on ihan solmussa. Vaikka on jo kaks lasta ja tiedän millasta tää odotus on, niin tää tuntuu niin vaikeelta.
Miehen kanssa ollu niin mahtavia riitoja, että ollaan hyvin lähellä eroa. Mä otan nokkiini ehkä jonkun mielestä liianki helposti, mut minkäs teet...
Lähin sitten lasteni kanssa satojen kilometrien päähän siskon luo. Ja kuinka yllättävää, oon jo siskon ja sen miehenki kanssa riidoissa. Toisaalta tää nyt johtu siitä, että se mies on töykeä mun lapsilleni ja kukapa ei omia lapsiaan puolustaisi?? Sain sellasen itku-raivarikohtauksen, että päätin, että lasteni kanssa en enää ikinä mene heidän luo.
Pelkään että masennun kohta, kun kukaan ei ymmärrä. Mut voiko kukaan raskaana olevaa naista ymmärtääkkää.
Kotonakin suutun koska mielestäni mies ei oo tarpeeks mun tukena ja hoida niitä velvollisuuksia, mitkä kuuluu kummallekki.
Nyt oon vähän niinku jumissa täällä kaukana kotoa ja ahdistaa. Mä tunnen jo itteni ihmiseks josta ei kukaan oikeesti välitä...
Tulin vaan purkamaan tuntoja kun ei oo enää ketään kenelle puhua...Ehkä mummola on seuraava paikka jonne joudun pakenemaan lasten kanssa...Pakoon tätä ainaista riitelyä jostain.
Muuttaakko lasten kanssa pois ja ottaa yksin vastuu kohta kolmesta lapsesta. Pelottava ajatus..
Miehen kanssa ollu niin mahtavia riitoja, että ollaan hyvin lähellä eroa. Mä otan nokkiini ehkä jonkun mielestä liianki helposti, mut minkäs teet...
Lähin sitten lasteni kanssa satojen kilometrien päähän siskon luo. Ja kuinka yllättävää, oon jo siskon ja sen miehenki kanssa riidoissa. Toisaalta tää nyt johtu siitä, että se mies on töykeä mun lapsilleni ja kukapa ei omia lapsiaan puolustaisi?? Sain sellasen itku-raivarikohtauksen, että päätin, että lasteni kanssa en enää ikinä mene heidän luo.
Pelkään että masennun kohta, kun kukaan ei ymmärrä. Mut voiko kukaan raskaana olevaa naista ymmärtääkkää.
Kotonakin suutun koska mielestäni mies ei oo tarpeeks mun tukena ja hoida niitä velvollisuuksia, mitkä kuuluu kummallekki.
Nyt oon vähän niinku jumissa täällä kaukana kotoa ja ahdistaa. Mä tunnen jo itteni ihmiseks josta ei kukaan oikeesti välitä...
Tulin vaan purkamaan tuntoja kun ei oo enää ketään kenelle puhua...Ehkä mummola on seuraava paikka jonne joudun pakenemaan lasten kanssa...Pakoon tätä ainaista riitelyä jostain.
Muuttaakko lasten kanssa pois ja ottaa yksin vastuu kohta kolmesta lapsesta. Pelottava ajatus..
Vastaukset 3
Vanhimmat
oiskos omassa käytöksessäsi parantamisen varaa..
koska ei kukaan yksinään riitele.
osaavatko lapset käyttäytyä kylään mennessään?
kuulostat ihan joltain kiukuttelevalta pikkutytöltä joka pakenee pahoja asioita, sen sijaan että jäisi ratkaisemaan ja keskustelemaan asioista niinkuin aikuinen ihminen.
tarkastele omaa käytöstäsi. olisiko parantamisen varaa?
riitelyllä ei saa mitään aikaiseksi eikä asioita parannettua. mutta asioista keskustelu voi auttaa paljonkin.
No tää ukko joka on töykeä mun lapsia kohtaan, niin ei kohtele omiaankaa paremmin. Poika on kolme vuotias, vähän vois yrittää ymmärtää. Itse pidän lapsilleni komentoa, ja mielestäni melkein ventovieraan ihmisen ei tarvi itkettää mun lapsia. Tää poika on vilkas mutta herkkä eikä pahuuttaan tee mitään asioita.
Ja kyllä, tiedän että olen nyt yliherkkä ja otan itteeni helposti.
Noh, ollaan nyt täs välis saatu mieheni kans sovittua. Hän on lapsille hyvä isä, enkä tahtoisikaan erota hänestä.
Lapsiani kuitenki puolustan henkeen ja vereen. Eikö vanhemmat ole sitäkin varten?
Tää reissu kuitenkin teki ihan hyvää ehkä parisuhteelle, koska kumpikin tajuaa, ettei halua vielä antaa periks, jonkun typerän riidan takia.
Ja joo, omassa käytöksessä on aina parantamisen varaa.
Suosittelen harkitsemaan oman seurakunnan pariterapiaa (maksutonta) tai Väestöliiton (maksullisia) palveluita. Eiköhän se ole lapsillekin kivempi, kun tarvitse olla evakossa riitojen takia..
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/palvelut/yksilo-ja_pariterapia/