otsikko saattaa vaikuttaa hassulta, mutta mitä tästä pitäisi ajatella?
Minä kolmekymppinen tapailin hetken aikaa saman ikäistä miestä, joka sitten laittoi suhteen poikki ennen kuin ehdittiin seksiin asti vaikka oltiin puhuttu asiasta. Kertoi, ettei suhteemme olisi kuitenkaan kestänyt eikä halua, koska on vielä neitsyt, harrastaa seksiä sittenkään muiden kuin tulevan vaimonsa kanssa.
No, mikäs siinä, suhde ohi uutta putkeen? Mies kuitenkin osoittautui varsinaiseksi roikkujaksi. Soitteli, halusi olla parhaita kavereita, tavata, viettää aikaa yhdessä ym. eli kuten parisuhteessa/seurustelusuhteessa mutta vaan ilman seksiä. Jälleen sinkkuna ajattelin että ok, voinhan sitten treffailla miten haluan.
tätä on nyt jatkunut jo hetken n. kuukausi, ja olemme oikeastaan jatkaneet ihan samanlailla kuin sillon "seurustellessa" ainoa vaan ettemme harrasta seksiä. Kysyin sitten että missä tökkii, kun mielestäni mikään muu ei muuttunut paitsi ettei olemistamme enää kutsuta seurusteluksi, vaikka ulkopuolisen silmään se siltä saattaisi näyttää.
Mies arasti kertoi että häntä pelottaa aikuistua, tai siis ettei osaa - ja aikuisuuteenhan kuuluu mm. se parisuhde. Ettei hän tunne oloaan vielä "aikuiseksi" vaan haluaisi paeta aikuisuutta johonkin vaikka ihan omaan maailmaan.
En oikeasti tiennyt mitä sanoa, koska en ole itse paininut tälläisten asioiden kanssa, eihän aikuisuus ole mikään "juttu" jokainenhan elämässään sen omanlaiseksi muokkaa...
ajatuksia?
Minä kolmekymppinen tapailin hetken aikaa saman ikäistä miestä, joka sitten laittoi suhteen poikki ennen kuin ehdittiin seksiin asti vaikka oltiin puhuttu asiasta. Kertoi, ettei suhteemme olisi kuitenkaan kestänyt eikä halua, koska on vielä neitsyt, harrastaa seksiä sittenkään muiden kuin tulevan vaimonsa kanssa.
No, mikäs siinä, suhde ohi uutta putkeen? Mies kuitenkin osoittautui varsinaiseksi roikkujaksi. Soitteli, halusi olla parhaita kavereita, tavata, viettää aikaa yhdessä ym. eli kuten parisuhteessa/seurustelusuhteessa mutta vaan ilman seksiä. Jälleen sinkkuna ajattelin että ok, voinhan sitten treffailla miten haluan.
tätä on nyt jatkunut jo hetken n. kuukausi, ja olemme oikeastaan jatkaneet ihan samanlailla kuin sillon "seurustellessa" ainoa vaan ettemme harrasta seksiä. Kysyin sitten että missä tökkii, kun mielestäni mikään muu ei muuttunut paitsi ettei olemistamme enää kutsuta seurusteluksi, vaikka ulkopuolisen silmään se siltä saattaisi näyttää.
Mies arasti kertoi että häntä pelottaa aikuistua, tai siis ettei osaa - ja aikuisuuteenhan kuuluu mm. se parisuhde. Ettei hän tunne oloaan vielä "aikuiseksi" vaan haluaisi paeta aikuisuutta johonkin vaikka ihan omaan maailmaan.
En oikeasti tiennyt mitä sanoa, koska en ole itse paininut tälläisten asioiden kanssa, eihän aikuisuus ole mikään "juttu" jokainenhan elämässään sen omanlaiseksi muokkaa...
ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
niiin,itse käsitän aikuistumisen siten että ihminen kantaa sillon itsestään vastuun,seisoo tekojensa takana,on itsenäinen ja tätä kautta myöhemmin voi myös kantaa vastuuta vaikka perheestä,mitä taas edeltää seurustelu.
Eli se haluaa paeta noita kaikkea,mikä ei mun mielestä ole ihan okei.Kyllä 30v miehen pitää pystyä olemaan "jo" ns aikuinen.
Eikä toi mies tule ikinä pääsemään varmaan tuosta yli jos siitä tuntuu tuolta.
niiin,vielä,se varmaan tarkoittaa toisin sanoen samaa tunnetta mitä muut kokee vaikka täyttäessään 18v taikka muuttaessaan omilleen,sitä joutuu vastaamaaan kaikesta itse mikä voi olla monesta hieman jännä ja ahistavakin juttu.Eli ei tosiaan halua kantaa vastuuta mistään,ei edes itsestään.
Kyllä tuollaiselle hiipparille voisi aivan hyvin suositella ammattiapua ajatusten selkiyttämiseen. Mies itse työntää pään puskaan muka-odotellen Neiti Oikeaa, kyllä hänen täytyy tajuta että huoleton nuoruus meni jo, nyt on valittava joko todellisuudelle vieras unelmointi-odottelu, tai ryhdyttävä elämään miehen elämää tässä ja nyt.
Eipä kai hän tajua sitäkään, että sitten neli-viiskymppisenä hän itse tulee olemaan säälittävä vitsi yrittäessään viime tingassa vihdoin avioitua säälittävän epärealistisin eväin.
Minusta käytös sinua kohtaan on ollut hieman loukkaavaa, se että sinä et sitten kelpaa seurusteluun kaiken tykkäämisen ja roikkumisen jälkeenkään. Ehkä itse tilallasi olisin toisaalta niin hurmaava kuin osaan, ja toisaalta luja siinä, että hänen on joko myönnettävä seurustelu seurusteluksi tai häivyttävä elämästäsi ilman mitään ystävyysjankutuksia.
Jotakin outoa voi olla lapsuudessaan, isä joka ei ole ollut hyvä isä tai on jättänyt pojan äiteineen tms. Hänellä siis ei ole tervettä miehenmallia päässään, mihin pyrkiä, vaan jotakin häiritsevää, pelottavaa sen sijaan. Hänen itsensä tulisi selvittää tuo sotku..