Noilla foorumeilla törmää aina silloin tällöin harrastajiin, jotka hurahtavat esim juoksuharrastukseen ihan täysillä. Maailmaan ei muuta mahdu kuin juoksu ja treeni. Asiasta vouhotetaan niin, että ympäristö alkaa jo väsyä kuuntelemaan juttua pk:sta, vk:sta, ekasta marasta ja pronaatiosta ja supinaatiosta, aer-kynnyksestä ja anaero-kynnyksestä.
Sitten haetaan vahvistusta omaan "uskoontuloon" kaikenlaisilta foorumeilta, josta sitten löytyykin samanhenkisiä tovereita.
Mutta aika usein huomaa, että tällainen uskoontulo lopahtaa monien kohdalla. Tulee kremppaa ja pitkäjänteistyys ei vain riitä siihen tarvittavaan puurtamiseen. Eli Uhon jälkeen tulee Tuho. Harjoittelu vähenee tai muuttuu niin vastenmieliseksi, ettei sitä tehdä ollenkaan. Syödä puputetaan sipsejä ja viinereitä ja siivotaan "urheilijan" elämä takavasemmalle.
Tunteeko kukaan tällaisia tapauksia? Kuinka he ovat selviytyneet tästä? Miten esimerkiksi joltain vertaisfoorumilta voisi saada tukea ja kehtaako enää foorumeille mennä, jos identiteetti on rakennettu harrastuksen varaan?
Sitten haetaan vahvistusta omaan "uskoontuloon" kaikenlaisilta foorumeilta, josta sitten löytyykin samanhenkisiä tovereita.
Mutta aika usein huomaa, että tällainen uskoontulo lopahtaa monien kohdalla. Tulee kremppaa ja pitkäjänteistyys ei vain riitä siihen tarvittavaan puurtamiseen. Eli Uhon jälkeen tulee Tuho. Harjoittelu vähenee tai muuttuu niin vastenmieliseksi, ettei sitä tehdä ollenkaan. Syödä puputetaan sipsejä ja viinereitä ja siivotaan "urheilijan" elämä takavasemmalle.
Tunteeko kukaan tällaisia tapauksia? Kuinka he ovat selviytyneet tästä? Miten esimerkiksi joltain vertaisfoorumilta voisi saada tukea ja kehtaako enää foorumeille mennä, jos identiteetti on rakennettu harrastuksen varaan?
Vastaukset 84
Vanhimmat
Eikhän vastaavaa tapahdu kaikkien urheilulajien kohdalla. Ihminen innostuu hoitamaan terveyttään ja yrittää vaihtaa sportille, mut sitte alkuinto lopahtaa. Ja kuka sitä kaikkien vaivojen läpi jaksaiskaan puskee, ku ei siit kuitenkaan sen kirkkaampaa kruunuu saa. On helponpaa ja mielenkiintosenpaa vaihtaa lajii, ja sehän on ihan fiksuukin, jos kerran kroppa ei kestä. Juoksu on liian hevi laji tuki- ja liikuntakoneistolle. Etenki kun ikää tulee. Löytyy fiksunpia pehmeänpiä vaihtoehtoja.
Mitä siltä urheilulta haluaa? Kiiluuko silmissä kovat ajat ja tavoitteet, ja maine ja kunnia? Se tie ei johda mihinkään, koska aina löytyy joku joka on paljon parempi. Ja tuskin se kärjessä patsastelu on liikunnan iloista se suurin.
Liikkuu sen verran että omat rahkeet antaa myöten. Ja harrastelijan ehkei kannata keskittyä vain yhteen lajiin. Monipuolisella harjoittelulla on paremmat vaikutukset fyysiseen yleiskuntoon. Kannattaa unohtaa ne huippuajat siinä yhdessä lajissa, ja motivoitua mukavasta liikkumisesta ja vaikka kropastaan huolen pitämisestä.
Hohhoijaa.
Aina löytyy joku.
Alahan reenata ja lopeta päivittelyt!
Aika nopeesti näkee noilla palstoilla sellasia tyyppejä, joiden motiivit harrastaa esim. kestävyysjuoksua on vähän niin ja näin.
Kestävyysjuoksu on enimmäkseen sellasten pitkäjänteisten, tasaten ja hieman värittömien ihmisten juttu.
Ne, jotka hakee juoksusta jotain huippuelämyksiä, hypetystä ja kliimaksia, usein väsähtävät.
Jonkun ekan maratonin jälkeen ei siinä touhussa montaakaan orgastista elämystä koeta;))
Mut jokainen tavallaan. Enkä tietenkään minä ole ketään tuomitsemaan.
Lattea harrastus jota harrastaa tylsät ihmiset.
Mutta sentään joku kadehtii sitä että näkee toisen juoksevan tyylikkäästi ja lujaa.
Latteutta sen sijaan on että makaa röhnöttää farkut jalassa jollain paskasella penkillä ja punnertaa paskasta tankoa paskasilla käsillään kohti kattoa ja karjuu.
Ei toi Sebu sitä varmaankaan tarkottanut että hän olisi kateellinen vaan päinvastoin hän tietää kokemuksesta että juoksijat ovat keskimäärin vähän muita epäsosiaalisempia luonteeltaan ja siten seuraihmisten mielestä vähän tylsiä kun eivät tykkää hummata.
Oikeasti on hienoa jos joku osaa juosta tyylillä ja vauhdilla kuin kissaeläin. Heitä vaan näkee massamaratoneilla harvoin jos koskaan. Ja mitä nopeaan juoksuun tulee niin silloin ainoa oikea matka on 100-200 m. Siinä ei ohutsääriset kalpeat rotat pullistele kun voima ja aito räjähtävä nopeus puhuu. Siinä on tyyliä ja dynaamisuutta. Ja sitäpaitsi oikeasti nopeat juoksijat ovat hakeneet vauhtiinsa potkua juurikin punttisalilta :) Voima on nopeutta nääs!!!
Mutta oikeesti tehköön ja arvostakoon kukin sitä mistä tykkää.
Itse olen niin helkkarin ahne ja kunnianhimoinen tyyppi että olen sisällyttänyt urheiluharrastuksiini niin voimanoston, kehonrakennuksen, jääkiekon, pikajuoksun, pyöräilyn kuin puolimaratonharjoittelun.
Maratonit menettävät mielekkyytensä viimeistään sitten kun matkaan lähdetään yli 20 asteen lämpötiloissa. Siinähän kehon valkuaisaineet (lihakset) alkaa koaguloitumaan kun kehonlämpö lähentelee 40 astetta kuin korkeassa kuumeessa ikään. Mitäs järkeä siinä nyt on lähteä purkamaan kehon arvokkaimmat rakenteet johonkin hönttien hölkkään ja valitella kipeitä akillesjänteitä.
" Oikeasti on hienoa jos joku osaa juosta tyylillä ja vauhdilla kuin kissaeläin. Heitä vaan näkee massamaratoneilla harvoin jos koskaan. Ja mitä nopeaan juoksuun tulee niin silloin ainoa oikea matka on 100-200 m. Siinä ei ohutsääriset kalpeat rotat pullistele kun voima ja aito räjähtävä nopeus puhuu. Siinä on tyyliä ja dynaamisuutta. Ja sitäpaitsi oikeasti nopeat juoksijat ovat hakeneet vauhtiinsa potkua juurikin punttisalilta :) Voima on nopeutta nääs!!!"
Tyylillä loppuun saakka
http://tinyurl.com/3cqf5xx
Joidenkin harrastelijoiden keskuudessa tuntuu hoikka ruumiinrakenne olevan turhan yliarvostettu. Kuvitellaan että ellei ole pitkät sääret, hoikka perse ja suora selkä, että ei voi pärjätä. Ei viitsitä edes yrittää, kun kuvitellaan ettei kuitenkaan ole mahdollisuuksia. Katsokaapa vähän millaisia ovat parhaat eurooppalaiset valkoiset juoksijat. Itäeuroopasta tulee lyhyitä kurvikkaita tyttöjä vähän joka yleisurheilulajiin. Ja pärjäävät aivan lähes yhtä hyvin kuin parhaat tummaihoiset. Jotkut korkeushypyt on asia erikseen, eikä sellainen vartalotyyppi ole todellakaan joka lajin unelma.
Kotimaassa täällä on jotenkin tuo triathlonbuumi valloillaan, ja kuvitellaan että miehen pitää olla ainakin 190 senttiä pitkä hoikka jamutta atleettisen lihaksikas pärjätäkseen kestävyysurheilussa. Muiden kuvitellaan olevan lähtökohtaisesti pärjäämättömiä.
No ni. Vorssa on viikonloppuna ja voorumeilla käy itku ja parku. Kremppaa siellä ja kremppaa täällä. Tietyt paskahousut ovat joutuneet selittelyjen kehään, josta ei ole ulospääsyä namaa menettämättä.
Soirostelu ja balleriinailu alkaa vähitellen etoa.
Onko soirostelu virallinen termi?
JTG ime vaihteeksi munaa, jos ei pillu maistu!
Kukas on palleriina? Nythän mä sen hokasin, palanderin kallen eukko
Mikä saa noin katkeraksi...?
Tunnustan! Innostun monistakin lajeista aivan täysillä ensimmäisen 6 kk ajan. Hommaan paljon tietoa ja uusimmat varusteet, yms. Teen hyvää nousujohteista tulosta. Sitten mielenkiinto laantuu ja loppuu mitä erinäisimmistä syistä.
Juoksemisen olen kokenut vastenmieliseksi niin kauan kuin muistan. Siis tasapaksun juoksemisen, eri asia on vaikkapa futiksessa. Nyt kuitenkin n. 6 kk olen juossut. Aluksi matolla, sitten ulkona. Tuloksia on tullut. Alkuun se oli mahtavaa, teki mieli juosta joka pvä, muttei paikat kestäneet kuin pari kertaa per vko.
Tällä hetkellä ei enää niin kauheasti kiinnosta juokseminen. Juoksen silti vielä pari kertaa viikossa. Lisäksi pyöräilen kerran viikkossa ja käyn kuntosalilla kaksi kertaa.
Oikeastaan kuntosali on ainoa liikuntamuoto, joka on säilynyt matkassa viimeiset 15 vuotta. Johtuu pelkästään siitä, että olen ulkonäkökriittinen ja sali muovaa kroppaa.
En nyt tiedä onko se huono asia, että kyllästyy nopeasti eri lajeihin. Tuleepahan harrastettua useita lajeja ja niihin voi aina palata missä vaiheessa tahansa. Olen muutenkin sellainen, että kyllästyn nopeasti. Työpaikka tai tehtävä vaihtuu parin vuoden välein ja kämppäkin melkein samaa tahtia. Kukin taaplaa tyylillään.
Jos alle 40v tyyppi treenaa, eikä pääse maraa alle 3h niin kyse on silloin lahjattomuudesta, eikä mistään muusta
Riippuu kyllä siitä onko aloittanut treenaamisen 15 vai 39 vuotiaana.
Riippuu tavoitteesta maratonilla. En haluakaan olla lahjakkuus millään maratonilla koska se on epäseksikästä urheilua. Silti maratonin juokseminen läpi on aina suoritus sinänsä jota arvostan. Laji on vaan niin rankka ettei sille viitsitä omistautua täydestä sydämestä joten maksimitulosta ei välttämättä saa koskaan ulosmitattua juoksuna.
Pitääpä lähteä kertomaan naapurin sedälle joka on 39-v ettei sillä ole lahjoja vaikka se on juossu maran 3.10:een. Ja sekin tulos on jo viiden vuoden takaa :)
ps. Onx koikkalainen mäntsl-nimimerkki kenties ite alittanut edes "maagista" 4 h-rajaa jota yleisesti pidetään jo kovana aikana peruskuntoilijalle??
Ja nyt niitä entisiä "alle kolmen tunnin maratoonareita" näkee kuntosaleilla nostelemassa hernepusseja hiljakseen... Tuohan on sama kuin sanoisi että tyyppi joka juoksee pikajuoksua (100m), eikä pääse alle 11,5 sekunnin, on vain lahjaton.
Ennen kaikki juoksi maran alle 3 tuntia. Kun aloin juoksemisen 30 vuotta sitten, ei tällaisia elämysjuoksijoita edes ollut, mitä nykyään on. Kaikki juoksi täysillä ja ne, jotka ei kyenneet juoksemaan hyviä aikoja, ymmärsi pysyä pois kisoista. Nyt mennään massamaratoneille ja parutaan kun on tungosta ja bajamajat ei riitä. Päälle 4 tunnin maratoonarit on säälittäviä ja ei silloin kun minä aktiivisesti juoksin, olisi kukaan kehdannut niin huonoilla ajoilla edes ilmoittautua kisaan.
Pitäisi ihmisten ymmärtää jo vähän hävetä, eikä mennä juoksemaan kilpaa kun eivät siihen pysty. Tilalle voisivat ottaa vaikka seikkailukisoja ja muuta hauskaa, mikä sopii kilpakunoilijalle paremmin kuin joku maratooni, mikä ei anna minulle enää mitään. Olen nuorempana juossut hyviä aikoja, mutta olen myös ymmärtänyt, että en juokse enää kilpaa pitkiä matkoja, koska ajat ovat huonontuneet. Kympin kisassa juoksin loistavan ajan 51 minuuttia, vaikka en enää harjoittelekaan ja kylähölkissä pääsen aina palkintosijoille. Mistä sitä vauhtia riittääkin meikäläiselle.
Huvittaa nämä uudet juoksijat, jotka tulevat muka foorumille kekkuloimaan ja vievät huomion meiltä pitkän linjan juoksijoilta, joilla on kokemusta siltä ajalta kun nämä keekoilijat vielä makoilivat sohvilla. Minäkin sentään nuorena juoksin ultran, enkä kävellyt sitä, kuten nykyään ultraajat tekee. Nykyään riittää, että tulee vain foorumille ja ilmoittaa juoksevansa maratonin ja sitten jo luullaan olevan niin juoksijaa ja meidät vanhat, pitkän linjan puurtajat unohdetaan, eikä kukaan enää kunnioita ja huomioi meitä.
Kyä näi o. ei pidä kannustaa kansaa liikkumaan.
Kyllä on 51 min. loistava aika!
Ja sama koskee myös teitä riukukoivet kun yritätte nykyään ängetä kuntosaleille vaikkei jalkakyykkytankoon kyetä nostamaan edes 10 kilon levypainoa.
Niin se vain on että ennen maratonia pidettiin täysin älyttömänä urheilulajina johon osallistui nämä nilkuttaja sedät ja tädit jotka käyttivät hikinauhoja ja kuselta haisevia lyhyitä terinit-shortseja.
On se eetwarttia nykyään kun maratoneilla näkee näitä kiinteäpyllyisiä ja kaunislanteisia nuoria naisia joilla on myös lihaa luiden ympärillä. Heidän perässään minä itsekin juoksen joten ei haittaa yhtään vaikka menis viisi tuntia maratonilla. Puhutaan paljon siitä miten maraton muka laskee testosteronitasoja. Pyh, nää fitness-tytöt saa ainakin mulla testotuotannon sellaisiin lukemiin että maratonin vaikutuksesta mulle tulee puhdasta lihasmassaa lisää ja kestävä erektio kuukaudeksi eteenpäin.
Ennen oli toisin.. kyllä elämänlaatumaratonit ovat hienoja..eikä kusi haise.. ainakaan ihan niin usean housusta.
Joo mut silloin enne vanhaan olikin eri menetelmät käytettävissä. Hormooonit, piristeet, hemohessit ja muut luonnottomuudet. Ei kannata vertailla doping-aikakauden tuloksia nykyajan puhtaaseen harrasteurheiluun.
Harvinaisen pätevää tekstiä. Itsekin olen vanha jäärä ja urheillut koko ikäni. Mutta niin se vain on, että tänä päivänä kuntoilija on kunigas.
Juoksun erikoislehtikin on lähtenyt liehittelemään kuntoilijaa, eikä siihen ole vastaan sanomista. Levikki puhuu.
Tuollaiset foorumit ovat tähän trendiin liittyvä lieveilmiö.
Kyllä kaipaan 70-lukua ja tunnelmaa, jossa Juha Väätäinen huudatti Olympia Stadionin yleisöä. En ollut paikalla mutta televisiosta katselin kun Anssi Kukkonen parkui: Kiri Juha! Kiri! Ja Juha Väääätäinen voittaa!
Sellaiseen tunnetilaan kun vielä pääsisi. Vedin heti ruskeat Trampakset jalkaan ja lähdin ulos juoksemaan. Otin loppukirin ja kuvittelin, että Jurgen Haase on siinä ihan kannoillani mutta niin vain päihitin Jurgenin ja DDR:n totalitaarisen urheiluihmeen edustajan.
Ne oli aikoja ne!
Hyvää kesälomaa kaikille. Menkää kyykkyyn kun meikäläisen näette juoksukisoissa ja uimarannalla. Se on loma ny. (pitikö tän mennä siihen fiilistelyketjuun?)
Ennen vanhaan oli miehet rautaa, eikä mitään hippihiiriä. Juostiin kuin leijonat, pantiin kuin kanit. Ei niin kuin nykyään, että vingutaan kuin hiiret ja juoksemisen sijaan jauhetaan voorumilla sian kusta. Ennen tuli tulosta, nykyään pelkkää puhetta.
^ Mutta yksi ei muutu koskaan ja se on se että rumat ämmät arvostelee toisten tekemistä ja olemista.
willko on oikeassa. voorumeilla löytyy lässyttäjää jos jonkinsorttista, joka lupaa juosta maraa alle kolmen tunnin mutta kuinkas sitten kävikään. alkaa arki ja todellisuus. ei riitä värkeissä vara ja loppujen lopuksi on helpompaa lässyttää voorumilla, että sit ja jos ja kun ja voi voi voi ja sit ja joskus vuanna 2018.
^ Ja kateelliset vanhat pierut jauhaa paskaa täällä. Mitä siitä vaikkei tavoitteita koskaan saavuttaisikaan, tai vaikkei tulokset aina paranisi? Saatteko jotain tyydytystä omaan surkeuteenne muita arvostelemalla? Mitä pahaa juoksuharrastuksen sosialisoinnissa on?
Uho ja Tuho. Kutsu silloin Personal Trainer apuun. Nykyisin säännöllinen liikunta on helppoa, koska on olemassa Personal Prainer ammattikunta, joka tukee sinua maksua vastaan.
Jos motivaatiosi alkaa pettää niin suosittelen googlettamaan paikkakuntasi Personal Trainereita.
dumbe on ruvennu taas veteleen vetoja. Ei mene pitkään kun taas kosahtaa. Missäköhän siellä spartassa tarvii noita vetoja???? Ai niin MÄ MÄ MÄ tiedän
On kyllä asia, jota en käsitä on se, miten ne fanaattisesti harrastavat jaksavat vuodesta toiseen kirjata niitä tuloksiaan noihin netin "harjoituspäiväkirjoihin"...mistä se innostus ja motivaati/kipinä juoksuun ammennetaan.
Luulis ettei viisikymppisillä enää tuloksetkaan huomattavasti ole paranemaan päin, eli mistä sen motivaation oikein saa ja jaksaa pitää sitä yllä????
Ja tiedän ainakin kaksi pariskuntaa, joille miehen hurahtaminen juoksuharrastukseen on lopulta johtanut avioeroon ja jopa niinkin katkeraan, että toinen näistä naisista sanoi vihaavansa kaikkia ihmisiä ketkä harrastaa juoksua!!
Tämä nyt ei aiheeseen varsinaisesti liittynyt, mutta näin :) kohtuus kaikessa.
taitaa riikka kuulua siihen perisyntisiin naisihmisiin jotka ovat läskejä. Ei mikään ihme että ukko lähtee lenkille. Kun kotona vaimona läski sika.
Joo. Ei ole ihan harvinaista tuo, mitä Riikka kertoo. Mullakin yksi tuttu tapaus, missä mies juoksee ja pyörii maratontapahtumissa ja vaimo riutuu kotona. Seksielämä ihan kuollutta ja pariskunta vieraantunut toisistaan.
Mitä nämä keski-ikäiset kuntoilijat oikein juoksevat pakoon. Tästä aiheesta kannattaisi keskustella vakavasti.
Vähän tuntuu siltä, että näissä kuntoiluperheissä ei ole kaikki ihan niin hyvin kuin halutaan näyttää ulos.
Kiinnostavia kommentteja. Tällaista aiheen käsittelyä kaipaisi esimerkiksi harrastefoorumeilla. Aihe on ehkä hieman intiimi ja kipeäkin.
No ei, vaan minä olen meidän perheessä se, joka liikkuu, mies on enempi sohvalla viihtyvää sorttia :)
Nämä esimerkkitapaukset ihan vaan tuttavapiiristä, eikä mistään läskeistä vaimoista kysymys ollenkaan :D :D
nämä juoksumaanikot ovat niin sisäpiiriporukkaa harjoituksineen, kimppalenkkeineen,kilpamatkoineen ja leireineen, että vähemmästäkin aviopuoliso jää paitsioon.
Pitäisi olla loputtoman kiinnostunut puolison harrastuksesta, harvemmalta se kuitenkaan luonistuu ja tilanne menee helposti siihen, että rupee ärsyttämään, tulee mustasukkaisuutta toisen ajankäytöstä ja miksei muutakin mustasukkaisuutta, onhan näissä seuroissa mukana aina molempia sukupuolia.
Itse en haluaisi olla juoksuaddiktin puoliso!
eli sinun miehesi on ällöttävä läski ja itte lenkillä koko ajan.... Tiedät siis mistä puhut
No jos se on joko tai, ni ennemmin sitte näin ;) vahinko vaan kun aika on niin kortilla ettei ihan koko aikaa kerkiä lenkitellä, töissäkin pitää välillä käydä ja muukin elämä hoitaa :D
Kyllähän se aika pitkälle noin on. Itse yritän puhella mahollisimman vähän juoksemisesta kotona ja supistanut kisareissut melko vähiin. Käydä lenkeillä samaan aikaan kuin vaimokkeella menoja tai aikaisin aamulla.
Vähänkin kun eläytyy puolison asemaan niin ei tuo juoksusta jauhaminen ole maailman kiinnostavin keskustelun aihe.Onneks meillä paljon yhteisiä harrastuksia, osa niistä liikunnallisia.
Oishan se kurja muistella kuolinvuoteella, että tulipahan vedettyä elämän aikana melekosen monta lenkkiä mutta muuten oli elämä tasasta.
Kaikessa tekemisessä on sellainen maltillinen tasaisuus hyväksi. Tottakai intohimoa pitää olla mukana mutta useimmissa asioissa pitkäjänteinen hierominen tuottaa lopulta tuloksen.
Kyllä sellaisen vouhottamisen lopputulos on uho ja tuho. Vaikka kuinka ja monta esimerkkiä tuollaisesta. Hieman latteat ja harmaat ihmiset soveltuvat kestävyyslajeihin. Vai onko joku törmännyt räiskyvään, luovaan, impulsiiviseen kestävyysjuoksijaan.
Ehkä jossain Afrikassa voi olla rentoa ja hyvää fiilinkiä kestävyysjuoksun parissa. Tanssivat viidakkorumpujen säestyksellä ja kurarella terästettyjen keihäiden kanssa pitkin savanneja.
Meillä puolestaan on pitkät talvet ja lyhyt kesä. Ei siinä paljon huumorilla ole tekoa. Ankeaa puurtamista maantien laidalla. Tuskin monikaan hankkii leveää leipää pelkästää juoksemalla.
Hyvä ja tärkeä kettinki. Voorumeilla aika monet potee motivaation puutetta. Pidetään 2 kuukauden mittaisia taukoja ja käydään ruikuttamassa, kun ei juoksu maistu. On ongelmia työssä ja kotona. Sitten mennään sohvalle istumaan ja katsellaan teeveetä.
Minä olen urheillut ainakin 30 vuotta, eikä ole päivääkään ollut motivaation puutetta. Luulen, että liikunta ja urheilu ei vain sovi sellaiselle ihmiselle, jonka motivaatio horjuu tämän tästä.
Määki oon kova juoksija, kunhan laihdutan nää löysät pois. Ensi vuonna paukkuu varmasti ennätykset.
Eipä ole paljon taukoja ollut. Yli 20 vuotta olen lähinnä kuntoilumielessä juossut sulan maan aikaan ja talvisin hiihtänyt. Ihan terveellistä kun nämä lajit vuorottelevat.
Eihän se liikunta maistu kun se on kiinni vain marathonien juoksemisesta. Motivaatio loppuu äkkiä jos ainoa tavoite on juosta ennätyksiä. Tunnen monta entistä juoksijaa, jotka on keski-iässä melkosiia läskipersseitä, koska motivaatio on loppunut kokonaan kun ei ole ennätyksiä enää tullut.
Ainoa motivaatio liikkua on aikojen parantaminen. Kun se ei enää onnistu, jäädään sohvalle mässyttämään ja muistelemaan menneitä kulta-aikoja.
Näin kauden päättymisen kynnyksellä voi käydä katsastamassa osiosta vuoden 2012 tavot, että kuka uhosi ja kenet mahottomat puheet tuhosi.
http://www.youtube.com/watch?v=t1yelvMUQLk
Tässä kiteytyy uho ja tuho. Bonjaatteks?
Tuhon tiellä ollaan silloin kun harjoituspäiväkirjaan alkaa jäädä viikonparin tyhjiä aukkoja. Syyt ja selitykset voivat olla moninaiset mutta loppujen lopuksi sieltä taustalta sittenkin löytyy aika arkinen syy: UHO!
Aluksi motivaatio on kova ja itseä suggeroidaan kaikin keinoin. Uhotaan palstoilla jne. Sitten vähitellen koittaa arki. Kaikki ei menekään niinkuin Fingerporissa. Tulee vastoinkäymisiä, epäonnistumisia.
Silloin kysytään luonnetta: UHO vai TUHO.
Joko baldini on saavuttanut tavoitteensa? Kovaa poika treenaa, mutta joko on alittanut 3 tuntia maralla?
Kova jätkä kaikenkaikkiaan, ei uhoa turhaan.
Tais lopulta ulkoinen paine käydä liian kovaksi ja kaveri ymmärsi siirtyä taustalle. Jutut oli korskeat mutta teot vähäiset. Uho ja tuho.
Uuteen nousuun. One more time bejbe. Britni juoksee Hokilla.
Soiroko kutsuu itseään britniksi?
Kirjoita joskus jotain positiivista. Negaa pukkaa joka tuuttiin. Koitahan päästä paskankierteestä pois. Paska tulee katsos takaisin sille joka sitä heittelee.
Soironen oli tälläinen ukko. oikea piällysmies.
Tunnen yhden tällaisen. Kymmenen vuotta jo samalla uho-tuho-uusi uho -syklillä vetänyt. Paitsi ettei hän tiedä mikä on vk-lenkki, puhumattakaan omista kynnysarvoista. Ihan huuhaa-ukko.
Juu. Baltsu. Tuho tuli, ja nyt vatsa kasvaa, pyöräilystä huolimatta.
mistä nyt tuulee. mollella vain 12 km vain 4.20 vauhilla. Uhoa sentään se, että ukko kutsuu alle kolmikymppisiä lapsiksi
Tämän päivän uho ja tuho on sitä, kun ilmoittautuu perusmatkalle, ja keskeyttää ennen puoliväliä. Mikä saa tavisläskit ukot tavoittelemaan mahdottomia? 😅
Tuhossa tuprutellaan savukkeita. Juoksutavot jää.
Tunnustan. Uhosin aikasemmin tavolla. Tuli DNF ja tuho. Monta kertaa. Nykyään näyrästi hölkkäilen.
Juu. Jostain syystä nuorempana piti puhua kovista tavoista ja asettaa haasteita. Yleensä tavot jäivät saavuttamatta. Nyt vanhempana hyväksyy sen, että kunto on se mikä kilpailussa tulee, ja treenit vedetään omalla tasollaan.
Tykkään siitä kun voorumeilla uhotaan, mutta ei edes yritetä tosissaan. Ei tule tuho.
Tämä on nykypäivän oire. Tavot ovat unelmia, joita ei edes yritetä saavuttaa.
Unko näkynyt uhoojia voorumeilla? Seppo 200km muita?
Tuho tuli kaikille voorumiukoille. Seppo, Bati, Guuri, Soiro, mitä näitä nyt on. Ei pidä uhota mahdottomia. Puokki alle kahren rento tavo.
Juu. Guurin koko joukkuetta kohtasi tuho, kun leuhkivat liikaa.
Ei piä ahnehtia. Harjoittelee vuan rennosti omalla tasollaan.
Maraton alle neljän hyvä pitkän aikavälin tavo.
Miekin oon uhon ja tuhon läpi käynyt, mutta niin vaan on taas tavot mielessä ja hölkkä maittaa.
Miula ei tuhon jälkeen enää mieli ja fysiikka kestänyt raastoa.
Joka vuosi tulee uho, ja uhon jälkeen tuho, ja tulos edellisvuotta heikonpi.
Uho ja tuho. Ei pidä ahnehtia.
Aloin juoksemaan. Tuho tuli parisuhteelle ja uralle, mutta olen onnellinen.
Ei tule enää tuhoa. Tulee pysäyttämätön nousukiito.
Olis jännä tietää kuka uho ja tuho ketjun takana on.
Luultavasti joku kateellinen narsisti.
Todellinen tuho on juoksun aiheuttama erektiohäiriö.
Juu. Mitä iloa sub3:sta jos ei seiso?
Se on pitkä ja kivinen tie kun tuhon jälkeen yrittää rakentaa uutta nousua.
Hitaasti nousee. Ennen meni maraton heittämällä alle neljän nyt alle kuuden.