Koen tulleeni petetyksi, en fyysisesti, mutta henkisesti. Mies harrastanut chat-palstaa, jossa voi kommentoida kauniiden naisten kuvia ja chattailla heidän kanssaan.
Oli oma-alotteisesti lopettanut jäsenyyden kuukausi sitten, mutta aktivoin asian selvittyä tunnuksen uudestaan ja satuinpa arvaamaan salasanan oikein. siellä oli sitten kommentteja vierailta naisilta hänen kuvansa kohdalla tyyliin:" Kiitos" jne. eli kehuttu siellä on julkisesti ja privasti vieraita naisia. Myös chattailtu, sen mies myönsi. Mutta fyysisesti vakuuttaa, ettei ole koskaan ollut minulle uskoton. Oli oikein maksanut extra-jäsenyydestä, että näkee enemmän juttuja.
Mä olen ihan rikki, vaikka koko homma oli miehen aloitteesta loppunut, sanoi, ettei halunnut enää tehdä sitä ja siksi oli lopettanut jäsenyyden, niin silti on aivan paska olo ja olen rikki.
Kellään kokemuksia/ajatuksia.
Oli oma-alotteisesti lopettanut jäsenyyden kuukausi sitten, mutta aktivoin asian selvittyä tunnuksen uudestaan ja satuinpa arvaamaan salasanan oikein. siellä oli sitten kommentteja vierailta naisilta hänen kuvansa kohdalla tyyliin:" Kiitos" jne. eli kehuttu siellä on julkisesti ja privasti vieraita naisia. Myös chattailtu, sen mies myönsi. Mutta fyysisesti vakuuttaa, ettei ole koskaan ollut minulle uskoton. Oli oikein maksanut extra-jäsenyydestä, että näkee enemmän juttuja.
Mä olen ihan rikki, vaikka koko homma oli miehen aloitteesta loppunut, sanoi, ettei halunnut enää tehdä sitä ja siksi oli lopettanut jäsenyyden, niin silti on aivan paska olo ja olen rikki.
Kellään kokemuksia/ajatuksia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olet tainnut havaita toisesta ihmisestä puolen, jota et voi hallita. Hänellä on vain oma maailma, johon sinulla ei ole kontrollia. Tosiasiassa näin on kaikissa aikuisissa suhteissa. Ei sinunkaan jokaista ajatusta, tekoa tai mielenjuoksua voi kukaan muu tietää kuin sinä itse.
Aikuisuuteen kuuluu se että kykenee ymmärtämään toisen erillisyyden ja oman erillisyyden hänestä. Ellei tuota kykene sietämään, elää vielä lapsenomaisessa tarpeessa olla symbioosissa jossa ei ole kummallakaan erillistä itseä. Jokaisella ihmisellä on oma maailmansa, johon muilla ei ole pääsyä.
Henkisellä pettämisellä taidetaan kuitenkin tarkoittaa sitä, että puolison kiintymys, luottamus ja läheisyys kohdentuukin ihan toiseen henkilöön, ei sinuun.
Taitaa olla niin, että pelkäät hänen kiintymyksensä vähenevän sinua kohtaan. Sitä että hän on lähdössä pois suhteestanne. Miksi niin pelkäät?
Niin, oma maailma jota kukaan muu ei voi kontrolloida. Totta.
Tosin, itse voi. Minusta se on vaaralliselle tielle astumista, kun menee kumppanin selän takana chattailemaan nimenomaan naisten kanssa, johon liittyy hallitseva pinnallisuus ja objektiivisuus kuten kuvien kommentointi, ja voin vaan kuvitella että ne naiset siellä koittavat näyttää mahdollisimman seksikkäiltä jotta saisivat miehet himoitsemaan heitä. Se vaikuttaa hieman erilaiselta lähtökohdalta tutustua eri ihmisiin, kuin normaalisti ja viattomaan sävyyn asian käsittäisi.
Se yhdistelmä, että samalla tarkastelee seksuaalisesti tarkkaan toisen ihmisen pintaa, ja juttelee ja tutustuu, on intiimiä. Ymmärrän että se loukkaa ja laittaa miettimään, ja antaa tunteen että itseltä viedään jotain pois. Nimittäin se ihailu ja kiinnostunut tarkastelu siinä mielessä. Ei kavereita ja ystäviä sillä lailla kontaktoida, eihän kukaan kehtaa. Mielessä jos käväisee naapurin tiina tissit paljaana, niin se on se ja sama, mutta tuollainen kontaktointi ja kiinnostuksen antaminen on eri asia. Sillä tavalla lähestytään ihmisiä keitä haluaa iskeä ja keihin ihastutaan.
Olipa miten leikkiä hyvänsä, vain netissä, niin ollaanhan tuossa vaarallisilla vesillä. Miksi haluaa tahallaan laittaa itsensä kiusaukseen kun voisi olla niin tekemättä?
Kiitos fiksuista ajatuksistasi heti näin ensialkuun.
En pelkää hänen lähtevän, mutta ehkä pelkään, etten riitä hänelle. Enkä ymmärrä toisen tarvetta tehdä sellaista, itsellä kun ei sellaista tarvetta ole. Tulee tunne, että minä en riitä. Toisaalta kaikki kauniit sanat ja kehut minua kohtaan tuntuu merkityksettömiltä, kun niitä voi jaella kenelle vaan muukalaiselle netissä.
Hän on sitten kai flirtimpi kuin minä, itse en osaa sellaiseksi muuttua. Olen superlojaali ihminen parisuhteessa ja säästän kaikki flirttini ja kauniit sanani omalle miehelleni. Ehkä olen sitten ahdasmielinen?
Niin, no – mitä tuolla ahdasmielisyydellä sitten tarkoittaan?
Jos ajattelet sitä niin, että olet persoonaltasi toisenlainen. Ei se mitenkään epätavallista ole että käsitys mm. sosiaalisuudesta on eri. Sellainen joka ei niin tykkää olla ihmisten kanssa, tutustua uusiin ihmisiin ja muutoinkin kiinnostunut ihmisistä heidän ajattelustaan jne. voi kokea olonsa riittämättömäksi tai jopa ahdistuneeksi. Se sosiaalisempi osapuoli taas kokee ahdistavana sen että koko ajan täytyy raportoida ja olla kontrollin alaisena. Jokaisella on omat tarpeensa olla yksin, olla omien kavereiden ja ystävien kanssa ja olla kahdestaan puolison kanssa.
Olet myös muodostanut oman mielikuvasi siitä, miten parisuhteessa ollaan, mutta onko miehelläsi samanlainen kuva? Samoin tuo että ymmärrättekö flirttailun samalla tavalla? Tässä on eroja. Joillekin jo ystävällinen ja kiinnostunut asenne toista sukupuolta kohtaan on flirttiä. Jotkut taas ymmärtävät sen olevan suora viesti että haluaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Loput jotain tuolta väliltä.
Niin, mihin kaikkeen sinä haluat riittää? Ehkä voisitte vähän avata toisillenne noita juttuja, mikä on flirttailua, mihin toisen täytyy riittää tai kuinka paljon voitte sietää toisen yksityisiä juttuja muiden kanssa?
Ei kuulu parisuhteeseen, tosi epäkypsää. Kysypä vaan, että sopisiko sitten, että tekisit itse samaa (vaikket tekisikään), kun noita komeita miehiä tuntuu netissäkin pörräävän.
Mummomuorin kanssa täysin samaa mieltä.
En TODELLAKAAN katsoisi päivääkään tuollaista miestä.
Aina käyttäytyminen ilmaisee miehestä jotakin. Jos salaa tekee toisen tietämättä näitä ei ole luottamista mutta jos pitää suhteen tärkeenä ei tarvitse ulkopuolisia itsetunnon kohottajia. Niin se vaan on.
No, meillä kävi niin, että kun pahin pöly oli laskeutunut, niin henkinen pettäminen johti fyysiseen. Mieheni on selvästi seksiaddiktionisti. Tosin ei myönnä sitä. Hänellä on haku koko ajan päällä jotenkin: työpaikalla, netissä. Ja flirttiä naapureiden kanssa. No, meillä ei ole enää seksiä, kiitos siitä yhden (tai kahden tai useamman, mutta tästä jäi kiinni) virheiden takia (2 vuotta suoraa pettämistä). Miksi silti olen aviossa? No, se onkin toinen tarina.
Tiedän tunteen, minun kaverini etsii koko ajn kommentoitavia, ex-kumppaneit jne. Ei enää kiinnosta, rupean tekemään kiusaa henellekkin samalla tavalla-tai jätän hänet! TÄMÄ ATK-AIKA ON KAIKKINEENSA PAHA,RIKKOO AVIOLIITOT! TÄÄLLÄ SEX TULVII...
Kiitoksia, paljon on tullut monenlaisia mielipiteitä, jotka kyllä avaavat omaakin ajatusmaailmaa.
Joku pohti, ettei hetkeäkään pitäisi tällaista miestä. Siinä onkin monta asiaa puntarissa, kun yhteistä taivalta on vuosia takana ja kaikki muu on ollut niin hyvin ja kaikella muulla tapaa kyseessä on erittäin hyvä mies.
Keskustelimme asiasta ja hän oli tosiaan itse oma-alotteisesti poistanut profiilinsa, koska koki, ettei se anna hänelle kuitenkaan mitään. Hänen sanojaan lainatakseni:" Ei halunnut enää sellaista". Siihen en edelleenkään saanut vastausta, miksi teki niin. Koki sen harmittomana ajanvietteenä, hupina. Se ei merkinnyt hänelle mitään. Myönsi tehneensä sen salassa, ettei pahoittaisi mieltäni, mutta ymmärsi myös satuttaneensa minua asialla.
Ehkä se sitten oli jännittävää saada huomioida toisia naisia salaa netissä ja vaihtaa pari sanaa heidän kanssaan onlinena. Mielikuvitusmaailma, mitä ei koskaan kuitenkaan toteuta tosielämässä? En tiedä.
Minä en vain itse saa kicksejä siitä, että juttelisin komeiden miesten kanssa netissä. Se ei antaisi minulle yhtikäs mitään. En ole kai sitten huomion kipeä? en kaipaa fantasiaa, nettiseksiä yms.
Olen samaa mieltä myös siitä, että noilla palstoilla naiset (nuoret sellaiset) tuovat mielellään parhaat puolensa esiin ja sitä kautta ruokkivat mielikuvia itsestään täydellisinä. Hakevat huomiota. Mutta kai se viehätys perustuu siihen yhteen onnistuneeseen kuvaan ja siihen, ettei todellinen persoonallisuus tule ikinä esille.
Jotenkin olen pettynyt siihen, että mieheni flirttaili "pissisten" kanssa, jos voi rumasti sanoa. Siis nuorten 18-20 vuotiaiden naisten kanssa.
en toki jää huomiotta kotona ja olen itsekin ihan kivan näköinen nainen, joten en koe noita naisia itselleni uhkana, mutta olen pettynyt siihen, että miestä kiinnostaa nuoret tytöt, enkä voi mitenkään olla tässä asiassa samalla viivalla. (ikää on jo yli 30)
Koen siis, että se suurin seksuaalinen viehtymys ja vetovoima annetaan jollekin muulle, kuin minulle itselleni. Siinä ehkä koen sen suurimman vääryyden. Minulle tulee tunne, etten halua flirttailla enää hänen kanssaan tai olla naisellinen/seksuaalinen, koska minua verrataan tyttöihin? Tai ehkä ei verrata, mutta sellainen olo naisena tulee, alkaa ajatella, että sellaiseltako minun pitäisi näyttää? Miehelläni ei ole minusta huono itsetunto, eikä hänellä sellaista tarvitsisi ollakaan. Hän on oikein kivan näköinen ja näyttääkin kyllä ikäistään nuoremmalta. Ehkä seksuaalinen fantasiamaailma ja vietti on suuri?
Jokatapauksessa olen joutunut nielemään tämän asian, hyväksymään, että olemme tässä asiassa erilaisia. Ja minun on myös hyväksyttävä se mahdollisuus, että tällainen toiminta tulee joskus jatkumaan.
eniten pelkään, että on vielä jotakin muutakin. Etten kuitenkaan tiedä kaikkea, että mies onkin kylmempiverinen saalistaja, kuin mitä kuvittelin ja itse olen sinisilmäinen idiootti, joka haluaa ajatella asioiden kuitenkin olevan hyvin :(
Mielestäni sinulla on vähän liian ruusuiset kuvitelmat siitä, mitä todellisen elämän pitäisi olla. Pitkässä parisuhteessa tapahtuu vääjäämättä tietynlaista kyllästymistä, eli varmastikaan et ole miehesi suurimman seksuaalisen viehätyksen kohde. Ehkä joskus olit, todennäköisesti enää et, koska ihmiset nyt vain ovat sellaisia. Tärkeämpää lienee se, ettei kaikki viehätys väliltänne ole kadonnut, mikä mahdollistaa parisuhteen jatkumisen ja kestämisen. Panosta siihen hyvään mitä teillä on, ja anna ukkosi haaveilla rauhassa. Se on jokaisen yksilön oikeus tässä elämässä. Parisuhde ei tarkoita sitä, että voisit täysin kontrolloida jopa toisen ajatuksia. Harmiton chatti netissä ei tarkoita isossa kuviossa yhtään mitään.
Heräsi vähän kysymys siitä, kuinka paljon annat tilaa miehellesi hänen omaan ”maailmaansa”. Tarkoitan että hänellä on jotain henkilökohtaista, jota hänen ei tarvitse jakaa kanssasi?
Ikävä kyllä jännitystä haetaan seksiseikkailujen kautta. Oikeasti elämässä tuleekin olla jännitystä, mutta se voi olla jotain muuta – enemmän todellista. Onko miehelläsi harrastuksia tai muutoin arjessa oikeaa jännitystä? Tai onko teillä kotona esim. eroottista jännitystä ?
Eiköhän me kaikki tunneta seksuaalista viehtymystä moniin muihinkin. Sitä varten on ne fantasiat. Ei niitä ole edes tarkoitus toteuttaa. Toki moni voi kokeilla niiden toteuttamista, mutta useimmiten ne eivät käytännössä toimi. Ja olen sitä mieltä, että et todellakaan paini samassa sarjassa tyttöjen kanssa, olet huomattavasti enemmän kuin he!
Onko sinulla itselläsi ystäviä jonka kanssa juttelet asioista, josta et puhu miehesi kanssa? Todellisuudessa en minäkään tiedä, mitä se miehesi oikein ajattelee. Mutta voitko ajatella että jos hän on ollut luotettava, niin hän on edelleenkin sitä. Vaikka hän onkin hakenut kipinää noista jutuista.
Puhukaa keskenänne. Kokeeko hän olonsa liian kontrolloiduksi ja voisit luottaa häneen enemmän? Ettei synny tilannetta, että alatte loitontua toisistanne…
Aloin tässä miettimään, että itseasiassa se eroottinen jännitys oli, se mitä meiltä on ehkä puuttunut. Teen raskasta kolmivuorotyötä ja mies on usein iltaisin/vkl:na yksin kotona. Töiden päälle olen ollut usein väsynyt ja välillä halutonkin.
Tämän chat-asian paljastuminen on avannut minua itseäni ajattelemaan enemmän sitä, että vaikka annan hellyyttä huolenpitoa, se ei riitä. Hän haluaa minun olevan myös nainen. Pieni mustasukkaisuus nosti minussa päätään ja on saanut minut haluamaan miestäni enemmän. en tiedä miksi tarvitsin tällaisen asian herättämään itseäni, olen kulkenut vuosia puolinukuksissa mukavalla ja turvallisella reviirilläni katsomatta eteeni, ymmärtämättä miten valtavan seksuaalinen olento mieheni onkaan.
Oikeastaan vuosien seesteisen jakson jälkeen tämä juttu lähensi meitä todella. Näen, että mies on oikeasti pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta ja on pitänyt juttua aika harmittomana flirtin hakemisena elämäänsä, koska ei ehkä kuitenkaan saanut sitä minulta. Ehkä hän oli parisuhteessamme jollakin tapaa yksinäinen.
Seksuaalinen vetovoimamme on lisääntynyt ja nyt sellainen flirtti ja seksuaalisuuden tarve on ehkä vieläkin voimakkaampaa kuin tavatessamme. Laittelemme toisillemme vihjailevia tekstiviestejä työpäivän aikana ja hakeudumme toistuvasti toistemme iholle. Mukaan on tullut flirttailevaa kiusoittelevaa keskustelua ja toimintaa, joka johtaa ajoitain upeaan seksiin. Mies myös katsoo minua nyt aivan eri tavalla. Olen alkanut pitää ulkonäöstäni nyt erityisen hyvää huolta päivittäin ja pukeudunkin ehkä vähän provosoivammin, koska hänen huomiostaan minulle tulee seksikäs olo. Hänen katseessaan paistaa kuitenkin syvä rakkaus ja intohimo minua kohtaan, enemmän kuin ennen. Saiko tämä kaikki minut heräämään ja haluamaan sitä kaikkea ihanaa, jonkin syvän patoutuman aukeamaan välillämme...
Olemme kuin uudelleen rakastuneita, tämä on outoa, pelottaa, jos tämä loppuukin....tuntuu liian hyvältä tällä hetkellä.
Mikä oudointa, tällainen toiminta herätti nimenomaan minut itseni tajuamaan sen, missä on varmasti mättänyt! Olen iloinen, ettei hän hakeutunut uskottomuuden tielle fyysisesti, että tämäkin riitti lohduksi silloin, kun minä en antanut itsestäni sitä hänelle.
Kiitos kaikille kommenteistanne! Olette tuoneet mieleeni paljon ajatuksia ja ymmärrystä...toivon, että joku muukin saisi tarinastani tukea vastaavaan tilanteeseen.
Jos oli tosiaan vain seksistä kiinni, niin onnea matkaan. Usein ei vain valitettavasti ole niin, vaan on muitakin asioita. Toivottavasti et pety.
Jos miehesi ei ollut oikeesti rakastunut tuohon toiseen, niin silloin se oli vaan panotarvetta. Minun mies oli toisin. Menetin, kun tiesin että tuo toinen nainen oli ja on todella kaunis ja kiehtova, hyvä äiti ja hyvä ihminen, samanlaisuutta. Ei auttanut vaikka itse olen myös todella kaunis ja hyvinsäilynyt. Ei aina noin.
En tiedä luitko koko ketjun, mutta kyseessä ei ollut mikään tietty henkilö (nainen) vaan yleinen chattailu netissä...
tsemppiä sinulle
Minä olen ollut hieman samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Eli suhde oli menossa sivuraiteille, mies viestitteli työkaverilleen, ei muuta, mutta sekin riitti laukaisemaan kriisin. Sen jälkeen jouduimme molemmat kovan paikan eteen ja pohtimaan kunnolla sitä, mitä ja ketä halusimme. Se oli hyvä hetki, sillä monesti arki vain tekee kaikesta jollain tavalla totuttua eikä sitä tule pysähdyttyä miettimään oikeasti tärkeitä asioita. miten meillä oikeasti menee, haluammeko yhä olla sitoutuneita toisiimme, mitä tarvitsemme ollaksemme onnellisia, miten suhdetta täytyy kasvattaa. Sen jälkeen, vaikka sattuikin, niin meillä myös keskinäiset välit lämpenivät, seksin määrä lisääntyi ja parani, muistimme taas, miltä tuntuu olla rakastanut. Sillä pitkässä suhteessa on upeaa rakastua "uudestaan" puolisoonsa ja muistuttaa itseään siitä, miten hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. Että mies valitsee minut uudestaan, ja minä hänet.
Kaiken seurauksena myös minä aloin kiinnittää huomiota olemukseeni, en siksi, että pitäisin miehen väkisin, vaan koska tulee hyvä olo näyttää hänen silmissään hyvältä. Tuntuu kivalta, kun tuntee olevansa toisen silmissä haluttava ja viehättävä, ja sillä, mitä toinen minusta ajattelee onkin taas merkitystä. Vuosien aikana sellainen tunne vain katosi johonkin, meistä tuli toinen toisillemme hieman liian arkisia ja "pysyviä", emme jaksaneet nähdä toistemme vuoksi vaivaa, vaikka rakastimmekin toisiamme. Se on kai sitä arkistumista, joka pääsee pujahtamaan suhteeseen niin kamalan helposti.
Jännitys suhteeseen tulee juuri siitä, kun näkee ja kokee toisen, eikä pidä huonekaluna, hankittuna ja saatuna kalustunona.
Minun kokemukseni mukaan ap:llä on nyt tosi hyvä tilanne. Teitä on "muistutettu", ja olette osanneet kuunnella sitä muistututusta. Mitään pahaa ja ylipääsemätöntä ei ole tapahtunut. Tsemppiä!