Olen parikymppinen nainen ja olen seurustellut pian 2 vuotta muslimitaustaisen miehen kanssa. Hän ei usko eikä elä uskonsa mukaan, mutta muslimitausta vaikuttaa hänen elämäänsä suuresti. Hän on kotoisin lähi-idästä, jossa suvun painostus on suurta ja hän pelkää jonkin verran mm. julkisella paikalla liikkumista julkisesti, koska paikkakunnallamme asuu liikaa perheen tuttuja muslimeja.
Olen jo pitkään miettinyt onko suhteen vakavoituminen edes mahdollista hänen kanssaan, kun suvun vaikute on niin suuri. Hän pelkää vanhempiaan, jotka eivät edes asu Suomessa. Perhe on hyvin uskonnollinen ja perinteitä kunnioittava, enkä tiedä sallivatko he ollenkaan eri uskontokuntaan kuuluvia hänen lähipiiriinsä.
Onko jollakulla kokemusta suhteesta lähi-idän muslimiin ja näihin tiukkoihin perhesiteisiin? Onko esimerkiksi naimisiin meno ollenkaan mahdollista, saati perheen perustaminen? Haluan tietää onko suurempaa tulevaisuutta odotettavissa ollenkaan..
Olen jo pitkään miettinyt onko suhteen vakavoituminen edes mahdollista hänen kanssaan, kun suvun vaikute on niin suuri. Hän pelkää vanhempiaan, jotka eivät edes asu Suomessa. Perhe on hyvin uskonnollinen ja perinteitä kunnioittava, enkä tiedä sallivatko he ollenkaan eri uskontokuntaan kuuluvia hänen lähipiiriinsä.
Onko jollakulla kokemusta suhteesta lähi-idän muslimiin ja näihin tiukkoihin perhesiteisiin? Onko esimerkiksi naimisiin meno ollenkaan mahdollista, saati perheen perustaminen? Haluan tietää onko suurempaa tulevaisuutta odotettavissa ollenkaan..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tarkennuksena vielä, että vastauksia toivotaan vain oikeasti muslimikulttuurin kanssa tekemisissä olleilta..
Saanet varautua siihen, että vanhemmat lähi-idässä valitsevat joku päivä pojalleen morsiamen joko serkkujen joukosta tai ystäväperheen tyttären. Eli tytön, joka on muslimi, neitsyt ja kasvatettu tottelemaan miehensä jokaista oikkua. Suurin osa lähi-idässä olevista perheistä ei hyväksy länsimaista puolisoa pojalleen, ja useimmiten pojat tottelevat siinä vaiheessa kun vaimo on löytynyt ja vihkimistä aletaan järjestellä. Toisilla on "munaa" erota vaimostaan ja jatkaa elämäänsä suomalaisen rakkaan kanssa, mutta väitän että 90% heistä pysyy kuitenkin liitossa tämän järjestetyn puolison kanssa.
Vanhempien kunnioitus on lähi-idässä ihan toista kuin Suomessa. Ja perheen ja suvun valta poikiin ja tyttäriin on valtavan suuri. Monet perheistä ovat niin ehdottomia, että sulkevat perheestä kokonaan pois jos toimii vastoin heidän toiveitaan ja ohjeitaan, ja sitä pelkää varmasti jokainen Euroopassa asuva poika.
Jos poika oikeasti rakastaa sinua ja on valmis riskeeraamaan välinsä perheeseen sinun vuoksesi, niin siinä tapauksessa teillä on mahdollisuus. Kirjoittamasi perusteella näin ei kuitenkaan ole.
Iso kiitos rehellisestä vastauksestasi. Aika tutulta kuulostaa tosiaan. Eipä ole tullut edes mieleeni tämä järjestetyn avioliiton mahdollisuus, vaikka tiesinkin että niitä järjestetään myös miehille.
Asia menee keskusteluun lähipäivinä, mutta haluaisin vielä kysyä sinulta, että miten ihmeessä sinä itse tähän reagoit että miehesi saattaa koska tahansa joutua naimisiin toisen kanssa? Eikö se häiritse sinua?
Jaa-a saapa nähdä miten meillä tämän kanssa käy. Poika on kuitenkin puhunut ettei todellakaan hyväksy tällaisia liittoja, mutta tiedän kuitenkin kuinka paljon hänen vanhempiensa sana merkitsee hänelle.. Enpä olisi tällaista kokevani elämäni aikana. *huoh*
Mieheni itse asiassa naitettiinkin muutama vuosi sitten häneltä juurikaan kysymättä jollekin paikalliselle tytölle. Heidän avioliitollaan ei ollut mitään mahdollisuuksia onnistua, koska mies rakasti ja rakastaa minua koko sydämestään. Tyttö tuli Suomeen ja asui mieheni aviopuolisona useita kuukausia, kun mies samalla jatkoi suhdettaan minuun. Eli tapailimme ihan joka päivä ja mies oli stressaantunut ja kärsi suunnattomasti tilanteesta. Oli tahtomattaankin välinpitämätön ja ilkeäkin tälle "vaimolle", oli paljon poissa kotoa, ja tiedän ettei heidän välillään ollut mitään lämpöä, keskustelua eikä seksiäkään (paitsi se rituaalinomainen neitsyydenvieminen). Reilun puolen vuoden liiton jälkeen vaimo tajusi ettei homma tule koskaan toimimaan, oli onneton ja yksinäinen ja halusi itse erota. Joten sinänsä olen harvinaisen onnellisessa asemassa, että mies sukua ja kaikkea uhmaten valitsi minut (toki oli valinnut jo ennen tuota liittoakin, mutta ei vielä silloin uskaltanut pistää hanttiin). Hänen silmänsä aukaisi se todellisuus, kun pitää jakaa kotinsa ja elämänsä ihmisen kanssa jota ei tunne ja johon ei ole tunteita, verrattuna syvään rakkauteen toiseen ihmiseen. Mutta olihan se helvettiä meille molemmille oman aikansa... Onneksi tuosta kaikesta on jo vuosia, mutta minä jos kuka tiedän, että nuo järjestetyt liitot ovat tasan tarkkaan arkipäivää lähi-idän maissa, ja ihan jokainen joka Suomessa seurustelee näiden miesten kanssa, saa oikeasti varautua siihen että vanhempien mielestä ainoa oikea puoliso pojalle on se kotikylän tai -kaupungin tyttö. Aikansa siihenkin meni ennen kuin minut millään tavalla hyväksyttiin, mutta onneksi me asumme täällä ja he siellä...
En vain ymmärrä sitä, että jos eletään länsimaassa, niin ei kuitenkaan eletä KUIN länsimaassa. Miksi sitten tullaan länsimaahan ollenkaan? Nyppimään rusinat pullasta (elintaso, vapaa seksi ja muu vapaus jne.)? Sitten kuitenkin nöyrästi alistutaan kaukana majailevan suvun tahtoon jossain niinkin kivikautisessa tavassa kuin järjestetty avioliitto. Tulee väkisinkin mieleen, että ei siitä oikeasti edes haluta luopua. Kunhan vain nypitään rusinat pullasta, kuten sanoin.
Todella, olet onnellisessa asemassa.. Voinko vielä kysyä kuinka pitkä suhteenne oli ennen tätä järjestettyä avioliittoa? Entä tiesitkö tästä mahdollisuudesta ennen kuin se tapahtui?
Meillä siis keskusteltiin asiasta ja kävi ilmi, että häntä ollaan jo yritetty naittaa. Hän oli kieltäytynyt, koska ei halua liittoa ihmisen kanssa jota ei tunne. Kuulin kuitenkin hänen äänestään ja olemuksestaan kuinka paljon hän haluaisi olla vanhemmilleen mieliksi, eikä tulevaisuudesta olekaan mitään käsitystä.. Nyt olenkin kahden vaiheilla: jättääkkö suhde joka todennäköisesti päättyy avioliittoon toisen kanssa vai jatkaa ja vain toivoa että olen yhtä onnekas kuin sinä olit..
Rakkautta meillä on, todella paljon, vaikken sitä oikein osaakkaan mainostaa.
Olimme seurustelleet noin vuoden ennen kuin se tapahtui. Mies oli varoitellut minua tästä kulttuuriinsa liittyvästä asiasta ja siitä että hänen omat vanhempansa ovat vanhoillisia monella tapaa eli haluavat todennäköisesti jossain vaiheessa hänet naittaa, eli ei se ihan shokkina silloin aikanaan tullut. Mutta olihan se vaikea, todella vaikea asia sulattaa... Olimme erota monta kertaa tuon sovitun liiton alkuaikoina, mutta tunteet vetivät takaisin molemminpuolin ja sitkeästi jatkoimme suhdetta. Onneksi!
Sinun poikaystäväsi lienee aika nuori, eli on siksikin vielä niin kiinni vanhemmissaan? Tosin luulenpa että iällä ei tässä asiassa ole paljonkaan merkitystä. Samalla tavalla ne parikymppiset kuin kolmekymppisetkin nöyränä alistuvat isän määräämään liittoon. Minun on vaikea neuvoa sinua mitenkään. Uskon että rakastatte toisianne paljon eikä tulevaisuuden epävarmuus ole helppoa teille kummallekaan. Erittäin todennäköistä on, että joku päivä poikaystäväsi menee järjestettyyn liittoon, eikä uskalla vastustaa vanhempiaan. Avioerokin on yleensä tosi hankalaa heille, eli liitoissa pysytään. En voi sanoa muuta kuin päivä kerrallaan ja silmät auki...
Tänne muuttavat ehkä haluavatkin karkuun noita vanhoja perinteitä ja tapoja. Mutta kun tulevat kuitenkin erittäin yhteisöllisestä kulttuurista, jossa suvulla on valtavasti määräysvaltaa, niin voisin kuvitella että kenestä tahansa pojasta on vaikeaa ellei mahdotonta kieltäytyä vaikka nyt tuosta vaimosta, jos on pennusta asti tiennyt että näin tulee joskus käymään. Uskoisin että suurin osa pelkää just sitä että kun on muutenkin kaukana Suomessa, että perhe hylkää kokonaan. Ja perheille siellä takapajulassa ulkomainen vaimo on ihan käsittämätön ajatus. He haluavat lapsenlapsistaan puhtaita sekä perimältään että uskonnoltaan. Suurin osa ei edes tiedä mitään Euroopan maista, on vain joku heille tuputettu käsitys rappiollisesta lännestä, jossa kaikki naiset ovat huoria ja elämänmeno ihan pakanallista.
Oon kuullut monien tänne muuttaneiden arabien ja kurdien suusta, että tullessaan hekin luulivat että rahaa tippuu puista ja kaikilta naisilta saa pillua ihan missä vaan. Näin heille oli kerrottu kotimaissaan!!! On se monelle juipille pettymys kun näkee että täälläkin on ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, eikä sitä seksiäkään saa sormia napsauttamalla.
En tiedä mitä nämä kaverit oikeasti ajattelevat järjestetyistä liitoista. Onko heistä normaalia asettua elämään jonkun heille määrätyn ihmisen kanssa, vai ymmärtävätkö tunteiden ja rakastumisen merkityksen parisuhteen muodostamisessa. Uskoisin että ainakin ne jotka joskus ovat olleet tosissaan rakastuneita tai edes ihastuneita, ja ne jotka ovat täällä jo vuosia asuneet, ainakin ymmärtävät eron, eikä noista liitoista ainakaan onnellisia tule vaikka kestäisivätkin.
Pähkäillään vaan ...
"eikä noista liitoista ainakaan onnellisia tule vaikka kestäisivätkin"
Pitää paikkaansa, jos puhutaan suomi-musu suhteista. Saman kulttuurin ihmisillä on taasen koskaan näkemättäkään mahdollisuus onnistua, toisin kuin täysin vastakkaiset ihmiset primitiivimusu ja lähiöruusu.
Joo tuli meillä keskusteltua tästä asiasta ja kävi ilmi, että miehes on jo aikoja sitten yritetty saada naimisiin muslimitytön kanssa, mutta mieheni oli kieltäytynyt. Siitä huolimatta perhe yrittää edelleen saada häntä naimisiin ja tilanne on miehelleni todella vaikea, sillä hän todella rakastaa perhettään. Hän ei halua naimisiin ihmisen kanssa jota ei tunne, muttei myöskään haluaisi olla niin suuri pettymys perheelleen. Tilanne on yhä avoin, eikä hän varmasti itsekään vielä tiedä mitä tulee tapahtumaan..
Olen ymmärtänyt että monet maahanmuuttajat ovat osittain juuri kulttuuripakolaisia. Nuoret tietävät maailmanmenosta enemmän kuin vanhempansa ja he tietävät että heillä on mahdollisuus ainakin näennäisesti vapaaseen elämään. Eivät he halua toteuttaa sitä samaa kulttuuria, mitä vanhempansa, mutta se on hyvin vaikeaa kun perheen vaikutusvalta on kymmeniä kertoja vahvempaa kuin meillä!
Kiitos vielä Omakinmieslähi-idäst vastauksestasi.
MItäköhän miehesi perhe on mahtanut tuumata tämän muutosta länsimaahan? Luulisi sen olleen heille kova pala ja osoitus siitä, että poika haluaa muuta elämältään kuin mitä heidän kulttuurinsa/yhteiskuntansa tarjoaa. Ehkä tuo perinteisistä naimistavoista epätovon vimmalla kiinnipitäminen on se viimeinen oljenkorsi, jolla poika yritetään "pelastaa" kotikulttuurin helmoihin.
Mieheni kotimaa on jatkuvien pommi-iskujen ja luotisateiden maa, eikä siellä ole turvallista asua. Kotimaasta muutto ei siis ole suoranainen merkki oman kulttuurin hylkäämisestä, mutta pointtisi on toki hyvä ja siinä lienee paljon totuuttakin.
Olipas hyvä huomio sinulta llkfdfd! Todellakin tuo perinteinen järjestetty liitto saattaa monelle perheelle olla viimeinen keino estää Eurooppaan muuttaneen pojan liiallinen länsimaistuminen. Pitää muistaa, että lähi-idässä varsinkin isien ja äitien ikäluokka on ihan toista kuin länsimaissa. Ei heillä ole puoltakaan siitä sivistyksestä, eikä tietoa maailman asioista, kuin samalla ikäluokalla täällä. Harva kyläläinen tai pikkukaupunkilainen osaa edes lukea tai kirjoittaa! Onko se sitten iso ihme, että nuoret sankoin joukoin suuntaavat pois lähi-idästä...