Onko kenelläkään kokemusta karibialaisista latinomiehistä? Lähinnä kiinnostaisi tietää heidän kulttuuristaan ja "millaisen arvon he naiselle antavat". Tapasin taannoin yhden kivan latinon ja ollaan pidetty tiiviisti yhteyttä. Lehdistä kun saa usein lukea vain negatiivisia asioita näistä miehistä.
Karibialainen mies?
hmmmm
161871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Muuta en tiedä, kuin sen mitä olen kuullut, että karibialaiset miehet olisivat aggressiivisia.
Eiks muka kenelläkään oo "kokemusta" karibialaisista miehistä? :( Muiden kokemukset olis nyt tärkeitä, sillä en tunne kyseistä kulttuuria yhtään! Onko muilla kokemuksia aggressiivisista latinoista?
Kaikki nämä hyviä. Karibialla vain hienot pipot, ei muuta.
Tapailin vuosia sitten eräältä Karibian saarelta kotoisin olevaa nuorta miestä. Alussa hän oli tosi hauska ja ihastuttava. Tosin oli sitä kaikille naispuolisille, ravintoloissa yms...
Eräs kaunis kerta hän sitten pahoinpiteli minut mustelmille ja olisi varmaan käynyt pahemminkin, jollei paikalla olisi ollut muita ihmisiä.
Hän on ainoa mies, joka on kajonnut minuun fyysisesti (olen seurustellut myös mm. somalin kanssa).
Lopulta kävi myös ilmi, että hän on naimisssa (suomalaisen kanssa) vaikka oli itse kertonut liittonsa päättyneen jo ennen meidän tapaamistamme.
Tämäkin mies on erittäin huomaavainen ja kiltti minua kohtaan. Tosin esim. baareissa hän ei edes vilkuile muita naisia. Viimeksikin päinvastoin vaivautui kun joku suomalainen paljon juonut nainen teki lähempää tuttavuutta. Ainakaan vielä ei ole agressiivisuudesta merkkejä. Toisinaan on kyllä joissakin asioissa päättäväinen.Kiinnostaisi tietää, millaisessa tilanteessa latino kävi sinuun käsiksi?
Tilanne oli suusanallinen riita eli "pään aukomista" puolin ja toisin. En tarkalleen muista mistä kinaaminen sai alkunsa. Mies potkaisi minut voimalla päin seinää (kirjaimellisesti) ja alkoi hakata ja kuristaa aivan hulluna. Luulin kuolevani silloin...
Häipyi sen jälkeen maisemista, ja myöhemmin kyllä pahoitteli käyttäytymistään - ja annoin anteeksi. Suhde tosin päättyi ko. tapauksen jälkeen.
Aika noloa lukea näitä suomityttöjen juttua. Ihan kuin oltaisiin jossain kaupassa valitsemassa karkkilaatuja. Unohtakaa kansalaisuus ja katsokaa pintaa syvemmälle.
Kysymys ei nyt olekaan kansalaisuudesta vaan niistä kuuluisista kulttuurieroista, joita esim. suomalaisen ja karibialaisenkin välillä on melkoisesti.
Kyllä näistä jutuista aika pinnallisen kuvan saa, kutsutaan näitä kysymyksenasetteluja sitten kansalaisuudeksi tai kulttuurieroiksi.
Suoraan sanoen suomityttöjen kannattaisi yleensä ottaen pistää vähän jäitä hattuun - ei jokaiselle ulkomaalaiselle ole pakko antaa. Ehkä se on sitä jotain alemmuudentuntoa tai jotain, mutta suosittelisin että suhtaudutte ulkomaalaisiin miehiin samalla tavoin kuin suomalaisiin - turha nostaa ketään jalustalle.
Ei karibialaiset suinkaan ole latinoja. Usein ne kyllä on mustia.
Maita, joissa on latinan kielestä muotoutunut kieli pääkielenä kutsutaan latinalaisiksi maiksi. Esimerkiksi espanja, portugali ja italia ovat ns. latinokieliä. Latinalaisissa maissa asuvia ihmisiä kutsutaan nimellä latino ja näin ollen karibialaisia voi kutsua latinoiksi, Vaikka alun perin kyseisen maan väestö onkin pitkälti Afrikasta kotoisin.
Ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta luin hyvän kirjan "Karma", jonka on kirjoittanut suomenruotsalainen nainen, joka oli aviossa pitkään jamaikalaisen miehen kanssa. Kirjassa on mielenkiintoisella tavalla valotettu myös miehen sisäistä maailmaa. Kuvaus tuntui aidolta ja koskettavalta. Itselläni on elämänkumppanina pohjoisafrikkalainen mies ja kyllä olen monta kertaa todennut, että olen jäänyt toiseksi kavereille ja muutekin yksin. Ongelma ei ole ollut se pelätyn kuuluisa "naisen alistaminen", vaan yksin jääminen. Mutta mikäänhän ei estä sua "kokeilemasta", älä vaan tee lapsia, ennen kuin olet varma siitä millaisen tulevaisuuden haluat lapsillesi, joka ei siis väistämättä ole huono karbialaisenkaan isän muodossa.
Itse olin tosi pettynyt kirjaan. En saanut siitä irti sitä mitä odotin.
Mikä on kirjailijan nimi? Haluasin lainata/ostaa, sillä mieheni on jamaikalainen...
kirja on
Marianne Baclen:Karma
Hei! Olen ollut kuusi vuotta "karibialaisen latinomiehen kanssa", jos sen nyt voisi nain hieman anonyymisti ilmaista. Suhteemme on tosin loppunut jo noin viisi vuotta sitten.
Suhde oli antoisa, fyysinen puoli toimi mahtavasti ja muutenkin viihdyimme hyvin yhdessa. Olin itse asunut "Karibialla" - toisessa maassa, joten jonkun verran ymmarsin hanen kulttuuriaan. Toisaalta voin kertoa sinulle, etta olen karsinyt henkisesti todella paljon, ja viela nain pitkan ajan jalkeen itsetuntoni on aika alhaalla.
Exani oli todella hyvan nakoinen, ja naiset olivat joskus kovinkin aggressiivisia - vaikka olin itse lasna. Uskollisuus on suhteellinen asia. Tulevaisuuden unelmamme eivat kohdanneet, ja niin paatimme erota.
Aika nopeasti han loysikin rinnalleen uuden tyttoystavan (salsakursseiltahan niita loytyy silmanrapayksessa), omalla kohdallani prosessi oli paljon pidempi. Annoin mielestani paljon enemman kuin han.
En tieda onko tasta viestista sinulle apua. Pohjimmillammehan olemme kaikki ihmisia, mutta olen kylla sita mielta, etta kannattaa selvittaa aika tarkkaan tiettyja arvokysymyksia, ennen kuin aloittaa vakavan suhteen.