Rakas avovaimoni ei taida kaivata seuraani samassa
määrin kuin aikaisemmin. Yhteiset hetket
vähentyneet, seksiä ei juurikaan ole ja aiempi iloinen
tunnelma perheessämme omalta osaltani vaihtunut sisäiseen
suruun ja huoleen. Naiseni näyttää kuitenkin ulkoisesti onnelliselta.
Pelkään suhteemme puolesta. Asiasta on hankala puhua. Vihjaan
huomioistani, saan takaisin kovaa, ei kannata kysellä, ei ole
mikään vikana ja kaikki on ok! Minun ajatukseni ilmeisesti
sivuuttaa jonnekin.
Ennen suhteemme kukoisti, olimme läheisiä, rakkautta tulvi
kodissamme, viesteissä, eleissä, katseissa, puheissa, kosketuksissa
ja sängyssä ;) Nyt tuo on kadonnut.
Yhtä pidetty 8 vuotta, yksi lapsi. Tai paremmin vauva vielä.
Avovaimoni on viimekuukausien aikana muuttunut etäisemmäksi.
Mielelläni suutelisin, halaisin ja pidän läheisyyttä tärkeänä
mutta häneltä en enää näitä samassa määrin saa. Seksiin
naiseni ei tee aloitetta. Yritän välillä mutta tuntuu, että en
saa häntä syttymään. Vastaus on sanattomasti niin viileä, että siinä
katoaa omatkin halut nopeasti. Joskus harvoin jos seksiä on, lähinnä
vain makaa ja itse saan käännellä ja yrittää, halut alkavat
näin kadota minultakin kesken. Tuntuu vain niin pahalta. Kun
vielä tiedän, et nainen kyllä tyydyttää itseään tosi usein ollessani
pois kotoa. Haluttaako siis kuitenkin mutta ei tee
sitä minun kanssani vaan käyttää mieluummin sauvaa, miksi?
Aivan varmasti lapsen tulo ja siihe liittyvät asiat, kerrostaloasunto,
autolainat ja vauvan hoito, väsymys, itsensä riittämättömyys monessa
tilanteessa vaikuttavat. Mutta olemme tukeneet toisiamme. Taloudellisesti
hyvässä tilanteessa. Käymme töissä, rahaongelmia ei ole. Keskustelemme
asioista, mielestäni tukien. Koen niin, että naiseni siirtyy vähitellen
ulottumattomiini, haluaisin hänet takaisin.Rakastan.
Meillä on yhteistä aikaa, olemme kai onnellisia. Kokeiltu
seksissäkin vaihtelua. Naiseni näyttää onnelliselta vaikka seksiä ei
enää juuri ole. Itsekin joudun piilottaa nykyisin tunteeni kuoren alle.
Joskus yritän häntä lämmitellä, aina on tunne, että en onnistu vaikka
ennen oli helppoa. Siksi en viitsi enää juurikaan yrittää. Hän ei
aloitetta tee. Mitään en vaadi, en kerjää jos hänestä ei siltä tunnu.
Ei omien sanojensa mukaan enää niin haluta.
Iltaisin meillä olisi aikaa. Avovaimo mieluummin surffaa
tietokoneella makuuhuoneessa tai katsoo tv:tä. Haluaisin joskus
tuota aikaa kahdenkesken mutta hän ei juurikaan enää tee aloitetta siihen
suuntaan. Jos olemme olleet viikkoja koskettelematta ja joskus tulee
viereeni niin miehenä haluni heräävät tahtomattani, tilanne niin
harvinaista. Sitten sanattomasti saan ymmärtää, että "sä vaan haluat seksiä".
Voin sanoa, että jos edes hieman useammin näkisin jotain kiintymyksen
eleitä niin en joka kerta haluaisi sitä seksiä.
Kehun ajoittain. Kiitän joistain mukavista asioista,
halaan osoittaen kiintymystäni. Kerron rakastavani. Minä en
kuule kannustavia tai mukavia kehuja itsestäni. Olisiko tarvetta sitten
mut ainakin se toisi mukavan olon, jokainen tietää. Pärjään ilmankin
mutta mietin syytä. Kotityöt teemme puoliksi. Kaikki on muutenkin
ulkopuolisesti ok. Ehkä naiselleni kaikki on ok nytki eikä hän tajua
kannaltani.
Toki minullakin on harrastukseni, olen ajoittain iltoja pois kotoa
niiden ku töidenkin takia. Pois olemiseni ei millään tapaa lisää hänen
työtään, hoidan lastamme niin paljon ja annan aikaa molemmille. En ymmärrä
miksi saan viileitä tunteita vaikka yritän jatkuvasti antaa enemmän mihin
rahkeeni riittävät. En tohdi edes kuvitella
sitä että jos ottaisin enemmän aikaa tai alkaisin vähentää omien
tunteideni näyttämistä. Mihin ajautuisimme koska mitään fyysistä yhteyttä
ei silloin varmaan enää olisi. Miten suhteemme
kävisi? Ei ole helppoa piilottaa omia tunteitaan kokoajan kuoren alle mut
pakko kun en saa vastakaikua. Huomaan, että se tuhoaa minua
sisältä ja huonot ajatukset alkavat saada vallan, ajattelen jo niitä
pahimpia vaihtoehtoja. Mutta en pidä mahdollisena lapsemmekaan takia.
Varmasti ihmiset muuttuvat vuosien mukana, niin minäkin. Ei
se vähennä kiintymystäni puolisooni, että hänkin on muuttunut. Emme ole
enää samassa tilanteessakuin kuin suhdetta aloittaessamme. Mut en minä
sen takia kaipaile jotakin vanhaa tilannetta, nautin nykyisestä elämästäni
niin paljon kuin voin.
Älkää sanoko romanttisia kynttiläillallisista, eivät toimi,
jotain tavallisuudesta poikkeavaa; vaihtelua. Kokeiltu keskusteluja,
kuuntelemista, ymmärtämistä, läheisyyttä, yhteisiä harrastuksia,
huomioimista, välittämistä. Mitä kaikkea mies naisen eteen ja
yhteisen elämän takia tekeekään. Mielestäni olen yrittänyt ja
kaikkeni antanut.
Miksi hän on etääntynyt minusta, miksi en saa vastausta tunteilleni?
määrin kuin aikaisemmin. Yhteiset hetket
vähentyneet, seksiä ei juurikaan ole ja aiempi iloinen
tunnelma perheessämme omalta osaltani vaihtunut sisäiseen
suruun ja huoleen. Naiseni näyttää kuitenkin ulkoisesti onnelliselta.
Pelkään suhteemme puolesta. Asiasta on hankala puhua. Vihjaan
huomioistani, saan takaisin kovaa, ei kannata kysellä, ei ole
mikään vikana ja kaikki on ok! Minun ajatukseni ilmeisesti
sivuuttaa jonnekin.
Ennen suhteemme kukoisti, olimme läheisiä, rakkautta tulvi
kodissamme, viesteissä, eleissä, katseissa, puheissa, kosketuksissa
ja sängyssä ;) Nyt tuo on kadonnut.
Yhtä pidetty 8 vuotta, yksi lapsi. Tai paremmin vauva vielä.
Avovaimoni on viimekuukausien aikana muuttunut etäisemmäksi.
Mielelläni suutelisin, halaisin ja pidän läheisyyttä tärkeänä
mutta häneltä en enää näitä samassa määrin saa. Seksiin
naiseni ei tee aloitetta. Yritän välillä mutta tuntuu, että en
saa häntä syttymään. Vastaus on sanattomasti niin viileä, että siinä
katoaa omatkin halut nopeasti. Joskus harvoin jos seksiä on, lähinnä
vain makaa ja itse saan käännellä ja yrittää, halut alkavat
näin kadota minultakin kesken. Tuntuu vain niin pahalta. Kun
vielä tiedän, et nainen kyllä tyydyttää itseään tosi usein ollessani
pois kotoa. Haluttaako siis kuitenkin mutta ei tee
sitä minun kanssani vaan käyttää mieluummin sauvaa, miksi?
Aivan varmasti lapsen tulo ja siihe liittyvät asiat, kerrostaloasunto,
autolainat ja vauvan hoito, väsymys, itsensä riittämättömyys monessa
tilanteessa vaikuttavat. Mutta olemme tukeneet toisiamme. Taloudellisesti
hyvässä tilanteessa. Käymme töissä, rahaongelmia ei ole. Keskustelemme
asioista, mielestäni tukien. Koen niin, että naiseni siirtyy vähitellen
ulottumattomiini, haluaisin hänet takaisin.Rakastan.
Meillä on yhteistä aikaa, olemme kai onnellisia. Kokeiltu
seksissäkin vaihtelua. Naiseni näyttää onnelliselta vaikka seksiä ei
enää juuri ole. Itsekin joudun piilottaa nykyisin tunteeni kuoren alle.
Joskus yritän häntä lämmitellä, aina on tunne, että en onnistu vaikka
ennen oli helppoa. Siksi en viitsi enää juurikaan yrittää. Hän ei
aloitetta tee. Mitään en vaadi, en kerjää jos hänestä ei siltä tunnu.
Ei omien sanojensa mukaan enää niin haluta.
Iltaisin meillä olisi aikaa. Avovaimo mieluummin surffaa
tietokoneella makuuhuoneessa tai katsoo tv:tä. Haluaisin joskus
tuota aikaa kahdenkesken mutta hän ei juurikaan enää tee aloitetta siihen
suuntaan. Jos olemme olleet viikkoja koskettelematta ja joskus tulee
viereeni niin miehenä haluni heräävät tahtomattani, tilanne niin
harvinaista. Sitten sanattomasti saan ymmärtää, että "sä vaan haluat seksiä".
Voin sanoa, että jos edes hieman useammin näkisin jotain kiintymyksen
eleitä niin en joka kerta haluaisi sitä seksiä.
Kehun ajoittain. Kiitän joistain mukavista asioista,
halaan osoittaen kiintymystäni. Kerron rakastavani. Minä en
kuule kannustavia tai mukavia kehuja itsestäni. Olisiko tarvetta sitten
mut ainakin se toisi mukavan olon, jokainen tietää. Pärjään ilmankin
mutta mietin syytä. Kotityöt teemme puoliksi. Kaikki on muutenkin
ulkopuolisesti ok. Ehkä naiselleni kaikki on ok nytki eikä hän tajua
kannaltani.
Toki minullakin on harrastukseni, olen ajoittain iltoja pois kotoa
niiden ku töidenkin takia. Pois olemiseni ei millään tapaa lisää hänen
työtään, hoidan lastamme niin paljon ja annan aikaa molemmille. En ymmärrä
miksi saan viileitä tunteita vaikka yritän jatkuvasti antaa enemmän mihin
rahkeeni riittävät. En tohdi edes kuvitella
sitä että jos ottaisin enemmän aikaa tai alkaisin vähentää omien
tunteideni näyttämistä. Mihin ajautuisimme koska mitään fyysistä yhteyttä
ei silloin varmaan enää olisi. Miten suhteemme
kävisi? Ei ole helppoa piilottaa omia tunteitaan kokoajan kuoren alle mut
pakko kun en saa vastakaikua. Huomaan, että se tuhoaa minua
sisältä ja huonot ajatukset alkavat saada vallan, ajattelen jo niitä
pahimpia vaihtoehtoja. Mutta en pidä mahdollisena lapsemmekaan takia.
Varmasti ihmiset muuttuvat vuosien mukana, niin minäkin. Ei
se vähennä kiintymystäni puolisooni, että hänkin on muuttunut. Emme ole
enää samassa tilanteessakuin kuin suhdetta aloittaessamme. Mut en minä
sen takia kaipaile jotakin vanhaa tilannetta, nautin nykyisestä elämästäni
niin paljon kuin voin.
Älkää sanoko romanttisia kynttiläillallisista, eivät toimi,
jotain tavallisuudesta poikkeavaa; vaihtelua. Kokeiltu keskusteluja,
kuuntelemista, ymmärtämistä, läheisyyttä, yhteisiä harrastuksia,
huomioimista, välittämistä. Mitä kaikkea mies naisen eteen ja
yhteisen elämän takia tekeekään. Mielestäni olen yrittänyt ja
kaikkeni antanut.
Miksi hän on etääntynyt minusta, miksi en saa vastausta tunteilleni?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipa kirjoitus ihan kuin omasta elämästäni! Et siis ole yksin ongelmasi kanssa. Samaa koettu meillä nyt jo noin viiden vuoden ajan. Sitä ennen kymmenisen vuotta tosi hienoa aikaa. Pidin itseäni maailman onnellisimpana miehenä kun olin löytänyt suhteen jossa voi olla turvallisesti oma itsensä, jossa on ymmärtämystä, läheisyyttä ja hellyyttä. Eikä se loppunut vielä lapsien syntymänkään myötä.
Mutta sitten alkoi tapahtua jotain. Jotenkin vain oli vaimon puolelta yleistä tyytymättömyyttä joka ei edes oikein kohdistunut mihinkään konkreettiseen. Mikään ei ollut sinänsä huonostu mutta ei sitten ihan hyvinkään. Minussa ei ollut mitään vikaa mutta silti käytös viileni. Ragoi harvoin kosketuksiin tai hellyyteen. Seksiä kyllä on kohtuullisesti mutta siinäkään ei ole useimmiten oikein mukana.
Loppujen lopuksi en ole keksinyt muuta syytä kuin sen että hellyys ja läheisyys ei vaimolleni ole koskaan ollut lopulta kauhean tärkeää. Pitää vain turvallisesta ja tasaisesta perhe-elämästä. Minustakin toivottavasti vielä. Mutta tunteet eivät ole jotenkin niin suuria että saisivat aikaan "toimintaa". Samalla kun hellyys on vähentynyt, olen minä kokenut henkisenkin yhteyden vähentyneen. Se ei varmaan ole ollut kummankaan tarkoitus mutta niin on vain samalla käynyt. Katsotaan nyt miten kauan tässä jaksetaan kun en oikein jaksa uskoa että vaimoni enää tuosta ennalleen muuttusi vaikka joitain ajoittaisia pilkahduksia joskus on ollutkin....
Onko puolisollasi mitään omia harrastuksia tai tapaako hän ystäviään? Siis tekeekö mitään YKSIN, ilman sinua ja vauvaa?
Jollain tapaa viestistäsi voisi tulkita, että puolisosi kaipaa enemmän sellaista ihan omaa aikaa ja rauhaa. Itselläni ainakin on usein niin, että kun "päivän urakka" on ohi, eli lapsi nukkumassa, niin mun on saatava olla hetki ihan rauhassa, lehteä lukien, tv:tä tuijotellen taikka vaan sohvalla lojuen, ilman että kukaan on siinä vieressä juttelemassa ja läheisyyttä tarjoamassa. Mieheni tietää tämän, ja antaa minulle sen oman hetken. Sitten jaksan taas hoitaa sitä parisuhdettakin.
Auttamaan ja neuvomaan en pysty, mutta jospa vaimollasi on menossa oma, henkinen prosessi? Jos hän ajatuksissaan pohtii elämäänsä, ajattalee, että tätäkö tämän nyt on loppuelämän?
Kirjoituksesta päätellen koet olevasi hirveän hyvä mies, kumppani. Teet kaiken, olet huomaavainen jne. Jospa vaimosi kokee siitä riittämättömyyden tunteita ja se latistaa hänen mieltään? Jospa hän sentakia ottaa etäisyyttä sinuun?
Vaimosi kuitenkin tietää, että päällisin puolin kaikki on hyvin ja elämä mallillaan, mutta silti hänellä itsellään on kivi kengässä hiertämässä.
Ikävä kyllä et voi toista pakottaa puhumaan. Joko vaimosi ajatukset tasaantuvat ajan kanssa, tai sitten hän haluaa kokea elämässään vielä jotain muutakin, yksin, ilman sinua.
Turha sinun on mitään erikoisuuksia yrittää tehdä. Jos toinen on muuttunut, hän on muuttunut, siihen ei vaikuta mikään tekemäsi. Mainitsit, että lapsenne on vauva. Saattaa olla, että vaimosi hormonitasoissa on vielä muutoksia ja ne jos mitkä vaikuttavat suuresti mielialaan. Kai huomioit myös sen?