Kertokaahan miten paljon teillä jää vapaata-aikaa nukkumisen, työteon ja työmatkojen ohella.
Omaversioni normaali päivästä on.
Koska kärsin kroonisesta väsymyksestä, jolle ei ole vain syytä, joudun nukkumaan vähintään 9 tuntia yössä.
Aamutoimet vievät aamusta noin 30 minuuttia ja työmatkat tunnin per suunta. Työpäiväni pituus on 8.5 tuntia, tästä on hankala tinkiä.
Jos ynnään nämä pakolliseen toimeen käytän päivästäni 20 tuntia.
minulle jää siis 4 tuntia vapaa-aikaa.
En ole ihan varma onko se sen arvoista.
Eläminen ei ole ainakaan elämistä varten.
Omaversioni normaali päivästä on.
Koska kärsin kroonisesta väsymyksestä, jolle ei ole vain syytä, joudun nukkumaan vähintään 9 tuntia yössä.
Aamutoimet vievät aamusta noin 30 minuuttia ja työmatkat tunnin per suunta. Työpäiväni pituus on 8.5 tuntia, tästä on hankala tinkiä.
Jos ynnään nämä pakolliseen toimeen käytän päivästäni 20 tuntia.
minulle jää siis 4 tuntia vapaa-aikaa.
En ole ihan varma onko se sen arvoista.
Eläminen ei ole ainakaan elämistä varten.
Vastaukset 2
Vanhimmat
7 h 30 min. jää ns. vapaa-aikaa eikä se riitä mihinkään.
Nukkuminen 8 tuntia. Työmatka yhteen suuntaan puoli tuntia. Työpäivä 8,5 tuntia. Tästä taitaa jäädä 6,5 tuntia vuorokaudesta.
Siitähän suurin osa menee myös pakollisten asioiden suorittamiseen. Kaupassa käynti, ruunlaitto, tiskaus, syöminen, aamiaisen laittaminen ja pois korjaaminen, auton tankkaaminen, asunnon siivous... niin että oikeasta vapaa-ajasta on huutava pula.
Minusta on alkanut tuntua armottomalta, että teen itse / työpaikassani standardisti tehdään 40 netto-tuntista työviikkoa. 40 netto plus puoli tuntia lounastaukoa päivässä. Se on 42,5 tuntia läsnäoloa työpaikalla.
Olen kateellinen työkavereilleni, joita tämä ei haittaa. Jotka puskevat vielä vapaaehtoisia ylitöitä päälle. Minulla mieli halajaa tuhannen muun puuhan ja harrastuksen pariin, istun joskus kuin vankilassa lusimassa niitä 42,5 tuntiani täyteen. Perjantainakin kaikki roikkuu siellä viiden jälkeen, ei mitään armoa ja edes pientä lyhennystä viikkoon koskaan.
Motivaationi alkaa loppua antaa näin paljon itsestäni työlle, joka ei kosketa minua. Koska elämässä on niin paljon tärkeämpiä ja parempia asioita. En haluaisi, että pakkotyönteon tunnussa on elämäni prosentuaalisesti suurin sisältö. Mietin, mitä voisin tehdä muuttaakseni tilanteen.
Meiltä ihmisiltä vaaditaan nykyään hirveän pajon länsimaissa, hirveän paljon. Huimaa katsoa, kuinka rahatalous jyllää ja vaatimukset vaan kasvaa, inhimillisyys vähenee, työntekijät nähdään vaihtuvana tavarana, ja aina vaan pitää tehostaa ja suorittaa ja säästää ja taas tehostaa. Tehokkuus kaiken yllä, hyi kamala. Joku romahdus tulee vielä, joko mun oma tai globaali...