia, mutta muutkin saavat vastata toki. Itselleni tuo selibaatti ei ole vaikea asia, mutta uskoisin että on uskovia joille tämä on haastavaa. Eli kertokaa miten olette ratkaisseet asian? En kysy itseäni varten vaan muita varten.
En ole uskossa, silti selibaatissa. EI ole vaikeaa jos on henkisesti vahva. En tarvitse mitään miesten keksimiä jumaluuksia minua vahvistamaan tai naisena alistamaan.
En aio harrastaa seksiä ennen kuin löydän sopivan kumppanin. Yksinkin pärjää, en ole miehsitä riippuvainen.
Ilman alistavia, eriarvoisuuteen perustuvia, sotaisia ja väkivaltaisia uskontoja maailma olisi parempi paikka.