Olen tämmönen 4 kympin korvilla oleva rekkakuski, vaimo on 2 vuotta nuorempi ja meillä on kaksi lasta. Ihan tavallinen perhe kai.
Vaimo on joskus semmonen riehakkaampi asioiden vääntäjä jne. tekee tikustakin asiaa. Vaatii paljon ja antaa itse vähän, työpanos aina pieni kaikkeen. Täähän nyt on minun mielipide. Meillä on tuttuja ja pariskuntia ketä tunnetaan paljonkin, aika sosiaalisia sillee ollaan.
Tässä ihan viimeaikoina on alkanut paljastumaan kaikenlaista todella pelottavaa. 2 kuukautta sitten, hän oli säikyttää minut hengiltä. Riisuin vaatteita kaikessa rauhassa taas kun tapani mukaa tulin reissusta. Tää oli saunan lyönyt päälle ja saunonut, mutta kello oli 2 yöllä! Ei ikinä mitään tuommosta tehnyt. Syyttely alkoi heti kun tarkistin, että kuka saunoo tähän aikaan. Ihmetytti pirusti tietysti mitä se tähänaikaan sauoo, ei varmasti ollut hajuakaan moneltako tasantarkkaan tulen.
No annas olla, pari viikkoa sen jälkeen löysin ison veitsen sänkymme alta. Ihmettelin mitä se sielä tekee, varmaan ollut viikkokaupalla jo koska ihmettelin sen hävineen. Just silloin kukaan ollu paikalla edes, että oisin voinu kysyä. Aina jotain muuta tuli sitten ja asia unohtu tms. Koska asia minua vaivasi, niin laitoin veitsen piiloon, enkä puhunut mitään. Kukaan ei viikon aikana puhunut veitsestä mitään ja laitoin sen kaappiin muina miehinä, koska ajattelin, että se on täytynyt tippua, unohtua tai jotain. Mutta että makuuhuoneen sängyn alle, hänen puolelleen.. Taaskaan ei kuulunut mitään.
Tänäyönä heräsin mojovaan potkaisuun mahan seutuville, jotain tunti siitä kun olin nukahtanut. Sitte niinkuin jostain syystä tajusin heittää tyynynpään ympäri ja kieriä sängystä toiselle puolelle. Samalla tunsin kipua kädessä ja pyörin lattialle, valot päälle ja tuo hulluksi tullut nainen alkaa itkemään. Siis minun vaimo! Mitä ihmettä hän oli tekemässä. Tappamassa minua vai? Siihen se lyhistyi itemään. Otin nopeasti veitsen, heitin sen pihalle ikkunasta. Lapsista toinen juoksee katsomaan ja kysyin onko hän kunnossa, missä sisko? Nukkuu sanoi poika. Lapset on 12 ja 13 vuotiaaita. Nopeasti otin puhelimen ja soitin poliisin paikalle. Muija huutaa hysteerisenä, aivan hirveä tilanne.
Asumme omakotitalossa, omakotialueella ja poika kävi pimpottamassa yhden Raunon ovella, mikä tässä vieressä nyt sitten asuu. Akkaa ei meinannu saada aisioihin millään, viimein tukasta vääntämällä melkeen niskat nurin piti vääntää, että se perkele rauhottuu. Pitelin päätä lattiassa lujasti tukasta ettei se ittiään pääse hakkaamaan. Kuulemma ambulanssi tuli vastaan ja asia siirretty nyt jotenki terveydenhuollon puolelle.
Poliisit tuli nopeasti paikalle ja tietysti minun kimppuun tässä ensin käytiin. Pikaisen tilanneselvityksen jälkeen muija saatettiin (kannettiin) maijaan. En kyllä välttämättä nuku enään tänäyönä. Ei helvetti jaksa tämmöstä. Varmaa ei ole töitten jatkuvuudenkaan kannalta ja nyt vielä tämä. Ei ole varmaa pystynkö tuommosen hullun kanssa elämään ja luottamaan mitään enään. Kerralla 17 vuoden liittoko nurin? Tässäkö tää nyt oli?! Tuskimpa kakaratkaan nukkuu, ylhäällä tuntuvat keskenään höpisevän.
Mitä tästä nyt seuraa, joutuuko muija nyt hullujenhuoneelle vai mikä on homman nimi. Perkele kun kukaan ei PUHU mitään! Ei saa tietoa ulos, missä se edes on! Poliisitkin vaan kerto, että aamulla selviää pitääkö minun tulla kuulusteluun. Minustako tässä syyllinen leivotaan?! Mitä pitää sano, etten tehny mitään ettei joudu oikeuteen? Joo, en tiiä ei taida aamun lähtemisestä tulla mitään. Työt oottaas heti kukonlaulun aikaan.
Vaimo on joskus semmonen riehakkaampi asioiden vääntäjä jne. tekee tikustakin asiaa. Vaatii paljon ja antaa itse vähän, työpanos aina pieni kaikkeen. Täähän nyt on minun mielipide. Meillä on tuttuja ja pariskuntia ketä tunnetaan paljonkin, aika sosiaalisia sillee ollaan.
Tässä ihan viimeaikoina on alkanut paljastumaan kaikenlaista todella pelottavaa. 2 kuukautta sitten, hän oli säikyttää minut hengiltä. Riisuin vaatteita kaikessa rauhassa taas kun tapani mukaa tulin reissusta. Tää oli saunan lyönyt päälle ja saunonut, mutta kello oli 2 yöllä! Ei ikinä mitään tuommosta tehnyt. Syyttely alkoi heti kun tarkistin, että kuka saunoo tähän aikaan. Ihmetytti pirusti tietysti mitä se tähänaikaan sauoo, ei varmasti ollut hajuakaan moneltako tasantarkkaan tulen.
No annas olla, pari viikkoa sen jälkeen löysin ison veitsen sänkymme alta. Ihmettelin mitä se sielä tekee, varmaan ollut viikkokaupalla jo koska ihmettelin sen hävineen. Just silloin kukaan ollu paikalla edes, että oisin voinu kysyä. Aina jotain muuta tuli sitten ja asia unohtu tms. Koska asia minua vaivasi, niin laitoin veitsen piiloon, enkä puhunut mitään. Kukaan ei viikon aikana puhunut veitsestä mitään ja laitoin sen kaappiin muina miehinä, koska ajattelin, että se on täytynyt tippua, unohtua tai jotain. Mutta että makuuhuoneen sängyn alle, hänen puolelleen.. Taaskaan ei kuulunut mitään.
Tänäyönä heräsin mojovaan potkaisuun mahan seutuville, jotain tunti siitä kun olin nukahtanut. Sitte niinkuin jostain syystä tajusin heittää tyynynpään ympäri ja kieriä sängystä toiselle puolelle. Samalla tunsin kipua kädessä ja pyörin lattialle, valot päälle ja tuo hulluksi tullut nainen alkaa itkemään. Siis minun vaimo! Mitä ihmettä hän oli tekemässä. Tappamassa minua vai? Siihen se lyhistyi itemään. Otin nopeasti veitsen, heitin sen pihalle ikkunasta. Lapsista toinen juoksee katsomaan ja kysyin onko hän kunnossa, missä sisko? Nukkuu sanoi poika. Lapset on 12 ja 13 vuotiaaita. Nopeasti otin puhelimen ja soitin poliisin paikalle. Muija huutaa hysteerisenä, aivan hirveä tilanne.
Asumme omakotitalossa, omakotialueella ja poika kävi pimpottamassa yhden Raunon ovella, mikä tässä vieressä nyt sitten asuu. Akkaa ei meinannu saada aisioihin millään, viimein tukasta vääntämällä melkeen niskat nurin piti vääntää, että se perkele rauhottuu. Pitelin päätä lattiassa lujasti tukasta ettei se ittiään pääse hakkaamaan. Kuulemma ambulanssi tuli vastaan ja asia siirretty nyt jotenki terveydenhuollon puolelle.
Poliisit tuli nopeasti paikalle ja tietysti minun kimppuun tässä ensin käytiin. Pikaisen tilanneselvityksen jälkeen muija saatettiin (kannettiin) maijaan. En kyllä välttämättä nuku enään tänäyönä. Ei helvetti jaksa tämmöstä. Varmaa ei ole töitten jatkuvuudenkaan kannalta ja nyt vielä tämä. Ei ole varmaa pystynkö tuommosen hullun kanssa elämään ja luottamaan mitään enään. Kerralla 17 vuoden liittoko nurin? Tässäkö tää nyt oli?! Tuskimpa kakaratkaan nukkuu, ylhäällä tuntuvat keskenään höpisevän.
Mitä tästä nyt seuraa, joutuuko muija nyt hullujenhuoneelle vai mikä on homman nimi. Perkele kun kukaan ei PUHU mitään! Ei saa tietoa ulos, missä se edes on! Poliisitkin vaan kerto, että aamulla selviää pitääkö minun tulla kuulusteluun. Minustako tässä syyllinen leivotaan?! Mitä pitää sano, etten tehny mitään ettei joudu oikeuteen? Joo, en tiiä ei taida aamun lähtemisestä tulla mitään. Työt oottaas heti kukonlaulun aikaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voimia. Puhu lastesi kanssa.
Ei ole töitä tehty, ei ole vieläkään tietoa mistään. En mennyt aamun kuulusteluun, sanoin olevani niin väsynyt ja paskana kaikesta. soitin asianajajalle joka kertoi, että kuulustelua voi siirtää minulle sopivampaan ajankohtaan. Nyt ei ole voimia mihinkään. Lapset ihmeissään ja kyselee milloin tulee äiti takasin. Sanoi vaan, että nyt on elettävä niin, että ei välttämättä tule asumaan tässä kämpässä ainakaan.
Hyi helvetti kun on karmiva ajatus. Ilmeisesti se potkas minua mahaan ja yritti päähän lyödä jollakin, koska käteeni sattuu vieläkin. Esine oli Tunisian matkoilta tuotu eräänlainen patsas. Puukkoa kait sen jälkeen luvassa, onneksi ei sillä veitsellä lyönyt ensin kuitenkaan.
Tilannetta kelaa ja kelaa kokoajan päässään. Lasten opettajalle kerroin ettei nyt pariin päivään lapset tule kouluun, tää homma on käsiteltävä jotenkin. Eipä ollut työnantajakaan mielissään.
Ootko hakenut / saanut apua? Oletteko saaneet siis perheenä kriisiapua? Tarvitsette sitä nyt, ehdottomasti!
Ja missään nimessä, valitettavasti, vaimosi ei nyt voi eikä saa tulla kotiin. Pidäthän huolen siitä? Suomen terv.huoltojärjestelmä nyt on mitä on ja usein em. kaltaisissakin tapauksissa kotitutetaan ihan muutaman päivän jälkeen. Mutta kyllä ehdottomasti nyt on pitemmän hoidon paikka. Sinun ja lasten ja vaimon itsensä takia.
Miten voitte nyt?
Kiitos kysymästä.
Paikkakunnallamme toimii kuulemma joku ensi ja turvakoti, johon poliisit sanoivat, että minun kuuluisi lasten kanssa mennä, yksi turpa virneessä kysyi "tarvitsenko minä sellaista edes". Ei tasantarkkaan onnistukaan, ei ainakaan enään. Pakko käydä töissä muutenkin, asiakkaille ei auta selittää tilannetta. Mun mielestä poliisia kiinnostaa raha kerätä valtiolle kyselyiden perusteella. Kokoajan vaan sitä että mitä tein, tarkenna, mitä helvettiä uninen nyt voi tehdä säikähtäessään? Eipä paljon mitään. Eiku sävy jatkuu vaan, Yks kaks kysy, oletko aikasemmin hakannut vaimoasi. Tohon kysymykseen en suostunu vastaamaan edes, aivan pöljää. Sitte kuulemma alkoi vasta kuulustelu virallisesti, että kun nimi kysytään jne. Kun kysyin että minuako tässä syytetään, tuoppa se esimies paikalle. mitään kriisijuttuja ei edes puhuttu. Kysyttiin vaan missä lapset ja onko sosiaalitoimistoon varattu aikaa? Kysyin että miksi pitäs olla? Pitäskö neki laittaa kasvatuslaitokseen, kun eivät ole koulussa. Vastasin etten jaksa ja voi nyt just tehdä kaikkia asioita kuten alkaa yksinhuoltajaksi. Oma elämä meni kertaheitolla sekaisin vaan kokonaan. nyt tarttis edes viikon miettimistä ja aikaa.
Nyt olen taas aivan poikki. Lapset lähetin vanhemmilleni illalla, asuu tuossa 30km päässä ja koulusta lisää vapaata. Huomena on kunnon vapaapäivä, voi selvitellä asioita taas.
Päätin ottaa eron samantien, ei mitään luottamusta enään. Kaikkine yhteiset vuodet, mulla ei ole yksinkertasesti varaa alkaa hulluja hoitelemaan ja valvomaan. Ties vaikka polttaa kämpän vielä tai jotain. Tai lapsiin puuttuu. Nyt on niin, että alan käyttämään sanaa exä. Se ei elämääni palaa. Kuulemma on huomisen vielä pois, voi olla, tai jotain, en ole selvillä oikein asioista. Enkä paikasta missä on.
Olen rikki, poikki, pakko koittaa nukkua.
Tekstisi kuulosti rankalta.Toivon sulle ja lapsellesi nyt voimia tän kaiken läpikäymiseen. Positiivinen asia on oikeasti se että päätit lopettaa suhteen. Tuollaisen jälkeen ei luottamus todella takaisin tule ei millään.Vuosi sitten mulle kävi vähän samalla tavalla, ex- avopuoliso sekosi ja siinä lähti oikeasti ihmiseltä henki eikä kaukana ollut ettei multakin lähtenyt. Asia painaa mieltä vieläkin vähän väliä.
Aikaa tulee kestämään ennenkö asiat hyväksyy mutta hyvä että olet täällä edes purkamassa tuntojasi. Tsemppiä!
Kuulostaa todella rankalta kokemukselta! Ex-vaimosi on hengenvaarallinen joten kannattaa pysyä kaukana hänestä. Voisiko hänellä olla puhjennut jokin psyykkinen sairaus, jollei siis aiemmin ole käyttäytynyt väkivaltaisesti? Niin tai näin, toivon voimia sinulle ja lapsillesi.
Tuosta tuli mieleen, että syy siihen, miksi poliisit kysyivät, oletko hakannut vaimoasi, on varmaankin se, että poliisit koettavat kartoittaa jotakin motiivia vaimosi odottamattomalle teolle. Ei sillä, etteivätkö viranomaiset usein vähättelisi naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa, koska niinhän se usein valitettavasti menee. Tsemppiä sinne. Teet oikein, kun suojelet itseäsi ja lapsiasi.
Huhuh! No koita ihmeessä pysyä järjissäsi edes.
Aika törkeää miten asioita vatvotaan viranomaistaholta. Lienekö valituksen paikka Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Sosiaaliviranomaiset puolestaan haluavat keskustella perheeseen liittyvistä ongelmista. Eivät auttaa, sen sain kokea joskus aikanaan itse, kun lapsi karkaili kotoa.
Joo, näin se menee, Suomessa. "Apua" muka saa, muttei apua.
Nyt olet tehnyt oikeita ratkaisuja silti: saanut lapset hoitoon rauhalliseen paikkaan ja saanut itsellesi vapaata. Onkohan vaimo kertonut asian päin vastaisesti? Voi hyvinkin olla. Turvakotiin muuten voi mennä, mieskin. Mutta tokihan asiat pitäisi saada järjestettyä muutoin. Sinulla on kaiketi oikeus tietää, miten (ex-)vaimosi kohdalla nyt on toimittu ja toimitaan; mitä apua hän on saanut, vai saiko mitään?
Jos vaimoa ei saada hoitoon, tulee sinun varmaan muuttaa pois tai saada vaimo muuttamaan pois. Yhdessä ei lie ollenkaan turvallista.
Ja hae itse apua! Mene vaikka lähimmälle psykiatrian klinikalle / jonnekin kriisikeskukseen, saat ammattilaisen näkökulmaa ja neuvoja, etkä ole enää yksin vastuussa. Poliisi ei, valitettavasti, ole mielenterveysammattilainen.
Voimia!
Hei Hulluuskohtaus
Tule kertomaan mikä on tilanne tällähetkellä.
Tuli ensimmäisenä mieleen, että vaimosi olisi sairastunut paranoidiseen skitsofreniaan. Sillehän et sinä voi mitään, eikä ikävä kyllä hänkään yksin.
Ainoastaan ammattilaiset voi näitä asioita ratkoa. Ymmärrän hyvin jos halaut eron ja se on varmaan lastenkin kannalta parasta.
On meillä tällä palstalla olevilla vaikeita suhteita.
Sinun tekstisi oli rtodella askasta luettavaa, ja sydäntä särki puolestasi - kun nukkuva yritetään liskata, se on jotain niiin järjetöntä. Ja kyllä vaimoltasi taisi järki ollakin hukassa.
Vaikka oletkin hajalla, niin tee kaikkesi, jotta lapsesi saavat olla ainakin turvassa, vaikka henkinen hätä heillä on, kuten sinullakin. Sinä vaan olet heidän turvansa, heidän aikuisensa.
Toivottavasti vaimosi saa hoitoa, sillä sitä hän nyt tarvitsee. Sinäkin kyllä ja lapsesi, mutta koita sinä ainakin pysyä järjissäsi.
Toivon sydämestäni, että asianne ratkeavat, ja niin ne tekevätkin, vaikka nyt onkin kovaa.
Tule kertomaan, miten pärjäät.