Onko pelko turhaa? Omissa luisteluympyröissä mäkien alla on isot risteykset ja alikulkuja ja huono näkyväisyys, jos joku tulee yllättäin.
Ihan tuttuja juttuja varmaan, mutta en ole uskaltanut antaa mennä, koska arveluttaa saanko pysähtymään tarvittaessa.
Tapaan käyttää T-jarrutusta ja haluaisin kuulla miten onnistuu kovemmassa vauhdissa? Tietysti yksillöllistäkin, mutta onko vaikea pitää tasapaino ja lähteekö helposti pyörähtään?
Palalla en saa tehokasta jarrutusta aikaan ja koen sen hankalampana.
Tapaan luistella sauvojen kanssa noin 3 kertaa viikossa parikymmenen kilsan lenkkejä ja siis lähinnä tasasella. Joku mäki on matkan varrella, mutta niissä asfaltti niin onnetonta, että en anna mennä vauhdilla (irtokivieä ja koloja).
Onko parempi heittää luistimet naulaan?
Ihan tuttuja juttuja varmaan, mutta en ole uskaltanut antaa mennä, koska arveluttaa saanko pysähtymään tarvittaessa.
Tapaan käyttää T-jarrutusta ja haluaisin kuulla miten onnistuu kovemmassa vauhdissa? Tietysti yksillöllistäkin, mutta onko vaikea pitää tasapaino ja lähteekö helposti pyörähtään?
Palalla en saa tehokasta jarrutusta aikaan ja koen sen hankalampana.
Tapaan luistella sauvojen kanssa noin 3 kertaa viikossa parikymmenen kilsan lenkkejä ja siis lähinnä tasasella. Joku mäki on matkan varrella, mutta niissä asfaltti niin onnetonta, että en anna mennä vauhdilla (irtokivieä ja koloja).
Onko parempi heittää luistimet naulaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Just tuosta syystä olen heittänyt rullat naulaan jo kauan sitten, vaikka jäällä olen mielestäni vähintään keskinkertainen luistelija.
Pää ei kertakaikkiaan anna periksi noiden vaarojen vuoksi. Nopeudet pyöräteillä nousee mielestäni aika rajuiksi suhteessa jarrutusmahdollisuuksiin. Joku taitavampi voi kertoa tuosta jarrutuksesta, mutta itsellä ei luottamus riitä.
Pelko ei vähentynyt yhtään juteltuani erään rullaluistin onnetttomuudessa vammautuneen kanssa.
Tarkkaa tietoa hänellä ei tapahtumista ollut, mutta kaatuminen sauvojen kanssa oli tapahtunut alamäessä sauvojen kanssa. Seurauksena oli sisäelin vammoja sekä kallonmurtuma, puolen vuoden sairasloma.(kypärä "unohtunut" kotiin).
Autoa ei tuossa onnettomuudessa ollut osapuolena.
Vastaus on sangen yksinkertainen. Opetelkaa aluksi jarruttamaan ja kaatumaan ja menkää sitten liikenteeseen luistelemaan. Ja luistelkaa siellä liikenteessä sellaisella vauhdilla, että saatte vauhdin pysähtymään ainakin 5 metrin sisällä, vaikka sitten kaatumalla.
Niitä risteyksiä ja muita ongelmakohtia ennen hidastelu pitää aloittaa hyvissä ajoin! Aluksi rullaus ja lopussa vähäinen vauhti pois jarruttamalla. Näin minä olen tehnyt eikä ongelmia ole ollut.
Katso tuolta mallia tehokkaaseen
palajarrutukseen:
http://www.londonskaters.com/main-skate-videos.htm
Jos pala on liian lähellä maata tehokas jarrutus on hankalampaa. Ehkä voisit kokeilla leikata siitä
aluksi palan pois niin, että se menee korkeammalle.
Pääidea siinä on, että palan päälle istahdetaan, jolloin lähes koko kropan paino saadaan jarruttamana. Käsien eteen vienti helpottaa tuota ja kannattaa huomata myos jalkojen koukistuminen ja jalan eteen vienti.
Hyvissä luistimissa pala on suunniteltu siten, että sillä on iso kitkakerroin ja se on riittävän iso ja kovuus on sopiva.
Minun mielestäni palalla jarruttaminen on turvallisempaa ja ennen kaikkea paljon halvempaa
kuin T. Massa on myos mahdollista saada kokonaan palan päälle, joten väittäisin, että se on myos tehokkaampaa.
Joka tapauksessa, kun tekniikka kehittyy, pelisilmä alkaa näkemään vaaratilanteet ja
niitä oppii ennakoimaan ja ennen kaikkea
pitää tilannenopeuden hanskassa, niin
luistelu on mukavaa ja turvallista.
Itse jarrutan kikkailumielessä pala T-jarru yhdistelmällä tai takajalka kokonaan ilmassa.
Tuollaisia on hyvä harjoitella sitten (suljetulla
alueella) kun perustekniikka on hallussa.
JarrupalaJARRUTUS: Harjoittele ensin tasaisella. Ota hyvä luisteluasento, jossa polvet joustavat alas, selkä on pienessä kulmassa ja kädet edessä tuomassa tasapainoa. Lähde luistelemaan.
Kun haluat pysähtyä, lopeta luistelu, anna luistinten liukua vierekkäin eteenpäin, työnnä jarrujalka eteenpäin, kevennä suoraan alaspäin ja paina jarrujalkaa lujaa asfalttiin, HUOM pidä polvet yhdessä koko jarrutuksen ajan(Näin on paljon tukevampaa),paina koko kroppaa alaspäin. Pidä koko ajan selkä hyvässä luisteluasennossa, aivan pienessä etunojassa ja harjoitellessa kädet yhdessä edessä.
Harjoittele tasaisella ensin. Kun jarrutetaan, pitää kuulua kovaa ääntä jarrupalasta, kun se lataa pitkin asfalttia.
Minun neuvoni on, valitse sellainen paikka, jossa ei ole vilkkaita risteyksiä ym. 0-näkyvyyden paikkoja, tai ainakaan niitä ei ole mäen alla. Eli suosittelen ensin käydä pyöräillen katsomassa, onko turvallista, sillä totuushan on että rullaluistinten jarrut ei ole mitkään polkupyörän jarrut.
Itse haluan luistella kuntoillakseni, ja ajan autolla pyörätien varteen, laitan luistimet jalkaan ja menoksi sahaamaan sitä samaa 3.5 km pätkää, jonka riskit tunnen.
Sehän ei tietysti vastaa täysin useimpien alkuperäistä ajatusta rullaluistelusta, mutta haluan pysyä luistelukuntoisena vielä vuosia, se on sentään kuitenkin aika kivaa.