Alkuvuodesta mieheni "ihastui" jollain tasolla toiseen naiseen. Aluksi juttu oli pelkkää kaveruutta ja mieheni alkoi vastailla sen toisen naisen viesteihin ihan säälistä nimittäin sillä naisella ei ole koskaan ollut ketään eikä ole mikään prinsessa, ei millään pahalla häntä kohtaan. Minäkin "tunsin" naisen ja luotin siihen että hän ymmärtää kunnioittaa ihastumisestaan huolimatta suhdettamme.
Mieheni ei koskaan aikaisemmin ole pettänyt minua ja on erittäin rehellinen, joten annoin hänen hengailla sen toisen kanssa aika vapaasti. No, sitten pari kertaa mieheni humalapäissään oli mennyt "lämmittelemään" kotimatkalla sen naisen luo. Sitähän minä en hyväksynyt, kun olin havainnut että ihastumista oli puolin ja toisin. Laitoin sitten sille naiselle viestiä "aika" rumasti, mutta vitutti, koska hän oli aina esittänyt minunkin kaveria. Miehelleni kyllä näytin närhen munat kun hän palasi kotiin. Ja kun toisen kerran hän sinne kämpälle eksyi, pistin kovan kovaa vastaan. Uhkasin erolla ja käskin pakata kamansa. Siinä se mieheni sitten havahtui miettimään miten typerä on ollut ja katkaisi heti välinsä siihen toiseen naiseen.
Nyt meillä menee todella hyvin. Olen voinut antaa anteeksi koska en ole luonteeltani oikeastaan mustasukkainen. Miehelläni on ollut vaikeuksia sietää itseään mokansa takia, koska tiedän kuinka syvästi hän minua rakastaa, ja on aina rakastanut. Minusta on aika normaalia jos joskus tapahtuu tuollaista. Ei saa olla liian naiivi tai omistushaluinen.
Nyt ongelma onkin se, että haluan selvittää välini sen toisen naisen kanssa. Olisin voinut selvittää välit asiallisesti silloin, yritin soittaa ja olisin halunnut tavata, mutta koska naikkonen ei lotvauttanut korvaansakaan minun suuntaani (piti itseään niin paljon parempana vaihtoehtona miehelleni, kusi nousi päähän) hermostuin ja laitoin aika rumaa tekstiä. Niitä en kadu, koska hän ei itse ruennut aikuismaisesti asioita setvimään.
Minä haluaisin sanoa hänelle jotain, kertoa kuinka pahalle minusta silloin tuntui, kertoa miten inhottavasti hän ja mieheni käyttäytyi. Haluan unohtaa hänet, mutta ennen sitä haluan puhua hänen kanssaan. En edes tiedä mitä, mutta jotenkin tilit on saatava sujuiksi.
Tuntuu että joka päivä ajattelen häntä, tavallaan säälin, vihaan ja tunnen myötätuntoa mieheni teon vuoksi. En halua sopia, en halua lyödä kättä päälle, mutta jotain minä haluan?!
Auttakaa kun en tiedä mitä tekisin. Mieheni kanssa olemme puhuneet ja puhuneet ja hänen kanssaan kaikki on selvitetty. Kana on vain vielä kynimättä sen kolmannen osapuolen kanssa. Eri asia olisi jos en häntä olisi tuntenut, mutta koska hän oli niin häikäilemätön ja tekopyhä, kehui meidän suhdettamme lujaksi jne ja silti tarjosi itseään, esitti kaveria... Pää räjähtää!
Mieheni ei koskaan aikaisemmin ole pettänyt minua ja on erittäin rehellinen, joten annoin hänen hengailla sen toisen kanssa aika vapaasti. No, sitten pari kertaa mieheni humalapäissään oli mennyt "lämmittelemään" kotimatkalla sen naisen luo. Sitähän minä en hyväksynyt, kun olin havainnut että ihastumista oli puolin ja toisin. Laitoin sitten sille naiselle viestiä "aika" rumasti, mutta vitutti, koska hän oli aina esittänyt minunkin kaveria. Miehelleni kyllä näytin närhen munat kun hän palasi kotiin. Ja kun toisen kerran hän sinne kämpälle eksyi, pistin kovan kovaa vastaan. Uhkasin erolla ja käskin pakata kamansa. Siinä se mieheni sitten havahtui miettimään miten typerä on ollut ja katkaisi heti välinsä siihen toiseen naiseen.
Nyt meillä menee todella hyvin. Olen voinut antaa anteeksi koska en ole luonteeltani oikeastaan mustasukkainen. Miehelläni on ollut vaikeuksia sietää itseään mokansa takia, koska tiedän kuinka syvästi hän minua rakastaa, ja on aina rakastanut. Minusta on aika normaalia jos joskus tapahtuu tuollaista. Ei saa olla liian naiivi tai omistushaluinen.
Nyt ongelma onkin se, että haluan selvittää välini sen toisen naisen kanssa. Olisin voinut selvittää välit asiallisesti silloin, yritin soittaa ja olisin halunnut tavata, mutta koska naikkonen ei lotvauttanut korvaansakaan minun suuntaani (piti itseään niin paljon parempana vaihtoehtona miehelleni, kusi nousi päähän) hermostuin ja laitoin aika rumaa tekstiä. Niitä en kadu, koska hän ei itse ruennut aikuismaisesti asioita setvimään.
Minä haluaisin sanoa hänelle jotain, kertoa kuinka pahalle minusta silloin tuntui, kertoa miten inhottavasti hän ja mieheni käyttäytyi. Haluan unohtaa hänet, mutta ennen sitä haluan puhua hänen kanssaan. En edes tiedä mitä, mutta jotenkin tilit on saatava sujuiksi.
Tuntuu että joka päivä ajattelen häntä, tavallaan säälin, vihaan ja tunnen myötätuntoa mieheni teon vuoksi. En halua sopia, en halua lyödä kättä päälle, mutta jotain minä haluan?!
Auttakaa kun en tiedä mitä tekisin. Mieheni kanssa olemme puhuneet ja puhuneet ja hänen kanssaan kaikki on selvitetty. Kana on vain vielä kynimättä sen kolmannen osapuolen kanssa. Eri asia olisi jos en häntä olisi tuntenut, mutta koska hän oli niin häikäilemätön ja tekopyhä, kehui meidän suhdettamme lujaksi jne ja silti tarjosi itseään, esitti kaveria... Pää räjähtää!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna olla. Mitä sitä enää toista naista vaivaamaan ja puukkoa haavassa kääntämään. Sinä sait miehesi ja hän jäi ilman.
... miksi kääntäisit puukkoa enään haavassa, eiköhän häneen muutenkin jo satu riittävästi jos rakasti miestäsi. Ja kyllähän sinä tiedät että miehesi kuitenkin vielä joskus lähtee jos jo nyt oli jalka hetken oven raossa...
Vai että jos rakasti? Ei siinä ajassa kuule rakastuta mitä heidän välillään oli. Lapsellista ihastumista vain. Tottakai, mies on erittäin hyvännäköinen ja hauska.
Kyllä miehelläni oli mahdollisuus lähteä. Olisin pakannutkin valmiiksi. En itkenyt takaisin tms. Todellakaan! Päinvastoin! Mutta miehenipä huomasi, ettei se ruoho aidan toisella puolella olekaan niin hyvää. Huomasi että minä olen hänelle se oikea.
Tuntuu, että kuitenkin olisit ollut mustasukkainen ja aiheesta. Jos parisuhteessa käydään vieraissa, syy on siinä suhteessa tai siinä pettävässä puolisossa, kolmatta on turha syytellä. Nimittäin houkutuksia löytyy, tuota juttua lukiessa tuli tunne, että voitkohan oikeasti luottaa mieheesi, saattaa tehdä sen uudelleen jonkun toisen kanssa ja taas voi syyttää ulkopuolista.
tohon sun edelliseen kommenttiin 'lapsellisesta ihastumisesta' on kyllä todettava että rakkaus ei vaadi aikaa, toisinaan se vaan tapahtuu..
mutta niin, kannattais ehkä tosiaan antaa asian olla. miehes teki ratkasun ja on nyt sun ja se, että sä selvität välejä sen naisen kanssa, ei muuta mitään. kuten itsekin sanoit, sä et halua siitä naisesta mitään..helpoimmalla pääset itekin jos vaan unohdat koko jutun. se vie vähän aikaa, tiedän, mutta kun se unohtuu ni sitte unohtuu. voipi olla että jos menisit keskustelemaan sen naisen kanssa ni siitä seurais vain ja ainoastaan tappelu ja vähän lisää pahaa mieltä. kaikkia asioita maailmassa ei vaan aina voi selvittää.
sitä paitsi..se nainen joutuu ite elämään itsensä kanssa. jos sil on mitään päässä ni luultavasti käy läpi aikamoisia omantunnontuskia. ja jos taas ei ole, ni siihen ei auta sekään että sä meet sille sanomaan mitä se on tehny väärin..vai?