nyt tarvisin kiperästi neuvoja et mitä tehä elämälleen.... oon kohta 20v ja seurustellu poikiakaverin kaa n. kaks ja puol vuotta ja yhes asuttu puol vuotta. tää on mulle ensimmäinen vakava suhde mut mikalla on ollu ennen mua vuosia kestäny suhde. mun ongelma on et mika on niin lapsellinen (21v.) ei olla "juteltu" vuoteen mistään suhteeseen koskevista asioista. ei sen kaa vaan voi puhua!! se vetää kaikki huumoriks. sillä on suunnilleen vaan tunti päivässä ko se ei veä sitä vitun pelle rooliansa.... kännissähän herra sitten rupeaa luritteleen rakkauden tunnustuksiaan. tuntuu että on menny maku kaikkeen, ei huvitakkaan enää yrittää jutella mistään normaaleista asioista, kun toinen puhuu joko ärrä vialla tai hoono soomi ,kattoo kieroon yms yms.... tää rupee oleen niin tuskauttavaa. seksielämä on kuollu pystyyn. kuka nyt "10 vuotiasta" lasta haluaa. tottakai mä sitä rakastan, mut ku ei vaan toimi. tuntuu et oon vaan kiintyny siihen ku on kerran ensimmäinen vakava suhde... sillon ku se ei pelleile niin sillon se on yksinkertasesti vaan ilkee. osaa loukata tosi pahasti ja kunnioituksestakin on tosi paljon puutetta. kyllä se osaa olla ihanaki jos sevaan haluu n. kerran viikos. tää tuntuu niin vaikeelta ku haluis jättää sen ja vaan mennä mutta ku tuntuu ettei sitä osaa olla yksin ilman toista. pettänytki se on mua vuosi sit mut sain kuulla siitä muualta. sen annoin anteeks ja oon sen joten kuten pystyny unohtaan.... tiiän sen ettei kuolleessa suhteessa oo mitään järkee roikkua. mutta voiko tätä enää mitenkään pelastaa??
neuvoja!!! mitä tehä!!!
minä vain...
2765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rupee etsiin itselles uutta miestä.
unohda se jätkä. Parempiakin on olemassa ja elämä on vasta alussa. :)