Pikkupettäminen

Höllää ihan vähän sitä pipoa. Pikku pusu, josta miehesi itse (?) kertoi. No, ihan hyvä olisi kun ei pusuttelisi, mutta ihan tosi... ei kannata tehdä draamaa sinne, missä sitä ei ole. Kyllä niitä ihan oikeasti isoja ongelmia ja vastoinkäymisiä ehtii tulla vielä vastaan.
Nauttikaa nyt siitä elosta, olosta ja rakkaudesta. Sano sille miehellesikin, että ei ota elämää nyt ihan kauhean raskaasti. Tulee teille pian ankea ilmapiiri tuollaisten huolten alla.

No vaikka ei pikku pusu mielestäni vakava olekaan, niin on pakko tarttua yhteen juttuun:

"Nyt hän on päättänyt olla lähtemättä kavereiden kanssa baariin jotta tällaista ei enää voisi käydä."

Pettäminen ei johdu kännistä, vaan jostain muusta. Känni ehkä saa tekemään herkemmin harkitsemattomia tekoja, mutta motiivi ei edelleenkään ole se, että on humalassa. Se vaatii aina tietoisen teon, ei alkoholi kenenkään puolesta mitään päätä.

Itseäni ärsyttää suunnaattomasti tyypit, jotka selittelevät "olin kännissä", aivan kuin se olisi joku lieventävä asianhaara ja pyhittäisi teot. Jokainen päättää ihan itse kuinka paljon juo ja kenen matkaan lähtee.

Kiitokset kannanotoista!

Olen ajatellut samaa kuin edellinen, mutta mies todella vakaasti väittää että se johtui vain humalasta. Hänelle itselleen on kai helpompaa uskotella itselleen että hänen ongelmansa on harkitsematon juominen kuin se että hän pettää minua. Ja toisaalta helpottaahan sekin jo vähän kun tietää millä tämä on estettävissä...

Ensimmäistä vastaajaa kiitän rohkaisusta. Ei tämä tosiaan iso asia ole, ja sen ehkä jo aloituksessa mainitsin, mutta kannattaa se varmaan käsitellä kuitenkin. Tuo kuulosti vähän pahalta että niitä isompia ongelmia tulee vielä... Tulee toki, mutta eikö tämä voisi olla pettämisen saralla pahimpia juttuja vai meneekö se ihan välttämättä pahemmaksi ja nyt pitäisi vain nauttia olosta ennen niitä pahempia pettämisiä? Onko tämä siis niin pientä pettämistä että tätä on kaikissa suhteissa ja yleensä vastaan tulee vielä paljon pahempia juttuja? Kun tuosta vastauksesta tuli vähän sellainen olo, että pitäisi olla onnellinen jos suhde on näinkin kauan selvinnyt näin pienellä pettämisellä mutta pahempaa on luvassa...

ja se tosiaan tässä vähän huolestuttavaa onkin, että kun meillä on nyt kaikki hyvin ja luotin meidän suhteeseen paljon, niin entä sitten kun tulee niitä huonompia aikoja? Mitä jos mies pettää hyvinä aikoina niin entäs sitten huonoina? Kuusi vuotta ollaan seurusteltu ja välillä on vaikeampaa ja välillä helpompaa, mutta nämä tällaiset jutut näyttäis osuvan sellaisiin aikoihin kun menee hyvin...

Niin ja siitä kertomisesta, mies oli päättänyt kertoa minulle asiasta illalla, mutta ehdin jo aamusta painostaa sitä sen verran ettei se pystynyt olla kertomatta. En ilmeisesti vieläkään luottanut siihen ihan täysin sen ensimmäisen jutun jäljiltä, joten kyselin aika tiukkaan sävyyn että kuinka ilta oli sujunut. Hävettää kyllä etten luottanut vaan halusin tietää mitä se illan aikana on tehnyt, mutta paljastuikin että epäluottamus oli ihan aiheellista...

En minä kuitenkaan taida kaikkein hysteerisin vaimo olla, kun tuolla muissa keskusteluissa on tullut eteen mm. sellainen tapaus, että mies kertoi tyttöystävälleen parista kännipususta ja tyttöystävä jätti saman tien... En kyllä itse edes vakavasti harkinnut miehen jättämistä, mutta mietitytti kyllä miten tämä suhde etenee jos voin luottaa mieheen taas vähän vähemmän...

Ei sen pahalta pitänyt kuulostaa, että isompia ja vakavampia ongelmia on tulossa. Lähinnä tarkoitin elämää yleensä, ihan arkista ja tavallista, ilman pettämistä. Siinäkin on oma haasteensa. Arki, rakkauden säilyttäminen, lapset, kiire, työ, kotityöt, sairastumiset, riidat, appivanhemmat ja muut sukulaiset, naapurit, omat ystävät, raha ... onhan noita elämässä asioita joista voi oikeasti tulla ongelmia. Siinä perspektiivissä se pusu näin täti-ihmisen (30 ) vinkkelistä vaikuttaa niin viattomalta. Ei ollut toki tarkoitus vähätellä. Lähinnä se vinkki, että nauttikaa kun vielä voitte ;-) .

Pettämisestä sen verran, että kannattaa hokea itselleen koko ajan, että toista ei voi omistaa eikä toisen vuoksi elää. Kukin vastaa itsestään, pettää jos on pettääkseen (kuulostaa kylmältä, kyllä!) tai pysyy uskollisena. Se on jokaisen omissa käsissä, kukaan ei voi sille mitään. Kontrolloimalla rakentaa vain avovankilan molemmille, ja jokaisella reissulla ulkomaailmaan houkutus mennä pidemmälle kasvaa. Ja jos sitten joutuu petetyksi (kuten minä) niin siitä on pakko selvitä. Pahimman varalle voi varautua vain sillä, että elää itse hyvää elämää, eikä takerru liiaksi toiseen tai suostu asioihin, joiden takia menettää oman elämänsä hallinnan. Kun oma elämä on omissa käsissä, ei tule petettyä muita, ja jos tulee petetyksi, tietää selviävänsä.

Näkökulmasi ovat kyllä tosi hyviä ja ajatuksia herättäviä. On ihan totta että tuo pusuttelu baarissa on tosiaan pientä ja se on jokaisen omissa käsissä mitä tekee. Liikaa kontrolloimaan en aio ruveta. Mies kyllä esitti sitäkin toivetta että minä voisin kontrolloida häntä enemmän jotta hän ei tekisi tuollaista... Sanoin että siihen en kyllä rupea! Täytyy aikuisen miehen osata itse kontrolloida itseään.

Tuo on kyllä hassua kun kerrot että elämä voi tuoda mukanaan arkea, kiirettä, työtä, appivanhempia, sairautta jne. Kyllä meillä näitä kaikkia "elämän ongelman aiheita" on paitsi ei lapsia. Sekin on vähän huolestuttavaa, että mitäs sitten jos/kun tulee niitä lapsia ja suhde on sen vuoksi koetuksella? Altistaako se taas sille että hellyyttä haetaan muualta kun vaimo on kiinni lapsissa... Arkea me eletään, kotitöitä on ja riidelläänkin joskus. Rahan käyttöä mietitään paljon, mies tekee töitä 6 - 7 päivää viikossa. On hankalia naapureita jotka on uhannu meitä häädöllä, parin vuoden sisään on mahtunut kuolemaa ja vakavaa sairautta. Tämän kaiken keskellä kuitenkin on ajatellut että onneksi suhde voi hyvin ja toisiimme voimme luottaa ja turvata. Nyt se luottamus hieman horjuu, mutta ei se onneksi tyystin katoa. Rakkauden säilymisestä sanoisin sen verran että nyt vaikuttaa kai aika hyvältä... Jos kerran jaksan huolestua jostain pusuttelusta niin rakkautta taitaa olla aika paljon :) Jos asia olisi minulle aivan yhdentekevä niin rakkautemme voisi olla aika heikoilla.

En myöskään maininnut meidän ikää, mutta oikeassa olit, olemme alle kolmekymppisiä :)

No turhahan näitä tulevia ongelmia on etukäteen miettiä mutta kun ei ole parempaakaan tekemistä niin miettii silti :) Tästähän kehkeytyi oikein antoisa keskustelu :)

miehesi on oikeassa kun aikoo jättää ulos menot kaveriporukassa pois, näin pitää menetellä, ettei homma lipeä.
Humala on olotila jolloin estot tippuvat pois, silloin voit tehdä mitä vain, se ei siis tarkoita, että tätä välttämättä selvinpäin tahtoisi.
eli pysykää erossa alkoholista tahi menkää vain yhdessä sinne raflaan.

Kiitos Maraton näkökulmasta. Mieheni on kanssasi täysin samoilla linjoilla. Tästä näyttää olevan vähän eri mielipiteitä. Joidenkin mielestä on ihan mahdollista että humala aiheuttaa tuollaista käyttäytymistä mitä ei selvin päin tekisi, mutta jotkut on sitä mieltä että nämä teot ovat ihan tietoisia. Ehkä totuus löytyy jostain sieltä välistä... Samalla tavoin mies myös on asian ajatellut ratkaista, eli jos lähtee kavereiden kanssa yksille niin lähtee sitten autolla tai lähdetään yhdessä. Kuulostaa ehkä siltä että minä rajoitan hänen menemisiään, mutta nämä "säännöt" mies on kyllä laatinut ihan itse, sillä hän ei luota itseensä humalassa. Hänen täytyy siis ehkäistä nämä tapaukset silloin kun on vielä selvin päin, eli päättää olla juomatta yhtään.

Satuin kattelemaan näitä keskusteluita ja hokasin tämän topikin. Sama homma on mulle käyny. Toisin tämä paari pusuttelu sattui aika lailla perättäin. Poika ystäväni ei kuulema muista asiaa ollenkaan kun on ollut niin humalassa.

Kovasti pyytelee anteeksi ja kuut taivaalta, mutta itellä kumminkin kummittelee koko ajan että mitä sitten milloin se kolmas kerta tulee..meneekö petiin..mitä sitten tapahtuu...Olemme 4 vuotta oltu yhessä.

Surettaa kovasti että mitä minä olen tehny väärin?mikä siinä naisessa on parempaa kuin minussa jne...

Tämä nainen on mun poikaystävääni reilusti vanhempi ja perheellinen äiti.

Ei sinussa varmasti ole mitään huonoa! Siinä poikaystävässäsi voi jotain huonoa ollakin, hänhän se on tehnyt väärin.

Toivottavasti näistä minulle tulleista vastauksista on sinullekin jotain hyötyä.

Minä en usko että meillä tämä tulee toistumaan ainakaan vähään aikaan, mutta se mietityttää kyllä että entäs sitten kun tulee niitä heikompia aikoja parisuhteessa niin lipsahtaako mies sitten taas oman suhteen ulkopuolelle? Vaikka turha kai noin pitkälle miettiä...

Ja sekin mietityttää kun niin monet on sitä mieltä, että humala ei ole mikään motiivi millekään teolle, vaan se motiivi löytyy jostain ihan muualta. Pitäisi varmaan hoitaa tätä parisuhdetta vähän paremmin, mutta se ei ole aina ihan helppoa kun ei edes tiedä mikä on se pohjimmainen ongelma. Pitäisi varmaan vaan jutella miehen kanssa niin kauan että niitä ongelmakohtia alkaa pulpahdella esiin... Vaikka ei kai ne ongelmat sitten isoja ole jos niitä ei koko ajan tiedosta.

Minua ei enää niinkään häiritse se pusuttelu, vaan se mistä se kertoo. Jotainhan täytyy olla pielessä meidän suhteessa kun näin käy. Mies kyllä sanoo, että meidän suhteessa ei ole mitään vikaa, vaan hänessä vain. Ymmärrän kyllä mitä hän tuolla tarkoittaa, mutta ei minun mielestäni kuitenkaan voi lokeroida miestä ulos meidän suhteesta niin että ongelma on vain hänessä...

Siitä se alkaa, kärpäsestä kasvaa HÄRKÄNEN.