Hyvien työkaverien merkitys

Monessa paikassa hyvät tyypit on olleet mullekin positiivisin osa työpäivää. Niiden takia on pitänyt työpaikkaa paljonkin kivempana kuin se oikeastaan on, ja jaksanut mennä, vaikkei sisällöstä löytyisikään mitään innostavaa (sillä hetkellä tai yleensäkään). Hyvät työkaverit, huumori ja tuttavallinen ilmapiiri voi korjata aika monta miinuspistettä, jotka huono liikkeenjohto tai henkilöstöpolitiikka tai mikä vaan itse työstä ja sen virallisista puitteista johtuva turhauma aiheuttaa.
Mulla on niin, että palkka on menettelevä, mihin mun pitäis olla tyytyväinen monien pätkätöiden jälkeen; muutkin olosuhteet on okei, mutta sisältöön mulla ei ole mitään suhdetta. Pitäisi edustaa voittoa tavoittelevan yhtiön filosofiaa, mutta kun mua ei sisimmässäni yhtään kiinnosta minkään firman tulos ja rahanteko, ei myöskään mun työnantajan; ei ole lojaaliutta. Haluisin oikeesti tehdä jotan aivan muuta tai opiskella uuden ammatin, mutta siihen ei talous tunnu antavan yhtään periks että lähtis kuukausipalkan parista pois hetkekskään. Eli työ on sisäisesti köyhä, mutta tarpeellinen, ja sitte taas ne työkaverit on niin mahtavia ja antaa aina uutta toivoa, että se saa vaakakupin pysymään vieläkin tyytyväisen puolella.
Vähitellen alkaa puhti ja motivaatio nyt lopahdella kumminkin. En kuitenkaan varmaan uskalla pitkään aikaan ottaa askelia lopareitten suuntaan.
Mutta mulle on selvää, että jos pari tiettyä työkaveria tai esimies lähtis paikasta, niin mä lähtisin livohkaan myös. Multa katoais niin paljon mielekkyyttä, ja samalla alkais hankaluudet, miten asiat saadaan sujumaan sen jälkeen jos niin paljon kokemusta poistuu, mitä me muut ei voida paikata. Jos ne kivat kaverisuhteet poistuis niin mun into ei riiittäs jäädä sillon sinne luovimaan erityisen hankalassa tilanteessa.

Aivan kuin omaa kirjoittamaa tekstiäni, vielä ku lisää sen, että työ on todella haastavaa ja vaikeita asiakkaista ja henkilökuntaa, jotka ei ymmärrä työtäsi ja vaativat miltein mahdottomia. Tämän päivänki melkein onnistui pilamaan asiakkaan paska palaute, kun oma henkilökunta oli vaatinut juuri näin asiaa tehtäväksi. Miten päästä yli asiakkaan paskasta palautteesta, kun kuitenkin itse teki periaattessa oikein ? Siten miten asiakkaan oma henkilökunta vaati ja sitte homma ei toiminutkaan ? Olen koittanut ottaa aika välinpitämättömän asenteen, mutta hetken ajan pilas kyllä koko päivän tilannetta tajuamaton asiakas.

Taannoin olin työpaikassa, jossa työtoverit olivat mitä parhaimpia. Kuitenkin hain "haastavampiin" hommiin ja pääsinkin, mutta olen todella pettynyt nykyisiin työkavereihini. Liian tosikkoja, urautuneita jne. Eivät lainkaan samalla aaltopituudella kanssani (johtuu ehkä siitä, että ovat kaikki minua huomattavasti vanhempia). Olen huomannut, että työn sisältöä enemmän minulle tärkeää ovat mukavat työkaverit, joiden kanssa voi vapaa-aikanakin puuhailla jotain.

Olisi pitänyt jäädä entiseen pienempipalkkaiseen hommaan, jossa työkaverit tukivat toisiaan ja tekivät työstä asteen verran mielekkäämpää (vuoden aikana ei kertaakaan ollut sellaista aamua että työhön meno olisi ketuttanut).

Aloittajan kirjoitus olisi voinut olla omani. Minäkin olen löytänyt työpaikan, jossa työkaverit ja työilmapiiri ovat hyviä, mutta työstä en piittaa ja palkka voisi olla parempi. Ja monen monta työkaveria olen jo joutunut hyvästelemään (koska työ tässä firmassa ei ole herkkua), joista moni on ollut niitä parhaimpia.... on rasittavaa ja haikeaa nähdä kaikkien lähtevän. Olenkin päättänyt lähteä nykimään - lähden vaikkei uutta paikkaa ole vielä tiedossa. Syynä lähinnä se, että vihaan työtä ja asiakkaita, niistä ei ole kuin pelkkää riesaa. Ja on oikeastaan aika jännää tehdä tällainen irtiotto ja katsoa, mihin se vie :). Sitä paitsi kesä on Suomessa paras vuodenaika, nyt siitä saa nauttia pitkään ;).