Pelko pois siis Suomen pojjaat. Ei tartte olla mikään george glooneyn näköinen, että naiset kiinnostuis. Tällä palstalla kyllä ongelma taitaa enemmänkin olla luonteessa ja käytöksessä kuin ulkonäössä, mutta kerronpa kuitenkin esimerkin elävästä elämästä..
Joo. Tapasin siis yhden miehen ekaa kertaa (en missään treffeillä vaan ihan muualla) ja katsoin että ei oo kyllä mitenkään älyttömän hyvän näköinen. Ylipainoinen, pitkät hiukset vähän hamppuiset sellaiset omistava, hiusrajan vetäytyminen jo näkyvissä vaikka nuoresta miehestä on kyse. Ja kasvonpiirteetkään ei mitenkään erityisen miehekkäät. MUTTA.. kun meidät sitten esiteltiin ja kättelin tätä miestä niin kummasti vaan ulkonäöllä ei enää ollutkaan niin suurta väliä.
Jo ensimmäinen käden puristus ja tervehtiminen sai mut tuntemaan siltä, että täähän onkin varmaan tosi hyvä tyyppi. Ja kun vielä enemmän juteltiin niin tunne vahvistui vaan entisestään. Asiat, jotka tässä miehessä muhun teki vaikutuksen olivat fiksuus, se miten hän huomioi minut, se mitä hän ajatteli erilaisista asioista ja täytyy myöntää että hänen ammattinsa oli sellainen, joka veti minua puoleensa. Ja nyt kun olen jutellut tän miehen kanssa, niin voisin oikeasti olla kiinnostunut hänestä, jos ei olis varattu. Jos taas näkisin tämän miehen kuvan vaikka nettideiteissä, niin ei olisi tullut kyllä otettua yhteyttä pelkän kuvan perusteella.
Summa..summarum. Ulkonäkö ei oo oikeesti niin merkittävä tekijä kumppanin löytämisessä. Ensivaikutelma ihmisestä voi ihan totaalisesti muuttua, heti kun hän avaa suunsa. Ja kummasti sitä ulkonäköäkin alkaa sitten pitämään puoleensavetävänä kun selviää että täähän onkin loistotyyppi.
Joo. Tapasin siis yhden miehen ekaa kertaa (en missään treffeillä vaan ihan muualla) ja katsoin että ei oo kyllä mitenkään älyttömän hyvän näköinen. Ylipainoinen, pitkät hiukset vähän hamppuiset sellaiset omistava, hiusrajan vetäytyminen jo näkyvissä vaikka nuoresta miehestä on kyse. Ja kasvonpiirteetkään ei mitenkään erityisen miehekkäät. MUTTA.. kun meidät sitten esiteltiin ja kättelin tätä miestä niin kummasti vaan ulkonäöllä ei enää ollutkaan niin suurta väliä.
Jo ensimmäinen käden puristus ja tervehtiminen sai mut tuntemaan siltä, että täähän onkin varmaan tosi hyvä tyyppi. Ja kun vielä enemmän juteltiin niin tunne vahvistui vaan entisestään. Asiat, jotka tässä miehessä muhun teki vaikutuksen olivat fiksuus, se miten hän huomioi minut, se mitä hän ajatteli erilaisista asioista ja täytyy myöntää että hänen ammattinsa oli sellainen, joka veti minua puoleensa. Ja nyt kun olen jutellut tän miehen kanssa, niin voisin oikeasti olla kiinnostunut hänestä, jos ei olis varattu. Jos taas näkisin tämän miehen kuvan vaikka nettideiteissä, niin ei olisi tullut kyllä otettua yhteyttä pelkän kuvan perusteella.
Summa..summarum. Ulkonäkö ei oo oikeesti niin merkittävä tekijä kumppanin löytämisessä. Ensivaikutelma ihmisestä voi ihan totaalisesti muuttua, heti kun hän avaa suunsa. Ja kummasti sitä ulkonäköäkin alkaa sitten pitämään puoleensavetävänä kun selviää että täähän onkin loistotyyppi.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niinpä. Kummasti suurin osa ihmisistä löytää sen kumppanin vaikka ei mitään Clooneyitä tai missejä olekkaan.
Tottakai ulkonäköön kiinnitetään huomiota ja ehkä uneksitaan jostain komistuksesta mutta suurimmalle osalle se sisin on se tärkein. Ja tämä on totta.
Minulla on muuten aivan samantyyppinen kokemus ensitapaamisesta :) Nimenomaan se kädenpuristus on jo käyntikortti sinänsä, jos tuolla tavalla esiteltynä tapaa ! Mutta ehdottomasti keskustelutapa ja toisen huomioiminen on ratkaiseva asia. - Saa olla ujo, mutta ei ynseä, välinpitämätön eikä selvästi sen oloinen, että tahtoo äkkiä pois ;)
Niinpä. Pelkkä kädenpuristuskin kertoo ihmisestä yllättävän paljon. Huomioimisella ja sillä että ollaan aidosti kiinnostunut toisen asioista, pötkitään jo todella pitkälle.
oli hyvä päivä ja oli siis edukseen.
Ulkonäöllinen 'Clooney' voi kaataa naisia ja varsinkin silloin jos on huono päivä.
Oma ulkonäköni on jotain Cary Grantia (ryhdikäs olemus, jykevä leuka, uteliaat nappisilmät) mutta saldo tähän asti on vain formaali kädenpuristus.
No varmasti vaatimattomammankin näköinen mies voi sytyttää, jos sillä on statusta tai supliikkia, kuten sinunkin tapauksessa.
Niin. jos olet persoonallisen näköinen/ruma ei baarissa mitään jakoa päästä
kunnolla naisten juttusille. Kun pärstäkerroin on se mikä valitettavasti määrää
päääsetkö edes kättelemään.
(Huom) Naiset käyttävät sanaa persoonallinen
kun eivät kehtaa sanoa että olet ruma, mää vittuun!
Niin, kun vaan pääsisi juttusille niin että ne naiset huomaavat että tuohan on hyvä tyyppi. Ei auta vaikka olisi maailman kultaisin luonne kun kukaan nainen ei tiedä sitä. Mutta jos ainoat tapaukset missä pääsee vieraita naisia alle kolmen metrin etäisyydelle ovat kaupan kassajonot niin siihen se jääkin. Kun ei ujoudeltaan saa suutaan auki niin peli on pelattu ennen kuin alkoikaan.
Kerropa nyt sitten vaikka täällä millainen luonteesi on, niin tietää ainakin tämän palstan naiskirjoittelijat millainen olet.
NYt vain tästä yhtälöstä puuttuu se että mitä hän teki työkseen ja se millainen nainen sinä olet (onko kysyntään)?
No mitäs nuo nyt tähän kuuluu.. Mies oli lääkäri, mutta tiesin sen kyllä jo entuudestaan ennen ku oltiin edes ehditty tervehtiä ja vain nähty. Ja ei tuo ammatti nyt siinä kiinnostuksen heräämisessä mitenkään avainasemassa ollut, mutta ehkä sillä voi jotain vaikutusta olla siihen että mies vaikutti tosi fiksulta ja ajattelevalta. Ja hänen kanssaan oli mukava keskustella. Joidenkin miesten kanssa nyt vaan tuntuu ettei oo ollenkaan samalla aaltopituudella kun kiinnostuksen kohteet on jossain elektroniikassa, urheilussa, autoissa..ym.
Millainen minä olen.. jaa no olen aika pohdiskeleva, rauhallinen, empaattinen, hyväntuulinen, optimistinen, välillä ujokin, mutta kuitenkin rohkeuttakin löytyy erilaisten uusien ja vaikeiden asioiden edessä. Ulkonäöllisesti en mitään kaunotar/missitasoa todellakaan, mutta ihan perusnätti hoikka nuori nainen olen. Onko kysyntää? ääk.. vaikea sanoa. Jonkun verran varmaan joo. En ole kuin muutaman kerran käynyt baareissa (ei ole mun juttu).. Kyllä siellä joitakin minusta kiinnostuneita miehiä oli. Muualla kuin baarissa kai kynnys lähestymiseen on paljon korkeampi, mutta on tuota ihan kadulla ja junassakin ym. tapahtunut.
Sitä on vaikea sanoa, kuinka moni ois sitten halunnut lähestyä, mutta ei olekaan uskaltanut. Luulen, että vedän puoleeni enemmän sellaisia rauhallisempia tyyppejä, joilla tuo kynnys lähestymiseen ehkä on suurempi kuin räväköillä bilehileillä. En tiedä.
Lääkäri.
Siinä ne taikasanat tulivatkin. :D
Ihan hyvä provo, mutta ei vittu jaksais tällaista "ulkonäöllä ei ole väliä miehet!... jos olet lääkäri" paskaa.
No luuletko oikeesti, että pelkäästään tuo ammatti vaikuttaa siihen, että kiinnostuin tuosta miehestä. Tiedän ja tunnen muitakin mieslääkäreitä, jotka ovat jopa yleisesti paremmannäköisiä kuin tämä tapaamani, mutta en ole ollut heistä pätkääkään kiinnostunut.
Siis mihin sen kiinnostuksen sitten pitäisi pohjautua? Se ei saisi perustua ulkonäköön, se ei saisi perustua ammattiin/koulutukseen, se ei saisi perustua "supliikkiin" .. mikä olisi hyväksyttävä peruste?!
tähän kysymykseen minäkin haluaisin saada vastauksen.
Mitenkä olisi luonne ja arvot?
Mutta tietysti teitä naisia kiinnostaa vain miehen komeus, naisten herutus ja nauratus taidot plus status (kuten lääkäri tai palomies).
Jos et muita perusteita löydy niin sinun on pakko olla nimenomaan nainen.
"Mitenkä olisi luonne ja arvot?"
Luonteeseen kuuluu supliikkikin, jonka free fanny mainitsi tekstissään. Ja miehen luoteesta ja arvoista minäkin pääasiassa kiinnostuin. Miehen komeus ei ollut minulla kiinnostuksen heräämisen kriteerinä. Lääkäri ammattina kiinnostaa minua vaan siinä mielessä, että olen kiinnostunut lääketieteestä, sairauksien hoitamisesta ja terveyden edistämisestä, ihmisten auttamisesta..ym. Joten onko se nyt kumma jos lääkäreiden kanssa vaan tuntuu tulevan hyvin juttuun, kun ollaan samoista asioista kiinnostuneita.
Mistä se luonne sitten koostuu? Miten ilmenee?
Ainakaan se ei kiinnostus saa perustua siihen että mies on ulospäinsuuntautunut. Ulospäinsuuntautuneet miehet ovat pahoja, ilkeitä kusipäitä. Opin sen tältä palstalta. Minä olen paha, ilkeä kusipää koska olen ulospäinsuuntautunut ja puhun paljon, myös naisille. Naisen pitäisi aina ottaa ujo mies ja jättää munkaltaiset sosiaalisemmat tyypit huomiotta. Ujot ovat hienoja ihmisiä. Ujoilla ei ole niitä luonnevikoja mitä on ihan varmasti kaikilla ulospäinsuuntautuneilla.
Samaa voin sanoa naisistakin. Vaikka ensi silmäyksellä ulkonäkö ei viehättäisikään, niin hieman pidemmän tutustumisen jälkeen ulkonäkökin alkaa viehättää todella paljon, niin paljon, että ei enää muita naisia näe :))) Eli ei kannata tuijottaa liikaa ulkonäköön vaan antaa ihmiselle mahdollisuus.
juu... kummasti se ulkonäkö jää toiselle sijalle, kun kuulee sanan lääkäri ;)
Argh.. miten mää saisin oikein vakuutettua teidät, ettei se ammatti siinä ensi sijassa siihen kiinnostukseen vaikuttanut. Tiesin jo ennen kuin olin tätä miestä nähnytkään että hän on lääkäri, koska se oli minulle kerrottu Sitten ulkonäön perusteella katsoin eka, että eipä nyt mitenkään kummosen näköinen tyyppi. Mutta kun me sitten käteltiin, tutustuttiin ja alettiin juttelemaan niin sen myötä kiinnostuskin heräsi.
"miten mää saisin oikein vakuutettua teidät, ettei se ammatti siinä ensi sijassa siihen kiinnostukseen vaikuttanut"
Et mitenkään. Me tiedämme että yrität valehdella ettei pinnallisuutesi paljastuisi.
Voihan ihme.
Kun katsos homma menee siten että miehen status, komeus yms. antaa naiselle valmiiksi kivan tunteen johon päälle on sitten helppo alkaa tutustua.
Jos tapaisit saman miehen baarissa tai jossain muualla tietämättä hänen ammattia niin hänellä olisi yhtä paljon mahdollisuuksia kuin lumipallolla helvetissä ellei hän sitten tokaise sitä että on lääkäri johonkin väliin.
Tätähän naiset eivät edes itsestään ymmärrä vaan sanovat että "ei se oli niin ihanan komea tai status tai edes se että se on suosittu naistenmies tai se että se oli oikee alfauros vaan se että kun se alkoi juttelemaan niin heti tuntu että meillä synkkas ja sillee..."
Mikä tietysti on sama kuin että mies olisi katsonut naisen tissejä eikä silmiä ja sitten väittänyt että valitsi naisen tämän hauskojen juttujen perusteella ja kun "kemiat toimi".
Kaikki ovat jossain määrin pinnallisia. Ihmiset, jotka minut tuntevat eivät pidä erityisen pinnallisena, päinvastoin.
Me tiedämme totuuden. Miksi yrität valehdella? Tuleeko sinulle parempi olo kun voit kieltää totuuden kuinka pinnallinen olet?
"Kun katsos homma menee siten että miehen status, komeus yms. antaa naiselle valmiiksi kivan tunteen johon päälle on sitten helppo alkaa tutustua."
Voi joo olla. Enkä sitä kiellä, etteikö se ammatti olisi kiinnostukseen yhtään vaikuttanut. Ja kuten tuolla jo aikaisemmin sanoin, olen itse myös kiinnostunut lääketieteeseen, sairauksien hoitamiseen ja terveyden edistämiseen ym. asioista, ja on mukava jutella ihmisen kanssa joka tietääkin niistä jotain. Ammatti ei kuitenkaan itsessään riitä yhtään mihinkään. Ei pelkkään ammattiin voi kiinnostua miehessä vaan luonteen tulee olla sopiva. Ja toisaalta jos mies muuten on todella mukava luonteeltaan niin ammatilla ei ole mitään väliä. Ammattia enemmän tuohon kiinnostuksen heräämiseen kuitenkin vaikutti se, että hän oli kiinnostunut minusta, kuunteli, huomioi ja oli hyväkäytöksinen...ym.
"Jos tapaisit saman miehen baarissa tai jossain muualla tietämättä hänen ammattia niin hänellä olisi yhtä paljon mahdollisuuksia kuin lumipallolla helvetissä ellei hän sitten tokaise sitä että on lääkäri johonkin väliin."
Ensinnäkään en edes käy juuri koskaan baareissa. Baariympäristö on muutenkin sellainen, että jotenkin kuvittelee ihmisten lähestyvän vain seksi mielessä, vaikka näin ei välttämättä olekaan. Mutta sielläkin vaikuttaisi varmaan paljon se miten tämä mies lähestyisi minua. Jos olisi aivan ympäripäissään ja ehdottelisi jotain törkeyksiä heti niin aivan varmasti saisi lähtöpassit.
Tiedän kyllä, että on sellaisiakin naisia, jotka kuolaavat miehen statuksen perään. Itse en kuitenkaan ole sellainen. Se voi olla hyvä plussa miehessä, jos on itsekin kiinnostunut kyseisestä ammatista, mutta yksistään se ei riitä yhtään mihinkään.
Te ette kyllä nähtävästikään tiedä yhtään mitään. Miksi itse yrität vääntää minusta väkisin pinnallista, vaikka en sellainen ole?
Täsmälleen samaa mieltä hyvästä ensivaikutelmasta! Vaikka olisin pitänyt miestä jopa rumana ennen esittelyä ja keskustelua, ei sillä ole mitään merkitystä jos mies osoittautuu fiksuksi (esim puristaa kättä ihan kunnollisesti on läsnä esittelytilanteessa), suunsa auki saavaksi, puhuu järkeviä ja vieläpä huomioi minut keskustelussa (koska se on usein aika harvinaista miesten kanssa keskustellessa). Nämä seikat ovat paljon seksikkäämpiä ja puoleensavetävämpiä kuin mitkään ulkoiset ominaisuudet.
Joten pois pää sieltä omasta perseestä surkuttelemasta, ja vaikka ei itsetunto olisikaan parhaasta päästä, uskalla astua valokeilaan niin upea persoonallisuutesi myös huomataan.
Aivan. Yks kättelykin vaikuttaa ihan älyttömästi... Jotkut on ärsyttävän velttoja kätellessä, eivät purista ollenkaan, hoitavat sen jotenkin puolihuolimattomasti ja nopeasti eivätkä edes katsele silmiin samalla. Tuosta tulee väkisinkin sellainen tunne, että miestä ei oikein kiinnosta. Huomion ja kiinnostuksen osoittaminen ovat aivan äärettömän tärkeitä asioita vastakkaiseen sukupuoleen tutustuessa tai iskutilanteessa.
Tässä vinkki siis miehille. Jos ette mihinkään muuhun nyt panosta niin panostakaa ainakin siihen, että osoitatte kiinnostuksenne selvästi, kuuntelette, otatte naisen huomioon ja kyselette häneltä asioita. Hymyilette ja nautitte toisen seurasta. Mikään ei oo puoleensavetävämpää kuin se, että tietää että tuo mies on ihan oikeasti kiinnostunut minusta (siis ihan sisimmästä, ajatuksista ym. ei pelkästään ulkonäöstä) ja haluaa oppia tuntemaan minut paremmin.
"Asiat, jotka tässä miehessä muhun teki vaikutuksen olivat fiksuus, se miten hän huomioi minut, se mitä hän ajatteli erilaisista asioista ja täytyy myöntää että hänen ammattinsa oli sellainen, joka veti minua puoleensa."
Eli miehellä oli ammatin perusteella todennäköisesti paksu lompakko. Oikeassa olet: rikastuminen (ja puhutaan rikastumisesti, ei vaurastumisesta) on ainut tapa kompensoida "sen jonkin" puuttumista ulkonäöstä.
Mulla ei oo kuule minkäänlaista tietoa sen miehen lompakon paksuudesta. Eikä se mua kiinnostakaan.
" Oikeassa olet: rikastuminen (ja puhutaan rikastumisesti, ei vaurastumisesta) on ainut tapa kompensoida "sen jonkin" puuttumista ulkonäöstä."
Nyt oot kyllä niin hakoteillä kuin vaan voi olla. Luonteella voi varmasti kompensoida paljon enemmän kuin rahalla. Eiköhän suurimalle osalle kuitenkin tuo luonne merkkaa enemmän kuin rikkaus. Eikä normilääkäritkään mitään pohattoja oo.
Korkealla koulutuksella tosin voi olla luonteeseenkin vaikuttavia myönteisiä ominaisuuksia, jotka vetävät puoleensa muita ihmisiä. Esim. ihminen on ehkä itseensä tyytyväinen kun on työssä josta tykkää, voi auttaa muita ihmisiä ja häntä arvostetaan. Matalan koulutuksen, koulun kesken jättänyt tai työtön voi taas moittia itseään siitä kun ei olekaan päässyt mihinkään töihin ja voi vaikka masentua tai itsetunto saada tuossa kolauksen. Nämä elämäänsä tyytyväiset ihmiset vetävät sitten sitä vastakkaista sukupuoltakin paremmin puoleensa, kun taas masentuneet ja alakuloiset eivät niin hyvin.