Minulla ei ole ketään kelle sanoa tätä ääneen.
Olen aseksuaali. Korkeintaan olen vaan halunnut halata joko kaveri-mielessä tai enemmän, en muuta. Kukaan ikinä tuota tuskin uskoisi jos kertoisin. En välitä jos jonkun mielestä olen outo tuon ansiosta. Lähi-piirini tuskin on tietoinen tuosta sekä muu ympäristö. Nykyään ja monta vuotta en ole vaan pystynyt ihastumaan kehenkään tai olemaan kiinnostunut. Tuon on moni tulkinnut varmaan vaan ylpeydeksi tai itserakkaudeksi. Vaikken itseäni rakasta, kun se on kamalaa sekä vastenmielistä. Saatan vaan ajoittain olla tyytyväinen joihinkin asioihin itsessäni joskus jopa pidän itsestäni vaan joskus en. Esim. olen tyytyväinen omaan vartaloon ja kokoon, hiuksiin, joihinkin taitoihini. Tosiaan tuntuu ikävältä kun joutuu pelkäämään että menettää omat hyvät ominaisuudet, eihän mikään ole ikuista.
Mutta palaan tuohon kamalaan aiheeseen, kun en halua sitä yhtä juttua tehdä sehän on tosi noloa ja likaista. Niin noloa etten sitä sanaa pysty edes kirjoittamaan. Miten toisille kertoa siitä että olen aseksuaali enkä halua esim lapsia ja seurustella? Vaikkakin ikää on jo melko paljon. Sitäpaitsi olen aika kamalan näköinen ja luonteessani tuskin on mitään hyvää, nimittäin olen joutunut toisten ihmisten taholta sietämään henkistä fyysistä yms väkivaltaa. Olenkin myös yksinäinen. Miten saada loppumaan se että minua ollaan painostettu hankkimaan mies ja lapsia jo vuosia vaikka EN HALUA?! Miten puolustan itseäni? Kuinka saada toiset jo uskomaan etten aio taipua toisten tahtoon ja tehdä semmosta mitä en halua? Onko rikollista yrittää painostaa noihin edm asioihin?
Olen aseksuaali. Korkeintaan olen vaan halunnut halata joko kaveri-mielessä tai enemmän, en muuta. Kukaan ikinä tuota tuskin uskoisi jos kertoisin. En välitä jos jonkun mielestä olen outo tuon ansiosta. Lähi-piirini tuskin on tietoinen tuosta sekä muu ympäristö. Nykyään ja monta vuotta en ole vaan pystynyt ihastumaan kehenkään tai olemaan kiinnostunut. Tuon on moni tulkinnut varmaan vaan ylpeydeksi tai itserakkaudeksi. Vaikken itseäni rakasta, kun se on kamalaa sekä vastenmielistä. Saatan vaan ajoittain olla tyytyväinen joihinkin asioihin itsessäni joskus jopa pidän itsestäni vaan joskus en. Esim. olen tyytyväinen omaan vartaloon ja kokoon, hiuksiin, joihinkin taitoihini. Tosiaan tuntuu ikävältä kun joutuu pelkäämään että menettää omat hyvät ominaisuudet, eihän mikään ole ikuista.
Mutta palaan tuohon kamalaan aiheeseen, kun en halua sitä yhtä juttua tehdä sehän on tosi noloa ja likaista. Niin noloa etten sitä sanaa pysty edes kirjoittamaan. Miten toisille kertoa siitä että olen aseksuaali enkä halua esim lapsia ja seurustella? Vaikkakin ikää on jo melko paljon. Sitäpaitsi olen aika kamalan näköinen ja luonteessani tuskin on mitään hyvää, nimittäin olen joutunut toisten ihmisten taholta sietämään henkistä fyysistä yms väkivaltaa. Olenkin myös yksinäinen. Miten saada loppumaan se että minua ollaan painostettu hankkimaan mies ja lapsia jo vuosia vaikka EN HALUA?! Miten puolustan itseäni? Kuinka saada toiset jo uskomaan etten aio taipua toisten tahtoon ja tehdä semmosta mitä en halua? Onko rikollista yrittää painostaa noihin edm asioihin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pääasia, että olet itse sinut asian kanssa, ja tuohon ikään on jo selvinnyt, ettei perhe-elämä tai seurustelu ole sinun juttusi.
Asian lopullisuuden kirkastuminen varmaan on helpottanut omaa oloa jo paljon.
Sitten on se lähipiiri.
JOS nuo ihmiset ovat sinulle oikeasti tärkeitä ja läheisiä, en lähtisi valehtelemaan, kuten edellinen kehotti.
Jos koko totuuden kertominen on vielä vaikeaa, voit varmasti sanoa ettet välitä keskustella asiasta juuri nyt. "Antakaa olla." jne. Ettet ole itse valinnut sitä, ettei asia ole ihan niin helppo. "Kuule, mä en halua puhua tästä ainakaan nyt. Sopiiko?"
Ole jämäkämpi.
JA:
Etsiydy seuraan, jossa saat olla ilman paineita ja painostusta. Vietä mahdollisimman vähän aikaa ihmisten kanssa, jotka ahdistavat.
Aseksuaaleja on muitakin. Ideaalia olisi, jos voisi löytää itselleen kumppanin, jonka kanssa harrastaa, kokata, matkustella, ulkoilla jne ilman mitään paineita eroottisväritteisestä fyysisestä läheisyydestä.
Asia koskettaa meitä kaikkia, sillä usein seksuaaliset halut eivät osu yksiin kumppanin kanssa. Aseksuaalin on todellakin toivottavaa löytää aseksuaali kumppani, sillä muuten molempien elämästä tulee vaikeaa. Ja surullista.
Yritähän itse löytää vieläkin syvempi rauha tämän asian kanssa. Se on osa sinua, etkä ole itse niin valinnut tai toivonut.
Siksi voit keskittyä muihin asioihin.
Mitkä tekemiset, ja ketkä ihmiset ilahduttavat ja tuovat hyvän mielen?
Näitä lisää!
Haluatko käsitellä aiemmin kokemaasi henkistä ja fyysistä väkivaltaa itseksesi tai jonkun kanssa? Vai katsotko eteenpäin ja annat olla? Ethän enää hakeudu noiden ihmisten seuraan? Suojelethan ja kunnioitathan itseäsi niin paljon, että vietät aikaasi vain mukavien ja sinusta pitävien ihmisten seurassa?
Yksinäisyyteen sosiaalisia harrastuksia:
(ryhmiä usein myös kesällä!)
Kuoro, harrastelijateatteri (molemmissa myös itseilmaisu vahvistuu ja tunteita saa purettua) työväen ja kesäyliopistojen kurssit - vaikka joku kieli, ruoanvalmistuskurssit, kädentyöt, psykologia...
Marttakerhot.
Itsetuntoa ja henkistä voimaantumista voisi saada myös vaikka kiipeilystä, patikoinnista tai voithan käydä paukuttamassa myös kuntonyrkkeilyn säkkejä ja karistaa turhat taakat harteilta :)
Tsemppiä sinulle!
Elämä on lyhyt ja tarpeeksi haastava jo ilman ikäviä ihmisiäkin. Joskus ne ovat valitettavasti sukulaisia ja perheenjäseniäkin, mutta siltikin on parempi lisätä niiden ihmisten seuraa, joiden tapaamisesta jää hyvä mieli.
On aina ollut seksistä kiinnostumattomia ja on nytkin, vaikka meille syötetään itsestäänselvyytenä, että villiä seksiä harrastavat kaikki 12-100 vuotiaat. So what? Pääasia, että on itse sinut itsensä kanssa. Läheisille voi tosiaan vaikka valehdella, jos heidän elämänsä siitä kohenee. Kysehän olisi valkoisesta valheesta.
Todellisuudessa jokaisella on kausia, jolloin seksi ei syytä tai toisesta voisi vähempää kiinnostaa. Hirveän monessa parisuhteessa elellään vuosia ja vuosikymmeniä harrastamatta seksiä. Luultavasti moni on tiedostamattaan aseksuaali, mutta ympäristön paineiden vuoksi ajautuu esim. avioliittoon ja sitten puoliso saa kärsiä, kuten varmaan myös aseksuaali itse. Vaikka asiasta ei puhuta, monelta halut katoavat varhaisessa keski-iässä. Joillakin ne palautuvat, kaikilla eivät. On ihmisiä, jotka löytävät seksuaalisuutensa "myöhään", kun heidät on jo leimattu joksikin. Ei siitäkään puhuta, koska se on "poikkeavaa". Kuitenkin on tärkeintä elää itsensä oloista elämää.
Tässäpä oli taas kaksi viimeistä kommenttia sellaisia, jotka selittävät sen, etteivät kaikki voi puhua lähipiirilleen asioistaan.
Kun älykkyys ja tunneäly on tätä tasoa.
Eli etsi tosiaan syvällisiä, mukavia ihmisiä elämääsi. Munilla ja ilman.
Minusta aseksuaalisuus on kadehdittava piirre, kun kumminkin haluaa elää yksin. Ihana rauha mielessä.