Olen yhä rakastunut omaan mieheeni. Se vaan kun ei riitä. Hän vain kun ei rakasta minua. Järin avioerohakemuksen kuukausi sitten käräjäoikeuteen. Elämäni on täysin pilalla. Eniten sääliksi käy poikamme, 3,5v iloinen ja reipas miehen alku joka kaipaisi kyllä sekä isää että äitiä vielä monta vuotta.
Mies on ollut täysin vapaamatkustaja tässä suhteessa jo vuosia. Ei halua ottaa osaa taloudellisesti, eikä hoitovastuuta lapsesta. Leikkimässä käy lapsen kanssa, vaan se ei ole sama asia.
Tämä on pahin mahdollinen tilanne maailmassa, että rakastaa puolisoaan, on hänen kanssaan naimisissa, ja järki kertoo toisen vain hyväksikäyttävän sekä taloudellisesti, että fyysisesti, että henkisesti. (mies seurustellut toisen naisen kanssa jo yli puolivuotta, ja häntä sanoo rakastavansa)
Miten tästä jää henkiin?
Mies on ollut täysin vapaamatkustaja tässä suhteessa jo vuosia. Ei halua ottaa osaa taloudellisesti, eikä hoitovastuuta lapsesta. Leikkimässä käy lapsen kanssa, vaan se ei ole sama asia.
Tämä on pahin mahdollinen tilanne maailmassa, että rakastaa puolisoaan, on hänen kanssaan naimisissa, ja järki kertoo toisen vain hyväksikäyttävän sekä taloudellisesti, että fyysisesti, että henkisesti. (mies seurustellut toisen naisen kanssa jo yli puolivuotta, ja häntä sanoo rakastavansa)
Miten tästä jää henkiin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sama tilanne oli minulla. Otan osaa. Ikävä, että lapsesi on vielä noin pieni ja ikävää, että on toisaalta niin vanha, että osaa jo ikävöidä isäänsä.
Jäät henkiin! Ja jonain päivänä löydät rinnallesi ihmisen, joka osaa arvostaa sinussa sitä, joka ansaitsee tulla arvostetuksi. Opit sitä ennen olemaan yksin, luopumaan, kantamaan vastuuta lapsesta eri tavalla kuin aiemmin, venymään, jne. Sinä kasvat ja kehityt ja sinusta tulee entistä parempi kumppani ja ihminen itsellesi ja toiselle.
Se vain tekee pirun kipeää! Sinussa on kuitenkin jo nyt voimavaroja joista osa vain haaveilee. Osaat lähteä vaikka tunne-elämä huutaa muuta. Se on jo itsessään saavutus josta voit olla ylpeä.
Pidä alussa kiinni pienistä asioista; rutiineista, lapsesta, nukkumisesta, syömisestä. Vaikka väkisin. Sen jälkeen kiinnitä huomiota, että kesä tulee, lehdet kasvavat puissa, aurinko lämmittää. Vuodenajat vaihtuvat.
Elämä kantaa, vaikka sille pistäisi hanttiin! Anna sen kantaa.
Älä kuitenkaan käännytä lasta isäänsä vastaan.
Vaikka sinua ei mies rakastakkaan, lastaan kuitenkin rakastaa.
Hommaa harrastuksia ja ala elää ja huolehdi muksusta.
Rakkaus on enempi tila mielessä, ja niin paljon se sinua kalvaa, kuin annat kalvata.
Itse olen saanut rakkauden petturimieheeni sammumaan ja työtä se vaati, itsensä kanssa porisemista saunan lauteilla illat pitkät ja oman mielen analysointia, mutta loppuipa sitten kuitenkin ja MISTÄÄN en ole niin onnellinen, kuin mitäänantamattoman rakkauden sammumisesta.
Se rakkaus teki vain kipeää ja haavoitti, miksi sellaista vapaaehtoisesti muistelet sinäkään?
Kuuntele Laura Närhen "annan sut pois", se helpottaa.
itse sain täydellisen kuvan meidän rakkaudestakin toisen sanoilla ja tuo toteamus, kaikkeen tottuu, on niin totta!
Samaa mieltä tuosta "annan sut pois". Se on niin totta.
Näitä tarinoita on aivan turha lukea. Kirjoittajan alussa kuvaamasta tilanteesta puuttuu niin paljon oleellista.
Esim. se, että kertoja vaihtoi lukot oviin 5 vuotta sitten. Onko ihme jos mies ymmärsi ettei kannata kotiin mennä, vaan etsiä onni muualta?
Ihanko syyttä ne lukot vaihtoi? Vai mahtoiko ukko töpeksiä jotain sen ansaitakseen? Sitäkään ei tarina kerro.
On ihme jos mies etsi onneaan muualta kuin vaimonsa sylistä, jos hänessä ei kerran ollut miestä eroamaan reilusti.
Lukot vaihtui yllättäen ja olihan sine kanettu matkalaukullinen miehen tavaroita sateeseen. Ulkona piti laittaa vaatteet päälle. Mies joutui asumaan kaverin nurkissa ja vaimo kielsi palaamasta kotiin. siellä juoksi joku mies.
Ai jaa?
Että sitten tuli loppujen lopuksi mieskin taloon! ;)
;D
Ei elämäsi ole pilalla. Olet uuden elämäsi alussa.
Paremmin menee, kun kuuntelet ja jankutat itsellesi järkeä. Olet tehnyt hyvän ratkaisun ajatellen itseäsi ja poikaasi. Ellei liitto tyydytä, toinen on vain hyväksikäyttäjä, niin ei siinä ole muuta tehtävissä kuin erota.
Tietenkään mies ei halua mitään vastuuta. Miksi haluaisi nyt kun ei ole sitä tähänkään asti ottanut? Elatusmaksut saat kyllä hoidettua vaikka oikeusteitse. Hoitovastuuseen ei voi pakottaa (ei myöskään avioliitossa..). Parhaan avun saat sukulaisilta tai ystäviltä. Älä ihmeessä anna miehen käydä luonasi lapsen kanssa leikkimässä!
On se loppujen lopuksi kumma juttu, kuinka se kuitenkin helpottaa nopeasti, ja elämä alkaa kuitenkin voittamaan. 4 päivää sitten mies pyyhkäisi kenkänsä minuun viimeisen kerran. Nyt en häntä enää halua takaisin. Piste.
Luoja kuinka helpotti. Nyt on huomattavasti helpompi elää ja olla. Nyt haaliutuivat elämäni sirpaleet kasaan kuin itsestään. Paraneminen on alkanut.
"Järin avioerohakemuksen kuukausi sitten"
puhu Suomea
No voihan sitä silti käydä kengät exäänsä pyyhkimässä, vaikka erohakemus ois pistetty meneen aikoja sitten?
Me erottu jo kaksi vuotta siten ja vieläkin ex käy kenkiään pyyhkimässsä milloin mihinkin...nyt vaan oon viisaampi ja pyyhin takaisin!
...vai tuotako R tarkoitit???
Voe helevetti, mikä pulun nussija on taas tullut linjoille!!!!
Hyvin jäät henkiin, nyt vaan tuntuu pahalta. Jos mies seurustelee jo toisen kanssa, niin herrajumala nainen, mitä odotat? KYllä löydät uuden vielä, kasvata poikaasi ja katso eteenpäin.